Itsevastuu käytännössä: nelinkertaistin seksin määrän

Taustaa: Aion nyt kirjoittaa seksistä, joten joudun tasapainoilemaan kahden ristiriitaisen periaatteeni välillä. Olen nimittäin aina ollut tarkka siitä, etten puhu somessa yksityisasioistani. Niihin luen perheen, parisuhteen, raha-asiat ja sairaudet. Toisaalta minulle on aina ollut tärkeää itsevastuu ja yhteiskunnallinen vaikuttaminen. Tällä kertaa joustan ensimmäisestä periaatteesta hieman, jotta voin toteuttaa toista: haluan kertoa, miten itsevastuun noudattaminen lisäsi seksiä.

En aio mennä yksityiskohtiin, sillä suojelen parisuhteeni yksityisyyttä niin paljon kuin se on tämän postauksen puitteissa mahdollista. Mieheni luki tekstin läpi ja antoi sille julkaisuluvan.

Siis asiaan.

Olemme olleet yhdessä 23 vuotta, josta 20 vuotta naimisissa. Jokainen tietää, miten seksin määrälle usein käy a) näin pitkässä suhteessa b) lasten teon jälkeen.

Tiesin tarkkaan, että vika on minussa. Ei siksi, ettenkö rakastaisi siippaani, vaan siksi, koska ensinnäkin olin tosi kiireinen työssäni ja toisekseen minulla on afantasia. Jälkimmäinen tarkoittaa sitä, ettei minulla ole aistimuistia, joten en muista miltä orgasmi tuntuu. Sen vuoksi en juuri hakeutunut seksiin: miesparka joutui tekemään kaikki aloitteet. Kyllähän se alkaa vituttaa vuosien saatossa.

Niinpä halusin korjata tilanteen. Koska en pystynyt aktivoitumaan tunnemuistini perusteella, tein itselleni järkiperäisen listan. Lista käsittelee hyvää seksiä, koska meillä ei koskaan ole ollut huonoa seksiä. Sitä vain oli liian vähän.

Miksi kannattaa harrastaa enemmän hyvää seksiä?

  • Hyvä seksi on kivaa. (Minä siis en muistanut tätä, mutta tiesin kyllä sen.)
  • Hyvä seksi on yleensä parisuhteen liima. Harva suhde kärsii siitä, jos myönteisen seksin määrä lisääntyy.
  • Hyvä seksi vahvistaa parisuhdetta ja kiintymystä entisestään.
  • Hyvä seksi kasvattaa itseluottamusta.
  • Hyvä seksi vahvistaa lantionpohjan lihaksia ja seksuaaliterveyttä.

Tavoite oli siis selvä. Mutta mitä tehdä, kun työ on kiireistä, harrastuksia on paljon, lapset ovat alakouluikäisiä eikä omaa aistimuistia ole?

Taas tulee yksi lista. Tein nimittäin seuraavia asioita:

  • Nostin hintojani ja vähensin työtäni entisestään. En enää ajatellut itseäni kasvuyrittäjänä, vaan päätin olla tyytyväinen tasaiseen tulovirtaan.
  • Sanoin lapsille, että jos he näkevät painajaisia yöllä ja haluavat tulla viereen nukkumaan, heidän pitää aina koputtaa makuuhuoneen ovelle ja odottaa lupaa. Kerroin suoraan, että äiti ja isä saattavat nimittäin harrastaa seksiä, eikä sen keskeyttäminen ole kivaa.
  • Päätin tietoisesti ajatella enemmän seksiä. Tässä olivat apuna Anne Stuartin eroottiset kirjat, joita suosittelen jokaiselle.
  • Juttelin seksistä paljon Jannen kanssa. On helkutin hyvä, kun kuulee näkemyksiä parisuhteen ulkopuolelta, perheelliseltä ihmiseltä, joka edustaa samaa sukupuolta kuin oma puoliso.
  • (Lapset muuten kasvoivat prosessin aikana ihan itsestään vanhemmiksi ja yhä riippumattomammiksi. Älyttömän kätevää, kun sille ei tarvinnut tehdä mitään.)

Nyt tietenkin kaikkia kiinnostaa, mitkä olivat tulokset. Onko ollut ilotonta, pakotettua seksiä? Vai onko ollut räävitöntä irstailua julkisilla paikoilla? Ovatko lapset ja asiakkaat jääneet hoitamatta?

No tulokset ovat niin hyvät, että jatkamme samalla mallilla. Seksin määrä on nelinkertaistunut. (Huomaathan, etten suostu kertomaan määriä, sillä haluan pitää edes jotain kahdenkeskisenä. Joudut nyt itse arvailemaan, lisääntyikö seksin määrä yhdestä kerrasta neljään kertaan vuodessa vai yhdestä kerrasta neljään kertaan päivässä.)

Bonusvaikutuksena on se, että orgasmieni syvyys ja voimakkuus ovat kasvaneet huikeasti. Tätä en osannut ennakoida, mutta joskus sitä joutuu kestämään tällaisiakin sivuvaikutuksia. Muutoksesta syytän Anne Stuartin kirjoja, jotka inspiroivat enemmän kuin olin kuvitellut.

* * *

Miksi ihmeessä kirjoitin näin henkilökohtaisesta asiasta?

Siksi että haluan kertoa, mitä on itsevastuullinen elämä. Se tarkoittaa tietoista vastuunkantoa ja päämääräkeskeistä analyysiä. Harvoin kukaan muu voi parantaa elämääsi kuin sinä itse.

Samalla muistutan, että itsevastuu on asia, jonka voi omaksua vain oma-aloitteisesti, ei kenenkään syöttämänä. Jos sinun parisuhteesi ei ole kunnossa, älä helkutissa käske puolisoasi lukemaan tätä tekstiä. Sen sijaan sinulla on itsevastuun mukaan kaksi vaihtoehtoa: a) muuta jotain itsessäsi tai toiminnassasi b) ota ero. Toista ihmistä et voi pakottaa muuttumaan.

* * *

Tähän postaukseen ei voi kommentoida. En myöskään anna tämän tiimoilta haastatteluja. Tässä postauksessa on kerrottu kaikki, mitä voin ja haluan sanoa asiasta julkisesti.

Huonon päätöksen kahdeksan kulmakiveä

Kuvassa on 1800-luvun maalaistalon pihapiirin sivurakennus. Se on kaksiosainen: rakennuksessa on kaksi suorakaiteen muotoista runko-osaa. Osilla on yhteinen katto, jolloin niiden väliin muodostuu katettu portti, joka on samalla sisäänkäynti maalaistalon umpipihaan.

Tänä aamuna heräsin, kun esikoinen tuli tökkimään minua:

Äiti, siellä sataa ihan hirveesti. Mulla on flunssaa, joten voitko sä heittää mut kouluun?

Kerroin muksulle, että ei se onnistu. Hänellä on kuumeetonta yskää, joten vedenpitävissä vaatteissa voi pyöräillä kouluun sen puolitoista kilometriä vallan hyvin.

Muksu marmatti vastaan ja lähti kouluun. Vasta sitten huomasin, että ulkona tosiaan sataa aika rankasti. Olenko huono vanhempi, kun haluaisin itse jäädä nukkumaan?

Heitin jotain niskaan ja menin alakertaan. Muksu oli jo lähtenyt. Tiesin, että hänelle on turha yrittää soittaa sateessa, koska kännykän soittoa ei kuule sadetakin taskusta.

Hyppäsin autoon. Ajattelin napata esikoisen ja pyörän kyytiin ja heittää heidät loppumatkan koululle.

Matkalla tajusin, että en tiedä lapsen käyttämää reittiä. Koululle ei ole yhtä tiettyä suoraa reittiä, ja kaiken lisäksi muksu on todennäköisesti mennyt puiston poikki pyöräteitä pitkin.

Huomasin myös, että kaupunki oli täynnä sateessa pyöräileviä ja käveleviä lapsia. Eivät hekään sokerista ole.

Bonuksena en muistanut, millainen pyörä ja takki muksulla on. Musta takki, mutta tarkalleen millainen? Kuka noista pyöräilijöistä edes on oma? (Siitä tulee aina sanomista, jos ottaa väärän lapsen kyytiinsä.)

Ajelin jonkin aikaa pitkin potentiaalisia koulureittejä ja palasin sitten kotiin. Turha reissu, mutta tulipahan aihe blogipostaukseen.

* * *

No miten ihmeessä tämä liittyy bisnekseen? No siten, että tolloilussani olivat kaikki tyypillisimmät huonon päätöksen elementit ilmassa:

  1. Huono ennakkosuunnittelu: Emme olleet sopineet edellisenä iltana menettelytapaa, vaikka tauti ja sääennuste olisivat olleet tiedossa.
  2. Tunnerefleksit ohi logiikan: Syyllisyys sateessa kulkevasta lapsesta.
  3. Huono orientaatio ja tilannetaju: Olin aamutokkurassa. En tiennyt, kuinka paljon siellä sataa.
  4. Päätöksenteon hitaus ja vaihtelevuus: Ensin en halunnut viedä, sitten halusin ja autossa taas epäilin koko asiaa.
  5. Ryhmäpaine: Jos nuo muutkin kävelevät sateessa, niin kai meidänkin lapsi?
  6. Puutteelliset tiedot: Millaisella pyörällä ja millaisessa takissa meidän lapsi ajaa? Ja mitä reittiä?
  7. Tekniset ja vuorovaikutukselliset ongelmat: Puhelimen soittoääni ei kuulu taskusta sateen läpi. Oma ärtymys herätyksessä estää toisen osapuolen kuuntelun.
  8. Epäselvä arvopohja: Mikä on tärkein päätöksenteon kriteeri? Ympäristöystävällisyys, jolloin autolla ei ajeta lyhyitä matkoja? Oma jaksaminen, jolloin kunnon yöuni on tärkeää? Lapsen fiilis, jolloin lasta olisi kiva auttaa? Perherauha, jolloin ehkäistään mahdollinen riita? (Lapsen terveys ei sen sijaan ole tässä ratkaiseva tekijä, koska me emme kuitenkaan ole aina aamuisin paikalla, ja silti muksu joutuu menemään kuumeettomassa pikkunuhassa kouluun.)

Tässä listassa ja tapahtumaketjussa on kaksi oleellista asiaa tajuttavana:

Ensinnäkään ei ole olemassa yhtä oikeaa ratkaisua – mutta jokin ratkaisu pitää kyllä olla. Mitään ei kannata ryhtyä tekemään huonojen tietojen pohjalta ja epävarmuuden vallassa. Meidän olisi pitänyt sopia päätös edellisenä iltana, jolloin koko aamusähläystä ei olisi edes ollut. (Todennäköisesti päätös olisi ollut se, että lapsi pyöräilee kouluun itse.)

Toisekseen nuo kahdeksan huonon päätöksen elementtiä ohjaavat aina molempiin suuntiin. Ei siis ole olemassa tilannetta, jossa huonot elementit ohjaavat kaikki väärään suuntaan, jolloin minun tehtäväni olisi vain toimia huonojen elementtien vastaisesti ja ”valita oikein”. Päinvastoin. Osa huonon päätöksen elementeistä tukee yhtä ratkaisua ja loput tukevat toista. Osa taas on läsnä vain hämätäkseen.

* * *

No miten tuo kuva liittyy keissiin?

Piirsin sen muistisäännöksi. Siinä on 1800-luvun aitta, jossa on kahdeksan kulmakiveä. Aitta on kaksijakoinen, ja niin on yleensä päätöksentekokin.

5 kommenttia

Suuri pakohuonekoonti: yhdeksän tiivistä arvostelua ja addiktin tilitys

Nyt kun Aivojen huoltokirja on painossa, voin tunnustaa uuden riippuvuuteni: pakohuoneet eli escape roomit.

Pakohuone on tosielämän pulmapeli, jossa sinut ja kaverisi lukitaan johonkin tilaan. Tehtävänänne on ratkoa vihjeitä ja päästä tunnissa ulos. Jos ette pääse, olette tietenkin hävinneet pelin, joten painutte oluelle lohduttamaan toisianne. Jos taas pääsette ulos tunnissa, olette voittaneet, joten painutte oluelle juhlimaan keskenänne.

Olemme nyt perheen kanssa kolunneet useamman pakohuoneen läpi, tosin ilman niitä oluita. Alan jo mennä sekaisin käymistämme paikoista, joten listaan tähän tutkimamme huoneet tiiviine arvosteluineen. En tietenkään kerro mitään huoneiden sisällöistä, mutta luonnehdin niitä yleisellä tasolla.

1 ja 2) Action Factory, Hämeenlinna: Indiana Smith ja tohtori von Besserwisser.

  • Tausta: Ensimmäiset pakohuoneemme. Tunnin settiin kuuluu kaksi puolen tunnin huonetta.
  • Milloin: Joulukuussa 2016.
  • Ryhmä: Neljä aikuista ja kaksi lasta (iät 9 ja 11). Aikuisista kolme ensikertalaisia.
  • Tulos: Toisesta pääsimme ulos, toisesta emme.
  • Käytetyt vinkit: Ei yhtään.
  • Arvosana: 7,5.
  • Perustelut: Näin jälkikäteen arvosteltuna huoneet eivät olleet niin näyttäviä ja tyylikkäitä kuin monessa muussa yrityksessä. Tavaraa oli kerätty kirpputoreilta hämäyksen vuoksi. Silti loogiset tehtävät olivat hauskoja, ja perinteiset avainten ja koodien etsimiset lukkoihin olivat sopivan haastavia. Hinta oli kohtuullinen; suosittelemme ilman muuta varsinkin aloittelijoille tai keskitason osaajille.

3) Action Factory, Hämeenlinna: Salainen palvelu.

  • Tausta: Tunnin aikana pitää purkaa pommi.
  • Milloin: Tammikuussa 2017.
  • Ryhmä: Neljä aikuista ja kaksi lasta (iät 9 ja 11). Aikuisista kaksi ensikertalaisia eli äitini ja siskoni.
  • Tulos: Pääsimme ulos, ja jäi lähes vartti aikaakin.
  • Käytetyt vinkit: Ei yhtään.
  • Arvosana: 8+.
  • Perustelut: Enemmän teknisiä gadgetteja kuin aiemmissa. Monimuotoinen tila. Kaksi tehtävää ratkesi väärin (kolminumeroinen koodi arvaamalla ja yksi teipattu vinkkilappu oli lipsahtanut näkyviin). Tämä selittää kokemattoman ryhmän hyvän tuloksen.

4) Getaway, Tampere: Idmanin piilopirtti.

  • Tausta: 1900-luvun alun kavalluksen ratkaisu piilopirtissä.
  • Milloin: Huhtikuussa 2017.
  • Ryhmä: Neljä aikuista. Samat aikuiset kuin ensimmäisellä ja toisella kerralla.
  • Tulos: Pääsimme ulos, ja aikaa jäi viitisen minuuttia.
  • Käytetyt vinkit: Kaksi tai kolme.
  • Arvosana: 9,5.
  • Perustelut: Huone oli tyylikkään näköinen, eikä sitä ollut tukittu rojulla. Vihjeet olivat monimuotoisia, eikä lopputulos ollut heti arvattavissa. Hauskana lisänä – pääsiäisen aikaa kun elettiin – huoneeseen oli laitettu suklaamunia, jotka sai pistellä poskeensa.

5) Roomescape, Tampere: Thief.

  • Tausta: Varkauden selvitys.
  • Milloin: Huhtikuussa 2017.
  • Ryhmä: Neljä aikuista. Samat aikuiset kuin ensimmäisellä, toisella ja neljännellä kerralla. Alan tästä lähin kutsua meitä TRE–HML-tiimiksi.
  • Tulos: Emme päässeet ulos.
  • Käytetyt vinkit: Noin sata.
  • Arvosana: 6,5.
  • Perustelut: Huone näytti siltä, että se oli koottu kirpputorilöydöistä. Jäimme katkeriksi myös siitä, että ratkaisu tuntui vaativan enemmän tuuria kuin älyä. Ehkä kysymys oli myös kokemattomuudesta, sillä törmäsimme aivan uuteen tekniseen apparaattiin, jota emme tajunneet.

6) Action Factory, Hämeenlinna: Pakoauto.

  • Tausta: Tunnin aikana pitää päästä ulos lukitusta autosta, tai auto ajaa jyrkänteeltä alas.
  • Milloin: Toukokuussa 2017.
  • Ryhmä: TRE-HML-tiimi ja kaksi lasta (iät 10 ja 12). Sama tiimi siis kuin ensimmäisellä ja toisella kerralla.
  • Tulos: Pääsimme ulos, ja aikaa jäi viitisen minuuttia. Ensin junnasimme yli puoli tuntia paikallamme, ja sitten ratkoimme kaiken nopeasti.
  • Käytetyt vinkit: Yksi.
  • Arvosana: 9+.
  • Perustelut: Lukittu auto on hauska idea, ja tilaan oli saatu silti riittävästi ratkottavaa. Paikkoja on kuusi, mutta en suosittele autoa kuudelle jenkkifutiksenpelaajalle, koska paikkojen vaihtaminen voi olla hankalaa. Omasta ryhmässämme oli kaksi lasta ja kaksi ei-kovin-isoa aikuista, joten tilaa oli runsaasti. Ei sovellu ahtaanpaikankammoisille.

7) Escaperoom, Helsinki: Royal Secret.

  • Tausta: Missä on Suomen aiotun kuninkaan kruunu? Vaikeustasoksi merkitty 3/5.
  • Milloin: Heinäkuussa 2017.
  • Ryhmä: Kaksi aikuista ja kaksi lasta (iät yhä 10 ja 12). Toisena aikuisena oli ihana Elisa, tyttöjemme kummitäti.
  • Tulos: Pääsimme ulos, ja aikaa jäi 17 minuuttia.
  • Käytetyt vinkit: kaksi.
  • Arvosana: 9,5.
  • Perustelut: Huone oli tyylikäs, minimalistinen ja kauniisti tarinan ajankohdan henkeen sopiva. Taas törmäsimme pariin uudenlaiseen pulmaan, mikä on aina plussaa. Alaikäraja oli 12, mutta kymmenvuotiaamme tykkäsi kovasti. Ehkä en suosittele herkemmälle lapselle, mutta oma jälkikasvuni on tehty ilmeisesti kevlarista.

8) Wayout, Tampere: The Chemist.

  • Tausta: Estä hullua kemistiä tuhoamasta Tamperetta.
  • Milloin: Elokuussa 2017.
  • Ryhmä: TRE–HML-tiimi.
  • Tulos: Haa, pääsimme vapaaksi, ja jäi 12 minuuttia aikaa.
  • Käytetyt vinkit: kolme.
  • Arvosana: 9+.
  • Perustelut: Huone oli hyvännäköinen, teemaan sopiva ja monimuotoinen. Sisustukseen oli satsattu, ja tekniset gadgetit olivat hauskoja. Yhden pulman ratkoimme vahingossa kokeilemalla, vaikka vihjekin olisi ollut saatavilla. Huoneessa oli lisäksi yksi tekninen vika, jonka henkilöstö avasi puolestamme. Tästä tuli vajaan minuutin viive, mutta se ei haitannut, koska kerran pääsimme joka tapauksessa ulos.

9) Getaway, Tampere: Manserock.

  • Tausta: Missä on Dööti Pois -bändin solisti Raipe?
  • Milloin: Elokuussa 2017.
  • Ryhmä: TRE–HML-tiimi.
  • Tulos: Yhyy, jäimme lukkojen taakse ja vain 20 sekuntia myöhässä.
  • Käytetyt vinkit: kolme.
  • Arvosana: 9,5.
  • Perustelut: Huone oli hauska, teemaan sopiva, nokkela ja monimuotoinen. Jälleen törmäsimme pariin uudenlaiseen pulmaan, mikä ilahdutti kovasti. Jumiin jääminen ei ollut huoneen vika, vaan oma päättelymokamme. Tämän huoneen jälkeen aloimme prosessoida käytäntöjämme. Päätimme jatkossa roolittaa tekemisemme ja kommunikoida entistä paremmin.

Syksylle on jo varattu kolme pakohuonetta lisää, joten postaan todennäköisesti niistäkin, koska olen addikti.

* * *

Edit: Sarjan seuraavat kaksi pakohuonearvostelua.

9 kommenttia