Konsulttihöpinätesti: tunnistatko syyllisen firman?

Jari Parantainen, tuo ovela tuotteistaja diplomi-insinöörin vaatteissa, linkkasi keskusteluryhmäämme kiinnostavan tekstin. Kyseessä oli erään yrityksen asiakaslehden pääkirjoitus.

Jarin saate kuului:

Jos joskus tarvitset aineksia konsulttiparodiaan, tässä loistava lähde.

Päätin testata, onko tekstistä mitään markkinoinnillista hyötyä kirjoittajalleen. Kyseessä on sentään asiakaslehti, joten tekstin tarkoituksena on sekä vakuuttaa nykyiset asiakkaat että houkutella uusia.

Niinpä vaihdoin tekstistä yrityksen vanhan nimen Puljuksi, uuden nimen Putiikiksi ja toimialan vempulaksi.

Mitä oheinen teksti kertoo sinulle? Mistä bisneksestä on kyse? Lähtisitkö asiakkaaksi?

Muutos – uhka vai mahdollisuus?

Elämme muutoksen ja uudistumisen aikaa. Puljusta on tullut Putiikki. Olemme säilyttäneet kaiken hyvän ja arvokkaan, jota olemme vuosien varrella rakentaneet. Sen lisäksi olemme panostaneet menestyksemme kannalta kaikkein tärkeimpiin asioihin entistä voimakkaammin. Henkilöstön motivaatio ja intohimo tehdä työtä asiakkaittemme menestyksen eteen ovat kaiken tekemisemme ydin. Yhteiset arvot ja tavoitteet jokaisessa Putiikki-maassa näkyvät nyt myös samanlaisena ulkoisena ilmeenä ja yhtenä brändinä kaikkialla missä toimimme.

Oma uudistumisemme ja toimialan samanaikainen muutos ovat haastaneet meitä ajattelemaan asioita kokonaan uudelta kannalta. Minkälaiseksi haluamme alan kehittyvän? Mitä uusia mahdollisuuksia tarjoutuu alan toimijoille ja asiantuntijoille? Miten asiakkaat hyötyvät muutoksesta? Näkymät ovat mielenkiintoisia ja avaavat monia kokonaan uusia ulottuvuuksia. Haluamme olla mukana muutoksen kärjessä, koska vanha totuus on, että se pärjää parhaiten, joka sopeutuu nopeiten.

Vempula-alan murros hyödyttää asiakasta. Lisääntynyt kilpailu näkyy palveluvalikoiman laajentumisella. Sähköisen vempulapalvelun lisääntymisenä sekä mahdollisuutena rakentaa eritasoisia ja -hintaisia palvelukokonaisuuksia. jotka sopivat aiempaa joustavammin asiakkaan kulloiseenkin palvelutarpeeseen.

Muutos avaa kokonaan uusia mahdollisuuksia myös alan toimijoille. Uudet järjestelmät ovat aiempaa useammin globaaleja ja rajat ylittäviä palvelukokonaisuuksia syntyy nopeasti. Myös toimialakohtaisten palvelupakettien rakentaminen on entistä helpompaa. Sähköisten vempulatyökalujen integroiminen perinteisten vempulaohjelmistojen oheen antaa palvelulle enemmän suunnittelevan kuin toteavan luonteen. Kehitys hyödyttää kaikenkokoisia asiakkaita ja digitalisoituminen tuo tehokkuusedut erityisesti pienten ja keskisuurten yritysten saataville.

Kehitys luo lisäksi kokonaan uusia työrooleja. Putiikki tarjoaa jo nyt aiempaa monipuolisempia työtehtäviä ja useita urapolkumahdollisuuksia sekä kotimaassa että kansainvälisesti. Samalla kun mekaaninen kirjaustyö vähenee, konsultatiivisen työn osuus kasvaa. Lisäksi myynnin, markkinoinnin, asiakaspalvelun ja esimiestyön tehtävät lisääntyvät ja toimenkuvat erikoistuvat.

Olemme yhdessä matkalla tulevaisuuteen. Taival etenee vain siten, että osallistutamme koko henkilöstömme mukaan ja pystymme luomaan kaikille turvallisen ja motivoivan työilmapiirin. Parhaiten onnistumme, kun vuorovaikutus esimiesten ja alaisten välillä toimii avoimesti ja säännöllisesti. Osataan perustella tekemiset ja uskalletaan kysellä mieltä askarruttavat asiat puolin ja toisin.

Tässä lehdessä on tarinoita muutoksesta, kokemuksia palvelusta, näkemyksiä tulevaisuudesta ja ajatuksia arkipäivästä. Toivottavasti saat lukijana niistä ajatuksia itsellesi.

Muutos on aina mahdollisuus.

Jahas. En oikein tiedä, miten sanani laittaisin. Yritän muotoilla näkemykseni kauniisti:

Vain harva kykenee valuttamaan aivoistaan näin sisällötöntä lientä näppäimistölle.

 

 

16 kommenttia

Kirjalliset turnajaiset: palkintona kaksi lippua keskiaikafestareille 19.-21.8. Hämeenlinnassa

Voi kuulkaa, sain järjestäjän ominaisuudessa kaksi ilmaislippua Hämeen keskiaikamarkkinoille. Liput oikeuttavat yhden päivän rannekkeisiin, ja ne voi käyttää joko lauantaina tai sunnuntaina.

Hämeen keskiaikamarkkinat on Suomen Paras Kesäfestivaali*. Järjestämme ne tänä viikonloppuna Hämeenlinnassa eli Etelä-Suomen pääkaupungissa pohjoisen pallonpuoliskon pääkaupungissa.

Jos haluat liput, sinun pitää voittaa kirjalliset turnajaiset. Turnajaisissa on kolme vaihetta:

  1. Kirjoita kommenttikenttään itse keksimäsi runo, joka sopii keskiaikaan ja on muutaman rivin mittainen.
  2. Liitä kommenttiin mukaan meiliosoitteesi (tai et voi saada palkintoa).
  3. Toimi viimeistään torstaina.

Kirjallisten turnajaisten monihenkinen tuomaristo arvostaa erityisesti tiukkaa loppusointurakennetta sekä huumoria. Kaverit eivät ole etusijalla, mutta punaviinin tarjoajat ovat. Muilta osin tuomaristo on täysin omavaltainen, eikä valitusoikeutta ole.

Onnea turnajaisiin!

* Tämä titteli on myönnetty puolueettomassa tutkimuksessa EOT-blogin toimituskunnan kesken tehdyssä kyselyssä (n=1).

11 kommenttia

Keskiaikaharrastuksella ja oikeistofeminismillä on paljon yhteistä

Yksi rakkaimmista harrastuksistani on keskiajan ja viikinkiajan elävöitys. Siinä pukeudutaan, leireillään, puuhataan ja kokataan tietyn aikakauden tyyliin.

Kaltaiseni keskiaikaharrastaja ei koskaan yllä sataprosenttisen autenttisuuden tasolle. Emme saa luotua täydellistä keskiaikaa, sillä harrastajien on pakko saada käyttää mahdollisia hammasrautojaan, kuulolaitteitaan, hygieniatarvikkeitaan, lääkekuurejaan, moderneja tatuointejaan tai vaikka roolinvastaista lyhyttä tukkaansa.

Ylipäätään keskiajan illuusio rikkoutuu siitä, että olemme pitempiä, pulskempia ja terveempiä ja elämme vanhemmiksi kuin entisajan ihmiset. Meiltä onneksi puuttuvat sellaiset asiat kuin rutto, orjuus ja väkivallan hyväksyntä.

En myöskään voi vaikuttaa siihen, jos toisella harrastajalla ei ole aikaa, varaa tai kiinnostusta tehdä superautenttista asua: hänellä on silti oikeus harrastaa. En voi pakottaa ketään ottamaan sataprosenttisuutta omaksi tavoitteekseen.

Toisaalta vierastan myös janan vastakkaista päätä eli ”kymmenen prosentin keskiaikailua”, jossa käytetään polyesterihametta, teollisia kiiltäviä koristenauhoja, muovihaarniskaa tai fantasiataisteluhahmojen nahka-asuja. Se ei auta yleisöä ymmärtämään keskiaikaa eikä anna oikeaa tietoa aikakaudesta.

Oma sääntöni keskiaikailussa ja viikinkitouhussa nojaa itsevastuun periaatteeseen:

  1. Päätä oma tavoiteprosenttilukusi ja kohdista huomiosi siihen.
  2. Älä hyökkää muiden yksityishenkilöiden valintoja kohtaan varsinkaan julkisesti, muiden läsnäollessa saati ilkeästi.
  3. Pyri vaikuttamaan siihen, että isot organisaatiot ja julkinen toiminta hylkäävät liian pienet prosenttiluvut. Tässä kritiikissä saa jo olla teräväkielisempi, jos niin haluaa.

Jos siis joku julkisuuden hahmo tunaroi viikinkiviritysten kanssa, puutun kyllä siihen:

Sen sijaan en voisi ikinä kuvitella, että menisin sanomaan oma-aloitteisesti kollegaharrastajalle, että ”kenkäsi ovat vääränlaiset” tai ”kilpikuvio on pielessä”. Tähän on toki joitain poikkeuksia:

  • yhdistyksen toiminta, jossa pitää ohjeistaa uusille jäsenille seuran määräykset tai hallituksen päättämä esiintymisasu
  • turvallisuusriski, jossa joku yrittää miekkailla ilman kypärää tai pureskella toisen kuulolaitteen rikki
  • tilanne, jossa joku varta vasten pyytää palautettani.

Jos joku hyökkää yksityishenkilöä tai pientä toimijaa vastaan, se on vastenmielistä toimintaa, johon en halua ryhtyä. Olen aikanaan tehnyt sen virheen pari kertaa täällä EOT:ssa, enkä aio enää toistaa sitä mokaa.

Tänään tajusin, että kolmeportainen keskiaika-asteikkoni sopii erityisen hyvin kaltaiselleni oikeistofeministille.

  1. Toteutan feminististä ajattelutapaa omassa arjessani.
  2. En hyökkää yksityishenkilön ajattelua kohtaan (koska se saisi minut näyttämään ilkeältä möyhääjältä).
  3. Puutun kyllä siihen, jos julkinen toimija tai iso organisaatio toimii epätasa-arvoisesti.

Tämä ilmiö näkyi tänään Twitterissä. Anna Haapalainen kritisoi puutyökurssin vanhanaikaisia sukupuolirooleja:  

Haapalainen on ihan oikeassa: kurssin esimerkit ovat noloja. Ongelmana kuitenkin on, että kuvarajauksen takia kritiikki kohdistui myös yksilöön, puutyökurssin vetäjään.

Kuvasta olisi ollut helppo rajata yksilön nimi pois, mutta se oli jäänyt tekemättä. Tämän ilkeilyn huomasi myös koomikko ja feministi Stan Saanila, joka kommentoi lähestymistapaa sarkastisesti:

Olen tismalleen samaa mieltä Haapalaisen kanssa siitä, että työväenopiston kurssin esimerkit olivat ankean tunkkaisia. Toivon kuitenkin, että vaikutusvaltainen tutkija suojelee kritiikissään yksilöä, jolloin palautteen kärki osuu paremmin organisaatioon.

Jos viikinkituttuni kävelee vastaan tunikassa, joka on tehty polyesteristä, kehun värejä ja leikkausta. Vasta jos kaverini kysyy mielipidettäni tunikan autenttisuudesta, voin vinkata, että villa tai pellava olisi parempi valinta kuin tekokuitu.

Ja tämänkin teen mieluummin kahden kesken kuin julkisesti.

10 kommenttia