Viime viikolla Arman Alizad harrasti mustaa ja joidenkin mielestä epäkorrektia huumoria Twitterissä:

Erityishuomio: nyt postaukseni aiheena ei ole Armanin vitsin sopivuus, epäsopivuus, hauskuus tai epähauskuus. Siitä on jo keskusteltu Twitterissä tarpeeksi. Kritiikkini aiheena on mukajournalismi, joka syntyi Armanin tviitistä.

Armanin tviitti uutisoitiin seuraavasti:

Molemmissa uutisissa pääviesti oli se, että ”seuraajat tuohtuivat” ja ”ihmiset raivostuivat”.

Katsotaanpa, miten asia oikeasti oli.

Tykkäyksiä 219 kpl. Myönteisiä kommentoijia 27 + 17 (oma nimi + anonyymi). Kielteisiä kommentoijia 19 + 6 (oma nimi + anonyymi). Neutraaleja kommentoijia 4 + 5 (oma nimi + anonyymi).
Klikkaa kuvaa isommaksi.

Pari huomiota tilastostani:

  • Lukemat on laskettu kommentoijien määrän mukaan, ei heidän tviittiensä määrän mukaan.
  • Jaoin kommentoijat karkeasti omalla nimellä keskusteleviin ja anonyymeihin siltä varalta, että joku haluaa tietää suhdeluvun.
  • Lukumäärissä näkyy suoraan Armanin tviitistä lähtenyt keskustelu. Luvuissa ei siis näy se, jos joku on aloittanut asiasta oman ketjun.
  • Katsoin vastaukset niin, etten ollut kirjautuneena Twitteriin. Tuloksissa siis näkyvät nekin tilit, jotka ovat ehkä blokanneet minut. Keskustelussa ei tietenkään näy suojattuja tilejä, mutta ne tuskin näkyvät toimittajillekaan.
  • EOS-kommentoijat ovat sellaisia, joista en saanut selvää, ovatko he Armanin tviittiä vastaan vai eivät. Tviitit olivat monitulkintaisia tai tarkoituksellisesti neutraaleja.

Käytännössä siis uutiset laadittiin sen perusteella, että vihaisia kommentoijia oli alle 30 yksilöä, ja heistäkin kuusi oli anonyymejä tai nimimerkkejä. Tykkääjien tai kehujien määrää ei huomioitu lainkaan.

Tällainen journalismi ei ole journalismia. Se on epäobjektiivista ja klikkihakuista mukauutisointia. Lukijalle annetaan se mielikuva, että ”suurin osa suuttui”, vaikka väite on päin seiniä.

* * *

Kuvitellaanpa, että pitopalveluyrittäjä kokkaisi ruoat sadan hengen juhliin. Kuvitellaanpa, että 95 juhlijoista rakastaisi ruokia, mutta viisi inhoaisi syvästi. Silloinhan juhlista voisi otsikoida tämän Arman-uutisoinnin tapaan seuraavasti:

Pitopalveluyrittäjä mokasi pahasti! Osallistujat pöyristyivät: ”Uskomatonta rahan tuhlausta!”

Olisiko tämä laadukasta ja tasapuolista uutisointia?

17 kommenttia

  1. Lisähuomio: Jos taas katsotaan Armanin tviitin ja suosituimman kritiikkitviitin saamia tykkäyksiä, vaakakupit asettuvat vähemmän vinoon, mutta silti ihmiset ovat enemmän Armanin puolella: lukemat ovat tällä hetkellä 219–157.

    Nämä kritiikin tykkäykset eivät tietenkään ole suoraan Armanin generoimia, vaan kritiikin generoimia. Niinpä tästä olisi halutessaan voinut tehdä otsikon: ”Arman Alizadin saama kritiikki sai 157 tykkäystä!”

    1. Randomtwiittaajaa seuraa yleensä vähemmän tyyppejä kuin @armanalizadia, jonka twiittejä seuraa 223 000 ihmistä. Onko se silloin mikään ihme, jos niitä tykkäyksiäkin tulee randomille vähemmän – no ei.

      Sinänsä hommahan ei varsinaisesti ole journalismia vaan lähinnä somekohuista juoruamista juorulehtien tapaan. Se alkaa yleensä jollakin sellaisella kuin ”sosiaalinen media raivostui…”. Sitten se toisinaan jatkuu asiantuntijan analyysillä ja lausunnolla, jolla media yrittää kohottaa ja pitkittää juorun uutisarvoa.

      1. Mutta eikös ne Armani twiitti katsoneet näe sen kritiikkivastauksenkin? Tällöin Armanin seuraajamäärä on mukana. Toki ne seuraajat ovat Armanin kuplassa, eivätkä pahimpia kriitikoita.

  2. Kesäaikaan moinen ”kohu” meni minulta kokonaan ohi joten tämä oli ensimmäinen kerta kun asiaan törmäsin. Twitterin keskusteluista on herkullista leikata teksti ja tehdä päätelmiä kysymättä henkilöiltä. Arman oli aiemmin @titmeister joten olisiko siitäkin voinut nostaa kohun… Kiitos Katleena taas hyvästä tekstistä!

  3. Kiitos jälleen napakasti, selkeästi ja johdonmukaisesti kirjoitetusta blogipostauksesta! ja aihe on tietysti hyvä ja ajankohtainen myös, mutta ennen kaikkea pidin siitä, että asia on esitetty selkeästi!

  4. Kommenttini aiheena ei niinikään ole Armanin vitsin sopivuus, epäsopivuus, hauskuus tai epähauskuus. Mutta täytyy todeta, että erinomainen postaus ja näkökulma aiheesen.

    Itse ”kohu” meni itseltänikin kokonaan ohi vaikka muistan nähneeni tuollaisen klikkiotsikon. Näköjään tuollaiselle huuhaa-journalismille on tullut (onneksi) jonkin verran immuuniksi ja klikkiotsikot osaa ignoorata samaan tapaan kuin mainosbannerit.

  5. Pitää mun mielestä huomioida se, että twitterin ”like” ei ole sama kuin Facebookin vastaava. Ainakin itse käytän twitterin likeä siihen, että saan twiitit talteen, jos niissä on esim joku hyvä artikkeli tai haluan sen muuten vaan muistiin, vaikka en siitä varsinaisesti ”tykkäisikään”

    1. Jes, tuo on se alkuperäinen käyttötapa. Nykyään kuitenkin enemmistölle kyse on tykkäämisestä. Perusteluja on kaksi:
      1) Sydämen symboli ohjaa käyttötapaa tykkäykseksi.
      2) Ihmiset käyttävät sydänpainiketta niin moneen paikkaan, että se ei voi olla enää muistiinmerkitsemistä. Jopa pelkistä ”OK”-tviitteistä tykätään.

      Toki osa ihmisistä käyttää sydäntä muistiinpanoihin, mutta väitän, että se käyttötapa on enemmän poikkeus kuin sääntö.

  6. Poistin täältä alatyylisen kommentin, jossa toimittajia haukuttiin kusipäiksi. Tässä blogissa ei solvata ketään.

    En tykkää yhtään siitä, jos koko ammattikunta leimataan vain siksi, että yksittäinen toimittaja toheltaa.

    1. Tähän on ihan pakko pikkuisen kommentoida. Kysehän ei siis ole yksittäisen toimittajan toheloinnista sen enempää kuin ammattikunnan yleisestä rappiosta. Harhaanjohtava otsikointi – ja valitettavan usein myös harhaanjohtava uutisointi – on iltapäivälehtien tietoisesti harjoittama liiketoimintastrategia.

      Se että IS ja IL kirjoittavat lähes identtisen jutun ei ole millään muotoa sattumaa. Kaava hahmottuu aika nopeasti kun seuraa vaikkapa FB Klikinsäästäjää hetken aikaa. Hesari ja Aamulehti sitten uutisoivat, jos uutisoivat, varsin eri tyyliin. Jostain syystä saman konsernin (ja Sanoman tapauksessa jopa saman toimitilan) eri nurkassa toheloidaan huomattavasti harvemmin.

      Keltaisen lehdistön toiminta oli Suomessa pitkään aika kesyä (ainakin verrattuna vaikkapa britteihin), mutta sitten iski Seiska, naamakirja ja klikkauksiin perustuva mainosrahoitteisuus.

      1. Joo, kyllä mä myönnän, että keltaisen lehdistön klikkijournalismi on pahentunut. Silti mä jotenkin jaksan uskoa toimittajakunnan ammattiylpeyteen. Saatan olla tämän suhteen harhainen.

  7. Iltapäivälehdet nostavat hämmästyttävän usein samat mitättömät asiat uutisiksi; usein pääotsikkokin on melkein sanasta sanaan sama. Ihmettelen, sopivatko he jotenkin, mitä huomenna julkaistaan, vai miten samankaltaisuus syntyy.

    (En tarkoita tällä, että väittäisin tämän keskustelun aihetta mitättömäksi.)

  8. Minulta on mennyt usko toimittajien ammattitaitoon jo 80-luvulla.
    Kerron omakohtaisen kokemuksen miten asiallisesta jutusta saadaan aikaan sensaatio.

    Olin vähän yli parikymppinen kauneushoitolayrittäjä ja suhtauduin omaan työhöni kosmetologina hyvin vakavasti. Siihen aikaan, kun ei ollut maksullisia seksipuhelimia kosmetologit sai nämäkin asiakkaat niskoilleen ja kosmetologin työtä paheksuttiin muutenkin. Hämeen Sanomien toimittaja soitti minulle ja pyysi saada tehdä juttua työstäni ja miesasiakkaista kauneushoitolassa. Hän oli vanhempi nainen ja kerroin innoissani kaiken osaamisestani. Aloitin anatomiasta ja kerroin ihon olevan ihmisen suurin elin.

    Pyysin saada jutun luettavakseni, koska olin jo sen verran maailmasta oppinut. Juttu oli ok ja se tuli lehteen. Seuraavana päivänä Hämeen Sanomien etusivulla oli otsikko ”Miehen suuri elin hoidossa!”

    Jutusta oli puuttunut lukiessani tuo otsikko. Sen jälkeen häiriösoittoja tuli kymmenkertainen määrä. Luotto toimittajiin loppui kerralla ja samalla meni luotto meidän maakuntalehteen. No, onneksi opin tuon jo yrittäjyyteni alkumetreillä.

  9. Omilla aivoilla ajattelu on sou laaast siison. Nyt on trendikästä heittäytyä tunteella mukaan ja pitää faktoja mielipiteinä.

Kerro oma kantasi Kommentointiohjeet?

Tässä blogissa saa kommentoida omalla nimellä tai minun tunnistamallani nimimerkillä. Vaadin myös kunnollisen meiliosoitteen. Minua ja mielipiteitäni saa ilman muuta kritisoida. Muistathan silti hyvät tavat. Karsin jo etukäteen kaikki alatyyliset kommentit, mainokset sekä tietenkin laittomat sisällöt. Mitä perustellummin asiasi esität, sitä varmemmin se tulee huomioiduksi.