Raportti partioleiriltä. Sisältää myös turnajaiset #partioscout

Pidimme lippukuntamme kesäleirin Räyskälässä pe-ma. Tein leiristä somepäivityksiä sinne tänne, joten päätin koota ne yhteen.

 

Lopulta pääsimme leirialueelle:

  Partioleirin ohjelmassa oli tänään turnajaiset. #partioscout   Henkilön Katleena Kortesuo (@katleenak) jakama julkaisu






PS. Opin leirillä myös uutta. Kahdeksanvuotias näytti, miten tehdään kainalopieru.

Kerro oma kantasi

Partiohifistelyä: haluan vihille Ospreyn pesupussin kanssa #partioscout

Vietän vuodesta helposti 25 yötä laavussa, teltassa tai taivasalla. Välillä kyseessä on keskiaikatapahtuman viikinkiteltta, välillä partioleirin puolijoukkueteltta tai metsäretken kiintolaavu. Lisäksi tulevat sängyssä vietetyt matkapäivät, joita kertyy toinen mokoma. Yövyn vuosittain kodin ulkopuolella parin kolmen kuukauden verran.

Tänä aikana on tullut testattua muutamaakin pesupussia. Huonoimmat ominaisuudet ovat aiheuttaneet vain ongelmia:

  • Jos pesupussi on paksua kumimaista materiaalia, se painaa paljon.
  • Jos pesupussi on vesitiivis, märkä hammasharja ummehtuu varsinkin kostealla säällä.
  • Jos pesupussissa on vain yläreunassa vetoketju, se ei avaudu ammolleen eikä sisältöön pääse kunnolla käsiksi.
  • Jos pesupussissa on vain yksi ”osasto”, kaikki rojut ovat siellä sekaisin.
  • Jos pesupussi on paksua canvasia, se ei kuivu kunnolla.
  • Jos pesupussin ripustuskoukku heiluu ulkopuolella, se tarttuu rinkassa kaikkiin muihin tavaroihin. Samalla kun vedät ulos pesupussin, rinkasta hyökkäävät syliin myös alusvaatteet, likapyykit ja unilelut.
  • Jos pesupussi on laatikkomainen, se vaatii aina pöydän alustakseen. Valmiita pöytiä on helkutin vähän suomalaisissa metsissä. Ehkä kyseessä on jokin paikallisiin metsätyyppeihin liittyvä ongelma.

Lopulta ostin Piiru-partioleiriltä vuonna 2014 Ospreyn pesupussin. Mallin nimi on jotain sellaista kuin Ultralight Washbag Zip Dingdong Multiuse Fabulous Hygiene Stuff. Hinta oli kolmenkympin luokkaa partioalennuksen kera.

Hankinta on ollut taivaallinen. Käytin pussia pari kertaa, jonka jälkeen ostin muksuillekin samanlaiset Hämeenlinnan Partioaitasta. (Tietenkin eri väriä, jotta ne erottuvat teltassa nopeasti.)

Tämä on siis suuri varuste-esittelypostaus. Jokaista kuvaa voi klikata isommaksi.

Etusivu on verkkoa. Mitat ovat jotakuinkin 21 x 7 x 11 cm. Ospreyn logo alkaa jo hiertyä pois, mikä on ehkä enemmän Ospreyn kuin minun ongelmani.

Etusivu on verkkoa. Mitat ovat jotakuinkin 22 x 7 x 12 cm. Ospreyn logo alkaa jo hiertyä pois, mikä on enemmän Ospreyn kuin minun ongelmani. Vetoketjuissa on järkevät vetimet, jotta niistä saa kiinni märin sormin kenttäsuihkussakin. Ylimmän taskun voi avata suoraan ulkopuolelta.

 

Takasivussa on pieni tasku, jonne ripustuskoukku taittuu sisään. Lisäksi kyljessä on kaksi kiinnitysnauhaa, joille en ole keksinyt muuta järkevää käyttöä kuin omistajan nimen ja lippukunnan merkkaaminen. Ehkä joku haluaa kiinnittää pesupussinsa rinkan ulkokylkeen hihnoilla, mutta itse en ole nähnyt siihen tarvetta.

Takasivussa on pieni tasku, jonne ripustuskoukku taittuu sisään. Lisäksi kyljessä on kaksi kiinnitysnauhaa, joille en ole keksinyt muuta järkevää käyttöä kuin omistajan nimen ja lippukunnan merkkaaminen. Ehkä joku haluaa kiinnittää pesupussinsa rinkan ulkokylkeen hihnoilla, mutta itse en ole nähnyt siihen tarvetta. Joka tapauksessa pussin hihnat ovat joustamattomat, joten kiinnitys onnistuisi tarvittaessa tukevasti.

 

Pesupussi on kolmeosainen. Koukun avulla sen saa roikkumaan vaikka koivunoksaan sillä välin kun on itse puskapiss- eikun pesulla. Tykkään erityisesti pienistä taskuista, joihin saa pumpulipuikot säilöön. Jos ne pyörivät muun rojun seassa, kohta koko pussi on täynnä nöyhtää, ja pumpulipuikot ovat muuttuneet cocktailtikuiksi.

Pesupussi on kolmeosainen. Ylin tasku on se sama, johon pääsee käsiksi myös ulkopuolelta. Sinne kannattaa laittaa tavarat, joita tarvitsee useimmin. Koukun avulla pussin saa roikkumaan vaikka koivunoksaan sillä välin kun on itse puskapiss- eikun pesulla. Tykkään erityisesti pienistä kuminauhareunaisista taskuista, joihin saa pumpulipuikot säilöön. Jos ne pyörivät muun rojun seassa, kohta koko pussi on täynnä nöyhtää ja pumpulipuikot ovat muuttuneet tikkaritikuiksi ilman sitä tikkaria.

 

Ylimmästä umpitaskusta löytyy pieni rikkoutumaton muovipeili. Tämän avulla pystyy ajamaan partansa, puhdistamaan hammasvälinsä ja puristelemaan finninsä. (Partioleiri ei ole partioleiri ilman leirifinniä.)

Ylimmästä umpitaskusta löytyy pieni rikkoutumaton muovipeili. Tämän avulla pystyy ajamaan partansa, puhdistamaan hammasvälinsä ja puristelemaan finninsä. (Partioleiri ei ole partioleiri ilman leirifinniä.)

 

Peili on kiinnitetty tarralla, joten sen saa halutessaan irti. Älyttömän kätevää, jos tykkää hukata tavaroitaan. Sitä en tajua, miksi peilissä on pieni reikä kulmassa. Ehkä joku käyttää sitä avaimenperänä?

Peili on kiinnitetty tarralla, joten sen saa halutessaan irti. Älyttömän kätevää, jos tykkää hukata tavaroitaan. Sitä en tajua, miksi peilissä on pieni reikä kulmassa. Ehkä joku käyttää sitä avaimenperänä?

 

Pesupussin alakolmanneksen saa irti. Sen kanssa voi käydä vaikka hammaspesulla, tai siihen voi pakata siteensä vessareissua varten tai parranajokamppeensa sheivauskeikan varalta.

Pesupussin alakolmanneksen saa irti. Sen kanssa voi käydä vaikka hammaspesulla, tai siihen voi pakata siteensä vessareissua varten tai parranajokamppeensa sheivauskeikan varalta.

 

Pussi on kestävää, kevyttä ja venyvää matskua. Se siis kestää hyvin ylipakkausta, kuten kuvasta näkyy. Pakkaus on nyt kulkenut mukana parinkymmenen reissun verran, eikä materiaalissa ole mitään vikaa. En ole edes pessyt tätä vielä, ellei järveen pudottamisia lasketa.

Pussi on kestävää, kevyttä ja venyvää matskua. Se siis kestää hyvin ylipakkausta, kuten kuvasta näkyy. Pussin paino on vain 120 grammaa eli helkutisti vähemmän kuin muissa vastaavankokoisissa tuotteissa. Pussi on nyt kulkenut mukana lähes viidenkymmenen reissun verran, eikä materiaalissa näy yhtään kulumisen jälkiä. En ole edes pessyt tätä vielä, ellei järveen pudottamisia lasketa. Tykkään myös pussin semiläpikuultavuudesta. Materiaali ei ole täysin läpinäkyvää (paitsi alimmassa segmentissä), jolloin ujommatkin saavat henkilökohtaiset tarvikkeensa piiloon. Silti matskusta kuultaa läpi hieman, joten sampoot ja hammasharjat löytää nopeammin.

Toki on reissuja, joissa yksi pussi ei riitä. Jos matkaan kuuluu esiintymiskeikka tai juhlava illallinen, silloin meikit, korut ja meikinpoistoaineet vievät saman verran tilaa kuin hygieniakamppeet. Haaveilen siis samanlaisesta mutta isommasta, jos sellainen joskus ilmestyy valikoimiin. Ehkä se voisi olla neliosainen.

Pusseissa on kyllä yksi ongelma. Niitä valmistetaan ilmeisesti vain kolmea väriä (lime, oranssi ja harmaa), joten värierottelu ei toimi nelihenkisessä perheessä. Mies on yhä ilman omaa väriään, ja katkeruus huokuu hänen ilmeestään, kun hän operoi vanhalla pesupussillaan.

Jos muuten haluat ostaa samanlaisen pesupakkauksen, hanki oma Osprey Ultralight Washbag Zippisi Scandinavian Outdoor Storesta. Minä en saa siitä latiakaan, mutta kaupan omistavat osittain partiolaiset, joten noin viidesosa tuotoista menee suomalaiseen nuorisotyöhön. (Kyllä: tuotteen tarkka nimi on linkissä juuri siksi, että googlailijat löytäisivät asiantuntija-arvioni.)

18 kommenttia

Ekat promokuvani kymmenen vuoden takaa

Siivosin makuuhuoneen komeroa ja törmäsin tietenkin järjestelemättömiin valokuviin. Kuoren päällä luki mustalla tussilla KATLEENA KUVAT KAUPUNKIUUTISET.

Kirjoitin aikanaan Hämeenlinnan Kaupunkiuutisiin kolumneja, ja kuoressa olivat siis ensimmäiset promokuvani. En muista enää vuosilukua, mutta veikkaan 2000-luvun alkua.

Promokuvaus Katleena

Klikkaa kuvaa suuremmaksi.

Aika hellyttävältähän tuo näyttää.

En enää muista, mikä näistä oli kolumnin kyljessä, mutta nykyään en kelpuuttaisi noista yhtäkään.

Sittemmin olen oppinut toimimaan promokuvauksissa:

  1. Pukeudun sopivan kokoisiin vaatteisiin. Liian iso jakku on liian iso jakku.
  2. En pukeudu kokomustaan. Se vie värin kasvoilta, ja suuri osa kuva-alasta jää läpitunkemattomaksi mustaksi.
  3. Käytän meikkiä. (Tämä vinkki koskee muuten kaikkia sukupuolia.) Tavoitteena ei siis ole olla nätti, mutta tavoitteena on olla näkyvä. Ilmeiden pitäisi erottua, ja mustat silmänaluset kannattaa meikata piiloon, ettei näytä stressaantuneelta elikolta. Ei televisiossakaan maskeerata haastateltavia huvin vuoksi, vaan sille on syy.
  4. Nykyään jo tiedän, että kuvaaja on aina puolellani. Hän haluaa, että onnistun kuvissa. Niinpä en enää jännitä, vaan pelleilen ja ilmeilen kameran edessä. Pelleilyn jälkeen kroppa ja kasvot ovat rentoutuneet, jolloin kuvatkin onnistuvat paremmin.
  5. En kallistele päätäni enkä seiso polvet pihdissä. Ne viestivät epävarmuutta.

Näkyy noissa kuvissa sentään jo jotain nykyisestä minusta. Olen esimerkiksi ottanut poseerauksia eri roolit mielessäni. Jossain kuvassa vilahtaa jopa hymynpoikanen.

Olen oppinut rentoutumaan kuvauksissa vasta pari vuotta sitten. Jos siis sinäkin satut olemaan jännittäjä ja koet epäonnistuvasi kaikissa kuvissa, niin ei hätää. Minulla meni oppimiseen vain 39 vuotta.

5 kommenttia