Kolme syytä allekirjoittaa #aloite71

Kaverillani on pieni yritys, jossa on yksi työntekijä. Kutsun nyt kaveriani tässä Katjaksi ja työntekijää Minnaksi.

Katja on kahdesti yrittäjyytensä aikana kokenut ilon ja kauhun yhtä aikaa. Ristiriitainen tunne on tullut silloin, kun Minna on sanonut:

Olen raskaana.

Toisaalta Katja on valtavan onnellinen työparinsa puolesta. Ihana asia, että Minna saa vauvan.

Toisaalta Katja miettii kylmä hiki otsallaan, miten hän saa raavittua kasaan ylimääräiset 12 000 euroa. Se raha häneltä menee, kun hän maksaa Minnan raskaudenaikaiset sairauslomat, äitiysloman lomarahan ja sijaisen perehdytyksen.

12 000 euroa on iso raha maksaa toisen ihmisen onnesta ja raastaa omasta selkänahasta. Niinä vuosina kun Minna sai lapsen, Katja ei pitänyt itse lomaa juuri lainkaan.

Olethan jo allekirjoittanut aloitteen numero 71? Se koskee vanhemmuuden kulujen tasaamista.

Nykykäytäntö on huono. Kun pariskunta alkaa odottaa lasta, vanhemmuuden kulut sälytetään äidin työnantajan niskaan. Sen sijaan isän työnantaja pääsee pahuksen paljon halvemmalla.

On kolme syytä, miksi nämä kulut pitäisi kustantaa yhteisesti verovaroista:

  1. On epäoikeudenmukaista, että yritys joutuu maksamaan yllättäviä ja isoja lisäkuluja vain siksi, että sillä sattuu olemaan palkkalistoilla nuoria naisia. Yksi työntekijän vauva maksaa yrittäjälle keskimäärin 12 000 euroa.
  2. Pienellä työnantajalla on valtava riski palkata nuori nainen. Jos vanhemmuuden kulut olisi jaettu tasapuolisemmin, pienet yritykset naisvaltaisilla aloilla voisivat rekrytoida enemmän ja kasvaa nopeammin. Suomessa on liian monta yhden naisen yritystä hoiva- ja kauneusalalla.
  3. Nuorten naisten on vaikea työllistyä, koska työnantaja pelkää mahdollista tulevaa äitiyslomaa. Jos rekrytointiprosessin loppusuoralla on kaksi tasavertaista työnhakijaa, työnantaja valitsee ilman muuta sen, jolla ei ole kohtua.

Allekirjoita sinäkin aloite 71.

Edit 26.3.2013 klo 9.40: Asiaa koskeva kampanjasivusto on täällä: Uhka vai mahdollisuus.

27 kommenttia

Apua, lapseni ovat diginatiiveja

Lapsemme ovat ikävä kyllä perineet minulta kärsimättömyyden. Niinpä heille piti keksiä viihdykettä Elisa Shopitissa sillä välin, kun isukki valitsi itselleen uutta puhelinta.

Onneksi tiskissä oli räpelöitävänä Samsungin Galaxy Tab. Tarkistin vielä myyjältä, saavatko neli- ja kuusivuotiaat muksut kokeilla sitä. Lupa heltisi muitta mutkitta.

Mikä oli lopputulos?

1) Lapset poistivat täppäristä Angry Birds Rion. "Se on huono peli."

2) He koettivat tilata Angry Birds -uutiskirjettä. "Äiti, mikä on pikkusiskon sähköpostiosoite?"

3) Lopuksi muksut yrittivät hankkia pikavippiä. Lomakkeen kaikki kentät oli jo täytetty, mutta: "Äiti, mikä mun henkilötunnuksen loppuosa olikaan? Äiti, mä todella tarviin sen sähköpostin."

Hilasin jälkikasvuni ulos liikkeestä. Pelkäsin, että tenavat tekevät seuraavaksi Viron Superalkosta viinatilauksen.

8 kommenttia

Käytännön vinkki haavojen hoitoon

 

Tämä blogi ei ole mikään Lasten suusta -palsta, mutta nyt on pakko jakaa tarhaikäisten keskustelu kanssanne.

Eräänä päivänä lapseni tarhakaveri kalusi rystysiään.
Tyttäreni: Mitä sä syöt?
Tarhakaveri: Mulle tuli haava joskus kauan sitten, ja nyt mä syön mun rupea!
Tytär: Onko se hyvää?
Tarhakaveri: Joo-o.
Tytär (auttamishaluisena): Mulla on polvessa iso rupi. Kun se irtoaa, mä voin tuoda sen sulle.
Tarhakaveri (vilpittömästi ilahtuneena): Jee, kivaa!

Jos tavoittelee ylevyyttä ja henkevyyttä elämäänsä, ei kannata tulla meille.

 

2 kommenttia