Wikipedia-artikkelin kirjoitus lasten kanssa – leiki ja opeta

Joulun jälkeen lähdemme perheen kanssa Lanzarotelle. Katsoimme etukäteen, mitä suomenkielinen Wikipedia tietää Timanfayan kansallispuistosta.

Hups. Ei se vielä tiedä mitään.

Siinäpä tehtävää lomalle: kirjoitamme lasten kanssa yhdessä ensimmäisen version kansallispuistoartikkelista. (Ethän jookopliis päivitä kyseistä sivua, jos vain maltat. Tarjolla on hyvä treeni lapsille.)

Puuhan tavoitteena on opetella yhdessä seitsemän- ja yhdeksänvuotiaiden kanssa

  • ymmärtämään Wikipedian toimintaperiaatetta
  • tuottamaan tietotekstin tyylilajia
  • esittämään asiat loogisessa järjestyksessä
  • suunnittelemaan teksti ja rajaamaan aihe
  • linkittämään ja muotoilemaan verkkotekstiä
  • suunnittelemaan tietoartikkelin kuvitus
  • ottamaan informatiivisia kuvia.

Toteutuksen pitäisi olla valmis viimeistään 16. tammikuuta. Raportoin sitten jälkikäteen, kuinka homma sujui.

 

10 kommenttia

Älä yritä opettaa diginatiiville mitään

Yhdeksänvuotiaan puhelin vaihtui Samsungista iPhoneen. Ajattelin opettaa hänelle hieman puhelimen käyttöä, koska käyttölogiikka on täysin erilainen.

Katos kulta kun äiti näyttää. Sä saat numerot tallennettua näin – –. Ai sä olitkin jo tallentanut ne. No mutta sä saat ne tärkeimmät numerot merkattua suosikeiksi näin – –. Ai ne onkin jo sulla kunnossa. No sä saat Whatsappin ladattua tuolta App Storesta – –. Ai sä olitkin jo ladannut sen. Öö tota sä saat sen ennakoivan tekstinsyötön poistettua tuolta valikosta, öö, mistäs se nyt olikaan… Jostain Asetuksista… Kyllä se täällä on… Ootas kun mä etsin…

 

Äiti, se oli tuolla Asetuksissa ja siellä kohdassa Näppäimistö.

 

4 kommenttia

Viestintä kehittää lapsen kykyä kantaa vastuuta

Olen nyt vetänyt nykyistä partioryhmääni neljä vuotta. Olen saanut katsoa, kun porukka kasvaa 7-vuotiaista sudenpennuista 11-vuotiaiksi seikkailijoiksi. Ensimmäiset kolme vuotta olimme nimeltämme Repolaisia, mutta nyt olemme olleet vuoden verran Susia.

Nimi ei ole ainoa muutos; myös viestintä on muuttunut aikalailla.

Vielä neljä vuotta sitten lähettelin vanhemmille meilejä ja tekstareita. Jos halusin osallistaa lapsia, pistin heidät kirjoittamaan viestin ylös erilliselle lapulle. Viesti tietenkin unohtui useimmiten partioreppuun – joten sen perillemeno piti joka tapauksessa varmistaa meilillä ja tekstarilla.

Vuosi sitten perustin Facebookiin Susien oman salaisen ryhmän. Jaan siellä kuvia reissuista ja sattumuksia partiokokouksista. Ryhmässä ovat jäseninä lasten vanhemmat, mutta vuoden päästä pääsen liittämään ryhmään myös susia, kunhan he täyttävät vaaditun iän.

Silloin tällöin myös whatsappailen ja mesettelen susilasten kanssa. Sain juuri viestin talvileirin toiveruuista, ja eilen vastailin kysymyksiin leirin sijaintipaikasta.

Ja nyt tulee tämän postauksen pihvi: lapsen vastuu omasta arjestaan kasvaa viestinnän myötä.

Mitä enemmän me perheen ulkopuoliset toimijat viestimme lapsille suoraan, sitä enemmän he kantavat vastuuta omista toiveistaan ja tekemisistään. Ja mitä enemmän me välitämme viestejä vain vanhempien kautta, sitä enemmän me viemme valtaa lasten omasta elämästä.

Vanhempien pitäisi olla pikemminkin meilin kopio-kentän sivustaseuraajia. Annetaan lasten olla vastaanottajia ja lähettäjiä, silloin kun on kyse heistä itsestään.

9 kommenttia