Olen löytänyt maailmasta yhden virheen, ja se on käytettävyyden unohtaminen. Muita virheitä ei luonnollisestikaan ole.
Kun hämeenlinnalaislähtöisen operaattorin Ainan verkkoon ei saa yhteyttä, tulee tämä ilmoitus. Se on ensinnäkin väärällä kielellä ja toisekseen: miten hiivatissa saan yhteyden siihen ”tekniseen tukeen”, joka voisi auttaa minua? Vai tarkoitetaanko teknisellä tuella omia nörttikavereitani?
Parannusehdotus: Lisätkää kieleksi myös suomi ja pistäkää teknisen tuen puhelinnumero näkyville.
Helsingin päärautatieasemalla on tällainen jonotuslippuautomaatti. Vihreät neliöt ovat painikkeita, ja värilliset ympyrät ovat nähtävästi koristeita. Arvatkaas, kuinka moni painelee noita värillisiä ympyröitä?
Ehkä ympyröissä on jokin VR:n sisäinen värikooditus, mutta samoja värejä ei ole kassoilla, matkalipuissa saati lippuautomaateissa.
Parannusehdotus: Poistakaa ne pahuksen ympyrät.
Jos hissin edustalla katutasossa on tällaiset merkinnät, minua jää pohdituttamaan, olenko nyt kerroksessa 1, 0, A vai J. Entä onko kerroksia kaikki aakkoset välillä K-U? Haluaisin ehdottomasti mennä Q:hun, koska Neil Armstrongkin kävi siellä.
Parannusehdotus: Yksinkertaiset ylös ja alas osoittavat nuolet olisivat ihan hyvä vaihtoehto. Ellei hissi osaa siirtyä myös sivusuunnassa.
Nyt olen poistanut maailmasta virheet, joten universumi on täydellinen.
PS. Pekka, pahoittelen toistuvaa valittamista. Yritän olla rakentavampi ensi kerralla. 🙂
—
Kiitos, annoit toivoa! Minua joskus hävettää kun painelen kahviautomaateista vääriä nappuloita, jotka eivät tarkemmin katsottaessa ole nappuloita ollenkaan. Ehkä se ei sittenkään ole varhaishöppänöitymisen merkki. Voipi olla vikaa automaatin suunnittelussakin.
Outi, ole hyvä! :)Mun mielestäni minkä tahansa laitteen tai automaatin pitäisi jo ulkonäöllään ohjata oikeaan käyttöön. Esimerkiksi joistain kaupan hedelmävaaoista ei tiedä, mistä kooditarra tulee ulos, ennen kuin se on tahmaantunut reiteen. Ulostulokohdan pitäisi olla jollain tapaa syöttävän lipan mallinen, eikä se saa olla vain piilotettu aukko koneen alareunassa.Jos painelemme nappuloilta näyttäviä symboleita, vika on ilman muuta masiinan suunnittelijassa. Viaton käyttäjä yrittää vain epätoivoisesti arvailla, kuinka kone toimii.
Älä Katleena koko maailmaa korjaa! Menee muuten meiltä käytettävyysasiantuntijoilta työt kokonaan… 🙂 Monesti sitä törmää juttuihin, joiden kohdalla miettii, että olisiko tämänkin voinut kierrättää käytettävyyssuunnittelijoiden kautta, eikä vaan mennä mutulla tai antaa nörttien haluamaansa koodata…
Henna, tervetuloa blogiini! Mä en muistanutkaan, että sä olet käytettävyysihmisiä. Tuskastuttaako suakin nuo postauksessa olleet esimerkit, vai oletko jo tottunut niihin (niin kuin minä kielivirheisiin)?Mä lopetan maailman korjaamisen, niin sullekin jää jotain jäljelle. 🙂
Monet käytettävyysongelmistahan on sellaisia, että jos jollain käyttökerralla sattuu löytämään sen tavan, jota "suunnittelija" on ajatellut, omaksutaan tuo "suunnittelijan" käsitemalli hyvin nopeasti ja siten jatkossa pystytään välttämään tämä käytettävyysongelma. Tämä näkyy siinä, että vaikka päivittäin kohtaamme käytettävyysongelmia, on niitä vaikea jälkikäteen luetella. Kielivirheet (erityisesti kirjoitusvirheet) sen sijaan hyppivät aina silmille ja niiltä on vaikea silmänsä ummistaa.Lähinnä kun itse havaitsen tuollaisia käytettävyysongelmia, jotka usein kuuluvat luokkaan "miks' tää pitää tehä näin vaikeesti", sitä jää vaan miettimään, että miksi tämä on pitänyt tehdä näin vaikeasti (tai vaikeaksi)… 🙂
Käytettävyydestä olen sitä mieltä, että jos en jotain laitetta tai ohjelmistoa osaa käyttää, on vika aina laitteessa/softassa eikä minussa.Minusta paras käytettävyyden kukkanen viime vuosilta on ns. maksupääte eli sirukortinlukija tunnusluvun syöttönäppäimistöllä (engl. chip and PIN). Aivoni eivät millään suostu ymmärtämään, mitä eroa on käsitteillä VISA Credit ja VISA Debit, vaikka hyvin tiedänkin, mitä ko. vieraskieliset sanat tarkoittavat. Toki myös satunnainen vaihtelu kortinlukijan sijoittelussa ja syöttösuunnassa tuovat ajoittain mukavan piristyksen päivääni.Nykyään onnistun jo käymään kaupassa valittamatta kassanhoitajalle asiasta joka ikinen kerta. Mutta edelleen inhoan noita masiinoita.