Tuunaa lapsesi

Otsikko ”Tuunaa lapsesi” on pelottava. Aivan kuin lapsi olisi auto tai koriste, joka pitäisi puunata nätiksi, kiiltäväksi ja omaan elämään sopivaksi.

Olen kuitenkin samaa mieltä otsikon kehotuksen kanssa – joskaan en puhu ulkonäöstä, vaan valmiuksista kohdata työelämä ja toiset ihmiset. En myöskään puhu siitä, että lasten pitäisi sopia minun elämääni, vaan siitä että heidän pitää istua omaan elämäänsä ja tehdä siitä näköisensä.

En halua opettaa lapsiani siihen, että olisi olemassa selkeitä ammatteja ja varmoja työpaikkoja. ”Haluatkos sinä isona rekkakuskiksi?” – aivan kuin ihmiset ohjaisivat autoja vielä viidentoista vuoden päästä. ”Tuleeko sinustakin isona kirjailija?” – aivan kuin paperikirjoja olisi tulevaisuudessa ja aivan kuin kuka tahansa ei voisi julkaista mitä tahansa. ”Virkamiesura on varma valinta!” – aivan kuin 2020-luvun julkishallinnolla olisi mahdollisuus pitää yhtä monta työntekijää kuin nykyään.

Uskon, että tulevaisuudessa ura ja ammatti pitää löytää ja tehdä itse. Sen vuoksi meillä kotona on aina käynnissä luontoystävällinen yrittäjyyskasvatus. Se tarkoittaa tätä:

  • Rohkaistaan lasta opettelemaan uusia asioita ja kehutaan jokaisesta saavutuksesta. (Tällä viikolla on kehuttu muun muassa tomaatin syönnistä, hyvästä koetuloksesta, pluslaskuista ja oma-aloitteisesta siivoamisesta.)
  • Kannustetaan lasta löytämään oma lahjakkuutensa ja kehittymään siinä.
  • Rohkaistaan kertomaan oma mielipide ja kannustetaan omaan ajatteluun.
  • Käydään erilaisissa tapahtumissa, joissa lapset tutustuvat uusiin ihmisiin.
  • Pohditaan yhdessä, miten vuorovaikutus toimii ja miltä toisesta ihmisestä saattaa mikäkin asia tuntua.
  • Lajitellaan jätteet, säästetään energiaa ja mietitään, mitä ostetaan.
  • Annetaan lapsen pitää salasanasuojattua blogia, jossa hän voi kirjoittaa elämästään ja harjoitella nettikeskustelua perheen kanssa.
  • Annetaan töistä pieniä palkkioita, opetellaan tekemään laskuja, kuitteja ja tarjouksia, kerrotaan veroista ja yhteiskuntavastuusta lasten tasolla.
  • Harrastetaan tietenkin partiota, joka kasvattaa aktiiviseen kansalaisuuteen ja vastuunkantoon.
  • Tehdään lasten ehdoilla opetusvideoita vaikkapa asiakaspalvelusta.

Ja ennen kuin mammapalstojen äitiyskiihkoilijoita ryntää tänne paheksumaan, niin kerrottakoon, että kaikki tämä tapahtuu lasten ehdoilla. Pakottamalla muksu ei opi yhtään mitään. (Paitsi minä opin inhoamaan hiihtoa, koska siihen pakotettiin lapsena.)

En ota kantaa lasteni tulevaisuuden toimialaan. Se voi yhtä hyvin olla taidetta, tekniikkaa, hoivaa, kieltä, finansseja, luontoa, politiikkaa tai jotain muuta. Toimialalla ei ole väliä, mutta yrittäjyysasenteella on.

Käytännössä arjen oppimistilanteet lähtevät aina liikkeelle muksun kysymyksestä. Kun kuusivuotias kysyi, ovatko tulli ja poliisi kilpailijoita, päädyimme käymään läpi julkishallinnon työnjakoa. Kun kahdeksanvuotias kysyi, rakennetaanko Hämeenlinnan uutta kauppakeskusta verovaroilla, kävimme läpi julkisen ja yksityisen rahoituksen.

Olen ylpeä tyttäristäni. Toivon, että he pystyvät elämään hyväntuulisen elämän sopusoinnussa itsensä, muiden, ympäristön ja yhteiskunnan kanssa. Toivon, että he valitsevat omannäköisensä elämän, parisuhteineen tai ilman sitä, omalla toimialallaan tai vaikka useammalla. Toivon, että he nauttivat sekä työstä että vapaa-ajasta – jos niiden eroa enää on tunnistettavissa 2020-luvulla.

On virhe uskotella lapsille, että tavallisia ammatteja on olemassa vielä kymmenen vuoden päästä. Sen sijaan kannattaa kasvattaa heidät luovuuteen, joustavuuteen, vastuuseen, sosiaalisuuteen ja viestintätaitoihin. Niiden avulla löytyy se ammattikin.

* * *

Lisää lukemista:

 

16 kommenttia

Ylevää kulttuurimatkailua

Täällä Gran Canarialla lapset oppivat paljon.

Aina kun olemme ulkomailla, opetamme lapset syömään paikallista ruokaa.

Äiti, mä otan ranskalaiset.

Aina kun olemme ulkomailla, opetamme lapsille aitoja paikallisia harrastuksia.

Äiti, mä sain käsipallon, kun sä upotit kiven. Annakko liidun?

Aina kun olemme ulkomailla, opetamme lapsille paikallista kieltä.

One spaghetti bolognese, kiitos!

Aina kun olemme ulkomailla, vietämme aikaa lasten kanssa.

Äiti, mä katon täppäriltä leffan sillä välin kun sä otat päikkärit.

Kerro oma kantasi

Case sanakoe: kuinka opetan lapselle englantia?

Tänään esikoisella on elämänsä ensimmäinen sanakoe englannista. Urakka on vaikea, koska kaikki muut hänen luokallaan ovat opiskelleet englantia jo reilut kaksi vuotta, ja osa on ollut aikanaan englanninkielisessä päiväkodissa.

Sen sijaan esikoinen on lukenut englantia vasta tammikuusta, koska luokka vaihtui välissä.

Niinpä olemme harjoitelleet viikonloppuna värejä sekä numeroita ykkösestä kymmeneen. Esikoinen ymmärtää ne kaikki ja osaa lausua ne, mutta kirjoitusasun muistaminen on vaikeaa.

Ohessa kootut vinkit, joilla pääsimme eteenpäin.

1. Lähtötason testaus

Pyysin perjantaina lasta kirjoittamaan paperille kaikki värit ja numerot. Suurin osa oli kunnossa, mutta siellä täällä kirjainten järjestys oli väärin. Niinpä niihin piti keksiä ratkaisu.

2. Hauskat muistisäännöt

Totinen pänttääminen ei maistu, mutta kielen oppimisestakin voi tehdä kivaa. Keksimme siis hassuja muistisääntöjä:

eight = Ei grammaa hevostammaa, sanoi hevosenlihasta kieltäytyjä kahdeksan kertaa.

white = Wedä herneet ite, sanoi rauhallinen valkonaama.

3. Loogisuuksien etsiminen

Tutkimme sanoja ja löysimme paljon loogisuuksia, jotka auttavat muistamaan kirjoitusasun. Tässä esimerkkejä:

  • Sanassa kuuluva pitkä ii kirjoitetaan ee-yhdistelmänä.
  • Sanassa kuuluvat leveä ja lyhyt u kirjoitetaan w-kirjaimeksi.
  • Sanassa kuuluva ai kirjoitetaan i-kirjaimena.

Lapselle oli palkitsevaa huomata, ettei hänen tarvitse opetella irrationaalista sillisalaattia kirjain kerrallaan, vaan että sanoista löytyy johdonmukaisuutta.

4. Testeistä pieni palkkio

Teimme viikonloppuna viisi kertaa sanakokeen. Jokaisesta onnistuneesta sanasta muksu sai kymmenen senttiä. Tänä aamuna kaikki meni ensimmäistä kertaa oikein, eli esikoinen sai lompakkoonsa 2,10 euroa.

Olisin voinut antaa miinuksia pieleen menneistä sanoista, mutta en halunnut tehdä sitä. Se aiheuttaisi todennäköisesti epäonnistumisen pelkoa, vaikka tärkeämpää on keskittyä oppimiseen ja myönteisiin tuloksiin.

5. Jatkuvaa kehumista

Kiinnitimme huomion onnistumisiin ja kivoihin muistisääntöihin. Kertaakaan en motkottanut pieleen menneistä sanoista, emmekä turhautuneet opetteluun. (Tästä olen erityisen ylpeä, koska pitkäjänteisyyteni ja rauhallisuuteni eivät ole mitenkään vahvimmat luonteenpiirteeni.)

6. Vastaustekniikan harjoittelu

Sovimme, että jos esikoinen ei kokeessa heti muista jotain sanaa, hänen ei tarvitse hermostua. Sen sijaan kannattaa jatkaa vastaamista muualta ja palata myöhemmin vaikeaan sanaan.

Lisäksi sovimme, että esikoinen tarkistaa kaikki sanat, ennen kuin palauttaa koepaperinsa.

7. Väljyyttä oppimiseen

Emme käyttäneet koko viikonloppua oppimiseen. Istuimme yhdessä kymmenen minuutin jaksoja, jolloin keksimme muistisääntöjä, etsimme loogisuuksia tai pidimme sanakokeita. Oppimisen pitää olla kivaa, ei väkipakkopullaa.

* * *

Tismalleen samaa metodia voi käyttää kenen tahansa opettamiseen – myös itsensä:

  1. Tunne lähtötasosi.
  2. Tee oppimisesta hauskaa.
  3. Etsi loogisuuksia ja toistuvia kaavoja.
  4. Palkitse itsesi (palkinnon ei tarvitse olla materiaa).
  5. Suhtaudu oppimiseesi myönteisesti.
  6. Harjoittele ja luo toimivia tekniikoita.
  7. Anna itsellesi aikaa.

* * *

Olen valmistautunut jo ennakolta sanakokeen tuloksiin. Olipa se mitä tahansa, kehun lasta joka tapauksessa. Hän joutuu menemään kokeeseen heikommilla eväillä kuin muut, joten pelkkä yrittäminenkin on mahtava juttu.

Edit 16.9.2013 klo 9.25: Lisäsin seitsemännen kohdan, joka melkein unohtui postauksesta.

9 kommenttia