Ei, sinä et voi vaatia toiselta sinun haluamiasi tunteita

Nyt-liitteessä oli ohjaaja Wille Hyvösen haastattelu. Hyvösen mielipiteet ovat tällaisia:

Valkoisella heteromiehellä ei ole oikeutusta olemassaoloon. Valkoisen heteromiehen täytyy tuntea syyllisyyttä.

Se syyllisyys ei sinänsä ole itseisarvo, mutta on kyettävä tunnistamaan nämä rakenteet ja on tajuttava, että on valtaa pitävässä asemassa. Siitä tulee todennäköisesti syyllinen olo. Sen voi muuttaa energiaksi, jonka avulla voi auttaa heikommassa asemassa olevia. Siksi kaikkien valkoisten heteromiesten täytyy kokea syyllisyyttä.

No niin. Katsotaanpa nyt aukkoja, joita tässä ajatusrakennelmassa on.

1) Yleistäminen on ilmeisesti sallittua Hyvöselle, mutta ei Hyvösestä.

En ole koskaan arvostanut ihmistä, joka vaatii muilta sellaista, johon ei itse kykene.

Minua ainakin sapettaa joidenkin ihmisten stereotypiat sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöistä. Niinpä en myöskään halua esittää niitä valkoisista heteromiehistä. Haluan tasapuolisuutta, en polarisaatiota.

Jos poimimme sata yksilöä mitä tahansa sukupuolta, seksuaalisuutta, kansallisuutta, uskontoa tai ihonväriä, silloin yksilöiden väliset erot ovat valtavat. Sadasta valkoisesta heteromiehestä tai sadasta eurooppalaisesta homoseksuaalista tai sadasta pohjoismaalaisesta arabista löytyy rehellisiä ja epäluotettavia, pitkiä ja lyhyitä, liberaaleja ja konservatiiveja, rauhallisia ja vilkkaita, introvertteja ja ekstrovertteja, ketteriä ja kömpelöitä.

Jos haluan kohdata kaikki vähemmistöt yksilöinä, silloin minun pitää kohdata myös enemmistön edustajat yksilöinä. Ei ole loogista vaatia muilta sitä, mihin ei itse kykene.

2) Me emme voi vaatia toiselta meidän haluamiamme tunteita.

Hyvönen vaatii valkoisilta heteromiehiltä syyllisyyttä. Se on sama kuin jos minä vaatisin joltakulta rakkautta, pelkoa tai surua.

Toiselta yksilöltä ei voi vaatia tunteita. Mikään tunne ei synny vaatimalla, ja tämän voi tsekata psykologisesta kirjallisuudesta saman tien.

Jos tunteet syntyisivät vaatimalla, miten helppoa meillä olisikaan. Asiakas, rakastu tuotteisiini! Puoliso, sitoudu minuun ikuisesti! Lapseni, luota minuun heti ja aina! Kilpailija, pelkää minua! Harrastuskaveri, viihdy kanssani!

3) Jos vaadimme joltakulta tiettyä tunnetta, miten mittaamme sen?

Vaatimus, jota ei voi mitata tai todentaa, ei ole vaatimus, vaan se on pelkkä kiukunpurkaus.

Jos minä vaatisin valkoisilta heteromiehiltä syyllisyyttä, en pystyisi todentamaan vaatimukseni tuloksia millään tavalla. Osa ihmisistä tuntee syvemmin kuin toiset, osa peittää tunteensa paremmin ja osa huonommin, eivätkä kaikki edes tunnista tunteitaan. Niinpä vaatimus tunteesta X on lähinnä vaatijan omaa kiukunpurkausta tai jopa oman olemassaolon valkopesua, jolla pyritään todentamaan oma hyveellinen luonne.

Toki jokainen meistä tekee joskus samaa kiukuspäissään. Jos luemme vakavasta väkivaltarikoksesta, saatamme puuskahtaa ”eikö se tekijä edes häpeä?”. Emme kuitenkaan normaalisti mene antamaan tästä lausuntoa mediaan, sillä tiedämme itsekin, että puuskahdus on oman kurjan olon helpottamista, eikä mikään validi tai mittaamiskelpoinen vaatimus.

4) Vaatiiko hyvä teko muka nimenomaan syyllisyyttä?

Hyvönen uskoo, että syyllisyys kääntyy positiivisiksi teoiksi.

En tunne Hyvösen toimintatapoja, mutta onko hän siis itse ihminen, jonka kaikki hyvät teot johtuvat syyllisyydestä? Vai olisiko sittenkin niin, että hyviä tekoja voi tehdä muistakin syistä kuin syyllisyydestä?

Jos päätavoitteena on positiivinen teko, silloin kannattaa unohtaa se haluttu syyllisyydentunne ja puhua niistä positiivisista teoista. Viestinnän kannattaa olla rakentavaa ja yhdistävää, eikä raivoavaa syyttelyä.

Mitäpä jos Hyvönen vetoaisi ihmisiä esimerkiksi kannattamaan translain uudistusta, poistamaan leluosastoilta sukupuolittavat kyltit, rohkaisemaan persoonalliseen pukeutumiseen ja rakentamaan lisää sukupuolineutraaleja vessoja? Jos teko on tärkein, miksi Hyvönen edes haluaa välivaiheeksi syyllisyyttä? Luulisi, että hyvän teon vaikuttimeksi kelpaa myös positiivinen tunne kuten elämänilo, vapaudenkaipuu tai vaikka auttamisen halu.

Toivottavasti ei ole niin, että toisten tuntema syyllisyys saisi syyllisyyspoliisin nousemaan ajatuksissaan jotenkin muita korkeammalle.

10 kommenttia

  1. Risto #1

    Markkinointivetona (ja klikkiuutisena) haastattelu on loistava. Minä ja kymmenet tuhannet muut emme tienneet mitään Hyvösen leffaprojektista tai kaverista itsestään. Nyt tiedämme. Kuten aina, nämä sukupuolijutut tunkevat aina hesarin luetuimmiksi artikkeleiksi kun sekä aatetta symppaavat aktivistit että heitä hullusti paheksuvat (ja paheksujia paheksivat jne.) kaverit jakavat linkkejä someissaan. Ja sit tulee näitä vastapuheenvuoroja. Pointsit tästä.

    Ainoa ”uhri” jolle tästä voi tulkita olevan haittaa lienee sukupuoli-
    ja seksuaalivähemmistöaktivismi ja heidän tavoitteensa. Hyvönen tosiaan esiintyy hyvin kohtuuttomana kaverina ja lähinnä Putouksen sketsihahmoa muistuttavana performanssina, jota voi vielä pitkään käyttää tapausesimerkkinä siitä, miksi ihmiset vierastavat sukupuolitasa-arvosta käytävää keskustelua ja poliittisia aloitteita.

    (En usko, että esim. translain muuttamista oikeasti nykyään juuri kukaan vastustaa itse lakimuutosten sisällön tai ongelmien takia – vaan siinäkin vastustus on heijastus itse aktivisteja ja heidän käytöksestään kohdistuvista epäluuloista. Ja tietty jonkin verran syrjinnästä, mutta tuskin se on vaa’ankielenä.)

  2. jeejee #2

    Minä myös mietin että onkohan kyse oikeista mielipiteistä vai oman dokumenttielokuvan sissimarkkinontia?

    Olen varmaan malliesimerkki mitä Hyvönen tarkoittaa valkoisella heteromiehellä, mutten osaa edes loukkaantua syyttelystä. Ensin huvitti, sitten lähinnä säälitti Hyvösen puolesta.

  3. Pekka Taipale #4

    Minulle tuli tämän jutun nähtyäni lähinnä mieleen, että voisin lopettaa Hesarin tilaukseni. On siellä joskus hyvääkin luettavaa, mutta jos rahoillani tuetaan näin halpahintaista trollausta, voisin oikeastaan jättää lehden tilaamatta.

    Mitään hyväähän tämä pläjäys tuskin saa aikaiseksi mielipideilmaston suhteen.

    • Katleena Kortesuo #5

      Joo, on aika surkeaa, että tällainen vihanpurkaus on uutisoitu. Jos poliitikko sanoisi samanlaisia, se uutisoitaisiin kriittisesti ja kulmia kohotellen. Mutta taiteilijalta tämä on ilmeisesti ihan OK. (En aivan tarkkaan osaa analysoida, mikä on ollut toimittajan motiivi.)

  4. J-P Salminen #6

    Luin tuon jutun ja oikeastaan ensimmäisen kerran totesin että tasa-arvovaatimus voi olla tosiaankin hyvin epätasa-arvoinen. Mikä itsessäänkin on jo hyvin paradoksaalinen ajatus.
    Ikäänkuin sukupuolivähemmistön pitäisi olla jollain tavalla parempi kuin muiden ihmisryhmien ja siksi tuntea ylemmyyttä ja vastaavasti sen vastakohdan, ainakin Hyväsen mielestä siis, Valkoisen Lihaasyövän Heteromiehen pitäisi tunteä syyllisyyttä, hävetä.
    Kummallinen ajatuskulku.

    Olen kuitenkin myös sitä mieltä että:
    a) jokaisella on oikeus mielipiteeseensä. Jopa julkiseen sellaiseen.
    b) Tämä koskee kaikkia ryhmiä, ei vain sukupuolivähemmistöjä
    Mistä johtuu
    c) Hyvönen varmaankin tulee saamaan aikamoistakin palautetta tästä ja mikä on ihan oikeinkin. Ihan sananvapauden nimissä.

    Hesarin rooli vähän mietityttää tässä. Eikö päätoimitaja ennakolta tutki mitä lehdessään kirjoitetaan?
    Elämme mielenkiintoisia aikoja..

    • Katleena Kortesuo #8

      Musta orkidea on tuttu – tykkään kovasti.

      Tässä mun näkemys translain uudistukseen:

      1) Psykologiset testit tarvitaan oikeasti. Muuten on riski, että mielenterveysongelmainen tulkitaan transsukupuoliseksi, koska hänen oma käsityksensä itsestään on heikentynyt. (Väitän, että 90 % sukupuolen korjausta tarvitsevista ovat oikeasti transsukupuolisia – mutta meidän täytyy huolehtia siitä vähemmistöstä, joka voi olla mielenterveydeltään horjunut.)

      2) Sen sijaan sterilisaatiovaatimus on typerä. Steriiliys on (käsittääkseni) useimmiten prosessin luonnollinen seuraus, mutta sen ei tarvitse olla ”pakko” eikä lakiin kirjattu. Korjausleikkaukseen lähtevä joko hyväksyy tämän seurauksen tai sitten hän ei halua tulla leikatuksi.

  5. S. S. #9

    Jos olisin valkoinen heteromies, saattaisi minulta vähitellen loppua ymmärrys näitä purkauksia kohtaan. En kokisi tarpeelliseksi sympatiseerata ihmisiä, jotka suhtautuvat minuun aggressiivisen yleistävästi.

    Valkoisena heteronaisena koen hieman loukkaavana sen, että muka vain miehet vaikuttavat asioihin. Hyvässä ja pahassa.

Kommentoi

Kommentointiohjeet »

Ei oo totta -blogin kommentointiohjeet

Tässä blogissa saa kommentoida omalla nimellä tai minun tunnistamallani nimimerkillä. Vaadin myös kunnollisen meiliosoitteen. Minua ja mielipiteitäni saa ilman muuta kritisoida. Muistathan silti hyvät tavat. Karsin jo etukäteen kaikki alatyyliset kommentit, mainokset sekä tietenkin laittomat sisällöt. Mitä perustellummin asiasi esität, sitä varmemmin se tulee huomioiduksi.