Julkisuuden vaalijärjestelmä ei ole reilu

Olin kouluttamassa asiakkaan luona someläsnäoloa. Asiakas on viranomainen, jolla on tärkeä viesti vietävänään, mutta heillä on ehkä hieman liian vähän keinoja, aikaa ja osaamista urakan suuruuteen nähden.

Käytin koulutuksessa metaforaa, joka taisi kolahtaa läsnäolijoihin: julkisuuden vaalijärjestelmä. Julkisuudella tarkoitan sekä somenäkyvyyttä että medianäkyvyyttä vaikkapa haastatteluiden muodossa.

Tavoitteenani oli viestiä, että julkisuuden vaalijärjestelmä ei ole reilu. Suomen poliittisessa vaalijärjestelmässähän jokaisella on yksi ääni, ja jos oman äänen jättää käyttämättä, ei sitä kukaan muukaan ota.

Sen sijaan julkisuuden vaalijärjestelmään kuuluu kolme harmillista ominaisuutta:

  1. Jokaisella on juuri niin monta ääntä kuin haluaa käyttää.
  2. Jos sinä et käytä ääntäsi, joku muu ottaa sen.
  3. Julkisuuden vaalijärjestelmän tulos ei ole demokraattinen, vaan se on spiraalimainen ja itseään vahvistava.

Tämä vaatinee esimerkkejä – ja niitähän piisaa:

  • Toimittaja tarvitsee juttuunsa yleensä haastateltavia. Jos sinä et suostu, toimittaja joutuu pyytämään lausuntoa joltakulta muulta. Tämä ”joku muu” ei välttämättä ole ammattilainen. Hänellä voi olla värittyneet mielipiteet tai vanhentunutta tietoa.
  • Jos sinä et tuota oman alasi asiantuntijasisältöä verkkoon, voit olla varma, että joku huuhaahiippari tekee sen. Kun sivullinen sitten googlaa vaikkapa rokotteita, hänellä on suuri riski päätyä hörhöjen sivustoille.
  • Todennäköisesti sinunkin alallasi on joku nimi, jonka suuri julkisuus tuntee. Sinua ehkä sapettaa se, että tämä nimi ei ole alasi paras edustaja. Pahimmillaan kyseinen nimi on pelkkä tyhjänpuhuja. Olipa miten tahansa, tämä nimi on toiminut julkisuuden vaalijärjestelmän mukaan: hän on käyttänyt kaikkia saatavilla olevia ääniään, mutta sinä ehkä et.
  • Aina haastatellaan samoja nimiä samoista asioista, vaikka muitakin osaajia olisi tarjolla. Julkisuuden vaalijärjestelmä ei ole reilu. Julkisuus kieputtuu spiraalimaisesti samojen nimien ympärille, ja julkisuus ruokkii itseään.
  • Julkisuuden vaalijärjestelmä on myös sikäli spiraalimainen, että pyörteestä on vaikea uida pakoon. Jos olet kerran ollut julkkis, aina välillä sinut kaivetaan esille ja tehdään juttu aiheesta ”mitä entiselle näyttelijälle kuuluu nyt”.

Nämä julkisuuden vaalijärjestelmän ominaisuudet pitää tunnistaa ja tajuta. On turhaa olla pihlajanmarjoja kaipaava kettu ja selittää, että ”en minä kyllä tuollalailla lähde itseeni tyrkyttään”, jos samalla harmittelee, että oma viesti ei mene läpi.

* * *

Jokaisen asiantuntijan moraalinen velvollisuus on käyttää julkisuuden vaalijärjestelmää hyväkseen, jotta asiatieto saadaan esille. Voit nimittäin olla varma, että huuhanterit ja käsinheiluttelijat tekevät sitä jo, ja he ovat pitemmällä.

 

Kerro oma kantasi

Yritystiedote ei ole tilitysfoorumi

Oletko saanut huonoa palvelua? Oletko pettynyt asiakas? Haluatko oikeudenmukaisempaa kohtelua?

Sinulla on useita vaihtoehtoja:

  1. Valita palveluntarjoajalle ensisijaisesti yksityisessä kanavassa kuten meilitse tai nettilomakkeella.
  2. Voit myös kysyä apua ammattilaiselta kuten juristilta tai kuluttaja-asiamieheltä.
  3. Tarvittaessa voit julkistaa tapauksen Facebookissa kyseisen organisaation sivuilla.
  4. Jos tilanne on vakava, voit kirjoittaa keissianalyysin blogiisi tai omille Facebook-sivuillesi.
  5. Jos asia on pieni, kohauta olkiasi ja jatka elämääsi.

Kolmea asiaa en suosittele tekemään:

Kiitos juttuvinkistä Petri Korpelalle ja Laura Kauppiselle!

Edit 12.12.2016 klo 15.17: Yllättäen Scanofficen yritystiedote on kadonnut netistä. Alla on siis tilalle kuvakaappaus. Klikkaamalla saat sen isommaksi.
Scanoffice Mikko Sandberg yritystiedote reklamaatio Finnair

3 kommenttia

Miksi mielipiteitä tarvitaan?

Markku Koski kirjoitti sunnuntaiesseen, jossa hän vastusti mielipiteitä, mutta kannatti näkemyksiä.

Vertailu on sikäli surullista, että mielipide ja näkemys ovat suurimmaksi osaksi synonyymejä. Katsotaanpa, mitä Kielitoimiston sanakirja sanoo:

Mielipide = käsitys, (käsitys)kanta.

Näkemys = asennoitumis-, suhtautumistapa; käsitys, (näkö)kanta, katsomus; omakohtaiseen oivaltamiseen perustuva hahmotustapa, siihen perustuva omaleimaisuus.

Molempiin termeihin siis annetaan synonyymeiksi käsitys ja kanta, eikä kummassakaan vaadita, että näkemys tai mielipide perustuisi yhtään mihinkään. Markku Koskella oli jokin oma ennakkoluulonsa, jonka mukaan mielipide on aina perusteeton ja siksi huono – ja näkemys on muka aina perusteltu ja siksi fiksu.

Tämän linkin jakoi Facebook-kontaktini, jonka saatesanat olivat seuraavat:

Mielipide-mielipide

Nyt on pakko selittää molemmille kirjoittajille syy siihen, miksi mielipiteitä (eli näkemyksiä) tarvitaan:

  1. Meillä ei ole kaikista asioista olemassa faktoja. Ei kerta kaikkiaan ole. Tutkimus voi olla ristiriitaista tai jopa huonolaatuista, eikä kaikkea ole edes tutkittu. Siksi tarvitaan mielipiteitä ja näkemyksiä, joiden pohjalta voimme tehdä edes jotenkin selväjärkisiä ratkaisuja.
  2. Osa ongelmista on sellaisia, että niiden ratkaisuun tarvitaan arvoja, ei faktoja. Meillä voi esimerkiksi olla ratkaisu A, joka faktisesti heikentää vanhusten oloja mutta parantaa liikenneturvallisuutta. Sen vaihtoehtona voi olla B, joka tutkimusten mukaan parantaa vanhusten oloja mutta heikentää liikenneturvallisuutta. Silloin ratkaisun välineenä ovat arvot – kumpi meille on tärkeämpää, vanhukset vai liikenneturvallisuus – jolloin ratkaisuvaihtoehdot ovat mielipiteitä.

Tämä ei tietenkään poista sitä tosiasiaa, että kaikki mielipiteet eivät ole yhtä arvokkaita. Mielipiteitä on toki mahdollista vertailla. Itse pyrin käyttämään seuraavia kysymyksiä:

  1. Onko mielipide johdonmukainen?
  2. Onko sille tutkittua perustetta?
  3. Onko esittäjällä asiantuntijuutta ja koulutusta aiheeseen?
  4. Onko mielipiteelle olemassa perusteltuja analogioita?
  5. Mitä seurauksia mielipiteestä on? Onko siitä todellisia tai varmoja seurauksia tai epävarmoja tunne-elämän seurauksia?
  6. Esitetäänkö mielipide tunnekuohun vallassa?
  7. Perustellaanko mielipidettä vain omilla kokemuksilla, fiiliksillä ja kuulopuheilla?

Alitajuisesti me kaikki pohdimme ikävä kyllä myös seuraavaa:

  1. Mitkä fiilikset meillä on mielipiteen esittäjästä?
  2. Tukeeko mielipide omaa mielipidettäni?
  3. Millainen fiilis mielipiteestä tulee?

Tietenkin mielipiteiden arvottamiseen olisi järkevämpää käyttää ylempää listaa kuin alempaa listaa.

Tästä postauksesta tulee oikea numerolistauksien kokoelma, mutta silläkin uhalla tiivistän pointtini kolmeen kohtaan:

  1. Mielipiteet eli näkemykset ovat tärkeitä. Niiden varassa joudumme tekemään valtavan määrän sekä yksityisiä että yhteiskunnallisia päätöksiä.
  2. Kaikki mielipiteet eivät kuitenkaan ole yhtä arvokkaita.
  3. Mielipiteitä pitäisi pystyä vertailemaan loogisesti, ei tunnepohjaisesti.

PS. Facebook-kontaktini kirjoitti, että ”mielipiteet on perseestä”. Hauskaa on, että se on hänen mielipiteensä.

6 kommenttia