Kuinka muutuin juustoraasteihmiseksi

Kun olimme mieheni kanssa parikymppisiä, rahasta teki tiukkaa.

Etsimme aina tarjoukset, joista sai kolme tuoremehupurkkia kymmenellä markalla. Emme käyneet ulkona syömässä. Emme koskaan ostaneet eineksiä – paitsi maksalaatikkoa, koska sitä emme osanneet tehdä itse.

Emme myöskään ostaneet juustoraastetta, vaan raastoimme juustopalan itse. Muistan paheksuneeni syvästi ihmisiä, jotka ovat niin laiskoja, että eivät edes viitsi juustoa rouhia.

Minusta on sittemmin tullut juustoraasteihminen. Ei tule mieleenkään ryhtyä kyhnyttämään juustoa, koska valmis pussi on helpompi ostaa.

Aiemmin kun muksujen sukkahousuihin tuli reikä, parsin sen ilman muuta. Nykyään korjaan vain esikoisen sukkikset, koska ne periytyvät kuopukselle. Sen sijaan nuoremman sukkahousut lentävät roskiin heti, jos niistä vilkkuu varvas.

Talouselämä taannoin kertoi, että monen päivittäistavaran hinta on noussut reippaasti.

Minä mokoma en ole huomannut mitään hintojen nousua.

Vertailen hintoja vain hyllyn äärellä tuotteiden välillä, mutta minulla ei ole aavistustakaan, mitä sama tuote maksoi viime kuussa. Minulla ei ole minkäänlaista talouskirjanpitoa.

Ilmankos en saa säästettyä senttiäkään. Sitä mukaa kun tuloni kasvavat, menoni kasvavat myös. Siirryn juustopalasta raasteeseen, heitän lasten sukkahousuja roskiin ja käyn vähän enemmän ravintolassa.

Jos olisin pitänyt vanhan kitsaan elämäntapani, minulla voisi olla nyt sukanvarsi pullollaan. Ja se sukanvarsi olisi parsittu.

Nyt pitää saada ryhtiä tähän touhuun. Aloitan talouskirjanpidon. Ryhdyn säästämään. Vertailen hintoja. (Olenko ainoa, jonka mielestä tämä kuulostaa falskilta?)

Ehkä jopa muutun takaisin juustopalaihmiseksi.

11 kommenttia

Kolme syytä allekirjoittaa #aloite71

Kaverillani on pieni yritys, jossa on yksi työntekijä. Kutsun nyt kaveriani tässä Katjaksi ja työntekijää Minnaksi.

Katja on kahdesti yrittäjyytensä aikana kokenut ilon ja kauhun yhtä aikaa. Ristiriitainen tunne on tullut silloin, kun Minna on sanonut:

Olen raskaana.

Toisaalta Katja on valtavan onnellinen työparinsa puolesta. Ihana asia, että Minna saa vauvan.

Toisaalta Katja miettii kylmä hiki otsallaan, miten hän saa raavittua kasaan ylimääräiset 12 000 euroa. Se raha häneltä menee, kun hän maksaa Minnan raskaudenaikaiset sairauslomat, äitiysloman lomarahan ja sijaisen perehdytyksen.

12 000 euroa on iso raha maksaa toisen ihmisen onnesta ja raastaa omasta selkänahasta. Niinä vuosina kun Minna sai lapsen, Katja ei pitänyt itse lomaa juuri lainkaan.

Olethan jo allekirjoittanut aloitteen numero 71? Se koskee vanhemmuuden kulujen tasaamista.

Nykykäytäntö on huono. Kun pariskunta alkaa odottaa lasta, vanhemmuuden kulut sälytetään äidin työnantajan niskaan. Sen sijaan isän työnantaja pääsee pahuksen paljon halvemmalla.

On kolme syytä, miksi nämä kulut pitäisi kustantaa yhteisesti verovaroista:

  1. On epäoikeudenmukaista, että yritys joutuu maksamaan yllättäviä ja isoja lisäkuluja vain siksi, että sillä sattuu olemaan palkkalistoilla nuoria naisia. Yksi työntekijän vauva maksaa yrittäjälle keskimäärin 12 000 euroa.
  2. Pienellä työnantajalla on valtava riski palkata nuori nainen. Jos vanhemmuuden kulut olisi jaettu tasapuolisemmin, pienet yritykset naisvaltaisilla aloilla voisivat rekrytoida enemmän ja kasvaa nopeammin. Suomessa on liian monta yhden naisen yritystä hoiva- ja kauneusalalla.
  3. Nuorten naisten on vaikea työllistyä, koska työnantaja pelkää mahdollista tulevaa äitiyslomaa. Jos rekrytointiprosessin loppusuoralla on kaksi tasavertaista työnhakijaa, työnantaja valitsee ilman muuta sen, jolla ei ole kohtua.

Allekirjoita sinäkin aloite 71.

Edit 26.3.2013 klo 9.40: Asiaa koskeva kampanjasivusto on täällä: Uhka vai mahdollisuus.

27 kommenttia

Apua, lapseni ovat diginatiiveja

Lapsemme ovat ikävä kyllä perineet minulta kärsimättömyyden. Niinpä heille piti keksiä viihdykettä Elisa Shopitissa sillä välin, kun isukki valitsi itselleen uutta puhelinta.

Onneksi tiskissä oli räpelöitävänä Samsungin Galaxy Tab. Tarkistin vielä myyjältä, saavatko neli- ja kuusivuotiaat muksut kokeilla sitä. Lupa heltisi muitta mutkitta.

Mikä oli lopputulos?

1) Lapset poistivat täppäristä Angry Birds Rion. "Se on huono peli."

2) He koettivat tilata Angry Birds -uutiskirjettä. "Äiti, mikä on pikkusiskon sähköpostiosoite?"

3) Lopuksi muksut yrittivät hankkia pikavippiä. Lomakkeen kaikki kentät oli jo täytetty, mutta: "Äiti, mikä mun henkilötunnuksen loppuosa olikaan? Äiti, mä todella tarviin sen sähköpostin."

Hilasin jälkikasvuni ulos liikkeestä. Pelkäsin, että tenavat tekevät seuraavaksi Viron Superalkosta viinatilauksen.

8 kommenttia