Lenita lavalla ja muut kesän huipputapahtumat

Tämä on härski mainostuspostaus. Keväällä on nimittäin tulossa muutama tosi upea tapahtuma, joista liekehdin jo nyt. Listaan kolme tärkeintä aikajärjestyksessä:

Diakirjan julkkarit 4.5.

Jiihaa, Jarkon ja minun Lisää otsikko napsauttamalla -diakirja on valmis. Julkkarit ovat Kauppakamarilla Helsingissä torstaiaamuna 4.5. Tarjolla on tuhtia tietoa paremmista diaesityksistä. Tilaan mahtuu vain viitisenkymmentä ihmistä, joten kannattaa ilmoittautua ajoissa.

Ilmoittaudu julkkareihin täällä.

Pääsen lavalle Lenitan kanssa 9.5.

Lexperiencen omistaja, juristi Elina Koivumäki järjestää henkilöbrändäyksestä kertovan seminaarin Helsingissä tiistaina 9.5. iltapäivästä. Itse pääsen lavalle yhtä aikaa legendaarisen bisnesvaikuttajan Lenita Airiston kanssa.

Voi olla, etten pysty puhumaan mitään, koska otan vain kuvia Lenitasta. Tai sitten kyhjötän hiljaa muistivihko kädessä ja kirjoitan ylös Lenitan jokaisen sanan.

Ilmoittaudu katsomaan Lenitaa täällä.

Retoriikan kesäkoulu 9.6. – kovempi kuin Chuck Norris

Antin ja minun järjestämä Retoriikan kesäkoulu tulee taas, kuudennen kerran. Tapahtuma on perjantaina 9.6. Hämeenlinnan Verkatehtaalla. Torstain työpaja on myyty loppuun, ja näyttää siltä, että perjantainkin tilaisuus pitää siirtää suurempaan saliin. Olemme jo nyt tehneet kävijäennätyksen, vaikka tapahtumaan on vielä yli kaksi kuukautta.

Puhujina on muun muassa infosodan asiantuntija Saara Jantunen sekä ajankohtainen toimittaja Susanne Päivärinta. Lisäksi lavalle nousee esiintyjiä, joista me kuolevaiset emme ole kuulleetkaan: heidän työnsä puhuvat puolestaan. Puheenkirjoittaja Sarah Hurwitz tulee Valkoisesta talosta ja puheenkirjoittaja Tim Kiddell Downing Street 10:stä.

Ilmoittaudu Kesäkouluun täällä.

 

Kerro oma kantasi

”Ei tällä diaesityksellä mitään tunteita haeta”

Viimeistelemme Jarkon kanssa diaesityksiä käsittelevää kirjaamme Lisää otsikko napsauttamalla. Kirjoitin tänään koosteen siitä, mitä ovat tunnetavoitteet diaesityksessä.

Liian monet diaesitysten pitäjät nimittäin kuvittelevat, että fakta on tärkeintä. He uskovat, että sisältö ratkaisee. Kun se on kunnossa, niin kaikki muu menee omalla painollaan ja yleisö lakoaa maahan palvomaan uutta messiastaan.

Väitän kuitenkin, että fakta ei riitä. Jokaisella diaesityksellä pitää olla kaksi tavoitetta:

  • tiedolliset tai taidolliset tavoitteet
  • emotionaaliset tavoitteet.

Mitä haluat saada aikaan? Mitä katsojien pitää ajatella tai tehdä, kun he ovat nähneet diaesityksesi? Mikä tunnereaktio heissä pitäisi herätä?

Tunnereaktio tarvitaan aina. On turha kuvitella, että pelkkä fakta kantaisi yhtään mihinkään. Tämä pätee silloinkin, kun osallistujissa olisi vain juristeja, ekonomeja ja diplomi-insinöörejä. Asiaa on tutkinut muun muassa Nobel-palkittu taloustieteilijä Daniel Kahneman. Hän kertoo kirjassaan Thinking, Fast and Slow tunteiden voimakkuudesta ja siteeraa samalla psykologi Jonathan Haidtia:

The emotional tail wags the rational dog.

Mitä tunteiden huomiointi sitten tarkoittaa faktakeskeisen yleisön kanssa? Ei kai kukaan heistä ole tullut kuuntelemaan esitystä fiilisten vuoksi? Ethän sinä voi ryhtyä heittelemään ruusun terälehtiä ja paijaamaan päätä.

Jokainen ihminen kuitenkin käy tunteiden voimalla, vaikkei sitä itse haluaisi myöntääkään. Faktakeskeisessä osallistujaporukassa tunteet syntyvät esimerkiksi näin:

  • Osallistuja tuntee mielihyvää, kun arvostettu puhuja kertoo asian, joka tukee osallistujan mielipidettä. Hän voi jatkossa perustella omaa mielipidettään siteeraamalla asiantuntijaa.
  • Osallistuja tuntee tyytyväisyyttä ja oppimisen iloa kuullessaan uusia faktoja. Mitä helpompi hänen on muistaa nämä faktat, sitä pitemmälle tyytyväisyys kantaa, kun faktat hyödyttävät häntä omassa työssä.
  • Osallistuja nauttii, kun tieto on pureskeltu sopiviin palasiin ja sen kanssa edetään loogisesti. Esitystä on helppo seurata, eikä valtava datavyöry tukahduta.
  • Osallistuja kokee tyytyväisyyttä, jos hän saa olla yksi tuoreen tiedon ensimmäisistä vastaanottajista. Uusi tieto antaa hänelle kilpailuetua omassa työssä.
  • Osallistuja kokee huojennusta ja jopa iloa, kun hän saa helpon käytännön työkalun tai esimerkin monimutkaiseen asiaan. Hän säästää aikaa, kun hänen ei itse tarvitse ratkaista soveltamisen ongelmaa tai luoda uutta etenemismallia.

On siis turha väittää, että ”ei tänne ole tultu tunteita hakemaan”. Jokainen hakee tunteita, ja sinun tehtäväsi esiintyjänä on tuottaa niitä. Tunteet toki syntyvät eri asioista. Joku nauttii esiintyjän huumorista, toinen tarinoista, kolmas loogisuudesta ja neljäs käytännön vinkeistä.

Määrittele aina sekä tunnetavoitteet että tieto- ja taitotavoitteet, jotka haluat osallistujien saavuttavan. Ne voivat olla esimerkiksi tällaisia:

  • ”Haluan, että osallistujat poistuvat tyytyväisinä siihen, että he ovat oppineet virkkaamaan ketjusilmukan.”
  • ”Haluan, että osallistujat poistuvat toimeliaina ja innostuneina kokeilemaan uutta renkaanvaihtometodia, jonka heille esitin.”
  • ”Haluan, että osallistujat hieman turhautuvat kasauslinjaston nykytilanteeseen ja ryhtyvät vaatimaan muutosta toimintatapoihin.”
  • ”Haluan, että osallistujat kiinnostuvat oman motivaation merkityksestä ja ehkä oppivat vastaamaan omista tunteistaan reklamaatiotilanteissa.”
  • ”Haluan rohkaista ja innostaa osallistujia ottamaan paremman vastuun lisämyynnistä.”

Jos esitykselläsi ei ole tunnetavoitetta, se on vasta puolikas esitys.

8 kommenttia

Kuinka koulutat kaksi tuntia ilman dioja?

Postasin eilen käsin piirretyistä infografiikoista, ja saman tien tuli lisäkysymyksiä:

  1. Kuinka pitkiä koulutuksia voi vetää ilman dioja?
  2. Mitä pitää muistaa, jos kouluttaa ilman dioja?
  3. Miksi edes kannattaa kouluttaa ilman dioja?
  4. Milloin diat ovat välttämättömiä?

Armas aviopuolisoni valitti juuri äsken, että olen jättänyt keittiön lattialle viime viikonlopun savunhajuiset partiokamat. Meinasin siivota ne pois, mutta kyllä blogin lukijoiden toiveet menevät edelle. Vastauksia kysymyksiinne, olkaa hyvät:

Kuinka pitkiä koulutuksia voi vetää ilman dioja?

En määrittele tuolle mitään ylärajaa. Oleellisinta lienee se, että koulutus pysyy mielenkiintoisena ja sisältöä piisaa. Koko päivän koulutus tarvitsee tietenkin runsaasti harjoituksia ja keskusteluja.

Eilen pidin kaksituntisen ilman dioja, ja osallistujien kiinnostus pysyi hyvin yllä. Koulutus oli Twitter-aiheinen, joten pari kertaa heijastin seinälle Twitter-profiileja. Niihin en kuitenkaan käyttänyt kuin kymmenisen minuuttia koko esityksestä.

Mitä pitää muistaa, jos kouluttaa ilman dioja?

Jos olet yksi seminaaripuhujista, sovi järjestäjän kanssa, että taaksesi heijastetaan esimerkiksi puheenvuorosi otsikko ja nimesi. On tyhmän näköistä, jos takanasi pyörii Windowsin näytönsäästäjä.

Jos taas tilaisuus on vain sinun koulutuksesi, pyydä paikalle fläppitaulu. Sen avulla voit havainnollistaa ajatuksiasi ja vastata yllättäviinkiin kysymyksiin. Hätätilanteessa myös valkotussitaulu käy, mutta se ei näy kovin kauas, etkä pysty palaamaan aiempiin piirustuksiisi.

Kirjoita koulutuksen alussa nimesi ja otsikkosi fläppitaululle. Monella on näkömuisti, ja he muistavat nimesi paremmin, kun he saavat lukea sen. Samalla tietenkin kirjoitat taululle Twitter-tunnuksesi tai blogisi osoitteen. (Tässä vaiheessa osallistujat alkavat räplätä kännyköitään, koska he haluavat nähdä sometilisi.)

Kerro esityksesi alussa pääteemasi. Sano ääneen, mistä kolmesta tai neljästä asiasta aiot puhua. Joka kerta kun siirryt uuteen teemaan, tiivistä se, mistä äsken puhuit, ja sano se, mihin seuraavaksi siirryt.

Tätä tekniikkaa kutsutaan metapuheeksi. Metapuhe on puhetta puheesta: se on siis ikään kuin esityksesi väliotsikointi, mutta ääneen lausuttuna. Tämän tekniikan matkin aikanaan Tuija Piepposelta, joka pystyy pitämään puheenvuoronsa kasassa ilman mitään piirroksia tai dioja. Hän vain kertoo, mitä äsken meni ja mitä seuraavaksi tulee.

Jos koulutat ilman dioja, joudut aina toimittamaan jälkikäteen osallistujille tiivistelmän. Se voi olla eilen esittelemäni itse piirretty infografiikka, mutta se voi olla myös vaikkapa painettu esite, pari diaa tai yksi aanelonen. Parantaisen Jari jakaa koulutuksissaan hinnasto-käyntikorttejaan sekä erilaisia tuotteistamiseen liittyviä laminoituja tiivistelmiä.

Miksi edes kannattaa kouluttaa ilman dioja?

Olen postannut aiemminkin diojen haitoista, mutta tässä vielä tiivistelmä:

  • Diat ovat helposti pelkkä esiintyjän tuki, joiden kanssa kokee olevansa turvassa. Ne eivät välttämättä auta osallistujaa tai tue oppimista, vaan ne vain pelastavat esiintyjän.
  • Diat usein estävät suoran kasvokkaisen vaikuttamisen ja surkastuttavat persoonallisen esiintymisen.
  • Tekniikka passivoi kaikkia läsnäolijoita. Kaikki tuijottavat suu auki ruutua. Jopa puhuja kääntää usein selkänsä osallistujille ja puhuu dioilleen.
  • Diat ovat liian usein pelkkä oletusarvo, jolle ei ole oikeasti perusteita.
  • Osallistujan on vaikea ymmärtää asiaa, jos hän joutuu yhtä aikaa lukemaan tekstiä dialta ja kuuntelemaan puhetta esiintyjältä.
  • Diat eivät lisää uskottavuutta. Sen sijaan vapaa puhe kasvattaa uskottavuutta. ”Vau, tuo tietää asiansa, kun se uskaltaa puhua ilman dioja!”
  • Esiintyjä on itse oma visuaalistuksensa. Osallistujat muistavat eleet, ilmeet ja persoonan. Jokaiseen viestiin ei tarvitse tueksi valokuvaa tai bulletlistaa.
  • Diat orjuuttavat, jolloin niiden ehdoilla on pakko mennä. Enää kymmenen minuuttia ja viisi diaa vielä katsomatta! Sen sijaan vapaa puhe ja keskustelu menevät osallistujien ehdoilla.
  • Jos edellisen puhujan aikataulu pettää, diaesitystä ei voi enää muokata. Sen sijaan vapaassa puheessa pystyt tiivistämään tunnin puheenvuorosi tarvittaessa puoleen tuntiin.

Milloin diat ovat välttämättömiä?

Käytä dioja vain silloin, kun sinun pitää näyttää jokin kuva tai teksti, josta yhdessä keskustelette osallistujien kanssa.

Saatat joutua heijastamaan seinälle jonkin koneen räjäytyskuvan, jolloin voitte porukalla katsoa kokoamisperiaatetta. Joku näyttää tiimiläisilleen keskeneräiset intran käyttöohjeet, joita sitten kimpassa muokataan eteenpäin. Minä taas työssäni näytän joskus dioilla osallistujien tekstejä, joita sitten yhdessä korjaamme ja kehitämme eteenpäin.

Koko esityksen ei silti tarvitse nojautua dioihin. Käynnistä datatykki vasta silloin, kun todella tarvitset sitä.

* * *

Oleellista on, että dia ei ole sinulle oletusarvo tai lähtökohtainen ratkaisu. Jos käytät dioja, sinun pitää pystyä perustelemaan sille syy osallistujien näkökulmasta. Jos ainoa syy on ”vakiintunut tapa” tai ”kivaa silmäkarkkia” tai ”tää on mun muistilistani”, hylkää diat.

 

4 kommenttia