Olen tunnetusti nopea käänteissäni. Niinpä vastaan jo nyt haasteeseen, jonka Jääskeläisen Janne esitti minulle syyskuussa 2013. Janne esitteli asiakkuusnomadin ja kaupunkivaeltajan varustuksen, jonka avulla selviää toimiston ulkopuolella.

Mutta mitä muuta kasvuyrittäjä ja asiakkailla juokseva ihminen tarvitsee? Oman käsilaukkuni sisältö on seuraava:

Katleenan kasilaukkukamat

1. Edellisten tapaamisten ja esiintymisten turhat tavarat

On ensiarvoisen tärkeää jättää laukkuun kaikki mahdollinen roju, jota sinne unohtuu edellisistä keikoista. Tällä kertaa laukussa oli vain lauantainen esiintyjäpassi, mutta usein siellä on myös messuilta kertyneitä esitteitä, ohjelmavihkoja ja kertakäyttölautasia.

2. Meikkipussi (punainen ylärivissä)

Kyseinen Marimekko ™ -pussukka on ilmainen tuorejuustomainos, ja siellä on sisällä Philadelphia-logo. Olen ajatellut monesti ratkoa sen irti, mutta homma ei kiinnosta tarpeeksi. Meikkipussissa on tietenkin meikkejä, varalibresse, pinnejä ja hakaneuloja. Suosittelen erityisesti hakaneuloja, sillä niitä tarvitsee usein.

3. Läppäri

Läppärini on likainen ja kolhuinen, koska se on työkalu. Mukana kulkee myös ruudunpuhdistusliinoja, mutta en ikinä muista käyttää niitä. (Onneksi minulla on ainakin kaksi kaveria, jotka tuskastuvat läppärini likaisuuteen ja puhdistavat sen tavatessamme.)

Huom! On oleellista jättää läppärin latausjohto kotiin ja luottaa siihen, että ”kyllä se akku riittää”. Ei se koskaan riitä.

4. Säänmukainen varustus

Tästä partiolainen ei tingi. Tällä kertaa laukussa oli lapaset ja sateenvarjo, mutta kesällä niiden tilalla on aurinkolasit ja aurinkovoide. (Tai ei oikeasti ole, koska unohdan vaihtaa varustuksen. Tosiasiassa lapaset kulkevat mukana ympäri vuoden.)

5. Musta aa-tee-koo-pussukka (kuvan oikeassa laidassa)

Pussukassa on hdmi-liitin, vga-adapteri, usb-johto ja atk-uskottavuus. Ja se ruudunpuhdistusliina, jota en koskaan käytä.

6. Likainen lusikka

Olen partiolainen. Koskaan ei tiedä, milloin tarjotaan ruokaa, ja silloin pitää olla lusikka saatavilla.

7. Lompakko (pinkki mötikkä alareunassa)

Lompakkoni painaa saman verran kuin kukkahattutädin käsilaukku keskimäärin. Lompakossani ei ole rahaa, mutta siellä on käyntikortteja arviolta noin 1200.

Huom! On oleellista huolehtia, että lompakossa ei koskaan ole kolikoita parkkimittareihin, rahankeruulippaisiin, ostoskärryihin, juomarahoiksi tai vessamaksuiksi. Omista virheistä ei kannata oppia.

8. Muistikirja ja kynä

Teen asiakaspalaverissa muistiinpanot useimmiten paperille, koska läppärin näyttö välissä tekee turhan muurin vuorovaikutustilanteeseen. (Haluaisin muuten omppuläppärin, jonka näyttö on kaadettavissa 180 astetta taaksepäin.)

Lisäksi muistikirja toimii esitysmatskuna silloin, kun puhun ilman dioja. Piirrän kirjaan miellekartan, kuvaan sen esityksen jälkeen ja lataan sen Twitteriin.

9. Käytettyjä nenäliinoja ja servettejä

Jokaisella hienolla naisella on hihassaan puhdas pitsinenäliina. Jokaisella epähienolla on laukussaan kasapäin likaisia nessuja ja lautasliinoja.

Mistä olen luopunut parin viime vuoden aikana?

  • Paperikalenteri on vaihtunut sähköiseen.
  • Kotiavaimet eivät enää kulje mukana, sillä kotona on aina joku ovenavaustaitoinen, kun tulen.
  • Junaliput ja hotellivahvistukset, sillä ne ovat nykyään sähköisinä kännykässä.

Mitä kassista tällä kertaa puuttuu?

  • Fläppitussit, joita kannattaa aina pitää mukana. Useimmissa seminaarisaleissa tussit ovat kuivuneet.
  • Pöytäkello, josta katson esitykseen kuluvaa aikaa. Yllättävän monesta koulutustilasta puuttuu seinäkello.

 

20 kommenttia

  1. Siis niin kaxoset taas! Mun läppäri on aina ihan karsee… Mutta tuo kellohomma on mielenkiintoista. Itse heilun kateederilla lähinnä yliopistolla, ja siellä opiskelijat näkevät kyllä kellosta, kauanko tätä kauheutta vielä kestää, mutta luennoitsijaparka ei tiedä kellosta tuon taivaallista. Kännykän kelloonkaan ei enää voi turvautua, kun iiphonetta ei saa kätevästi ja huomaamatta avattua 🙂

      1. Täytyy ehdottaa hankintavastaavalle, jos ton sais vaikka vielä tämän vuoden laitebudjettiin.

          1. Joo, tuo on myös hyvä – pääasia on, että jäljellä olevan ajan näkee selkeästi kumartumatta. (Enkä kyllä päästäisi kelloa pirisemään settini lopuksi. Voi tulla vähän välituntifiilis.)

          2. Munakello soveltuu huonosti yli tunnin setteihin 🙂 Ja mähän en saa mitään selitetyksi alle tunnissa.

    1. Ai pahus, sä tunnet mut liian hyvin.

      Unohdin sanoa, että mun lompakossa on aina laastareita ja rakkolaastareita. Lisäksi meikkipussissa on sakset, haavanpuhdistuslappuja ja vanupuikkoja. Tietenkin.

          1. Ottanet myös Alfhildan mukaan yrittäjyyspäivään? Käytetään sitä tuotantotekniikan labran kautta.

    1. Mulla on parikin Light my fire -sporkkia, mutta ne napsahtelevat kassissa poikki mun rojujeni keskellä. Siksi metallilusikka on vakiintunut käyttöön. Mä nuolen sen puhtaaksi. (Tätä ei ehkä olisi pitänyt tunnustaa.)

      Lehtiöitä mulla on useita, koska joka kassissa on omansa. Muuta edellytystä ei ole, mutta sen pitää olla kovakantinen, kierreselkäinen ja ilman räikeitä mainoksia. Mulla oli kyllä vähän aikaa Moleskinen pehmeäkantinen vihko, mutta se käpertyi kassissa muusiksi.

      Kynäkin on jokin mainokseton perusmalli. Mä en yllä kynäfriikkiydessä sille tasolle kuin sä. 😀

  2. Mua kiinnostaa, miksi olet valinnut välineeksesi Applen? Itse koen Applen liian kaupallisena, kun Android käyttöliittymä (vaikka sekin on kaupallinen) on kätevämpi avoimuutensa takia. Lisäksi vanhojen mallien laturit sopivat yleensä paremmin uusien mallien kanssa..

    1. Seregi, mulla ei ole mitään Apple-intohimoa, vaan valinta oli aikanaan sattuma: muutin vanhan firmani nimen ja yhtiömuodon vuonna 2010, ja silloin piti hankkia myös uudet laitteet. Tuolloin iPhone oli tapetilla, joten päätin kokeilla sitä.

      Ihastuin käyttöliittymään ja muotoiluun, ja nykyään kaikki laitteet kotona ovat Applea.

      Tässähän olisi siis voinut vallan hyvin käydä toisinkin: olisin saattanut tuolloin vuonna 2010 kokeilla jotain muuta merkkiä, ja olisin ihastunut siihen.

  3. Heh, tuli tuosta laukun sisällöstä mieleen oma veska, josta kerran löysin _erittäin kypsän_ avokadon. Tai ainakin halusin kuvitella, että se pakastepussissa ollut ripulinruskea massa oli kassinpohjalle unohtunut eväs, eikä mikään käytännönpila… Pohjattoman syvä kassi ei aina ole siunaus.

  4. Yyh! Ollut epäilemättä ihana löydös. 😐
    Tää mun eväs oli onneks pysynyt kiltisti pussissaan. Lopputulos olisi voinut olla huomattavasti mielenkiintoisempi, jos olisi sieltä karannut…

Kerro oma kantasi Kommentointiohjeet?

Tässä blogissa saa kommentoida omalla nimellä tai minun tunnistamallani nimimerkillä. Vaadin myös kunnollisen meiliosoitteen. Minua ja mielipiteitäni saa ilman muuta kritisoida. Muistathan silti hyvät tavat. Karsin jo etukäteen kaikki alatyyliset kommentit, mainokset sekä tietenkin laittomat sisällöt. Mitä perustellummin asiasi esität, sitä varmemmin se tulee huomioiduksi.