Jos jaan linkin, jaan sen omalla nimellä

Silloin tällöin netin keskustelupalstoilla käy niin, että joku kommentoijista käyttää blogipostaustani tai haastatteluani lähteenä tai keskustelunaloittajana. Mikäs siinä. Olen siitä otettu.

Joskus kommenttiketjuun ilmestyy muita keskustelijoita, jotka epäilevät, että ”taijat olla ite se Kortessuo, kerta niin paljo sen linkkiä jaat”.

Ajattelin nyt puhdistaa pöydän kertomalla henkilökohtaiset keskustelupalstasääntöni:

  • En juuri koskaan kommentoi sellaisilla keskustelupalstoilla, joissa valtaosa on tunnistamattomia nimimerkkejä tai kokonaan anonyymejä. En edes käy niillä palstoilla muuten kuin kirjojen taustatutkimuksen merkeissä tai Google Analyticsin yllyttämänä. (Kaikki kunnia keskustelupalstoille: ne ovat monelle tärkeä henkireikä, mutta oma verkkoyhteisöni on muualla.)
  • Jos kommentoin, teen sen aina omalla nimelläni.
  • En spämmää omia linkkejäni. Jos jaan linkkini, siihen on oltava perusteltu syy. Viimeksi taisin tehdä sen syksyllä 2010.

Jos siis jaat keskusteluissa linkkini ja joku epäilee sinua Katleenaksi, voit lisätä ketjuun tämän postauksen.

Vaikka eiväthän ne sinua usko senkään jälkeen.

Disclaimer: Ainoa tilanne, jossa haluaisin olla anonyymi, olisi jokin arkaluonteinen teema. Jos minä tai läheiseni kärsisi esimerkiksi vakavasta sairaudesta, hakisin mielelläni vertaistukea nimettömästi.

3 kommenttia

Annan Heikki Talvitielle anteeksi #Suomiareena

Olin tänään seuraamassa Suomi-areenan keskustelutilaisuutta EU–Venäjä–Suomi – yhteistyötä vai vastakkainasettelua?

Juontajana oli kokenut diplomaatti Heikki Talvitie. Hän on joviaali ja asiantunteva herrasmies, joka kaiken lisäksi osaa lohkaista hauskan jutun sopivaan paikkaan.

Mutta.

Jostain syystä Heikki Talvitie pitää naisia ilmeisen vähäpätöisinä keskustelijoina. Kaksi esimerkkiä:

  • Kun Talvitie esitteli yleisölle Suomi–Venäjä-seuran uuden puheenjohtajan Paula Lehtomäen, hän sanoi ”seuran johtajiston kaunistuneen yhdessä yössä”.
  • Kun yleisön joukosta naishenkilö pyysi puheenvuoroa, Talvitie totesi ”Jahas, nyt tulee naiskysymys.”

En aivan tarkkaan ymmärrä, mitä tekemistä Paula Lehtomäen ulkonäöllä on puheenjohtajuuden kanssa. Enkä myöskään ymmärrä, miksi naiset olisivat jotenkin erilaisia keskustelijoita yleisön joukossa.

Sovitaanko niin, että kukaan ei ennusta saati arvota toisen tekemisiä sillä perusteella että hän on nainen? Tai sillä perusteella että hän on vuonna 1939 syntynyt diplomaatti?

 

14 kommenttia

Kuvitteellinen treffi-ilmoitus

Juttelin juuri Twitterissä Tinderistä, joka on varsin suosittu nettideittipalvelu. Itse en ole sitä käyttänyt – varattu perheenäiti ei sitä tarvitse – mutta olen kuullut muiden kokemuksia. Esimerkiksi Timo kuvasi Tinderiä näin:

Jäin miettimään, että jos etsisin kumppania, pistäisin peliin kaiken markkinointiosaamiseni. Lähtisin muutamasta pohjaoletuksesta:

  • Ei kannata yrittää miellyttää kaikkia, vaan pitää löytää oma kohderyhmä.
  • Kannattaa erottua kilpailijoista.
  • Parempi olla yltiörehellinen, koska totuus tulee vastaan ennemmin tai myöhemmin.

Massasta on pakko erottua. Niinpä laadin oman kuvitteellisen treffi-ilmoitukseni.

Tarjolla nelikymppinen nainen, jolla polvivamma. Pitää siitä huolimatta tanssimisesta. Osaa meikata tarvittaessa, mutta ei aina jaksa. Harrastaa partiota, taikuutta, keskiaikaa ja viikinkimiekkailua. Ei aina osaa pukeutua tilanteen vaatimalla tavalla. Koheltaa niin paljon, että se on sinusta ensin hellyttävän hassua ja lopulta raivostuttavan idioottia. Roikkuu Twitterissä jatkuvasti. On kovaääninen. Rakastaa aluksi blogiaan enemmän kuin sinua. Tilanne voi korjaantua myöhemmin.

Jos jostain sattuman oikusta joskus päädyn tahtomattani sinkuksi, julkaisen tämän uudelleen, mutta tosissani.

11 kommenttia