Itsevastuu käytännössä: nelinkertaistin seksin määrän

Taustaa: Aion nyt kirjoittaa seksistä, joten joudun tasapainoilemaan kahden ristiriitaisen periaatteeni välillä. Olen nimittäin aina ollut tarkka siitä, etten puhu somessa yksityisasioistani. Niihin luen perheen, parisuhteen, raha-asiat ja sairaudet. Toisaalta minulle on aina ollut tärkeää itsevastuu ja yhteiskunnallinen vaikuttaminen. Tällä kertaa joustan ensimmäisestä periaatteesta hieman, jotta voin toteuttaa toista: haluan kertoa, miten itsevastuun noudattaminen lisäsi seksiä.

En aio mennä yksityiskohtiin, sillä suojelen parisuhteeni yksityisyyttä niin paljon kuin se on tämän postauksen puitteissa mahdollista. Mieheni luki tekstin läpi ja antoi sille julkaisuluvan.

Siis asiaan.

Olemme olleet yhdessä 23 vuotta, josta 20 vuotta naimisissa. Jokainen tietää, miten seksin määrälle usein käy a) näin pitkässä suhteessa b) lasten teon jälkeen.

Tiesin tarkkaan, että vika on minussa. Ei siksi, ettenkö rakastaisi siippaani, vaan siksi, koska ensinnäkin olin tosi kiireinen työssäni ja toisekseen minulla on afantasia. Jälkimmäinen tarkoittaa sitä, ettei minulla ole aistimuistia, joten en muista miltä orgasmi tuntuu. Sen vuoksi en juuri hakeutunut seksiin: miesparka joutui tekemään kaikki aloitteet. Kyllähän se alkaa vituttaa vuosien saatossa.

Niinpä halusin korjata tilanteen. Koska en pystynyt aktivoitumaan tunnemuistini perusteella, tein itselleni järkiperäisen listan. Lista käsittelee hyvää seksiä, koska meillä ei koskaan ole ollut huonoa seksiä. Sitä vain oli liian vähän.

Miksi kannattaa harrastaa enemmän hyvää seksiä?

  • Hyvä seksi on kivaa. (Minä siis en muistanut tätä, mutta tiesin kyllä sen.)
  • Hyvä seksi on yleensä parisuhteen liima. Harva suhde kärsii siitä, jos myönteisen seksin määrä lisääntyy.
  • Hyvä seksi vahvistaa parisuhdetta ja kiintymystä entisestään.
  • Hyvä seksi kasvattaa itseluottamusta.
  • Hyvä seksi vahvistaa lantionpohjan lihaksia ja seksuaaliterveyttä.

Tavoite oli siis selvä. Mutta mitä tehdä, kun työ on kiireistä, harrastuksia on paljon, lapset ovat alakouluikäisiä eikä omaa aistimuistia ole?

Taas tulee yksi lista. Tein nimittäin seuraavia asioita:

  • Nostin hintojani ja vähensin työtäni entisestään. En enää ajatellut itseäni kasvuyrittäjänä, vaan päätin olla tyytyväinen tasaiseen tulovirtaan.
  • Sanoin lapsille, että jos he näkevät painajaisia yöllä ja haluavat tulla viereen nukkumaan, heidän pitää aina koputtaa makuuhuoneen ovelle ja odottaa lupaa. Kerroin suoraan, että äiti ja isä saattavat nimittäin harrastaa seksiä, eikä sen keskeyttäminen ole kivaa.
  • Päätin tietoisesti ajatella enemmän seksiä. Tässä olivat apuna Anne Stuartin eroottiset kirjat, joita suosittelen jokaiselle.
  • Juttelin seksistä paljon Jannen kanssa. On helkutin hyvä, kun kuulee näkemyksiä parisuhteen ulkopuolelta, perheelliseltä ihmiseltä, joka edustaa samaa sukupuolta kuin oma puoliso.
  • (Lapset muuten kasvoivat prosessin aikana ihan itsestään vanhemmiksi ja yhä riippumattomammiksi. Älyttömän kätevää, kun sille ei tarvinnut tehdä mitään.)

Nyt tietenkin kaikkia kiinnostaa, mitkä olivat tulokset. Onko ollut ilotonta, pakotettua seksiä? Vai onko ollut räävitöntä irstailua julkisilla paikoilla? Ovatko lapset ja asiakkaat jääneet hoitamatta?

No tulokset ovat niin hyvät, että jatkamme samalla mallilla. Seksin määrä on nelinkertaistunut. (Huomaathan, etten suostu kertomaan määriä, sillä haluan pitää edes jotain kahdenkeskisenä. Joudut nyt itse arvailemaan, lisääntyikö seksin määrä yhdestä kerrasta neljään kertaan vuodessa vai yhdestä kerrasta neljään kertaan päivässä.)

Bonusvaikutuksena on se, että orgasmieni syvyys ja voimakkuus ovat kasvaneet huikeasti. Tätä en osannut ennakoida, mutta joskus sitä joutuu kestämään tällaisiakin sivuvaikutuksia. Muutoksesta syytän Anne Stuartin kirjoja, jotka inspiroivat enemmän kuin olin kuvitellut.

* * *

Miksi ihmeessä kirjoitin näin henkilökohtaisesta asiasta?

Siksi että haluan kertoa, mitä on itsevastuullinen elämä. Se tarkoittaa tietoista vastuunkantoa ja päämääräkeskeistä analyysiä. Harvoin kukaan muu voi parantaa elämääsi kuin sinä itse.

Samalla muistutan, että itsevastuu on asia, jonka voi omaksua vain oma-aloitteisesti, ei kenenkään syöttämänä. Jos sinun parisuhteesi ei ole kunnossa, älä helkutissa käske puolisoasi lukemaan tätä tekstiä. Sen sijaan sinulla on itsevastuun mukaan kaksi vaihtoehtoa: a) muuta jotain itsessäsi tai toiminnassasi b) ota ero. Toista ihmistä et voi pakottaa muuttumaan.

* * *

Tähän postaukseen ei voi kommentoida. En myöskään anna tämän tiimoilta haastatteluja. Tässä postauksessa on kerrottu kaikki, mitä voin ja haluan sanoa asiasta julkisesti.

Kerro oma kantasi

Seuraava vauva uunista ulos: Aivojen huoltokirja

Minä ja kaksi kappaletta upeita Aivojen huoltokirjoja. Harmi vain, että tätä ei saa äänikirjana, koska tehtävät ovat paljolti kuvallisia.

Oooh, perheen uusin vauva on tullut maailmaan! Aivojen huoltokirja sisältää älytreenejä viihteeksi ja hyödyksi. Olen ajatellut opuksen sopivan lukijalle, joka treenaa rekrytointitesteihin, mutta myös lukijalle, joka haluaa ratkoa aivopähkinöitä ajankulukseen.

Ja tietty tätä voi käyttää aktivointitehtäviin myös tyky-päivillä, polttareissa, saunailloissa ja perheriidoissa.

Aivojen huoltokirjaa saa Alma Talentin verkkokaupasta.

Kerro oma kantasi

Suuri konnotaatiokeskustelu: onko halpa hyvä vai huono?

Kielitieteessä puhutaan konnotaatiosta eli sanan tuomista mielleyhtymistä. Jokaisella meillä on sanoille omat mielleyhtymämme. Vaikkapa mämmistä tulee jollekulle mieleen kermainen pääsiäisherkku ja tunnelmallinen perhejuhla, ja toinen taas ajattelee kuvottavaa kakkakulhoa.

Konnotaatioiden suhteen sanat voidaan jakaa karkeasti neljään luokkaan. (Joudun antamaan esimerkit arviolta, sillä oikeasti jaotteluun tarvittaisiin laaja otos ja kunnon haastattelut. Näiden esimerkkien on tarkoitus vain osoittaa erot, ei liimata tiettyjä sanoja tiettyyn luokkaan.)

1) Sanat, joilla useimpien mielestä on positiivinen konnotaatio

  • rakkaus
  • ilo
  • herkku
  • lempiruoka
  • riemuita

2) Sanat, joiden kesken konnotaatiot jakautuvat selkeästi

  • kissa (silittelyä ja huvittavia temppuja vai allergiaa, lirautuksia ja kynsiä?)
  • syksy (kaunis ruska vai loska ja räntä?)
  • äly (viisautta ja järkeä vai kylmyyttä ja ihmisten unohtamista?)
  • halpa (edullista ja rahaa säästävää vai halpista, huonoa ja junttia?)

2) Sanat, joilla ei yleensä ole erityistä konnotaatiota puoleen tai toiseen

  • konjunktiot kuten ja, eli, tai, vai
  • neutraalit perusverbit kuten olla, tehdä, sanoa

4) Sanat, joilla useimpien mielestä on kielteinen konnotaatio

  • ilkeä
  • aikavaras
  • petos
  • rikos
  • typerys

Ja nyt tullaankin kiinnostavaan asiaan. Miten tämä konnotaatiokirjo vaikuttaa kielenkäyttöön ja sanojen vakiintumiseen?

Ensinnäkin sanan hyvyyttä tai huonoutta ei koskaan voi perustella oman konnotaation mukaan, koska se saattaa olla täysin vääristynyt suhteessa yleiseen mielipiteeseen ja totuttuun käyttöön. Siksi sanan hyvyys tai huonous pitää perustella käyttöesimerkein tai perusteluissa pitää viitata sanan yleiseen käyttötapaan. (Toki omassa kielenkäytössä jokainen voi käyttää mitä sanaa haluaa, mutta jos kannanottoni vaikuttaa vaikkapa organisaation linjaukseen, sen pitää olla perusteltu, eikä ”mun fiilikset” -kamaa.)

Tämä on erityisen tärkeä pointti markkinoijalle, poliitikolle ja viestijälle. Jos käyttää tietämättään sellaista sanaa, joka on negatiivinen omalle kohderyhmälle, ampuu itseään jalkaan aika tuhdisti.

Toiseksi pitää hyväksyä se, että jokin sana on täysin validi asiayhteydessä A, mutta täysin asiaton asiayhteydessä B. Esimerkiksi pässi on normaali termi lammastilalliselle, mutta se ei ole positiivinen palaverissa, jos sitä käytetään johtoryhmän jäsenestä.

Tämä on erityisen tärkeä pointti tietyn suppean alan asiantuntijalle. Hänen neutraali terminsä saattaakin olla värittynyt yleiskielessä.

Kolmannekseen sanojen sijainti kategorioiden välillä muuttuu. Hyvä esimerkki on mongoloidi, joka ei missään nimessä ole enää asiallinen lääketieteen termi. Sen tilalle on tullut jo 1960-luvulla Downin oireyhtymä. Tämän takia sanan hyvyyden tai huonouden perusteluissa ei voi vedota kaukaiseen historiaan, vaikka lähihistoriaan voikin viitata. Konnotaatiot vaihtuvat, ja se on kielen luonnollinen ilmiö.

Tämä on erityisen tärkeä pointti konservatiiville. Maailma muuttuu. On turha yrittää selittää, että ”kyllä MINULLE neekeri on ihan neutraali sana”. Se ei nimittäin ole sitä enää oikeasti.

Neljännekseen konnotaatiot vakiintuvat käyttöyhteydellä. Jos esimerkiksi nimi Jonne liitetään energiajuomiin, kadulla parveiluun ja teini-ikään, se on harvan mielestä enää neutraali nimi. Siksi Jonne-nimen määrä on selkeästi laskenut 1990- ja 2000-luvun vaihteen huippuvuosista.

Tämä on erityisen tärkeä pointti poliitikolle, johtajalle ja järjestöaktiiville. Jos haluat vakiinnuttaa oman termisi tai luoda kokonaan uuden sanan, huolehdi sen sopivista käyttöyhteyksistä. (Tämän takia muuten strategian jalkauttaminen on monelle työntekijälle kirosana. Se assosioituu epämiellyttäviin toimenpiteisiin.)

Viidennekseen kenenkään konnotaatio ei ole kielitieteen näkökulmasta ”väärä”, vaikka se onkin harvinainen. Voihan olla, että jossain rikollisporukassa sana petos on vain nokkeluuden osoitus, eikä mikään negatiivinen teko. Tämä konnotaatio on totta ja olemassa, vaikka se ei onneksi olekaan valtavirran konnotaatio.

Tämä on erityisen tärkeä pointti arvokeskusteluissa. Jos oma oletus lähtee siitä, että minä olen oikeassa ja sinä väärässä, homma ei etene kovinkaan pitkälle.

 

6 kommenttia