Kysymys eduskunnan puhemiehelle eläineroottisista postimerkeistä

Eduskunnan puhemiehelle

Suomen valtionyhtiö Itella aikoo julkaista syksyllä 2014 eläineroottisia joulupostimerkkejä. Postimerkit tulevat leviämään ympäri maailmaa. Itellan arvoihin kuuluu mm. ”huolehtiminen toisista, ympäristöstä ja yhteiskunnasta.”

Postimerkin alastomalla eläinseksuaalilla porohahmolla on päässään sarvet, ja se katsoo pientä tonttutyttöä himoitsevasti. Sarvethan ovat tunnetusti paholaisen symboli. Näin Suomen valtionyhtiö Itella syyllistyy satanismiin. Tämä on edelleen koko Suomen kannalta erittäin häpeällistä. Valtionyhtiö Itella siis hyväksyy satanismin ja on eläinerotiikkamyönteinen.

Itella on arvojensa vastaisesti unohtanut lapset ja nuoret. Ei ole mitenkään perusteltua, että tällaiset eläineroottiset kuvat päätyvät heidän käsiinsä, puhumattakaan kenenkään muun käsiin, joka ei halua niitä katsella. Postimerkkilehti Gibbons Stamp Dailyn toimittaja muistaakseni kertoi Guardianissa, ettei ole koskaan aiemmin nähnyt eläineroottista postimerkkiä, eikä ylipäätään eroottista postimerkkiä.

Ei ole mitään syytä Suomen toimia tässä pioneerina. Postimerkit vahingoittavat Suomi-kuvaa. Niistä on uutisoitu ympäri maailmaa. Voimme vain kuvitella, kuinka voimakkaan negatiivisia reaktioita se saa aikaan konservatiivisissa maissa.

Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ään viitaten esitän asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen:

Mihin toimiin ministeri ryhtyy, että Itella saadaan perumaan eläineroottisten ja satanististen postimerkkien julkaiseminen?

Hämeenlinnassa 23. päivänä huhtikuuta 2014

Katleena Kortesuo / EOT

* * *

(Jouduin poimimaan asiallisen kysymyksen mallin Teuvo Hakkaraiselta, koska en osannut tehdä yhtä osuvaa itse.)

13 kommenttia

Onko puhetaitosi talvikarvassa? Trimmaa itsesi kuntoon Retoriikan kesäkoulussa

Kollegani ja työparini Antti Mustakallio järjestää jo kolmatta kertaa Retoriikan kesäkoulun (eli kavereiden kesken RKK:n).

Retoriikan kesäkoulu on vaikuttamistaitojen ammattilaistapahtuma, joka on tuunattu erityisesti yrityspäättäjille, poliitikoille ja järjestövaikuttajille. Antti on RKK:n rehtori, ja minä olen humoristinen sidekick eli apulaisrehtori.

Tapahtuma on laajentunut vuosi vuodelta. Osallistujamäärä on kasvanut, tapahtuman kesto on tuplaantunut ja puhujavalikoima on kansainvälistynyt.

Tänä vuonna RKK on siis kaksipäiväinen:

  • Torstaina 5.6. on pienryhmävalmennus Vanajanlinnassa. Päivän vetäjänä on maailman myydyimmän retoriikkaoppaan kirjoittaja Jay Heinrichs. Otsikko on Influential English – Professional Persuasion Workshop with Jay Heinrichs.
  • Perjantaina 6.6. on päätapahtuma. Lavalle nousee huikeita puhujia: bränditaitaja Lisa Sounio, Elinkeinoelämän valtuuskunnan johtaja Matti Apunen, Vasemmistonuorten puheenjohtaja Li Andersson, puhetaidon seitsenkertainen euroopanmestari John Zimmer, toimittaja-kirjailija Karo Hämäläinen, yrityskulttuurin asiantuntija Asta Rossi, retoriikkaguru Juhana Torkki sekä tietenkin Jay Heinrichs itse.

Kuten nimilistasta huomaat, meillä ei ole säälittäviä täytepuhujia, pakollisia kiintiönaisia tai itsensä sisään maksaneita mainostaja-sponsoreita. Jokainen puhuja tarjoaa rahoillesi täyden vastineen.

Jos et ole vielä ilmoittautunut, tee se nyt. Muussa tapauksessa sinua ketuttaa kesäkuussa, kun olet missannut Suomen suurimman puhe- ja vaikuttamistaidon tapahtuman.

5 kommenttia

Arvoisa ministeri, tilaisin yhden pääkirjoituksen

Suomessa toimii mainoskustantaja Calcus, joka tekee mainosrahoitteisia ”lehtiä”.

Idea on ovela: tehdään asiallisen lehden näköinen julkaisu, jossa lukee jokaisen sivun yläkulmassa ”ILMOITUS”. Silloin lehden ei tarvitse noudattaa journalistisia ohjeita, vaan se on itse asiassa valtava mainospaketti.

Lehtien nimet ovat vakuuttavia: CEO 2012, Naisjohtaja 2012, Boardman 2012, Young Professionals 2012 ja Elinvoimainen Suomi 2013.

Kaikki lehtien yritysjutut ovat siis maksettuja haastatteluita. Jos haluat mukaan, maksat 3000 euroa puolen sivun ”asia-artikkelista”. Koko sivun haastattelu mittojen mukaan tehtynä maksaa 5000 euroa.

Näin yritys kertoo itse toiminnastaan:

Tuotamme vuosittain yli 500 avaimet käteen -periaatteella toteutettua yritysartikkelia, joissa yrityksen edustaja kertoo toimittajamme haastattelemana tarjoamistaan tuotteista ja palveluista.

Artikkelin kautta yritys saa kerrottua oman viestin tehokkaasti valikoidulle lukijakohderyhmälle vahvistaen samalla yritys- ja työnantajakuvaansa. Positiivinen medianäkyvyys vaikuttaa myönteisesti koko sidosryhmän mielikuvaan yrityksestä.

Tällainen toiminta on tietenkin täysin laillista. Kuka tahansa saa tehdä valejournalismia, kunhan painattaa sivujen yläkulmaan tekstin ”ILMOITUS”. Vastuu jää lukijan medialukutaidon varaan. Toivottavasti hän ymmärtää lukevansa mainosta – eikä neutraalia asia-artikkelia.

Mutta sitä en ymmärrä, että liikenne- ja kuntaministeri Henna Virkkunen kirjoittaa tällaiseen julkaisuun pääkirjoituksen. Silloinhan ministeri ratifioi vaikutusvallallaan julkaisun asiafoorumiksi.

Kysyin toiminnan eettisyydestä yhdeksän päivää sitten valtiovarainministeriön viestinnältä. Vastausta ei kuulunut. Tänään hoputin uudelleen ja sain vihdoin kommentin. Pääkappale oli seuraava:

Ministerille tulee toki paljon kirjoitus- ja puhujapyyntöjä, jotka harkitaan tapauskohtaisesti. Elinvoimainen Suomi 2013 oli lehti, jossa kirjoitettiin ministeri Virkkuselle tärkeistä teemoista: Yrittäjyydestä, alueiden ja kuntien vahvuuksista sekä Suomen kilpailukyvystä. Pyynnöstä ministeri suostui kirjoittamaan pääkirjoituksen lehteen.

Tämähän on upeaa. Voisiko ministeriltä tilata pääkirjoituksen myös muiden kaupallisten toimijoiden julkaisuihin? Tekeekö hän pyynnöstä juttuja vaikkapa Tokmannin mainoslehtiseen, koska Tokmanni työllistää maakunnissa – eli ”alueilla”? Voisiko vaikkapa Lemminkäinen saada ministeriltä jutun asiakaslehteensä liikenteen toimivuudesta ja kehityksestä?

Olisipas mainiota saada hallituksen siunaus omalle yritystoiminnalleen. Mahdollisuuksien avaruus avautui juuri eteeni. Menen heti tilaamaan viestintäministeriltä vieraskynän EOT-blogiin.

* * *

Mutta otetaanpa hetken aikaa vakavasti.

Ministerin ei pidä tukea arvovallallaan yksittäistä mainosrahoitteista julkaisua, elleivät perustelut ole erityisen vahvat. Ensinnäkin Virkkusen toiminta on virka-ajan väärinkäyttöä, ja toisekseen se asettaa muut kaupalliset toimijat eriarvoiseen asemaan.

Erityisen vastenmielisenä pidän sitä, että ministeriltä voi tilata pääkirjoituksen julkaisuun, joka on isolla rahalla ostettua mukajournalismia.

Calcus saa rahat, ministeri saa huomiota, ja mainosten yritykset saavat näkyvyyttä. Lukija saa luun käteensä.

12 kommenttia