Yritystiedote ei ole tilitysfoorumi

Oletko saanut huonoa palvelua? Oletko pettynyt asiakas? Haluatko oikeudenmukaisempaa kohtelua?

Sinulla on useita vaihtoehtoja:

  1. Valita palveluntarjoajalle ensisijaisesti yksityisessä kanavassa kuten meilitse tai nettilomakkeella.
  2. Voit myös kysyä apua ammattilaiselta kuten juristilta tai kuluttaja-asiamieheltä.
  3. Tarvittaessa voit julkistaa tapauksen Facebookissa kyseisen organisaation sivuilla.
  4. Jos tilanne on vakava, voit kirjoittaa keissianalyysin blogiisi tai omille Facebook-sivuillesi.
  5. Jos asia on pieni, kohauta olkiasi ja jatka elämääsi.

Kolmea asiaa en suosittele tekemään:

Kiitos juttuvinkistä Petri Korpelalle ja Laura Kauppiselle!

Edit 12.12.2016 klo 15.17: Yllättäen Scanofficen yritystiedote on kadonnut netistä. Alla on siis tilalle kuvakaappaus. Klikkaamalla saat sen isommaksi.
Scanoffice Mikko Sandberg yritystiedote reklamaatio Finnair

3 kommenttia

Miksi mielipiteitä tarvitaan?

Markku Koski kirjoitti sunnuntaiesseen, jossa hän vastusti mielipiteitä, mutta kannatti näkemyksiä.

Vertailu on sikäli surullista, että mielipide ja näkemys ovat suurimmaksi osaksi synonyymejä. Katsotaanpa, mitä Kielitoimiston sanakirja sanoo:

Mielipide = käsitys, (käsitys)kanta.

Näkemys = asennoitumis-, suhtautumistapa; käsitys, (näkö)kanta, katsomus; omakohtaiseen oivaltamiseen perustuva hahmotustapa, siihen perustuva omaleimaisuus.

Molempiin termeihin siis annetaan synonyymeiksi käsitys ja kanta, eikä kummassakaan vaadita, että näkemys tai mielipide perustuisi yhtään mihinkään. Markku Koskella oli jokin oma ennakkoluulonsa, jonka mukaan mielipide on aina perusteeton ja siksi huono – ja näkemys on muka aina perusteltu ja siksi fiksu.

Tämän linkin jakoi Facebook-kontaktini, jonka saatesanat olivat seuraavat:

Mielipide-mielipide

Nyt on pakko selittää molemmille kirjoittajille syy siihen, miksi mielipiteitä (eli näkemyksiä) tarvitaan:

  1. Meillä ei ole kaikista asioista olemassa faktoja. Ei kerta kaikkiaan ole. Tutkimus voi olla ristiriitaista tai jopa huonolaatuista, eikä kaikkea ole edes tutkittu. Siksi tarvitaan mielipiteitä ja näkemyksiä, joiden pohjalta voimme tehdä edes jotenkin selväjärkisiä ratkaisuja.
  2. Osa ongelmista on sellaisia, että niiden ratkaisuun tarvitaan arvoja, ei faktoja. Meillä voi esimerkiksi olla ratkaisu A, joka faktisesti heikentää vanhusten oloja mutta parantaa liikenneturvallisuutta. Sen vaihtoehtona voi olla B, joka tutkimusten mukaan parantaa vanhusten oloja mutta heikentää liikenneturvallisuutta. Silloin ratkaisun välineenä ovat arvot – kumpi meille on tärkeämpää, vanhukset vai liikenneturvallisuus – jolloin ratkaisuvaihtoehdot ovat mielipiteitä.

Tämä ei tietenkään poista sitä tosiasiaa, että kaikki mielipiteet eivät ole yhtä arvokkaita. Mielipiteitä on toki mahdollista vertailla. Itse pyrin käyttämään seuraavia kysymyksiä:

  1. Onko mielipide johdonmukainen?
  2. Onko sille tutkittua perustetta?
  3. Onko esittäjällä asiantuntijuutta ja koulutusta aiheeseen?
  4. Onko mielipiteelle olemassa perusteltuja analogioita?
  5. Mitä seurauksia mielipiteestä on? Onko siitä todellisia tai varmoja seurauksia tai epävarmoja tunne-elämän seurauksia?
  6. Esitetäänkö mielipide tunnekuohun vallassa?
  7. Perustellaanko mielipidettä vain omilla kokemuksilla, fiiliksillä ja kuulopuheilla?

Alitajuisesti me kaikki pohdimme ikävä kyllä myös seuraavaa:

  1. Mitkä fiilikset meillä on mielipiteen esittäjästä?
  2. Tukeeko mielipide omaa mielipidettäni?
  3. Millainen fiilis mielipiteestä tulee?

Tietenkin mielipiteiden arvottamiseen olisi järkevämpää käyttää ylempää listaa kuin alempaa listaa.

Tästä postauksesta tulee oikea numerolistauksien kokoelma, mutta silläkin uhalla tiivistän pointtini kolmeen kohtaan:

  1. Mielipiteet eli näkemykset ovat tärkeitä. Niiden varassa joudumme tekemään valtavan määrän sekä yksityisiä että yhteiskunnallisia päätöksiä.
  2. Kaikki mielipiteet eivät kuitenkaan ole yhtä arvokkaita.
  3. Mielipiteitä pitäisi pystyä vertailemaan loogisesti, ei tunnepohjaisesti.

PS. Facebook-kontaktini kirjoitti, että ”mielipiteet on perseestä”. Hauskaa on, että se on hänen mielipiteensä.

6 kommenttia

Kursailusta keisariuteen

Sain 17-vuotiaana käsiini alkoholia ja vedin tietenkin pään täyteen. Vasta vuosien mittaan opin, mitä on kohtuukäyttö.

Sama ilmiö näkyy muissakin uusissa asioissa: tolkullinen keskitie löytyy usein ääripään heilahdusten kautta. Ensin haetaan rajat, ja sitten vakiinnutaan niiden väliin.

Suomi on perinteisesti ollut kursailun ja vaatimattomuuden maa. Kun 50-vuotispäivillä vieraita kehotetaan kahvipöytään, kaikki viittovat toisilleen että ”mee sää ensin”. Kun joku kehuu suomalaista, hän vastaa että ”emmää ny niin tiiä, emmää oo mitenkään erikoinen”. Tällainen kursailu on naurettavaa ja hyödytöntä.

Mutta ei se toinenkaan ääripää ole kaunista katsottavaa. Suomeen on rantautunut kulttuuri, jossa jaetaan omia tekstejä suut ja silmät täyteen, vaaditaan erikoiskohtelua koulussa ja työpaikalla, photoshopataan meitsiet hoikemmiksi ja luodaan nettiin valeprofiileita kannattamaan omaa somepresenssiä. Tällainen keisarius on egoistista ja usein myös katteetonta.

Odotan toiveikkaana, että tämä heilahdus tasaantuu keskivaiheille. Silloin asiantuntija uskaltaa markkinoida itseään, mutta hän ei kuvittele olevansa kaiken tiedon keskus. Silloin meitsie on aito, eikä photoshopattu töröhuulipotretti. Kun ihminen sijoittuu kursailun ja keisariuden keskivaiheille, hän on ylpeä osaamisestaan, mutta se ei ole hänen ainoa viestinsä.

* * *

Mikä sai minut kirjoittamaan tämän postauksen?

Se, kun kaverini yhteistyökumppani lähetti joululahjaksi omia videoitaan ja haastatteluitaan.

Olisi nyt mieluummin antanut rahaa hyväntekeväisyyteen ja kertonut siitä.

6 kommenttia