Hyväksy se, että osa epäoikeudenmukaisuudesta on sattumaa

Kaikki me olemme oikeudenmukaisuuden puolella. Oikeudenmukaisuus on hyvä juttu. Oikeudenmukaisuus on reilu juttu. Oikeudenmukaisuus on tärkeä juttu.

Sitten kun lähdemme määrittelemään, mitä on oikeudenmukaisuus, olemmekin täysin eri mieltä.

Jonkun mielestä on epäoikeudenmukaista, että ihmisillä on erilaiset lähtökohdat. On epäreilua, että joku syntyy rikkaaseen ja koulutettuun perheeseen. Sekin on epäreilua, että toisella on vaikea lapsuus.

Minä taas ajattelen, että epäoikeudenmukaisuus tarkoittaa vain sellaisia epätasa-arvoisia asioita, jotka eivät johdu sattumasta.

Jokainen meistä voittaa ja häviää geenipokerissa ja lapsuuslotossa. Joku saa koulutetun perheen mutta perii länkisääret ja puhevian. Toinen saa upean ulkonäön mutta perii lyhytjänteisyyden ja varhaisen kaljuuntumisen.

Ei se ole epäoikeudenmukaisuutta, vaan se on elämää. Minä voitin lotossa koulutetun ydinperheen, paljon rakkautta ja ison kotikirjaston, mutta bonuksena tuli kasvosokeus, huono keskittymiskyky, surkea motoriikka, vino suu ja persjalkainen ruumiinrakenne. Olisin mielelläni voittanut musikaalisuutta, kärsivällisyyttä ja tyylikkyyttä, mutta ne raaputusvoitot menivät jollekulle muulle.

Tämä pitää hyväksyä, koska se on sattumaa. Sillä mennään, mitä tuli saatua. Se mitä ei saatu, sen voi joko korjata tai hyväksyä.

En vastusta sattumaa mutta vastustan tietenkin epäoikeudenmukaisuutta. Se on nimittäin jotain, joka syntyy väärinkäytöksistä ja epäeettisestä toiminnasta. Vastustan siitä, että joku ottaa kunnian toisen teoista. Vastustan huijaamista, korruptiota ja huonosti tuomaroituja kilpailuja. Vastustan sitä, että eri ihmisille on eri kriteerit samasta työstä.

Tämä ero on tärkeä. Jos näemme sattuman jakamat erilaiset pelikortit epäoikeudenmukaisuutena, luulemme korjaavamme epäkohtia, kun yritämme poistaa sattumaa. Lopputuloksena on maailma sellaisena kuin Kurt Vonnegut kuvaa sen Harrison Bergeron -novellissaan. Siinä hoikille on asennettu painosäkit ja älykkäitä piinataan kivuliailla äänillä, jotta kaikki olisivat lähtökohdiltaan samanlaisia.

Tietenkin voimme tukea tasa-arvoisia lähtökohtia. Meidän kannattaa pitää koulutus ilmaisena tai erittäin edullisena. Meidän täytyy myös mahdollistaa ihmisten vaurastuminen ja pärjääminen.

Sen sijaan jos pelleilemme ajatuksella, että perintövero olisi sata prosenttia tai että älykäs lapsi ei saisi tehdä koulussa oppikirjaa eteenpäin, olemme aivan helkutin pielessä. Silloin kiskomme voittoarvan saaneita alaspäin, vaikka meidän pitäisi mieluummin auttaa lapsuuslottovoittoa osumaan mahdollisimman monen kohdalle.

Hyväksy se, että sattuma ei ole epäoikeudenmukaisuutta. Toimi mieluummin niin, että mahdollisimman monella olisi saumaa hyvään sattumaan.

7 kommenttia

Epävarman esseistin esikoisteos

Mandatum Life tilasi minulta esseen raivosta. Suostuin tietenkin, mutta varoitin tilaajaa, että tarvitsen paljon ohjausta. Luen nimittäin esseitä rutkasti, mutta en ole koskaan kirjoittanut yhtäkään. (Tässä ei saa sekoittaa samannimisiä tekstilajeja: journalistinen ja tietokirjallinen essee on eri asia kuin tenttivastaus-esseet ja ylioppilaskirjoitusten esseet, joista olen sentään aikanani selvinnyt.)

Sääliksi kävi Terho Puustista ja Marika Javanaista, jotka ohjasivat kirjallista harhailuani. Ensimmäinen versio oli täyttä kuraa, ja sen tiesin itsekin. Toiset ja kolmannet versiot olivat jo siedettäviä, mutta en silti ole lopputulokseen täysin tyytyväinen. En löytänyt itsestäni kirjoitustyyliä, joka sopisi esseeseen. Myöskään esseen rakenne ei toimi niin hyvin kuin haluaisin.

Jos uskallat, lue raivo-esseeni Mandatum Lifestä. Se sopii mainiosti junamatkalle ja toivottavasti ylittää vessalukemiston tason.

Näin jälkikäteen puntaroiden isoin ongelma essee-yritelmässäni on se, ettei siitä tunnu löytyvän minun tavaramerkkejäni. Minua ilmeisesti pyydettiin mukaan juuri tyylin takia, mutta en silti uskaltanut tuoda esseeseen omaa otettani. Ajattelen tyylini istuvan paremmin napakkaan blogipostaukseen, tiivistävään somekeskusteluun tai käytännön tietokirjaan.

Janne luki tietenkin esseeni etukäteen. Hän ilmoitti saman tien, ettei teksti kuulosta minulta. En silti osannut kirjoittaa toisinkaan. Jotenkin tuntui, ettei minun tyylini oikein istu aikakauslehden kiiltävien kansien väliin. Olo oli kuin haalareilla hienostoravintolassa: olemassaolo on oikeutettua, mutta tämä ei ole minun juttuni. Niinpä yritin tuottaa jonkinlaista universaalia esseetyyliä.

Ketkä sitten osaavat kirjoittaa esseitä? Helkutin taitavia ovat esimerkiksi ulkomaantoimittaja Heikki Aittokoski, filosofi Tuomas Nevanlinna ja kirjailija Sofi Oksanen. Mitä enemmän luen heidän tuotoksiaan, sitä korkeammalle rima nousee.

(Noh, ei tämä ole eka kerta, kun kokeilen itselleni vierasta tekstilajia. Juhlapuhe on ollut toinen vaikea opeteltava.)

Seuraavan essee-yritelmän aika on huhtikuussa, jolloin olen luvannut kirjoittaa erääseen yhteiskunnalliseen kirjaprojektiin. Tätä tahtia kun kerrytän kokemustani, kirjoitan loistavia esseitä vuonna 2036.

2 kommenttia

Lenita lavalla ja muut kesän huipputapahtumat

Tämä on härski mainostuspostaus. Keväällä on nimittäin tulossa muutama tosi upea tapahtuma, joista liekehdin jo nyt. Listaan kolme tärkeintä aikajärjestyksessä:

Diakirjan julkkarit 4.5.

Jiihaa, Jarkon ja minun Lisää otsikko napsauttamalla -diakirja on valmis. Julkkarit ovat Kauppakamarilla Helsingissä torstaiaamuna 4.5. Tarjolla on tuhtia tietoa paremmista diaesityksistä. Tilaan mahtuu vain viitisenkymmentä ihmistä, joten kannattaa ilmoittautua ajoissa.

Ilmoittaudu julkkareihin täällä.

Pääsen lavalle Lenitan kanssa 9.5.

Lexperiencen omistaja, juristi Elina Koivumäki järjestää henkilöbrändäyksestä kertovan seminaarin Helsingissä tiistaina 9.5. iltapäivästä. Itse pääsen lavalle yhtä aikaa legendaarisen bisnesvaikuttajan Lenita Airiston kanssa.

Voi olla, etten pysty puhumaan mitään, koska otan vain kuvia Lenitasta. Tai sitten kyhjötän hiljaa muistivihko kädessä ja kirjoitan ylös Lenitan jokaisen sanan.

Ilmoittaudu katsomaan Lenitaa täällä.

Retoriikan kesäkoulu 9.6. – kovempi kuin Chuck Norris

Antin ja minun järjestämä Retoriikan kesäkoulu tulee taas, kuudennen kerran. Tapahtuma on perjantaina 9.6. Hämeenlinnan Verkatehtaalla. Torstain työpaja on myyty loppuun, ja näyttää siltä, että perjantainkin tilaisuus pitää siirtää suurempaan saliin. Olemme jo nyt tehneet kävijäennätyksen, vaikka tapahtumaan on vielä yli kaksi kuukautta.

Puhujina on muun muassa infosodan asiantuntija Saara Jantunen sekä ajankohtainen toimittaja Susanne Päivärinta. Lisäksi lavalle nousee esiintyjiä, joista me kuolevaiset emme ole kuulleetkaan: heidän työnsä puhuvat puolestaan. Puheenkirjoittaja Sarah Hurwitz tulee Valkoisesta talosta ja puheenkirjoittaja Tim Kiddell Downing Street 10:stä.

Ilmoittaudu Kesäkouluun täällä.

 

Kerro oma kantasi