Suurin osa isännöitsijöistä on tunareita.

Ainoa syy, miksi isännöintibisnes on pystyssä, on sen ulkoistamisen vaikeus. Asuntoyhtiöiden on pakko ostaa suomalaiselta tekijältä, kun kiinalaiset eivät pysty auttamaan, eivätkä robotitkaan vielä. Isännöintibisnes säilyttää asiakkaansa vain siksi, että kaikki alan toimijat ovat yhtä surkeita – ei siksi että laatu olisi loistavaa. Asiakkaat tietävät, että homma ei parane vaihtamalla toimistoa.

Rakensin viisikohtaisen listan isännöintitoimistojen tyypillisimmistä puutteista – ja vastinpareiksi listasin myös ratkaisut.

1. Villaliivi ja vakosamettihousut

Isännöitsijät ovat etupäässä persoonattomia asiantuntijoita, joilla rahnustavat ympäriinsä villaliiveissä ja vakosamettihousuissa. Asu on kuorrutettu 20 vuotta vanhoilla silmälaseilla. Lisäbonuksena on Isännöintipäivien mainoslaukku vuodelta 1997.

En tarkoita, että pitäisi olla parikymppinen hipsteri tai liituraitapukuinen bisnestäjä, mutta asiallinen pukeutuminen viestii uskottavuutta, pätevyyttä ja varakkuutta. Kuka antaa ison taloyhtiön miljoonabudjetin hoidettavaksi ihmiselle, jolla ei näytä olevan varaa kauluspaitaan ja uusiin silmälaseihin?

Ratkaisu: Miehille kauluspaita tai pikkutakki, naisille jakkupuku tai ohut neuletakki. Lisäksi silmälasit, jotka on ostettu kuluvalla vuosikymmenellä. Kassina pitää olla mainokseton salkku tai olkalaukku.

2. Huono tiedotus

Perinteisesti isännöitsijät tiedottavat taloyhtiön asioista aanelosilla, joita jaellaan postiluukusta ja teipataan ilmoitustauluille. Tiedotteissa on vajaita lauseita, epälooginen rakenne ja kaupan päälle muutama kirjoitusvirhe. Innovatiivisimmat isännöitsijät lähettelevät samat laput meilillä liitetiedostoina.

Ratkaisu 1: Hyödynnä myös sähköistä tiedotusta ja sosiaalista mediaa. Joillain asuntoyhtiöillä on oma nettiportaali, joka auttaa jo paljon. Lisäksi isännöitsijällä pitää olla blogi, jossa hän kertoo alan yleisiä havaintoja ja kuulumisia. Taloyhtiölle kannattaa perustaa suljettu FB-ryhmä yleisiä asioita varten. Youtubessa voi julkaista opasvideoilla pieniä kiinteistönhuollon vinkkejä. Google Docsissa voi tarjota avoimen taulukkolaskentapohjan taloyhtiön budjetointiin tai remonttilaskelmiin.

Ratkaisu 2: Opettele kirjoittamaan. Kirjoituskoulutusta on tarjolla kansalaisopistoissa ja kesäyliopistoissa. Voit myös palkata näppäräkynäisen toimittajaopiskelijan osa-aikaiseksi assistentiksi.

3. Vie sie, mie vikisen

Lähtökohtaisesti isännöitsijä ei ole oma-aloitteinen. Hän odottaa, kunnes taloyhtiön hallitus pyytää kilpailuttamaan putkiremontin tai kysyy jotain yhtiön taloustilanteesta. Tyypillinen isännöitsijä ryhtyy toimiin vasta, kun joku painaa hänen käynnistysnappiaan. Jos asiakas ei paina nappia, se on hänen häpeänsä.

Ratkaisu: Ole oma-aloitteinen. Tai proaktiivinen, jos se tuntuu trendikkäämmältä. Älä ole työnnettävä ruohonleikkuri, vaan ole oma-aloitteinen robottileikkuri: se lähtee matkaan itsestään kun tarvitaan. Tapaa siis taloyhtiön puheenjohtaja kuukausittain ja kerro, missä mennään. Ehdota jo etukäteen tulevia remontteja ja varautumista niihin. Kerro tulevista veromuutoksista ja alan sääntelystä.

4. Mutiseva kokousmetodi

Kun isännöitsijä menee taloyhtiön kokoukseen, hän on luonteva kuin rautakanki kosmetiikkaosastolla. Isännöitsijä puhuu kalvoilleen, pöyhii papereitaan, sirottelee ammattitermejä ja karttaa katsekontaktia. Kun häneltä kysytään mielipidettä, hän ähkyy ja jossittelee, hipeltää kynäänsä ja vilkuilee kenkiään.

Lähtökohtaisesti isännöitsijän ryhti on kumara, katse pälyilevä ja ääni hiljainen. Toinen käsi lämmittelee taskussa ja toinen pitää kiinni kaukosäätimestä kuin pelastusköydestä.

Ratkaisu 1: Treenaa kokouskäytäntöjä. Valmistele diat hyvin: vältä valtavia tekstimääriä sekä turhia dioja, joiden yli kelaat pikapikaa. Jos olet puheenjohtajan roolissa, pidä keskustelu asiassa, äläkä anna kenenkään dominoida kokousta.

Ratkaisu 2: Kiinnitä huomiota kehon kieleen. Katso muita silmiin ja seiso suorana. Älä räpellä mitään käsissäsi äläkä sido käsiäsi taskuun, puuskaan tai selän taakse.

Ratkaisu 3: Kehitä viestintätaitojasi. Viesti avoimesti, kysy mielipidettä ja keskustele ihmisten kanssa. Ole positiivinen mutta napakka.

5. En minä ole myyjä. Enkä markkinoija.

Isännöitsijät luottavat liikaa siihen, että sopimukset jatkuvat. Jos koossa on tarpeeksi taloyhtiöitä, se elättää yhden ihmisen, eikä enempää tarvita. Kyllä ne vielä ensi vuonnakin ostavat minulta.

Isännöintitoimistojen kotisivut ovat toistensa klooneja. Eikä isännöitsijä missään nimessä soita potentiaaliselle asiakkaalle ja ehdota tapaamista. Ehei, poijaat! Myynti ei ole meidän juttu.

Ratkaisu: Rakenna kunnollinen verkkomarkkinointi. Siihen vaaditaan aktiivinen blogi, helppo yhteydenottolomake ja hyvä sisältömarkkinointi sosiaalisen median palveluissa. Soita potentiaaliselle asiakkaalle edes joka toinen viikko.

* * *

Nyt kannattaa ryhtyä isännöintibisnekseen. Markkinat ovat avoimet kenelle tahansa pätevälle osaajalle, joka osaa myydä ja viestiä paremmin kuin koulutettu silli.

67 kommenttia

  1. Kirjoitustaito on tosiaan tärkeää. Säälittävän ja lukukelvottoman rajamailla hiippaileva tuherrus saa epäilemään, löytyykö isännöitsijätoimistosta ketään, joka kykenee hoitamaan asianmukaisesti esimerkiksi remonttien sopimus-, laki- ja veroasiat. Sain eräältä taannoiselta isännöitsijältä postia, jossa virkerajalta puuttuivat sekä pilkku edellisen virkkeen lopusta että iso kirjain seuraavan virkkeen alusta (!) Huokasin helpotuksesta, että olin talossa vain vuokralla.

  2. Virkerajalta puuttui siis toki piste, ei pilkkua. (Ei siinä tosin pilkkuakaan ollut…)

  3. Ne, isännöitsijät siis, yrittävät luonnollisesti muistuttaa leppoisia talonmiehiä eivätkä pientä ihmistä pelottavia investointipankkiireja, joilla kyllä on puvut, pilkut ja pykälät kohdillaan ja organisoitu markkinointi.

    Lopputulos voi kyllä olla ihan sama, että rahat menevät taivaan tuuliin.

  4. Nyt muistetaan, että kirjottajan päiväpalkka on 5.900 € ja isännöitsijän noin 150 €, jonka pitää puhua päivän aikana asiantuntijana kaikille mahdollisille soittajille ja postaajille ja jatkaa samalla hinnalla vielä iltaan.

    Isännöitsijä tarjoaa juuri sitä, mistä asiakas on valmis maksamaan. Jos iltakokousten palkkiot nostetaan tuhansiin euroihin, niin varmasti kuosi paranee.

    1. Pirus68, olet väärässä. Ja kahdessa asiassa.

      1) Päiväpalkkani ei ole 5 900 euroa. Mainitsemasi 5 900 euroa on yritykseni veloittama palkkio siitä, kun moderoin päivän mittaisen seminaarin. Jokaisen on hyvä tajuta, että yrityksen laskutus ei ole yrittäjän palkka.

      Oikea päiväpalkkani on bruttona noin 310 euroa.

      2) Huono yrittäjä tarjoaa vain sitä, mistä asiakas on valmis maksamaan. Sen sijaan hyvä yrittäjä lähtee pyytämään parempaa hintaa ja tarjoamaan sille myös vastinetta.

      Kukaan asiakkaani ei olisi tarjonnut minulle tunnin luennosta oma-aloitteisesti kahta tonnia, ellen olisi itse alkanut pyytää sitä. Kun ryhdyin pyytämään, asiakkaat ryhtyivät maksamaan.

      1. Vau, mitä mielipiteitä.

        En käsitä, miksi isännöitsijätoimisto ei voi myydä arkisissa vaatteissa sellaista palvelua, jota asiakkaat haluavat ostaa. Miksi kaikilla autoilijoilla ei ole mersu, vaan iso osa ajaa Nissaneilla, jos vain ohjauspyörät pysyvät paikoillaan.

        On, hyvä Katleena, vaarallista yrittää laittaa kaikkia toimijoita myyjäpuolella siihen huippuun, johon mahtuu vain muutama toimija. Ostajistakin enin osa on oman huippunsa alapuolella. Isännöinnin alalla on erityisen vaarallista yrittää olla asiakkaitaan viisaampi; ei ole järkevää aliarvioida asiakkaan ostotaitoa, vaikka siihen olisi joskus syytäkin.

  5. Hienoa Katleena, että olet ehtinyt perehtymään isännöintialaan niin perusteellisesti, että tiedät, millaisia suurin osa Suomen 2 500 isännöitsijöistä on. Tämä on hyvää taustatyötä syksyllä pidettäviä Isännöintipäiviä varten, johon olet tulossa puhumaan viestinnästä.

    Isännöinti pitää huolta 2,5 miljoonan suomalaisen tärkeimmästä omaisuudesta. On tärkeää, että alasta puhutaan.

    Isännöintialalla on kehitettävää esimerkiksi viestinnässä, sillä ainoastaan 6 prosenttia taloyhtiöasukkaista on Isännöintitoimialan mielikuvatutkimuksen mukaan todella tyytyväisiä siihen (Isännöintitoimialan mielikuvatutkimus: http://www.isannointiliitto.fi/medialle/tutkimukset/isannointitoimialan/). Tiedonpuute aiheuttaa jatkuvia ongelmia asumisessa. Isännöintiyritysten pitää panostaa nykyistä enemmän asiakasviestintään. Eri kanavia tarvitaan, ja paperiviestintä näyttää olevan sähköisen viestinnän rinnalla edelleen hyvä vaihtoehto. Kaikkein tärkeintä on viestiä asukkaille ymmärrettävällä kielellä ja usein.

    Isännöinnin rooli on johtaa taloyhtiötä ja olla aktiivinen erityisesti korjausrakentamisessa. Isännöinnin kannattaa ehdottaa taloyhtiölle strategian laadintaa. Strategiassa asukkaat määrittelevät, millaisessa taloyhtiössä he haluavat asua. Tämän jälkeen isännöinnin on helpompi johtaa. Kuulen kuitenkin usein tarinoita, ettei hallitus anna isännöinnin johtaa. Hallituksen pitää antaa isännöinnille työrauha.

    Yhtiökokouksessa isännöitsijän pitää ottaa asiantuntijan rooli, jotta asukkaatkin ymmärtävät, ettei isännöitsijä ole huoltomies. Itse asiassa yhtiökokouksen sujuvat parhaiten, kun isännöitsijä toimii puheenjohtajana.

    Kaikesta huolimatta hallituksen jäsenet ovat kuitenkin tyytyväisiä isännöintipalveluun kokonaisuutena (Isännöinnin asiakastyytyväisyystutkimus: http://www.isannointiliitto.fi/medialle/tutkimukset/asiakastyytyvyaisyystutkimukset/2012/). Isännöintiala vaatii paljon osaamista päätöksenteosta, tavoitteiden asettamisesta, taloyhtiön hankintojen ja palveluiden järjestämisestä, taloudesta ja viestinnästä.

    Eli ei alalla täysin sillejä olla. Näin valtakunnallisena kalastuspäivänä sanoisin, että jalompi kalalaji meritaimen kuvaisi isännöitsijöitä paremmin.

    Marina Furuhjelm, lakiasiantuntija, OTM
    Isännöintiliitto

    1. Marina, hyvä vastine!

      Alalla on aivan varmasti taitavia ja päteviä osaajia. On myös hyvä kuulla, että asiakkaat ovat tyytyväisiä.

      Pelkään silti, että isännöintibisnes on hitaampi kehittyjä kuin moni muu toimiala. Sähköinen viestintä, sosiaalinen media ja brändäys ovat vielä lapsenkengissä.

      Odotan kovasti syksyn Isännöintipäiviä – upeaa päästä keskustelemaan asiasta enemmän.

      1. Alalla lienee tuotteistus olematon, tehtäväluettelot epämääräiset, kukin tulkitsee omalla tavallaan.

    2. Hienoa, että isännöintipäiville on tulossa vihdoinkin ammattilaisen vetämää viestintäluentoa. Isännöinti alan koulutustilaisuuksissa on nimittäin viime vuosina ollut aika surkeeta katsottavaa näkemäni viestintäkonsultit. Käteen ei ole jäänyt kuin lasku ja kokemukseksi pettymys. Onneksi tämä korjaantuu kuukauden päästä.
      Kiitos osallistumisestasi jo etukäteen.

        1. No samaa sittiähän se sitten oli isännöintipäivillä tämäkin profeettaKatleena. Lasku jäi käteen, kiitos siitä. Onneksi rahalle sai vastinetta muilla luennoilla. Isännöintiliitolle terveisiä, jos ei ole ammattitaitoisia luennoitsijoita, jakakaa rahat takaisin. Ensi vuonna samalla rahalla mietitään taloyhtiöiden puheenjohtajien kanssa, mitä kansa haluaa ja some-pelleily saa jäädä vähemmälle. Nyt leikit on leikitty ja tehdään oikeita töitä, siten miten maksajat tilaa ja minkä jälkeen ovat tyytyväsiä. Soronoo Katleenat ja muut feikit.

  6. kommentoin vain kohtaa 1. vaikka ulkoasu auttaa luottamuksen ja asiantuntijuuden mielikuvan rakentamisessa, jos ollaan jo tilanteessa että isännöintipalvelut on ostettu paikasta X, en välitä mitä isännöitsijällä on päällään. isännöinnin laatu kiinnostaa enemmän. jos olisin asemassa jossa tapaisin potentiaalista isännöisijää, väitän että ammattitaitoinen ote ja asiantuntevuus myös jättäisivät 70-lukulaisen ulkoasun taakseen.

    isännöitsijä ei muutenkaan ole kovin esilläoleva hahmo tai mikään julkinen puhuja joten minusta vaatimus laseista jotka ovat samalla vuosikymmenellä ostetut on liiallinen. kuka enää saa pitää vakosamettihousuja, tai olla muuten vaan tyylitön – työttömät?

    no, palaan ekaan lauseeseen eli että olishan se kiva mutta arvostan ammattitaitoa enemmän, ehkä vakosamettihousuinen isännöitsijämme kuluttaa aikansa työhönsä perehtyen eikä Stockmannin miestenosastolla juosten 🙂

    1. Jenni, astuit juuri miinaan, johon moni muukin on astunut. Päättelysi perustuu siihen, että siisti ulkoasu muka vähentäisi osaamista ja että osaaminen muka kasvaisi (tai olisi automaattisesti hyvää), jos on epäsiisti asu.

      Harhaluulohan tuo on.

      Otetaanpa isännöitsijä, jolla on loistava substanssiosaaminen. Väitän, että siisti pukeutuminen parantaa hänen uskottavuuttaan ja että epäsiisti pukeutuminen vastaavasti heikentää uskottavuutta. Itse osaaminenhan ei muutu, mutta asiallinen vaatetus viestii ammattimaisuutta. Tämän osoittavat myös lukuisat asiasta tehdyt tutkimukset.

      Olen postannut asiasta jo aiemmin: https://eioototta.fi/ovatko-vaatteet-dopingia/

      1. siisti ulkoasu ei toki vähennä osaamista, vaikka tuo mun (ehkä turha) heitto ihan lopussa vähän siltä kuulosti.

        kun mietin vielä, niin ajattelen että en listaisi tuota ulkoasujuttua ollenkaan ihan vaan kun kyse on isännöitsijöistä. eli en mainitsisi sitä puutteena (puutelistana tuo taisi olla). koska se ei vaan ole tärkeää. ja puutehan on jotain mitä puuttuu, eli pitäisi mielellään olla mutta ei ole. koska se ei vaikuta olennaiseen niin se ei kuitenkaan ole tärkeää, vaan enempi nice to have -elementti.

        1. Jenni, hyvä tarkennus.

          Itse vaadin tuota asiallista pukeutumista, koska ala vaatii skarppaamista. Jos isännöitsijä haluaa hoitaa bisnestään hyvin, hän huolehtii myös ulkoasun ja myynnin kuntoon. Muuten bisnes katoaa hetkessä alta, kun alalle tulee jokum joka tekee pätevämmän vaikutelman.

          Sitä paitsi kun pistää ulkoasun ja markkinoinnin kuntoon, voi pian myös laskuttaa asiakkaita enemmän. Pätevä hinta edellyttää pätevää vaikutelmaa. 🙂

          1. Ootko kokeillut kuvahakea itseäsi? Onko ensimmäinen hakutulos mielestäsi ”pätevä”?

          2. Haisuli, hauska kuulla, että olet googlaillut minua.

            Et tainnut tietää, että Googlen kuvahaku näyttää hieman eri tuloksia eri käyttäjille? En siis osaa sanoa, mikä kuva sinulla oli hakutuloksissa ensimmäisenä.

            Kun teen itse haun, tuloksissa on useimmiten blogissani olevia otoksia, mutta toki listalle nousee myös keskiaikahahmoni kuvia.

            Jokainen isännöitsijä – samoin kuin minä – voi pukeutua vapaa-ajallaan kuinka haluaa ja harrastaa mitä haluaa. Olen koko ajan puhunut pukeutumisesta työajalla. Siinä on monella skarpattavaa.

    2. Tahallinen heitto nämä kirjoitusvirheet – vai isot kirjaimet jo loppuun käytetty? (kirjoitetaanko tuo yhteen vai erikseen, en tiedä)

      1. Kiitos kommentistasi! En huomannut missään kirjoitusvirhettä, mutta ehkä en ollut tarpeeksi tarkka. Vinkkaatko hieman, niin pystyn korjaamaan virheen?

        1. Aah, nyt tajusin: kommentoit Jennin tekstiä etkä minun. Anteeksi hitauteni.

          On kyllä ihan totta, että isot alkukirjaimet nopeuttavat lukemista ja ymmärtämistä. Niiden käyttö on ikävä kyllä vähentynyt nopeissa nettikeskusteluissa.

  7. ISÄNNÖINTIBISNES – SIELLÄ PÄRJÄÄ KOULUTETTU SILLIKIN

    Alku vaikutti reteen haastavalta, kunnes muusta yhteydestä selvisi, että kyseessähän olikin ammattikouluttajan mainos tietylle kohderyhmälle, syksyn tulevaa koulutusta varten.
    Mutta ihan hyvä lajissaan.

    VILLALIIVIT JA SAMETTIHOUSUT

    Ei nyt kaipaa erityistä kommenttia.
    Vanha hyvä keino on kysyä itseltään, kun kuvauksen mukainen henkilö, siis muukin kuin isännöitsijä, kävelee vastaan, että ostaisinko ko. tyypiltä käytetyn auton?

    HUONO TIEDOTUS

    Kumma juttu. Tekniikka on mennyt huimasti eteenpäin mutta ongelmat ovat aivan samat kuin pirtu- ja vahaskopioiden aikakaudella, jos nyt kukaan nykyisin edes tietää mitä nuo termit tarkoittavat.
    Sujuva suomen kieli ja oikeinkirjoitushan on lähes kokonaan hävinnyt tiedotteista. Jos ei satu mahtumaan kesäyliopiston alkavan suven kursseille, ja työväen- sekä kansalaisopistojen syksyn antimiin on vielä pitkä aika, niin ihan alkuun voisi kokeilla Wordin ”Työkalut ikkunaa” ja valita sieltä kohta ”Kieliasun tarkistus F7”, ja jos yrittää kirjoittaa liian monimutkaista sanaa, niin hiiren kakkosnäppäimellä saa esiin synonyymisanaston. Näillä pärjäisi jo pitkälle.
    Vanha totuus on myös se, että ainoa tieto joka on tosi, on se joka on minulla. Jos sen kertoo toisille, niin eihän se sitten enää mikään tieto ole.
    Viestintäähän kuuluu myös sekin, että sen ainoa kulkusuunta on ylhäältä alaspäin mutta missään tapauksessa ei päinvastoin. Palautehan saattaisi aiheuttaa kiusallisia mutkia hallinnon huolellisesti tekemiin strategisiin ja taktisiin suunnitelmiin. Kaksisuuntaisuus näkyy puuttuvan eräiden isännöintiketjujen vaivoin ja kovalla rahalla aikaansaaduista taloyhtiöiden kotisivuista. Vai vielä pyydellään avoimen taulukkolaskentapohjan antamista osakkaille budjetointia ja remonttilaskelmia varten. Kyllä se riittää, kun yhtiökokouskutsussa mainitaan, että kyseiset asiakirjat ovat kaksi viikkoa nähtävissä isännöitsijän toimistossa. Missähän se muuten mahtoi ollakaan?
    Hallitus ja isännöitsijä hukkaavat yhden parhaista johtamistyökaluistaan surkean ja ala-arvoisan viestinnän mukana. Tosin siihen kuuluu paljon muutakin kuin kirjallinen / sähköinen tiedotus. Arvokkain osa tiedotuksessa tai paremmin viestinnässä olisi tuon palautteen kuunteleminen, käsittely ja takaisin palautus. Mutta, kun sekin puuttuu, niin vaikeaa siinä on muutakaan kehitellä. No, onhan sentään se porttikäytävän seinään kiinnitetty peltilaatikko huoltomiehelle jätettäviä kiireettömiä vikailmoituksia varten.

    VIE SINÄ, MINÄ VIKISEN

    Hallituksen, hallituksen puheenjohtajan ja isännöitsijän väliset toimenkuvat ja suhteet ovat liian suuri paketti lyhyessä vastineessa käsiteltäväksi.
    Toteaisin vain, että hallituksella on juuri niin hyvä isännöitsijä kuin se ansaitseekin.
    Hallitushan se ymmärtääkseni isännöitsijän valitsee. Ei se sinne väkisin ilmaannu.

    MUTISEVA KOKOUSMETODI

    Nyt meni kokoustekniikan puolelle, joten se siitä.
    Olen kuitenkin sitä mieltä, että missään tapauksessa ei pitäisi valita yhtiökokouksen puheenjohtajaksi hallituksen puheenjohtajaa tai isännöitsijää, jos vaan läsnäolijoiden joukossa sattuisi olemaan jonkin perusyhdistyksen kokenut puheenjohtaja. Ja joskushan saattaa tulla tilanne, että hallituksen puheenjohtaja tai isännöitsijä haluaisi käyttää myös heillekin kuuluvaa oikeutta henkilökohtaiseen puheenvuoroon. Hyvän kokouskäytännön mukaisestihan puheenvuoron ajaksi pitäisi vaihtaa puheenjohtajaa.

    EN MINÄ OLE MYYJÄ. ENKÄ MARKKINOIJA

    Nyt päädyttiin sitten markkinoinnin perustutkintoon.
    Nykyisin hallitus hallitsee suvereenisesti talkkarin, siivoojan ja vakuutusyhtiön kilpailuttamisen.
    Kehotus isännöitsijälle riittää ja homma hoituu nopeasti ja siististi.
    Entäpä sitten, kun pitäisi sanoa isännöitsijälle, että kilpailutappa itsesi, ja pyydä tarjoukset riittävän edustavalta joukolta muita isännöitsijöitä.
    Se saattaa olla tosi tilanne ja totinen paikka monessa hallituksessa. Varsinkin, kun nykyinen toimenhaltija on tehtävää jollain tavalla hoitanut jo vuosia joskus jopa vuosikymmeniä.
    Olisiko tässä eräs syy leipääntyneisiin isännöitsijöihin?

  8. Mitkä diat? Ehei, ei sellaisia ole näkynyt niissä kokouksissa, joissa minä olen Helsingin kantakaupungissa omistusasujana käynyt viimeiset kuusi vuotta. Toisen kämpän isännöitsijällä ei ole edes kotisivuja 😀 Ja kyllä, nyt on vuosi 2013…

  9. Hyvä avaus blogistilta ja hyvä vastine Marinalta.

    Olen ollut läheisessä yhteistyössä eri rooleissa isännöintialan kanssa liki parikymmentä vuotta. Lähes yhtä kauan on isännöintiala valitellut, kun heitä ei arvosteta. Blogikirjoitus nostaa hyvin tikunnokkaan muutaman aivan keskeisen asian, jolla saadaan askel arvostukseen.

    Keskeisin asia olisi, että isännöitsijä itse arvostaisi isännöintialaa ja omaa työtään. Kyllä niitä on tottakai ammattilaisten joukossa, mutta valitettavan paljon niitä toisiakin. Siitä roolista kun minä alaa katson, pidän sitä erittäin arvostettavana asiakaspalvelun alana ja näyttää nuoreneva isännöintipolvi tekevän onneksi samoin.

    Typerintä mitä isännöintiala tekee on kilpailu hinnoilla. Se ruokkii ikävää kierrettä, jossa asoy valitsee isännöitsijän vain hinnan perusteella, kun ei osaa muuta tekijää tunnistaa. Olen jo aiemmin kirjoittanut, että alan tulisi korjata hinnoitteluvinouma; nostaa palkkioita keskimäärin kolmanneksella, satsata tuotekehittelyyn ja panostaa asiakaspalvelun ymmärtämiseen. Nimittäin paljon vartijana ala on.

  10. Hienoa että stand up keinon yritetään nostaa alan arvostusta ym.
    Kommenttini ovat:
    1) Kyllä osalla isännöitsijöillä on juuri ja juuri varaa Dresmann tarjouskauluspaitaan
    2) On selvää että kirjoitusvirheita tulee kun yli 80% alan toimihenkilöistä on vain keskikoulupohjalta aloittanut alan tehtävät
    3) On täysin selvää kuinka merkittävä ja maailman tärkein tehtävä on olla koirankoppiyhtiöiden hallitusjäsen ja kytätä isännöitsijän töitä ja puuttua siihen – kannattaa isännöitsijän olla omatoiminen liikevaihtotoiminnan riskillä
    4) Joutaahan sitä mumisemaan (katsella kentia etc) kun kokousjohtaminen hallitusedustajilla kestää kokous kuin kokous yli 2-3 h tavanomaisissa asioissakin
    5) Ei isännöitsijä kerekä myydä mitään kun hänelle ollaan tarjoamassa, myymässä sun vaikka mitä eri keinoin.
    Joten kaikki isännöisjäkuntaa viisaammat NYT ehdottomasti mukaan kannattavaan ja tyhjästä saatavaan taloudelliseen bisnekseen mukaan – Tämä on helppoa ja onnistuu kaikilta:)))

    1. AIT ISA, kiitos kommentistasi! Olenko oikeassa siinä, että olet havainnut samat epäkohdat kuin minä? Puutteita siis on, mutta sinä olet valmis hyväksymään puutteet, kun taas minä haluan muuttaa niitä.

  11. Ei kaikki isännöitsijät ole harmaita varpusia tai vakosamettijengiä. Eikä kaikkien tarvitse myöskään pukuun tai jakkupukuun sonnustautua. Kun uskaltaa olla oma reipas itsensä, niin ulkokuoren allekin nähdään. Olen jo kymmenisen vuotta ollut gootti-isännöitsijä ja goottius toimii hyvin ns. mainoksena. Kun liikun pihalla, kaikki tietää, että tuo on meidän isännöitsijä. En piiloudu. Tulen esille.

    1. Gothic, kuulostat hyvältä tyypiltä.

      Uskon vahvasti henkilöbrändäyksen voimaan. Harmaavarpuset eivät erotu, mutta gootti-isännöitsijä on kova sana. Kaltaisellesi on aivan varmasti kysyntää erityisesti niiden asiakkaiden keskuudessa, jotka ovat kyllästyneet ”perinteiseen isännöintiin”.

      1. Kiitos Katleena. Itsekin olen jo kauan uskonut henkilöbrändäyksen voimaan. Se herättää tunteita, olkootkin ne sitten myönteisiä tai ei. Olen itsekin huomannut, että ihan joka paikkaan ei kannata itseään tunkea, mutta kun olen paikkani löytänyt, niin ei minun tarvitsekaan. Positiivista on se, että jää asukkaiden ja yhteistyökumppaneiden mieleen ja kun tekee työnsä kunnialla, niin mikäs tässä on ollessa. Kiitos kuuluu myös nykyiselle työnantajalleni ja erityisesti päällikölleni, joka näki ulkokuoren alle.

        Ps. enkä minä ihan niissä kaikkein gooteimmissä vermeissä töissä ole. Mutta pukeudun mustaan kunnes löydän tummempaa 🙂

  12. Eksyin sattumalta lukemaan tämän kirjoituksen ja siihen tulleet kommentit, enkä voinut muuta kuin osallistua keskusteluun.

    Olen seurannut isännöintialaa läheltä useita vuosia ja lukenut melkoisen määrän isännöintiin liittyviä kirjoituksia ja mielipiteitä. Tämä kirjoitus on mielestäni tyypillinen esimerkki siitä, kuinka alaa käsitellään kirjoituksissa. Laittaisin tämän kategoriaan ”helppoa kritisointia” ja rinnastaisin sen insinöörivitsien tasoon.

    1. Väite -vakosamettihousuinen mies
    Esittämäsi kritiikki isännöitsijöiden pukeutumisesta pitää osittain paikkansa, mutta on viimeisen 10 vuoden aikana muuttunut parempaan suuntaan radikaalisti. Jokaisesta ammattikunnasta löytyy ihmisiä, joille pukeutuminen tai tyylitaju ei ole niitä vahvimpia puolia, isännöitsijät eivät poikkea tässä suhteessa muista ihmisistä. Olen kuitenkin itse laittanut merkille, että varsin useat isännöitsijät pukeutuvat nykyään tyylikkäästi ja tilanteeseen sopivalla tavalla.

    Pikkutakin ja kauluspaidan käytön suosittelu on mielestäni lukijoiden aliarviointia. Olisit voinut viedä ajatusta hieman pidemmälle ja kertoa esimerkiksi pukeutumisen vaikutuksesta kokouksen tunnelmaan. Isännöitsijä tuntee isännöimiensä talojen yhtiökokousten ilmapiirin monen vuoden kokemuksella. Toisissa taloissa on varsin villi kokouskulttuuri ja silloin voi olla hyvä pistää vaikka kravatti kaulaan. Tämä rauhoittaa ihmisiä kummasti. Toisaalta toisissa yhtiöissä asukkaat eivät uskalla sanoa yhtiökokouksessa yhtään mitään kun tilanne jännittää. Silloin isännöitsijä voi omalla rennolla pukeutumisella saada ihmiset paremmin mukaan keskusteluun.

    2. Väite -huono tiedottaminen

    Tiedottamiseen isännöitsijät eivät osaa panostaa riittävästi, eikä siihen tahdo löytyä aikaakaan. Asialla on kuitenkin toinenkin puoli. Tiedottaminen ei ole isännöitsijän tehtäviin kuuluva työ lukuun ottamatta muutamia poikkeuksia. Mikäli taloyhtiöt haluaisivat isännöitsijältä parempaa tiedottamista, siihen pitäisi löytyä resursseja. Se taas tarkoittaa taloyhtiölle lisäkustannuksia, josta ei olla valmiita maksamaan. Taloyhtiösivujen, blogin tai somen käyttökustannukset ovat minimaaliset. Niiden käyttämiseen menee kuitenkin työaikaa, joka maksaa jo aika paljon.

    Opettele kirjoittamaan! Tämä on varsin hyvä ohje myös monelle muulle ammattikunnalle. Olen saanut sähköpostia joskus itsensä tohtoriksi väitelleeltä henkilöltä. Sisällöllisesti posti ei ollut kovin vaikeaselkoinen, mutta kun puolikas A4-arkki kirjoitetaan täyteen ilman välimerkkejä, isoja kirjaimia ja kappalejakoja, niin sen lukeminen käy raskaaksi. On totta, että toisten syyttely ei poista ongelmaa isännöintialalta, mutta toisaalta asioita on joskus hyvä suhteuttaa.

    3. Väite –proaktiivisuus on päivän sana

    Uskoisin, että tämä väite kumpuaa Suomi24:n ja Vauva-palstan keskusteluista? Isännöitsijälle on helppoa toimia, kun yhtiön asioita on suunniteltu hieman pidemmälle. Monet isännöitsijät tuovat hallitukselle esityksiä kunnossapitotarveselvityksen sisältöön liittyvistä asioista sekä toimenpiteistä, jotka helpottavat tuon sanahirviön tekoa. Näitä toimenpiteitä on muun muassa kuntoarviot ja -tutkimukset. Taloille nämä ovat kustannuksia, joita se ilkeä isännöitsijä taas keksii.

    Mikäli alaa kritisoidaan väitteillä, jotka ovat yksinkertaistettuja yleistyksiä, niin toivoisin edes jonkin lähteen, jossa edes vähän sivutaan tuota asiaa. Tämä toisi kirjoitukselle enemmän uskottavuutta ja mahdollinen kritiikki olisi ehkä terävämmin kohdistettavissa.

    4. Väite -mutiseva maestro

    Kokoustekniikka on todellakin hankala laji, ja sitä voi olla vaikea oppia. Isännöitsijä istuu vuoden aikana noin sadassa kokouksessa. Osa on yhtiökokouksia, osa hallituksen kokouksia ja sitten loput on erilaisia työmaakokouksia ja palavereita. Oman näkemykseni mukaan isännöitsijät hallitsevat kokoukset erinomaisesta. Uskon, että nämä mutisevat kenkiin tuijottelijat ovat pieni vähemmistö, joista on helppo kirjoittaa ivalliseen sävyyn eri foorumeissa nimettömästi.

    5. Väite – en minä ole myyjä enkä markkinoija

    Tähän väitteeseen voin yhtyä täysin. Alalla on liian vähän toimijoita, jotka aktiivisesti myyvät ja kehittävät toimintaansa. Isännöinnin aktiivinen myyminen voisi nostaa alan arvostusta ja poistaa monia alaa koskevia sitkeitä ennakkoluuloja, joita tässäkin blogissa on esitetty.

    Lopuksi huomauttaisin vielä muutamasta asiasta, joita ei monesti isännöinnin yhteydessä tuoda esille riittävästi.

    Isännöitsijöitä on erinomaisen helppo kritisoida milloin mistäkin. Monesti kritiikki kumpuaa ihmisten tyytymättömyydestä johonkin muuhun asiaan, kuin itse isännöitsijän toimintaan. Mitä me odotamme hyvältä isännöitsijältä? Ammatillisesti hyvän isännöitsijän tulisi ainakin:
    1. osata taloushallinto
    2. hallita lainsäädäntö -minimissään As Oy laki ja Osakeyhtiölaki, mutta todellisuudessa aika lailla laajempi osaaminen tarvitaan.
    3. tuntea kiinteistöjen rakenteet ja taloautomaatio edes jollakin tasolla
    4. hallita kilpailuttaminen ja sopimuskäytännöt
    5. tuntea energiatehokkuuteen liittyvät toimet ja määräykset sekä tehdä energiatodistus -energiatodistuksen osalta laki on tosin muuttumassa
    6. tuntea ja tunnistaa kiinteistön vaarat ja riskit, sekä laatia pelastussuunnitelma yhteistyössä hallituksen ja asukkaiden kanssa

    Näiden lisäksi nettikeskusteluja ja blogeja lukemalla voimme helposti todeta, että vaatimukset eivät lopu tähän. Lisäksi isännöitsijän on kyettävä:

    7. pukeutumaan oikein ja tilanteeseen sopivasti
    8. hallittava suullinen ja kirjallinen viestintä, kuin vettä vaan
    9. oltava proaktiivinen ideanikkari, jotta taloyhtiön hallituksen ei tarvitsisi itse pohtia kuinka taloyhtiötä kehitetään tulevaisuudessa
    10. hallittava myynti ja markkinointi menestyäkseen

    Listaa varmaan voisi vielä jatkaa, mutta eiköhän tämäkin riitä. Edellä lueteltuihin asioihin on monesti omat ammattilaiset olemassa. Toisaalta isännöintitoimiston keskimääräinen koko, 3 henkilöä, ei ehkä ihan riitä siihen, että nämä vaatimukset tulisi kokonaan katetuksi.

    Tsemppiä siis kaikille isännöitsijöille, kyllä te melkoisia moniosaajia minun silmissäni olette!

    1. Ville, kiitos laajasta kommentistasi!

      Olet ihan oikeassa: on paljon isännöintialan ammattilaisia, jotka ovat päteviä. Uskon, että heille tulee jatkossakin olemaan runsaasti kysyntää – ja he voivat määritellä vapaammin hintansa kuin ”perinteiset” isännöitsijät.

      Nykyajan työelämän vaatimukset ovat kovat. Mainitsemasi osaamislista on täysin oikea: substanssiosaamisen lisäksi pitää hallita metataidot – siis viestintä, pukeutuminen, myynti ja markkinointi.

      Vaatimukset ovat kuitenkin samat kaikille muillekin ammattiryhmille. Ei riitä, että kouluttaja osaa kouluttaa, vaan hänen pitää myös osata myydä, viestiä ja brändätä.

      En siis vaadi ihmeitä. Vaadin vain sitä, että isännöitsijöiden taidot kohtaavat nykyajan tarpeet.

      1. Kouluttajan pitää osata myydä, viestiä ja brändätä varsinkin jos kouluttaa myyntiä, viestintää ja brändäystä 🙂

        Suomi on kuitenkin täynnä kouluttajia, jotka eivät osaa myydä, saati brändätä. Ja monesti jopa viestinnässä on toivomisen varaa. Nämä kouluttajat keskittyvät nimenomaan substanssiosaamisen kouluttamiseen ja ovat siinä alansa huippuja. Uskon, että monet muutkin ovat tämän asian huomanneet, jos ja kun ovat joutuneet istumaan työhön liittyvissä koulutuksissa, joissa ei siis keskitytä tiimityöskentelyyn, iloiseen elämänasenteeseen tai markkinointiin. Kouluttajat ovat yksi esimerkki siitä, kuinka kaikilla muillakin aloilla on monenlaisia toimijoita, joilla saattaa substanssiosaaminen olla huippuluokkaa, mutta muu on sitten niin ja näin. Tämä on mielestäni myös rikkaus ja isännöitsijät ovat onnistuneet hienosti brändäämään vakosamettihousut. Minkä muun ammattikunnan tunnistaa pukeutumisesta näin hyvin?

        Mitä vaatimuksiin tulee, niin ne eivät ole mielestäni realistisia siihen nähden, minkälaisessa todellisuudessa isännöintiala suomessa toimii. Jo nyt pienempien taloyhtiöiden vuosibudjetista merkittävä osa menee hallintokuluihin, siis isännöinnin kuukausiveloituksiin, kokouspalkkioihin sekä muihin hallintokuluihin. Pienet taloyhtiöt eivät ole valmiita maksamaan isännöinnin ”huippuosaajille”. Kuitenkin näitä taloyhtiöitä on suomessa valtavasti ja nekin pitää jonkun hoitaa. On aivan selkeä asia, että isännöitsijä, jonka asiakaskunta koostuu 10 – 30 asunnon kokoisista kohteista ei tienaa riittävästi per taloyhtiö, että aikaa jäisi vielä ydinosaamisen ulkopuolelle.
        Nämä ”paremmat” isännöitsijät hoitavat jo nyt niitä suurempia kohteita, joiden veloitukset ovat sillä tasolla, että taloyhtiön kehittämiseen ja johtamiseen riittää oikeasti aikaa.

        Mielestäni Suomeen tarvitaan molempia toimijoita. Ainakin niin kauan, kun nykyinen lainsäädäntö asettaa samat vaatimukset myös pienempien yhtiöiden hallinnon hoitamiselle.

        Ymmärrän oikein hyvin, että isännöitsijän on vaikea myydä pienelle taloyhtiölle jotakin lisäpalvelua. Tämä johtuu juuri tuosta edellä mainitusta kulurakenteesta, joka on pienille taloille tyypillistä. Toisaalta siihen vaikuttaa myös se, että jatkuvasti voidaan lehdistä lukea, kuinka isännöitsijät rahastaa. Näissä kirjoituksissa ei monesti muisteta kertoa sitä tosiseikkaa, että tyypillisesti isännöitsijä tekee taloyhtiön hallitukselle kuuluvia töitä, jotka ovat jo isännöintisopimuksessa määritelty erillisveloitettavaksi palveluksi. Eli kun isännöitsijä yrittää tuotteistaa jonkin palvelun, se nähdään useimmiten negatiivisessa valossa. Tähän asiaan voisi auttaa, kun joku alan ulkopuolinen henkilö kertoisi, kuinka hyvää työtä isännöitsijät oikeasti Suomessa tekevät.

        Toivottavasti sinulla on aikaa tutustua vielä syvemmin isännöintialaan ennen isännöintipäiviä, saatat yllätyä positiivisesti monesta asiasta.

  13. Muutama ajatus on tässä noussut mieleen postausta ja kommentteja lukiessa. Ensinnäkin on mielenkiintoista ajatella, että pukeutuminen liittyy varsinaisessa tehtävässä tunarointiin tai pätemiseen noin vahvasti. Vedät puvun (naiset jakkupuvun) päälle, niin olet automaattisesti ihmisten mielestä pätevä. Tämähän on se mekanismi, millä ne kaikista pahimmat koijaritkin ovat kautta aikojen toimineet.

    Isännöitsijän tehtävähän on suurelta osin hallinnollinen, mutta siihen liittyy kuitenkin myös kiinteistön valvontavastuita ja joiltakin osin järjestelyvastuita (esimerkiksi turvallisuuteen liittyen). Hallinnollisissa kokouksissa puku voi olla ihan paikallaan, mutta ei siinä puvussa sitten kuitenkaan missään alapohjissa ryömitä tai katoilla käydä mitään valvontavelvoitteeseen liittyviä tarkastuksia tekemässä. Tässä kohtaahan puku tai pikkutakki kielii lähinnä siitä, että isännöitsijällä ei ole aikomustakaan liata käsiään mihinkään käytännön toimenpiteisiin vaan pitää kätensä visusti erossa kaikesta, mikä vaatii muutakin sisäsiistiä toimistotyötä.

    Asubrändäyksen voi tehdä tosiaan myös toisella tavalla niin kuin gootti-isännöitsijä on tehnyt. Voisi jopa ajatella ihan kokonaista gooti-isännöitsijöiden ketjua. Tuollaisella brändäyksellä se paikka ja asiakkaiden luottamus on nimenomaan lunastettava sillä todellisella ammattitaidolla ja luotettavuudella eikä pukuun perustuvalla pätevyydellä.

    Tällä hetkellähän Suomessa on muutenkin menossa melkoinen konservatiivisen pukukoodin rikkomistrendi. Siinä trendissä peruspuku kertoo lähinnä vanhanaikaisesta ja kaavoihinkangistuneesta ajattelusta. Ehkä tätä trendiä voisi hyödyntää myös isännöintibisneksessä luovalla tavalla. Että kuulkaapas, meidän toimiston jätkät tulee taatusti vakosammareissa ja flanellipaidassa, meillähän ei mihinkään pukupelleilyyn lähdetä! (Vrt. varusteleka…)

    Hyvä keskustelu kyllä! Että tarvitseeko kaikkien olla samasta puusta veistettyjä ja kaikin puolin täydellisiä.

  14. Sadan isännöitsijän kanssa viime viikolla Kiinteistöpostin järjestämässä Tulevaisuuden Isännöinti -seminaarissa alan tulevaisuuden näkymistä keskustelleena on tuotava keskusteluun esiin yksi näkökulma:
    Mitä nykypäivän isännöinti on? Miten kiinteistöt ja taloyhtiöt ovat muuttuneet? Miten asiakkaat ja heidän odotuksensa ovat muuttuneet? Miten isännöinnin tavoitteet ovat muuttuneet? Mitä arvostettuun ennen, mitä nyt? Miten isännöitsijän osaamisvaatimukset ovat muuttuneet? Mien isännöinnin työvälineet ovat muuttuneet? Miten isännöinnin pelisäännöt ovat muuttuneet? Seminaariväki otti noihin valtaisia kokonaisuuksia käsittäviin kysymyksiin kantaa Työterveyslatoksen osaamiskeskuksen johtajan Jorma Mäkitalon ”innostamana”. Sen jälkeen he arvioivat, onko muutos alalle vasta tulossa, alussa vai jo menossa.
    Muutama käsi nousi kohdassa Muutos on alussa eli vanha tapa isännöidä on kriisissä: yhtä kaaosta koko homma.
    Suurin osa käsistä nousi kohdassa Muutos on menossa eli uutta isännöinnin mallia opetellaan, osa tekee vielä vanhalla tyylillä. Kukaan ei tunnistanut isännöintialan kuvaa Muutos on vasta tulossa eli vanhalla systeemillä pärjää, vaikka kaikenlaista kritiikkiä ja ehdotuksia esitetään.
    Isännöintialalla (jossa Kiinteistöpostin näkemyksen mukaan on 3 800 ammatti-isännöitsijää) on toimialaan ulkopuolelta kohdistuva murros meneillään. Niin on murros kuitenkin meneillään myös alan sisällä ajatellen esimerkiksi ihmisten jaksamista, pitkiä työpäiviä, palveluiden hinnoittelemisen ongelmatiikkaa, isännöitsijän työn sisällön ymmärtämättömyyteen liittyvä ongelmatiikka (osto-osaaminen-palvelun tarjonta), yritysten ketjuuntuminen, sijoittajien ilmaantuminen markkinoille jne jne.
    Joka ikinen ihminen haluaa tehdä työnsä hyvin ja onnistua siinä. Jos isännöitsijän ja taloyhtiön välinen suhde ei toimi tai ei osata kertoa puolin, eikä toisin, mitä halutaan tai mitä voidaan tehdä, tai mitä se maksaa, syntyy näitä ”mielikuvakonflikteja”. Niiden seurauksena luodaan mielikuva huonosta isännöinnistä ja hallitus, osakkaat ja asukkaat osaavat kaiken.
    Ei ole maailma koskaan mustavalkoinen niin kauan kuin ihmisten kanssa ja ihmisinä työtä tehdään.

  15. ”Oikein kiroituksen ja yhdys sana” virheiden sijaan kiinnittäisin enemmän huomiota siihen, että tekstit olisivat selkosuomea. Pilkkuvirheet ja unohtuneet sanat saa riittävälle tarkkuudella korjattua wordin automaattitarkistuksella. Kapulakieltä ja liian pitkiä lauseita sisältävät teksti sisältää väärintulkinnan vaaran.

    Hyvä suomenkieli on bonusta, mutta selkokielinen, lyhyitä lauseita sisältävä teksi on välttämättömyys.

    Ammatti-ihmisillä on ”laiska tapa” kertoa asia yhdellä pitkällä lauseella. Saman asian kun kertoo kolmella lyhyellä lauseella ja toistaa sisällön, niin väärinymmärtämiset vähenee kummasti.

    Sama koskee kappalejakoa. Tiedotteessa ei saisi olla niin pitkää kappaletta, ettei sen sisältöä hahmota yhdellä vilkaisulla.

    Itse toimin aikoinaan keski-iältää +70 v taloyhtiön hallituksen puheenjohtajana. Tiedottamista sai vääntää kättä kokoajan isännöitsijän kanssa. Tiedottaminen oli olematonta. Niihin muutamiin tiedotteisiin oli sitten tungettu kaikki mahdollinen yhtenä ”mössönä”. Kun muukin isännöintitoiminta sujui heikosti, niin lopulta vaihdoimme isännöitsijää.

    1. Kimmo, naulan kantaan. Eivät pienet kirjoitusvirheet haittaa lainkaan, mutta ylipitkät virkkeet ja kappaleet vaikeuttavat lukemista huomattavasti.

      Aivan liian usein tiedotteet on kirjoitettu näin:

      ”Huoltoyhtiön kilpailuttamisen johdosta 1.3.2013 tehdyn asukastarvekyselyn tulosten yhteenvedon pohjalta koottu kilpailutuksen sisältösuunnitelma on nähtävissä vuosikokouksessa 1.6.2013.

  16. Kuluneella viikolla sain kirjeen tulevista huoltotöistä. Mikäli ajankohta ei sovi, pyysi isännöitsijä ilmoittamaan asiasta ottamalla yhteyttä puhelimella soittamalla puhelinnumeroon.

  17. Viestinnässä ja myös isännöitsijän työssä on kaikenaikaa pyrittävä oivaltamaan, mikä missäkin asiassa on oleellista.

    Isännöitsijän tehtävien hoidossa ei voi olla kovinkaan oleellista pukeutuminen. Kohteliasta on pukeutua asikkaidensa tavoin. Ylipukeutuminen asiakkaisiin nähden, on aina osoitus huonosta tilannetajusta (poikkeuksena asianajajat ja hautausurakoitsijat, joiden virkapukuna on aina tummapuku).

    Isännöitsijän on ensisijaisesti pukeuduttava työtehtäviensä mukaisesti. Arkipäivään sisältyy mm. huoneistokäyntejä, lattialla konttailua ja putkien kurkistelua. Tällöin haalari -tyyppinen pukeutuminen on asiallisempaa, kuin pukuun sonnustautuminen.

    Taloyhtiön viestinnän perusongelma on siinä, että kaikki haluaisivat tietää kaikista asioista kaiken, vaikka todellisuudessa vain joillakin on vain hitusen tietoa jostakin. Erityisesti kaikista tulevaisuuden tapahtumista haluttaisiin kovasti tiedotusta tyylin, milloin ne putket vuotavat meidän huoneistossa? Eikä minua yhtään kiinnosta se, milloin ne vuotavat jonkun naapurin huoneistossa.

    Voidaanko isännöintialan arvostusta nostaa mustamaalaus -kirjoituksilla? Onko se oikea ja malliksi kelpaava tapa viestiä? Meneekö viesti perille? Jos vastaanottaja on silli niin, mikä kala tai lintu on silloin viestin lähettäjä? Osaakohan viestinlähettäjä asiansa, vai laskuttaako tyhjästä?

    1. Antti, kiitos kommentistasi!

      Olet oikeassa oleellisuuden suhteen. Juuri siksi puutuin pukeutumiseen.

      Vakosamettihousut ja villaliivi eivät sovellu sen paremmin taloyhtiön kokoukseen kuin talon alla konttaamiseenkaan. Asu pitää olla tilanteen mukaan – se kertoo ammattitaidosta.

      Kysyit myös, voiko isännöintialan arvostusta nostaa mustamaalaamalla. En usko, että voi, mutta se ei ollut tarkoituksenikaan.

      Tarkoitukseni oli herätellä toimialaa väistämättömään muutokseen, joka on edessä.

  18. Näyttää siltä, että suunnattoman DRIVEN ja eipäs juupas kommentoinnin aikana on unohtunut tosi asia. Isännöitsijä on tavallaan toimitusjohtaja yhtiössä ja ylläpitää osakkaiden suurinta omaisuutta, asunto osaketta. Hallinto järjestyksen sanelee laki. Paljon vartiana isännöitsijä taiteilee akateemikkojen, peruskoulunsa kesken jättäneiden ja taiteilijoiden maailman katsomusten välimaastossa yrittäen tulla ymmärretyksi. Viestinnän laitoksilla ymmärretyksi tulemista opiskellaan käsittääkseni vuosia. Ja eivät isännöitsijät arvosta omaa osaamistaan, työ kun pitää tehdä. Hymyllä ja osaamisella isännöintikin paranee.

  19. Hei vaan Katleena!

    Luin kirjoituksesi, koska sen alku huvitti minua. Valitettavasti kokonaisuus vihastutti, kun huomasin, että sen ympäripyöreät yleistykset sopivat yhtä hyvin Suomen kaikkiin yrityksiin ja työtekijöihin.

    Tarkoituksesi on ilmeisestikin kerätä materiaalia syksyn Isännöintipäivillä pitämääsi tilaisuutta varten. Isännöitsijät ovatkin antaneet sinulle aimoannoksen tietoa, missä nykypäivänä mennään. Toivottavasti itse selvität, mikä on isännöitsijän tehtävänkuva, mitä palveluja nykyään tarjotaan, missä mennään viestinnässä ja miksi näin toimitaan.

    Kirjoituksesi perusteella en viitsi tulla tilaisuuttasi kuuntelemaan, koska kaipaan jotain uutta ja tuoretta. Lukemani perusteella sinulla ei ole mitään uutta tarjottavaa. Fb, kotisivut ja blogit eivät ole sitä.

    Toivottavasti Suomalaiset näkevät jatkossakin ihmisen ja ammattitaidon, eivätkä hämäänny korkeista vaatteista, twiittailusta tai triathlon tuloksista. Toivon myös, että asunto-osakeyhtiön osakkailla on jatkossakin kotona muuta tekemistä, kun internetissa pyöriminen ja taloyhtiön blogin lukeminen.

    Terveisin yks isännöitsijä

    1. Elli, kiitos kommentistasi!

      Tulkitsit valitettavasti väärin tekstini tarkoituksen. En kerännyt tällä postauksella materiaalia, koska hyödynnän koulutuksessani yleensä vain tuoretta aineistoa. Syksyn koulutusten aineistokeruu alkaa syksyllä.

      Korostan myös sitä, että syksyllä oleva puheenvuoroni ei ole ”minun tilaisuuteni”, kuten luulit. Järjestäjänä on Isännöintiliitto.

      Mutta asiaan: sanoit, että tekstini voi yleistää kaikille Suomen toimialoille. Ammuit pahasti harhaan. Kuvailemaani toimintaa ei nimittäin näy esimerkiksi markkinointialan yrityksissä, palveluyrityksissä tai luovan alan yrityksissä.

      Olen silti kanssasi osittain samaa mieltä. Tekstini voi yleistää monelle muullekin vanhakantaiselle toimialalle. Esimerkiksi tilitoimistot ovat viestintä- ja myyntiosaamiseltaan jotain turkiskuoriaisen ja tohvelieläimen väliltä.

      Toivoit, että asunto-osakeyhtiösi asukkailla on muutakin tekemistä kuin ”internetissä pyöriminen ja taloyhtiön blogin lukeminen”. Onneksi et kirjoittanut tuota väitettä omalla nimelläsi. Se nimittäin kuvastaa vakavaa asiakkaiden aliarvostamista ja avoimen viestintäkulttuurin ylikävelyä.

      1. Näyttää tuo Katleenan Ego olevan melkoisen suuri. Muut eivät ole mitään häneen verrattuna. Mustamaalaus ja ”roiskinta” näyttää jatkuvan, jota voidaan hyvin pitää osoituksena Katleenan omista viestintä- ja markkinointitaidoista (hän ei ole vielä itse lähelläkään isännöinti tai tilitoimistotasoa ja kuitenkin luulee voivansa neuvoa näitä).

        Tulee mieleen entinen Pappa, joka totesi pojaltaan saamaan opastukseen seuraavasti: ”kuule poika ei sun tartte ruveta opettaan isääs naimaan”.

        En todellakaan aio lähteä yhteenkään tilaisuuten, jossa puhujana on Katleenan tasoinen viestintä/markkinoitipuhuja.

        1. Antti, kurja kuulla, että olet tuota mieltä. Sinun ei toki tarvitse tulla tilaisuuksiin, joissa olen.

          Itse haluaisin mielelläni tavata sinut. Olisi kiva jutella enemmän viestinnästä ja markkinoinnista.

  20. Olin aikaisemmassa työpaikassani vastuussa taloyhtiöiden käyttöön tarkoitetun viestintäpalvelun kaupallistamisesta ja siinä yhteydessä teetätimme ansiokkaan opinnäytetyön isännöintialasta.

    Yksi kova fakta siinä aineistossa oli se, että isännöintialalla keski-ikä oli päälle 50 vuotta ja he kokivat työtaakkansa lisääntyneen viimeisten vuosien aikana. Kun lähtökohta on tämä, niin ymmärrän hyvin miksi ala elää ns. murrosaikaa, sillä sukupolvenvaihdos on väistämätön.

    Itse uskon, että muutos parempaan tapahtuu tämän väistämättömän sukupolvenvaihdoksen myötä, joten uskon meidän olevan menossa isännöinnin suhteen kohti parempia aikoja.

    1. Matti, kiitos kommentistasi!

      Luulen, että isännöintialasta pitäisi tehdä jollain tapaa houkuttelevampi, jotta nuoretkin kiinnostuisivat siitä. Jokaiselle toimialalle tekee hyvää uudistuminen, eikä sitä pysty tekemään ilman uusia osaajia.

  21. Näkisin, että yksi parhaista paikoista vaikuttaa on tämä: http://www.amiedu.fi/Default.aspx?tabid=463&id=5121

    Taloyhtiön viestinnässä iso haaste on se, että siihen tarkoitettuja työkaluja on nihkeästi käytössä. Isännöintijärjestelmissä on valmiita työkaluja olemassa, mutta jos puhutaan taloyhtiön intrasta, niin isännöitsijät eivät ole kovin halukkaita luomaan samaan järjestelmään yhtään ylimääräistä käyttäjätunnusta, koska se tuo lisätyötä joka on vaikea laskuttaa keneltäkään.

    Toinen ideologinen haaste näissä on se, että jos taloyhtiön tiedotus tai oikea verkkoyhteisö rakennetaan isännöitsijän käyttämän järjestelmän päälle, niin entäpä kun isännöitsijä vaihtuu. Siinä voi hävitä koko yhteisön tekninen ympäristö samalla kertaa.

    Ratkaisu voikin olla isännöitsijöistä riippumaton ratkaisu ja tässä tulee usein mieleen Facebook. FB on erittäin jees, jos siihen saadaan sitoutettua myös isännöitsijä ja talohuolto. Tässä päästään siihen, että jos isännöitsijöiden keski-ikä huitelee viidenkympin paremmalla puolella, niin intoa ja kykyä FB:n ottamiseksi työkäyttöön voi olla erittäin korkea. Sama haaste on muissakin ei-isännöintijärjestelmiin kytketyissä sähköisissä palveluissa, sillä ne herättävät lähtökohtaisesti pelkotiloja lisätyöstä kun ei nähdä miten sillä voi säästää aikaa ja parantaa asiakastyytyväisyyttä.

    Luonnollinen iskun paikka sähköisten palveluiden käyttöönottoon ovat saneeraukset ja isot remontit, joissa tiedotetaan paljon. Tällöin voidaan helposti tavoittaa taloyhtiöiden eri osapuolet kustannustehokkaasti, sillä tiedotteiden spämmääminen postiluukusta ei ole ilmaista. Lisäksi tällaiset laput eivät tavoita aina asunnon omistajia, jos kyseessä on esim. sijoitusasunto. Ja sama toisinpäin, jos tiedotteet taloyhtiön asioista menevät aina omistajille, niin siinä jää vuokralainen monesti enemmän tai vähemmän pimentoon.

    Tästä vuodatuksesta voi vetää senkin johtopäätöksen, että isännöinti on erittäin monimuotoista toimintaa, jossa ajankäyttö on koetuksella. Sen takia ei liikaa murehtisi isännöitsijän olemassa olevaa habitusta, kunhan palvelu muuten pelaa.

  22. Hei

    Keskusteltaessa isännöitsijän toimenkuvasta ja vaadittaessa siihen muutoksia (=laajennuksia) pyydän huomioimaan seuraavia taloudellisia faktoja puhuttaessa isännöinnin kiinteästä kuukausipalkkiosta:

    Otetaan esimerkiksi noin sadan huoneiston taloyhtiö Pk-seudulla, joka maksaa isännöinnistään kiinteää palkkiota 1.400 €/kk.
    Tästä palkkiosta yritys tilittää läpimenoeränä valtiolle suoraan arvonlisäveroa noin 340 euroa. Yritykselle taloyhtiö siis tuottaa vain 1.060 euroa kuukaudessa. Tämä on siis noin 49 euroa per työpäivä (lasketaan 21.5 tp/kk).

    Tällä 49 eurolla päivä taloyhtiö siis saa kirjanpidon, vastikevalvonnan, kiinteistöassistenttien asiakaspalvelun sekä isännöitsijän, siis kolmen ammattilaisen työpanoksen. Osakkaat olettavat saavansa tämän palvelun joka päivä ja per heti.

    Oikeastaan hinta pitäisi laskea jakamalla todellisilla päivillä, sillä sähköpostin ”ansiosta” erilaisia työtehtäviä ja tiedusteluita tupsahtelee myös yöaikaan sekä viikonloppuisin. Tällä kaavalla taloyhtiö maksaa palveluista noin 35 euroa päivä.

    Kuinka paljon enemmän kirjoittaja olettaa saavansa palvelua tällä 49/35 €/päivä hinnalla? Sillä saa jo yhtiölle toimitusjohtajan, kirjanpitopalvelut moninaisine lainanhallintoineen sekä asiakaspalvelun. Mitä vielä pitää saada tällä muutamalla kympillä?

    Osakkaat soittelevat/mailaavat kirjanpitäjille maksamattomista tai väärin maksetuista vastikkeistaan, lainoistaan, vesivastikkeista ym asioista.

    Isännöitsijää tavoitellaan milloin mistäkin syystä alkaen kissankakoista ja päätyen naapurien häirintään.

    Kiinteistöassistentit tilailevat lisäavaimia, hoitavat saunavuoroja, autopaikkoja ja kaikenlaisia vikailmoituksia. Yrittäessään ohjailla osakkaita soittelemaan huoltoliikkeelle, osakkaat suuttuvat ja ”vaativat palvelua”.

    Liiketoiminnan perustoimintojen lisäksi pitäisi nyt sitten aloittaa jatkuva ”sättäily” osakkaiden kanssa.

    Pidän lisäksi hyvin erikoisena tätä nykyilmiötä, että joka paikassa suositellaan ottamaan yhden amerikkalaisen rahastuspalvelun tilejä käyttöön kommunikaatioväylänä (Facebook). Tiedotuksen voi hoitaa muutenkin.

    Taloyhtiöiden hallitukset pitävät jumalattoman elämän kerran vuodessa tehtävistä korotuksista, jotka ovat 2-3 % luokkaa. Tosiasiassa korotukset ovat inflaation luokkaa, eli hinnat polkevat paikoillaan.

    Se, että osa isännöintiyrityksistä kilpailee pelkillä hinnoilla ja se, että osa halituksista tuijottaa vain hintaa, on silkkaa typeryyttä. Mutta eihän ihminen ole mikään älyn jättiläinen, vaan ainoastaan huonosti päivitetty apina.

    Sukupolven vaihdosta odotellessa muistutan mieliin vielä muutaman seikan.

    Kun työvuodesta otetaan lomat, pyhät, viikonloput ja perjantait pois, jää sopivia arki-iltoja kokouksille noin 170 kappaletta. Rivi-isännöitsijällä on noin 120 iltakokousta vuodessa. Ei perheellinen voi olla käytännössä kaikkia iltojaan poissa.

    Hallitusten kokoukset ovat pääsääntöisesti 2-3 kertaa niin pitkiä kuin nie olisivat, jos kokoukset hoidettaisiin tehokkaasti eivätkä ne olisi vapaamuotoisia keskustelukerhoja. Tämä pidentää isännöitsijän illat helposti klo 20 asti, toisinaan pidempäänkin. Itse olen yrittänyt prässätä kokouksia alkamaan klo 16:30 tai edes 17, jotta työajat pysyisivät edes jossain määrin siedettävällä tasolla. Tästäkin on seurauksena voivotusten tulva.

    Viimeisenä mainitsen kokousveloituksista, että jos putkimies tilataan yhtiöön tekemään töitä klo 18-20 niin se maksaa satoja euroja. Yhtiön toimitusjohtajan (=isännöitsijän) oletetaan olevan paikalla muutamalla kympillä. Että näin!

    Jokainen, joka ymmärtää edes ripauksen työllistämisen hinnasta ja henkilökunnan palkkojen sivukuluista, tajuaa, ettei nykyhinnoittelulla saada nykytasoa enempää. Koska hallitukset eivät ole valmiita maksamaan enempää, muutos etenee hitaasti.

    1. Nyt osuit juuri oikeaan asiaan. Minä väitän, että kun laatu nousee, myös hintoja pystyy nostamaan.

      Jos olisin isännöintiyrittäjä, kohdistaisin toimintani varakkaisiin kasvukuntien keskustojen yhtiöihin: toimisin laadukkaasti ja veloittaisin paljon.

  23. Katleena rakas, kun sinä ryhdyt isännöintsijäksi olen varmasti ensimmäinen asiakkaasi. Enkä kysy hintaa, kunhan saan sinut hoitamaan yhtiömme asioista. Laadukkaasti ja kalliisti. Siihen meillä molemmilla on varaa, mutta ei huonoon ja halpaan.

    Oma asunto on useimman ihmisen elämän suurin sijoitus ja jos koen, että joku siitä huolehtii kuin äiti lapsistaan…ei silloin kysytä hintaa.

    1. Hmm, tällainen linkittäminen menee jo hieman yhden yrityksen mainonnan puolelle. Tämä kommentti oli lipsahtanut ohi silmieni, joten annan sen nyt olla. Yleensä poistan tällaiset linkkilistat.

  24. Olet niin positiivinen 🙂 Sanonko mistä kohtaa ja millä testillä testattuna?
    Anteeksi asiattomuuteni, mutta koin oikeudekseni hiukan halventaa myös kirjoittajaa. Vastaa toki kommenttiini ja keksi jotain todella nasevaa vastaukseksi! 🙂

    Pssst! En lukenut kommentointiohjeita, Anteex! (Lukijan aliarviointia havaittavissa, vai minkäsorttista lukijakuntaa luulet omaavasi? Vastaus: just sellasta. Typerämpää mitä kirjoittaja itse, nimittäin lukijoiden ollessa fiksumpia, eivät he tuhlaisi kallista aikaansa tähän blogiin. Ja nyt minäkin siirryn älyllisemmän tekstin pariin-vink vink en siis seuraavaan blogitekstiisi)

    1. Rakas nimimerkki ”Lukihäiriö ja virhearvio”, minun ei tarvitse keksiä mitään nasevaa vastaukseksi.

      Osoitit juuri ihan itse, millainen olet.

  25. Laitoin tästä viestiketjusta linkin vähän aikaa sitten tuntemalleni isännöitsijälle ja hän vastasi minulle nopeasti. Vastaus on mielestäni hyvä ja koska siinä otetaan kantaa sinun ja muiden kirjoitukseen, haluan jakaa sen tässä. Tämä ko. isännöitsijä ei halua nimeään tai firmaansa kertoa mutta minä esiinnyn nimelläni – menköön tämä mielipide siis näin semi-tuntemattomana.
    ”Sitten kun tämä kouluttaja vielä oppii lukemaan asunto-osakeyhtiölakia ja tietäisi paremmin alaa, hän voisi saada tästäkin jutusta hyvän. Henkilö asuu joko omakotitalossa tai yhtiössä, jonka saa isolla rahalla ja jossa asukkaat ovat nuoria ja varakkaita ja osaavat käyttää nettiä. Valitettavasti suurin osa taloyhtiöistä on sellaisia, että asukkaat eivät ole kiinnostuneet nettisivuista tai eivät tietokonetta omista. Isännöitsijät olisivat myös nuoria, hyvin pukeutuneita, jos isännöintipalkkiot olisivat parempia. Nyt isännöitsijöillä ei ole varaa ostaa mitä tahansa, koska palkat näillä palkkioilla ei voi olla suuren suuret. Tämäkin kirjoittaja luulee, että isännöitsijä on se kaikkitietävä, joka pystyy tekemään kaikki asiat, kun taloyhtiö ei ole valmis maksamaan esim. putkiurakkaa suunnittelemaan ammattitaitoista hankesuunnittelijaa. Nuoret eivät alasta kiinnostu epäinhimillisten työaikojen takia. Asukkaat kun luulevat isännöitsijän olevan heidän käytössään aamulla heti klo 8 ja olevan pirteä vielä illalla klo 20 kokouksessa.” Näin on molemmat kolikon puolet käännettävä…

  26. Nimimerkki ”ZiGaNtE”, jouduin poistamaan kommenttisi, koska haukuit siinä yhtä yritystä nimettömänä. En voinut tietää perustelujasi tai tarinan aitoutta, joten otin kommenttisi pois.

  27. Nyt on käyty läpi nuo ”vanhat” isännöitsijät.
    Uusi sukupolvi on tullut isännöintiinkin. Työt vähenevät monilla aloilla ja uusi ammatinvalinta on edessä.
    Miehillä on kuulemma kaksi vaihtoehtoa: isännöitsijä tai taksikuski – nämä ovat ne helpoimmat.
    Nämä miehet ovat entisiä myynti- tai mainosmiehiä.
    Taloyhtiön hallitukset saadaan hyvinkin heidän edellisen ammatin taidoilla pian ohjenuoraan. Nyt osataan rahastaa taloyhtiöiltä esim. teetetään ylimääräisiä remontteja. Isännöitsijät ajavat vain niitä asioita millä on mahdollisuus rahastaa. isännöitsijöiden käytös ja pukeutuminen on muuttunut – kyllähän vanhat myynnin konkarit tämän taidon osaavat. Kukaan muu ei saa puheenvuoroa yhtiökokouksissa – eikä hallitus tajua ollenkaan, että nyt on kyse kaupankäynnistä – ei asioiden hoidosta.

  28. Olen isännöitsijä. Alalla 16 vuotta. Satuin tälle sivustolle n. ½ -vuotta sitten. Pidin työpäiväkirjaa viikon 36, eli syyskuun 1. viikko. Vaativia urakoita kesken 4 kpl; ikkunoiden vaihto (89 kpl), parkkialueen laajennus (6 uutta pistokepaikkaa, johdotus, maankaivuu), julkisivu-urakka (museon suojelma talo) ja linjasaneeraus (20 asuntoa). Työaikani on 8,5 t. / pv., josta 0,5t.ruokatuntia, elikkäs ”omaa aikaa” jolloin en vastaa puhelimeen. ”Ruokkiksen” jälkeen soitan vastaamattomiin puheluihin. Viikon keskiarvoksi tuli 14 tuntia, 13 minuttia kuunnella asukkaita, jotka valittavat mm. naapurien rakasteluäänistä klo 22:n jälkeen ja yläkerran asukkaan kusellakäymisestä klo 4:00, jne., jotka eivät kuulu, tai joihin isännöitsijä ei voi vaikuttaa. Häiriköt pitäisi häätää ”vielä tällä viikolla”. Mukaan mahtuvat myös tupakan tumpit, koiran paskat, lehtien haravointi, vieraiden autojen parkkeeraukset ja nimi oveen ja tauluun.
    Talvisin pitäisi käydä tekemässä lumityöt. Lisäksi osakkaat, jotka tulivat toimistolle juttelemaan, tai odottamaan sateen tai parkkiajan loppumista -ja/tai käymässä vessassa, veivät 2 t. 3 min. Työajastani meni siis reilut 40 % tällaiseen. Ja 60%:lla pitäisi hoitaa em. projektit. Jos en kuuntele vuodatusta rakastelu- tai kusemisäänistä, olen huono isännöitsijä. Jos en huolehdi projekteista, olen huono isännöitsijä. Siis: teki niin tai näin, kuonoon tulee kuitenkin!
    Kaikille isännöitsijöiden arvostelijoille: TODELLAKIN TERVETULOA TET -HARJOITTELUUN !. Aluksi vaikkapa vain kuukaudeksi. Valmistautukaa myös kokouksiin, kotiin voi päästä jo klo 21. Tilipussissa se näkyy kokouspalkkiona, 25 €. Tosin siitä meneevielä vero….

    1. Vexi, jatkossa vältä alatyylistä kommentointia. EOT:hen eivät kuulu sanat kuten ”kusi” ja ”paska”. Mutta annan ensikertalaiselle anteeksi ja jätän kommenttisi näkyviin.

      Työpäiväsi kuulostavat samanlaisilta kuin meidän kaikkien yrittäjien. EOT:n lukijoissa on satoja ihmisiä, jotka tekevät pitkää päivää. Et siis ikävä kyllä ole uniikki tällä saralla.

      Jos rakastaa työtään, sen jaksaa tehdä. Sen sijaan jos et jaksa, kannattaa ostaa työnohjaajalta apua. Ammattilainen kykenee kertomaan, missä asioissa pystyisit säästämään aikaasi ja tekemään asioita tehokkaammin.

  29. No, Katleena on vain provosoiva, muka-intellektuelli yrittäjä, joka hakee tyylillään töitä. Hyvä sinänsä.
    Mutta minusta näin pitkälle ei kannattaisi mennä arvostelemaan työtä, josta ei tiedä kirjoituksien perusteella kuin ’tip of the iceberg’.
    Toivottavasti liitot ei jatkossa edes vaivaudu kommentoimaan.

    1. Vesku, kommenttisi rikkoo EOT:n keskustelusääntöjä, mutta jätän sen silti näkyviin.

      Kun ilkeilet minulle anonyymisti nimimerkin suojista, kerrot aika paljon itsestäsi. Toivottavasti käyttäydyt ammatissasi paremmin.

  30. Jouduin poistamaan tästä ”lyydin” kommentin, koska siitä ei kerta kaikkiaan saanut selvää.

    Teksti oli tällaista: ”joo kyllä ei, tuota asiaasi ei käsitellä,luuleeko ruova että aletaan kuluttamaan aikaa tämmöseen,mistä olet tämmöstä keksinyt ,rouva valehtelee .vastustan 2kk ylimäärästä vastiketta.Pj HDkyllähän yhtiöllä täytyy käyttörahaa olla .kylläkyllä”

    Tässä blogissa ei vaadita virheetöntä kieltä, mutta muiden täytyy saada selvää kommenteista.

Kerro oma kantasi Kommentointiohjeet?

Tässä blogissa saa kommentoida omalla nimellä tai minun tunnistamallani nimimerkillä. Vaadin myös kunnollisen meiliosoitteen. Minua ja mielipiteitäni saa ilman muuta kritisoida. Muistathan silti hyvät tavat. Karsin jo etukäteen kaikki alatyyliset kommentit, mainokset sekä tietenkin laittomat sisällöt. Mitä perustellummin asiasi esität, sitä varmemmin se tulee huomioiduksi.