Yksisilmäinen raportti Powerparkista

Kävimme perheen kanssa maanantaina Powerparkissa ensimmäistä kertaa. Teimme lähdön klassiseen ex tempore -tapaan sunnuntai-iltana emmekä hankkineet kohteesta mitään ennakkotietoa. Matkalla oli aikaa googlailla, mitä paikan päältä löytyy.

Perillä äimistyimme. Päätin heti, että tästä kokemuksesta pitää postata, vaikka perhelomailu ei kuulu vakioaiheisiini.

En ryhdy kuitenkaan listaamaan kronologista kuvausta reissusta, koska EOT ei ole matkailublogi. Sen sijaan kokoan havaintoni yhteen aihepiireittäin. Poimi itsellesi tärkeimmät alaotsikon mukaan.

Joku muuten epäili Facebookin puolella, että Powerpark on maksanut minulle kehuista. Ei ikävä kyllä ole. Meidän perhe pulitti kokemuksistaan normaalin listahinnan: koiraperheen majoitus 95 euroa, lasten huvirannekkeet 36 ja 25 euroa sekä aikuisten yksittäiset laiteliput 7 euroa per piljetti. Ruokakin oli tuttuun huvipuistotyyliin hieman ylihintaista.

(Minulle tarjotaan kyllä bloggaajana sitäsuntätä ilmaiseksi, mutta yleensä en ota vastaan mitään. Joskus huolin ilmaiset teatteriliput, ja siitäkin kerron blogissa erikseen.)

Mutta asiaan.

Riittikö perheelle tekemistä?

Helkutti soikoon, kyllä riitti. Ehdimme testata kiinnostavimmista asioista vain viidesosan, joten teimme elokuulle uuden neljän päivän mökkivarauksen.

Meidän perheen kiinnostuslistalle ylsivät nämä:

  • yli 40 laitteen huvipuisto
  • ratsastus ja hevoset
  • ravintolapalvelut
  • mökkivuokraus
  • leffateatteri
  • värikuula-ammunta
  • fantasia-aiheinen kesäteatteri
  • uima-allas

Ja jollain toisella porukalla voi tykätä näistäkin:

  • karting
  • vaatteiden ja sisustustavaroiden shoppailu
  • pikkulasten leikkipaikat ja huvipuistolaitteet

Asiakaskokemus livenä?

En ole missään päin Suomea nähnyt niin aitoja hymyjä asiakaspalvelijoilla kuin Powerparkissa. En löytänyt yhtäkään myrtynyttä tarjoilijaa tai lipuntarkastajaa. Osa oli toki neutraaleja, mutta suurimmalla osalla oli niin ilahtunut hymy, että kyynisempi kävijä jo kadehtisi.

Kehuin usemmallekin myyjälle positiivista kokemustamme. Jokainen vastasi kiitoksin ja samalla käänsi näkökulmansa minuun: ”Kiva että olet viihtynyt” tai ”Mahtavaa että teillä on ollut hyvä päivä”. He siis helkutin ammattitaitoisesti huomioivat asiakkaan fiiliksen eivätkä keskittyneet omaan osuuteensa.

Iso merkitys asiakaskokemukselle on myös Powerparkin miljöö. Ensinnäkin siisteys on huikeaa. Meillä on keittiön lattialla enemmän roskia kuin elämyspuiston alueella.

Erityismaininnan saa paikan arkkitehtuuri, joka on absurdia ja fantasiamaista. Koko elämyspuisto näyttää siltä kuin sen olisivat suunnitelleet Sibylla Punurmio ja Inspector Gadget pienessä krapulassa yhteisen lapsensa viisivuotissynttäreille. Arkkitehtuurissa on heitetty yhteen kattilaan kansanperinteet, satuhahmot, kulttuuriset stereotypiat, urbaanilegendat, strobovalot, formulafanitus sekä pari varastettua kulttuurilainaa – eikä soppaa ole siivilöity mitenkään. (Ja tämä on siis kehu.)

Jos nyt miljööstä kaivaa esiin yhden miinuksen, niin katukiveys oli irtoillut siellä täällä. Jalkoihinsa kannatti siis katsoa portaissa ja poluilla.

Asiakaskokemus verkossa?

Powerparkin verkkopalvelu ei ole mikään paras mahdollinen.

Ensinnäkään vuokramökeissä ei ole nettivarausjärjestelmää, eikä sivuilta löydy mökkifasiliteettien vertailutaulukkoa.

Toisekseen huvipuiston kalenterin toiminnallisuus on surkea: joka kerta kun klikkaa jotain päivämäärää, näkymä vaihtuu sivun yläreunaan, ja sieltä joutuu jälleen skrollaamaan alas. Lisäksi kalenterissa on eri värejä, joiden merkityksen joutuu itse päättelemään.

Isoin hämmästyksen aihe oli se, että huvipuistorannekkeita ei pysty ostamaan etukäteen verkossa alennuksella (saati normaalihintaan). Yleensähän huvipuistot pyrkivät purkamaan jonoja portilla, kun ne myyvät rannekkeet etukäteen netissä tai Ärrällä paria euroa halvemmalla.

Brändi?

Olin joskus aiemmin kuullut Powerparkista, mutta sen nimi herätti minussa vain mielikuvan jostain 80-lukulaisesta wanna-be-formulakeskuksesta. Ajattelin, että Powerpark on yrityskemuihin ja polttareihin suunniteltu paikka.

Nimi on yhä kökkö, mutta sen oheen tulleet lisämääreet ovat osuvia. Nykyään paikka on ”huvinvointivaltio” – lyhyemmin ”huvivaltio”, jonka sijainti on ”Suomi Funland”. Nämä saivat sisäisen sanaleikkisankarini steppaamaan.

Brändi lunastaa kyllä lupauksensa heti kun portista ajaa sisään. Keskellä ikuisia lakeuksia alkaa jättimäinen puistoalue, joka on niin pitkä, leveä kuin korkeakin. Jopa lapsille jäi mieleen iskulause ”160 hehtaaria ikärajatonta riemua”.

Powerpark on jälleen kerran yksi todistusaineisto bisneskliseiden puolesta: ”usko unelmaasi”, ”tee asiat eri tavalla” ja ”think big”. Kliseepuuro ei ole suosikkiruokaani, mutta Powerparkissa niiden toteuttamisessa on onnistuttu.

Majoitus?

Valikoimaa on jokaiseen makuun, omituiseenkin. Tarjolla on yhtä lailla valtavaa hirsihuvilaa kuin vankkurimajoitusta ja jopa korkealla olevaa ”puumajaa”.

Meillä oli pikkuruinen Greenfield-mökki, jossa ei ollut juoksevaa vettä. Leirintäalueen huoltorakennus oli aivan vieressä, ja sieltä löytyivät vessat, suihkut, saunat ja keittiö. Yhteiskeittiössä ei ollut astioita, mutta käytössä oli mikro, tiskiallas ja liesi. Kokkasimme Trangialla partiotyyliin mökin edustalla ja tiskasimme astiat huoltorakennuksessa.

Mökki oli hintansa väärti. Saimme 80 eurolla nukkumapaikan neljälle, ja koirasta meni 15 euron lisämaksu. Hintaan kuuluivat lakanat, pyyhkeet, parkkipaikka ja sisäänpääsy huvipuistoon (ei siis rannekkeita). Saimme neuvoteltua vielä myöhäistetyn luovutusajan avaimille samaan hintaan.

Mökit olivat toissavuonna rakennettuja: siistejä, hyvinhoidettuja ja kokoonsa nähden fiksusti suunniteltuja. Nurmikko oli juuri leikattu, ja ilmalämpöpumpulla sai tilan viileäksi. Kaikissa ikkunoissa oli pimennysverhot – paitsi ovessa ja katonrajan kaari-ikkunassa, joten kuopus heräsi valoon viideltä aamulla ja oli lähdössä huvipuistoon.

Koiraperheet?

Alueella on muutama mökki, jossa voi yöpyä karvakasan kanssa. Oli kätevää jättää koira ilmastoituun mökkiin siksi aikaa, kun olimme itse kieputettavana. Lisämaksu kuolakuonosta oli 15 euroa.

Tarjolla olisi ollut myös koiranhoitoparkki, joka maksaa 20 euroa päivältä. Oma elukkamme on kuitenkin sen verran kärttyinen muille koirille, että mökki oli parempi vaihtoehto.

(Ja se joka jättää koiran odottamaan kuumaan autoon, ansaitsee ajaa vuoristoradassa ilman turvakaarta.)

Kehityskohteet?

Pakonomaisena kehittäjänä listasin mielessäni ideoita, joita korjaisin puistossa. Listasin nämäkin ylös, ettei homma mene täysin kehumiseksi. Sekaan päätyi niin pieniä kuin suurempiakin kehitysideoita.

  1. Pohdimme lasten kanssa puiston epäekologisuutta. Sehän on selvää, että maailma tuhlaisi vähemmän energiaa, jos Powerparkia ei olisi olemassa. Joskus on kuitenkin kiva pyöriä pää alaspäin, joten en ihan heti purkaisi puistoa. Sen sijaan olisi kiva nähdä infotauluja siitä, onko laitteissa ledejä vai perinteisiä hehkulamppuja, miten kierrätys hoidetaan ja miten energiaa pyritään säästämään. Leirintäalueelle olisin kaivannut kierrätyspisteitä: nyt kannoimme jätemetallit mukanamme kotiin.
  2. Junarata menee vierestä. Hitsi kun siellä olisi asema. (Ja tiistaina sain kuulla, että asema *on* tulossa ensi kesänä.)
  3. Respasta saa A4-kokoisen aluekartan mukaansa. Sen taustapuolella on vain iso Powerpark-logo. Tilan voisi käyttää ennemmin hyväkseen niin, että paperissa olisi myös huvipuistolaitteiden pituusrajat.
  4. Powerparkiin tarvittaisiin ehdottomasti oma mobiilisovellus. Siihen voisi ruksia perheen pituudet, iät ja erityistoiveet, jolloin ohjelma näyttäisi sopivat laitteet. Lisäksi sovellus kertoisi, missä on jonoa, mikä laite on suljettu tuulen takia ja miten käyttäjät ovat arvostelleet laitteet. Sovellus tietenkin hälyttäisi, kun tietty laite avataan tai jonot vähenevät. Samalla näkisi tuoreen sääennusteen, ravintoloiden hinnat ja vapaana olevat ratsastusajat. Sovelluksessa voisi tietenkin myös varata mökin, tehdä pöytävarauksen tai maksaa karting-maksun. (Lisäksi Greenfieldin alueelle olisi kova juttu saada ilmainen wifi.)
  5. Ja lopuksi detalji: oi jos mökissä olisi pieni seinäpeili. Saisi kaivettua pinaatit hampaistaan, ennen kuin lähtee ihmisten ilmoille.

* * *

Kaiken kaikkiaan hieno paikka lapsiperheelle. Elokuussa suuntaamme sinne neljäksi päiväksi, ja varaus on jo tehty isompaan mökkiin.

* * *

Edit su 3.7.2016 klo 10.50: Lisäsin oman osion koirista, koska sitä on kyselty paljon. Samalla korjasin puiston pinta-alan suuruuden oikeaksi.

40 kommenttia

Haluatko nähdä lastasi vielä silloinkin, kun hän täyttää 18?

Eräs nuori – sanotaan häntä vaikka Karoksi – piti kovasti partiosta, mutta hän lopetti sen yhtäkkiä 12-vuotiaana.

Karon lopettamiselle oli syy. Hän oli saanut omalta johtajaltaan epäoikeudenmukaisen rangaistuksen: ryhmässä oli joku törttöillyt, joten kaikki saivat kollektiivisen jäähyn. Karo ei itse ollut tehnyt mitään väärää, mutta joku muu oli.

Epäoikeudenmukaisuuden tunne oli täysin oikeutettu. Se oli niin vahva, että Karo jätti kivan harrastuksen. (Kyseinen johtaja oli tosiaan toiminut typerästi, ja hänkin sittemmin jäi pois partiosta.)

Olen itsekin vanhempana miettinyt rangaistusten oikeudenmukaisuutta.

  1. Miten löytää lapsensa vääriin tekoihin oikeanlainen ja oikeansuuruinen rangaistus?
  2. Ja toisekseen: auttaako rangaistus ollenkaan? Mitä jos mieluummin palkitsisi muksuaan onnistumisista?

Sherlockmaisin havaintoni on, että rangaistusta ei koskaan pitäisi määritellä vihaisena. Silloin syyllistyy ylilyönteihin, joissa ei järjellä ole enää mitään sijaa. Olen yrittänyt väittää vihaisena, että koska toisella muksulla oli paljon läksyjen unohduksia, hän ei pääse perheen kanssa lomamatkalle. Typerää ja infantiilia käytöstä.

Tajusin senkin, että rangaistusta ei ainakaan voi antaa vain rangaistuksen takia. Toinen lapsi oli unohtanut lukea biologian kokeeseen. Hän oivalsi asian koepäivän aamuna. Sovimme, että katsotaan ensin se koenumero ja jutellaan sitten vasta seurauksista. Lapsi sai kokeesta kiitettävän, joten ei ollut mitään syytä rankaista periaatteen vuoksi. Kehuin sitä, että muksu on ollut tunnilla tarkkaavainen ja oppinut asioita myös läksyistä.

Juttelin tällä viikolla erään vanhemman kanssa, joka aikoi rangaista lastaan kiroilusta. Rangaistuksena olisi kännykän ottaminen pois, kunnes lapsi täyttäisi 18 vuotta. Siis kolmen vuoden rangaistus kiroilusta. Yritin korrektisti ehdottaa muitakin vaihtoehtoja, mutta eihän minulla ole oikeutta pistää lusikkaani toisten lohisoppaan, joten en voinut jäädä väittelemään asiasta.

Epäoikeudenmukaisuuden tunne on yksi vahvimmin ihmisiä riitauttavista tunteista. Jos haluan nähdä lapsiani vielä senkin jälkeen, kun he täyttävät 18, minun pitää pyrkiä mieluummin palkitsemaan kuin rankaisemaan – ja rangaistuksissakin etsiä kohtuullisuutta.

Veikkaan, että Karo ei koskaan laita omaa lastaan partioon. Ja se on meidän vikamme.

14 kommenttia

Berliinin kautta kesälomille

Terveisiä Berliinistä! Olimme siellä viisi päivää lasten kanssa, ja tuloksena oli yksi antibioottikuuri, yksi märkivä tikku jalassa, yksi verta vuotava ien ja haljennut hammas, lukuisia ruokatahroja rinnuksilla ja kaksi uutta pehmolelua. Uhosin jo Facebookissa, että perustan Katleenan Matkatoimiston: ”Matkoja joita et unohda”.

Koulutukset ovat ohi tältä keväältä, joten lasken lomani alkaneen. Kirjoitustöitä toki on yhä:

Kuulostaa isolta listalta, mutta jos teen töitä reippaasti, noihin menee noin 22 työpäivää. Se on sopivan väljä määrä ripoteltuna kahdelle kuukaudelle.

Ylipäätään kirjoittaminen on melkolailla lomaa: ei tarvitse matkustaa mihinkään, saa istua kuistilla pyjama päällä ja voi siemailla samalla siideriä, kuten kaikki me vuoden äidit teemme.

Tuttuun tapaan blogin päivitystahti hidastuu kesän mittaan, paitsi silloin kun jumitan käsikirjoitusten kanssa ja kehittelen sijaistoimintoja sosiaalisessa mediassa.

PS. Muistathan tulla Hämeen keskiaikamarkkinoille elokuussa? Jos et tule, niin peukuta meitä Helenin tukikampanjassa tai kirjoitan siideriäitiydestä läpi koko kesän.

Kerro oma kantasi