Lean-vinkit #SuomiAreena:an

Olen nyt viidettä vuotta Suomi-areenassa Porissa. Tänä vuonna olen osallistujan roolissa, mutta työtapaamisia on kyllä sovittuna. – Sain muuten taivuteltua kiireisen Tuomas Enbusken mukaan haastatteluun tulevaa Aivojen huoltokirjaani varten: jiihaa!

Enivei, on aika kertoa, mitä olen oppinut Suomi-areenasta leanin kannalta: Mikä toimii ja mikä ei? Mikä säästää aikaa, vaivaa ja rahaa? Mikä on hyödyllisintä ja mikä turhaa? Näkökulmani on työn näkökulma, joten aktiivinen yksityishenkilö listaisi asiat varmasti toisin.

  1. Kengät ovat tärkein varusteesi, koska niillä kirmaat ja kävelet pitkin Poria. Käytä uusia ja hankaavia kenkiäsi vain esiintymislavalla, mutta vaihda muina aikoina kinttuihisi mukavammat. Porukka kulkee täällä rennosti tennareissa.
  2. Ota mukaan jatkojohto. Saat ladattua läppärisi missä tahansa, ja kaiken lisäksi saat uusia kavereita, jotka tulevat sähköjaolle. Tämän vinkin olen muuten oppinut Netprofilen upealta Kittikatilta.
  3. Pakkaa mukaan tuotenäytteitä, siis omalla kohdallani kirjoja. Täällä tapaa paljon uusia ihmisiä ja vanhoja tuttuja, ja monelle on kiva antaa jokin muisto tai kiitos. (Toki jos kauppaat työksesi puskutraktoreita, tämä kohta voi olla hieman hankala toteuttaa.)
  4. Jos haluat saada tapahtumasta isoimman hyödyn, ole paikalla maanantaista perjantaihin. Jos et ehdi koko viikoksi, satsaa keskiviikkoon ja torstaihin.
  5. Varaa majoitus ensi vuodeksi nyt. Marraskuussa kaikki hotellihuoneet ja Airbnb-asunnot ovat jo täynnä. Sen jälkeen joudut kyttäämään viikoittain vapautuvia paikkoja ja soittelemaan kavereillesi yöpymismahdollisuuksia.
  6. Pakkaa päiväkassiisi joka sään varusteet: sateenvarjo tai sadetakki, lämmin takki, aurinkolasit ja aurinkorasvaa. Meren rannalla on turha luottaa siihen, että sää olisi illalla sama kuin aamulla. On myös turha käyttää aikaa asunnolla juoksemiseen tai rahaa takkien ostamiseen. Trust me, olen kokeillut.
  7. Etsi majoitus mahdollisimman läheltä keskustaa, vaikka se maksaisi enemmän. Muuten joudut joka päivä käyttämään taksia tai kävelemään pitkiä pätkiä rojujesi kanssa sateenvarjoa kannatellen.
  8. Pidä kassissasi päiväpakkausta, niin et joudu pikkuasioiden takia juoksemaan kaupassa tai apteekissa.
  9. Etsi käteesi Suomi-areenan ilmainen esitevihko. Siinä on kartta, ja ainakin itselleni on kätevämpää tehdä pikamerkintöjä ja tutkia karttaa perinteisen kynä-paperi-metodin turvin.

Yllä olevat olivat leania, mutta lisäksi tulee vielä pari sosiaalista vinkkiä:

  • Aikatauluta etukäteen viikkosi väljäksi. Jos otat liian monta keikkaa ja liian monta tapaamista, olet aivan puhki etkä pysty vastaamaan yllättäviin kutsuihin tai haastattelupyyntöihin. Lisäksi joudut jättämään aina mielenkiintoiset keskustelut kesken, kun on sännättävä muualle.
  • Kun saat tapahtumassa käteesi jonkin kiinnostavan kutsun, pyri käymään niissä edes pyörähtämässä. Itse en käynyt ensimmäisenä vuotena missään, koska tollona luulin, että tärkeintä antia ovat ohjelmassa olevat puheenvuorot. Kattia kanssa. Tärkein anti tulee iltaisin ja vapaissa verkostoitumistilanteissa: opit uutta, tutustut ihmisiin ja saat yhteistyökumppaneita.
  • Jos olet introvertti, koeta kestää tungosta. Varaa itsellesi majoitus, jossa ei tarvitse jakaa huonetta eikä vessaa kenenkään kanssa. Vetäydy aina välillä itseksesi kirjoittamaan tai lukemaan, niin et ole aivan puhki viikon jälkeen.
  • Täällä saisi ilmaista ruokaa ja viinaa yli oman tarpeen. Ole tarkkana siitä, mitä pistät suuhusi, koska muuten olet jo kolmantena päivänä punainen, kännissä ja turvoksissa. Sen jälkeen on turha kuvitella saavansa mielenkiintoisia uusia kontakteja, ellei laske järjestyksenvalvojia sellaisiksi.

Suomi-areenasta saa 30-prosenttisen hyödyn, jos sitä seuraa netissä. Jos siis suinkin pääset, kannattaa ehdottomasti tulla paikan päälle.

PS. Suuret kiitokset Jussi Lähteelle, joka aikanaan vuonna 2013 käski minun tulla Suomi-areenaan ja joka opetti minut tapahtuman tavoille. Ilman Jussia olisi jäänyt moni mielenkiintoinen ihminen tapaamatta ja moni uusia asia oppimatta.

Edit 12.7.2017 klo 14.35: Lisätty vinkki numero 9.

Kerro oma kantasi

Kipakka aivopähkinä! Osaatko ratkoa tämän! Katso kuva!

Kaikki tietävät, että olen aikaani seuraava valveutunut yksilö, jonka tarkkuus vetää vertoja Robin Hoodille.

Niinpä seuraava kirjani on pulmateos nimeltä Aivojen huoltokirja – älä ajele autopilotilla. Kustantajana on Alma Talent. (Lisään linkin verkkokauppaan, kunhan kansi on valmis.)

Ajattelin pulmakirjan olevan juuri nyt kova juttu, koska Facebookissa kiertää valtava määrä älypähkinöitä. Selvästikin ihmiset ovat kiinnostuneita niistä. Lisäksi nykyään kulutetaan rutkasti hyvinvointituotteita ja -palveluita kuten kuntosalikortteja, superfoodeja ja joogatunteja, joten tilaa lienee myös aivojen huoltokirjalle.

Ovelana yksilönä ajattelin tietenkin kiusata lukijoitani. Päätin julkaista yhden pulmatehtävän sieltä vaikeammasta päästä. Tässä on nyt kaksi riskiä:

  1. Kaikkien mielestä tehtävä on liian pitkä ja tylsä.
  2. Tehtävään on lipsahtanut jokin virhe, jonka vuoksi tehtävä on mahdoton ratkoa.

Kannan kuitenkin riskejä ronskimmin kuin Hulk, joten täältä pesee:

Omat koirat purivat

Perhe Tuhnanen harrastaa näyttelykoiria. Heillä on viisi eri rotuista koiraa, joista jokaisella on tarkka ruokavalio ja oma tunnusvärinsä ruokakipoille, hihnoille ja tassupyyhkeille. Jokainen koira suostuu syömään vain yhtä herkkua.

Tuhnaset ovat koirineen näyttelymatkalla, ja sinä vahdit taloa. Kuljet ympäri heidän kotiaan ja olet pitkästynyt. Eteisessä roikkuu viisi talutushihnaa siistissä järjestyksessä tummimmasta vaaleimpaan: musta, sininen, punainen, keltainen ja valkoinen. Tuhnasten lapset ovat piirtäneet muistitaululle koirankuvia, joista ei saa mitään tolkkua, mutta niiden alla lukee koirien nimet: Turre, Pena, Luffe, Fyffe ja Goljat.

Menet keittiöön ja otat välipalaa. Yhdessä rasiassa on nakkeja, makkaroita ja kinkkua. Rasian päällä on teksti: ”Ei Fyffelle! Se raasu on allerginen lihalle.”

Teet itsellesi voileipää tiskipöydän ääressä. Työvalo on rikki, mutta hämärässä näet, että tiskialtaassa on valkoinen tai keltainen koirankippo, jossa lukee Pena. Kippo on aivan kuolassa ja karvoissa – kuten koko keittiökin.

Pian Tuhnasilta tulee viesti kännykkääsi. Siellä on näyttelykuulumisia. Et tunnista kovin hyvin kaikkia koirarotuja, mutta kuvassa on labradorinnoutaja tai dobermanni. Saatetekstissä lukee ”Eläköön! Turre voitti kunniamaininnan! Palkinnoksi annoimme sille makkaran.” Sinua ei juuri kiinnosta elukan näyttelymenestys.

Kohautat olkiasi ja menet katsomaan olohuoneen palkintovitriiniä. Siellä on pokaali, jonka tekstiä et näe kunnolla, koska teksti kiertää pyöreää jalkaa. Pokaalissa lukee ”-ffelle ensimmäinen palkinto puudelien sarj-”. Sen vieressä on läjäpäin mitaleita ja ruusukkeita. Vitriinissä on myös kehystetty valokuva, jossa pystykorvalla on suussaan keksipaketti. Tuhnaset hymyilevät sen vieressä ja pitävät koiraa vaaleassa hihnassa. Hihnan väristä ei saa täysin selvää, mutta se lienee keltainen tai valkoinen.

Taas tulee uusi viesti. Tuhnaset kertovat koiravitsejä. ”Aattele, Goljat yritti vahingossa syödä kinkkua, mutta se inhoaa sitä! :) :) :)” Samanlaiset laatuviestit jatkuvat. Seuraavassa kuvassa on mustaksi palanut nakki: ”Hihihii! Jos tämän laittaisi oikeaan ruokakippoon, sitä ei erottaisi ollenkaan kipon väristä!!!!111” Huokaiset alistuneesti ja laitat kännykkäsi äänettömälle.

Kävelet olohuoneen sohvalle ottamaan torkut. Astut matkalla siniseen vesikippoon, jossa on jonkin helkutin puudelin tai cockerspanielin kuva. Kiroilet ja menet ripustamaan vetiset sukkasi kylpyhuoneeseen.

Kylpyhuoneessa on pyykkiä joka paikassa. Siellä haisee märkä koira ja märkien koirien märät pyyhkeet. Eilen taisi olla sadepäivä. Keltaiset pyyhkeet ovat täynnä mustia karvoja, joten ainakaan ne eivät kuulu cockerspanielille, puudelille saati pystykorvalle. Peset kätesi ja kuivaat ne karvaisiin pyyhkeisiin. Pyyhit karvaiset kätesi farkkuihisi.

Tulee uusi viesti. Tuhnaset ovat närkästyneitä: ”Ajattele! Eihän dobermannille sovi ollenkaan keltainen väri. Kuka muka valitsisi sellaisen dobermannille? Katso nyt tätäkin palkintomattoa!!!!” Sinä pyörittelet silmiäsi.

On iltapäivä. Menet uudelleen hakemaan välipalaa jääkaapista. Löydät kaksi juustopakettia, joista toisessa lukee ”ihmisten” ja toisessa ”Penan”. Tässä vaiheessa sinua ei enää kiinnosta koko talous, joten syöt Penan juustot ja avaat viskipullon.

Mitkä ovat koirien nimet, rodut, tunnusvärit ja suosikkiherkut?

30 kommenttia

Pulmakirja tulossa, pollatreeniä tarjolla

Allekirjoitin viime viikolla Alma Talentin kanssa kustannussopimuksen Aivojen huoltokirjasta. Tarkoituksena on tehdä opus, jossa on erilaisia älytreenejä sekä asiantuntijahaastatteluita aivojen kehittämisestä.

Pulmakirja juontaa juurensa niinkin kauas kuin lapsuuteni kesäpäiviin. Meillä oli mökillä Valittuja Paloja 1950–1970-luvuilta. Niissä oli erilaisia älytestejä, joita ratkoin innoissani. Rakastin kompakysymyksiä ja kolmiulotteisten palikoiden pyörittelyä päässäni.

Pulmatehtävät ovat viime aikoina kiertäneet jälleen somessa ahkerasti. Ne ovat kokeneet uuden tulemisen, koska pulmakuvia on helppo jakaa ja hauska ratkoa. Ajanvietettä digitaalisen yhteisnuotion äärelle.

Tulevan kirjan jokainen tehtävä tulee kuitenkin olemaan uniikki, koska ei ole mitään järkeä kopioida netissä kiertäviä pulmia. Toki tehtävätyypit ovat tuttuja, mutta jokainen sisältö itsessään on uusi.

Tein jo mensalaisten FB-ryhmässä pientä sorsastusta: kyselin hyviä pulmatyyppejä, kirjan nimi-ideoita sekä innokkaita esilukijoita.

Miika osallistui keskusteluun ja esitti pari oivallista kysymystä, joiden vastaus ei mahtunut Facebookiin. Niinpä hoidan vastaamisen näin blogitse.

Mensa Miika

Erinomaisia kysymyksiä.

Teen tosiaan itse kaikki tehtävät. Onneksi niitä ei ole neljää tehtävää per sivu, vaan todennäköisemmin yksi per sivu. On kuitenkin jätettävä tilaa ratkojan muistiinpanoille, ja jos kyseessä on kuviopäättelytehtävä, se vaatii itsessäänkin tilaa vaihtoehtoineen.

Miika on aivan oikeassa siinä, että graafikon ja taittajan kanssa täytyy tehdä helkutin tiivistä yhteistyötä. Minähän piirrän kuviotehtävät ensin itse, ja graafikkoraukka siistii ne. Jos siinä vaiheessa tulee virhe, sitä voi olla vaikea hoksata jälkikäteen. Juuri siksi tarvitsen esilukijoita uhreikseni.

Tehtävissä on muun muassa klassisia vihjepäättelytehtäviä, joissa pitää osata yhdistää muuttujat. Helpoimmillaan ne ovat tällaisia. (Anteeksi oikoluvun alleviivaukset kuvakaappauksessa. Kuva suurenee klikkaamalla.)

ritarit

Myös kuviopäättelytehtävät näyttävät tässä vaiheessa varsin arkisilta. Graafikko joutuu fiksaamaan kaikki vinksallaan olevat elementit keskelle ja kehyksen yli lipsuvat viivat siisteiksi. Tässä tehtävässä ollaan jo keskivaikeassa tasossa:

pallot halki

Kirja ilmestyy loppuvuodesta. Käsikirjoituksen deadline on kesäkuussa. Hermoromahdukseni on aikataulutettu toukokuulle.

Kerro oma kantasi