Tietoa tulevalle julkkikselle

Asiakkainani on jonkin verran julkisuuden henkilöitä: käytännössä kourallisen verran viihdetaiteilijoita ja poliitikkoja. Heidän elämästään olen oppinut muutaman vinkin, jotka jokaisen tulevan julkkiksen pitäisi tietää jo etukäteen.

Jos julkkis olisi tiennyt nämä niksit ajoissa, hän olisi säästynyt monelta harmilta. Tämä postaus kuuluu siis kaveripiirisi parhaalle esiintyjälle, upeimmalle laulajalle tai todennäköisimmälle kuntavaalien ääniharavalle. He saattavat tulevaisuudessa olla tunnettuja.

Sen sijaan jos olet jo julkisuuden henkilö, lista on todennäköisesti hyödytön. Olet oppinut nämä kantapään kautta.

1. Joudut aina olemaan edustuskelpoinen

Me tavalliset ihmiset voimme lähteä tukka pystyssä aamutokkurassa kauppaan hakemaan maitoa. Julkkis ei voi. Joku haluaa aina napata salakuvan Seiskaan tai kaverikuvan Facebookiin. Siinä sitten mukahymyilet hammastahnat suupielessä jonkun somepäivityksessä.

Tämä ei tarkoita sitä, että pitäisi olla kaunis tai komea. Tämä tarkoittaa sitä, että pitää olla siisti. Ulkoasusi pitää viestiä sitä, mitä sinä työssäsi olet.

Toinen vaihtoehto on olla ”epäedustuskelpoinen” ja hyväksyä se. Voit aivan hyvin ottaa tavisroolin ja kulkea aidosti kansan parissa, jos se tukee toimintaasi.

Sitä et kuitenkaan voi tehdä, että olet epäsiisti ja sitten harmittelet, kun epäsiisti kuva tuli julkisuuteen. Se oli etukäteen arvattavissa, eikä se voi tulla yllätyksenä.

2. Halaa ja hymyile

Osa asiakkaistani ei enää käy terasseilla tai festivaaleilla. He eivät nimittäin voi nauttia illasta, koska joku tulee jatkuvasti pyytämään nimikirjoitusta tai yhteiskuvaa. (Tämä on se syy, miksi ravintolat ja festarit tarjoavat vip-passeja ja yksityiskabinetteja. Ne ovat paikkoja, joissa saa olla rauhassa.)

Osa taas käy useinkin julkisissa tapahtumissa, mutta he tiedostavat silloin sen, että oma rauha on menetetty. He jaksavat halata tuntemattomia ja hymyillä kameralle aina kun joku pyytää. He tietävät saavansa leivän julkisuudesta, joten hymyily ja halaukset ovat osa duunia.

Yksi asia on kuitenkin kielletty: äyskiminen ja tylyttäminen. Jos menet tekemään sen kuvaajalle, pääset someen tai mediaan otsikolla ”julkkis ilkeili fanilleen”. Otsikon alla on kuva itkevästä fanista, joka katsoo syyttävin kirahvinsilmin suoraan kameraan.

3. Petaa somepetisi ajoissa

Julkisuuden henkilöltä odotetaan nykyään someläsnäoloa. Jos olet poliitikko, tätä toivovat äänestäjäsi ja puolueesi. Jos olet viihdejulkkis, tätä toivovat fanisi. Jos olet urheilija, tätä toivovat fanien lisäksi junnut ja heidän valmentajansa läpi Suomen.

Varaa siis omalla nimelläsi sekä etunimisukunimi.fi-domain että sometunnukset tärkeimmissä palveluissa. Muuten sinulle käy kuin Timo Soinille, joka jatkuvasti saa niskaansa Twitterissä hänen nimellään luotuja tilejä.

Somessa ei ole pakko olla, jos et halua olla iloksi faneillesi tai äänestäjillesi. Estä silti parodiat ja identiteettivarkaudet varaamalla tilit omaan käyttöösi jo etukäteen.

4. Älä mene keskustelupalstoille katsomaan, mitä sinusta sanotaan

Se on selvää, että jokainen näkyvä ihminen ärsyttää jotakuta. Ja anonyyminä muiden on helppo raivota netissä.

Sinä et pysty pysäyttämään sontatulvaa keskustelupalstoilla – etkä myöskään ansaitse sitä kuraa niskaasi. Anna siis möykkääjien möykätä keskenään. Voit pyytää luotettua ystävääsi, mediatoimistoasi tai manageriasi seuraamaan keskustelua ja ilmoittamaan sinulle vasta, jos hän huomaa jotain hälyyttävää.

5. Tarkasta aina haastattelusi etukäteen

Kun printtimedia tekee sinusta jutun, pyydä aina juttu tarkastettavaksi etukäteen. Muuten sitaattiin on saattanut lipsahtaa väärinkäsitys tai monitulkintainen ilmaisu.

Muista myös, että toimittajan tehtävä on keksiä jokaiseen juttuaiheeseen kiinnostava ja joskus sensaatiomainenkin tulokulma. Tämä ei tarkoita ilkeyttä, vaan se on toimittajan työtä.

Sinun tehtäväsi on tilanteestasi riippuen a) varoa tekemästä tällaisia syöttöpaikkoja b) tuottaa niitä tarkoituksellisesti c) tehdä jälkikäten kriisiviestintää ja hoitaa keissi kunnialla loppuun.

* * *

Muista tärkein asia julkisuudesta:

Julkisuus on negatiivinen seuraus hyvin tehdystä työstä.

Julkisuus ei ole mikään etu, palkinto tai itseisarvo, mutta sen olemassaolo pitää hyväksyä. Sinun pitää myös tajuta julkisuuden merkitys urallesi.

4 kommenttia

Paneelikeskustelun puheenjohtajuus – lyhyt oppimäärä #SuomiAreena

Postasin juuri äsken siitä, kuinka paneelikeskustelussa pitäisi toimia. Sain heti jatkopyynnön Mari K. Niemeltä:

Ohessa siis kootut vinkit paneelikeskustelun puheenjohtajille. Nyt en keskity kehon kieleen ja muistiinpanovälineisiin, koska edellisen postauksen vinkit pätevät myös puheenjohtajaan. Sen sijaan kerron pikaiset keinoni keskustelun hallintaan.

1) Varo keräämästä liian monta puhujaa.

Mitä useampi chef, sitä huonompi chorizo. Jos lavalla on monta ihmistä, keskustelu helposti säpälöityy. Oma suositukseni on 3–5 puhujaa. Kahden ihmisen vuoropuhelu ei ole paneeli, ja kuusi ihmistä on jo tosi paljon hallittavaksi.

Tähän ei tietenkään aina voi vaikuttaa – esimerkiksi Marin huomisessa paneelissa ovat mukana kaikkien eduskuntapuolueiden edustajat. Silloin voi tehdä kuten tv:n vaaliväittelyissä: antaa tehtäväksi paribattleja ja pyytää tietystä teemasta kolme tai neljä panelistia kerrallaan etualalle.

2) Tsekkaa etukäteen osallistujien uusimmat ulostulot.

Kun nostat tuoreita teemoja esille, keskustelu pysyy ajankohtaisena. Voit esittää jokaiselle osallistujalle juuri häntä koskevan kysymyksen, eikä tähän tarvita kommenttikierrosta kaikilta.

3) Esittele puhujat niin, että paneelin ilmapiiri tulee heti esille.

Samalla kun esittelet osallistujat, pystyt tehokkaasti vaikuttamaan siihen, millainen paneeli on tulossa. Samalla sekä yleisö että osallistujat pääsevät orientoitumaan tilanteeseen.

Jos esittelet panelistit niin, että esität jokaiselle tiukan kysymyksen tai annat heille humoristisen tittelin, paneelista on tulossa enemmän battle tai väittely, jossa osallistujat ovat varpaillaan. Intensiteetti on korkeampi, joskin riskinä toki on riitely.

Jos taas esittelet panelistit leppoisaan tapaan, keskustelusta on tulossa rento ja salliva. Ilmapiiri voi olla turvallisempi, mutta riskinä on latteus.

Jos panelisteina on ammattiesiintyjiä ja poliitikkoja, suosittelen ensimmäistä, grillaavaa vaihtoehtoa. Sen sijaan kun lavalla on yksityishenkilöitä tai ei-kokeneita esiintyjiä, jälkimmäinen ja lempeämpi vaihtoehto on parempi.

4) Huolehdi paneelin vaihtelevuudesta.

Vältä mallia, jossa esität kysymyksen, ja jokainen vastaa vuorollaan. Tätä voi toki käyttää kerran tai kaksi keskustelun aikana, mutta koko paneeli ei voi rakentua siten.

Muitakin etenemismalleja on:

  • Esitä vain yhdelle henkilölle kohdistettu kysymys. Muut voivat halutessaan lyhyesti kommentoida.
  • Nosta porukasta pariväittelyitä spesifistä aiheesta.
  • Järjestä lappuäänestys, jossa jokainen panelisti voi nopeasti kertoa kyllä- tai ei-kantansa kysymykseesi.
  • Tee sana-assosiaatiokierros, jossa jokaisen pitää antaa nopea yksisanainen vastine sinun heittämääsi sanaan. Valitset tietenkin sellaiset sanat, jotka liittyvät paneelin teemaan.
  • Esitä arkinen ja humoristinen kysymys, jolla pääset testaamaan osallistujien rentoutta ja heittäytymistä. ”Jos olisit kasvi, mikä rehu olisit ja miksi?”

5) Seuraa kelloa.

Hanki lavalle näkyviin iso kello, jotta pysyt kärryillä ajan kulumisesta. (Jotkut suosivat avustajaa, joka vinkkaa lapuilla jäljellä olevan ajan. Itse en pidä niistä, koska haluan tietää meneillään olevat minuutit jatkuvasti, en vain silloin, kun on enää viisi minuuttia jäljellä.)

Jaa jo etukäteen käytettävissä oleva aika tiettyihin osiin: ”30 min maahanmuutolle, 20 min turvallisuuspolitiikalle, 20 min talouspolitiikalle”. Pysy tässä suunnitelmassa. Jos yhtäkkiä huomaat, että maahanmuuttoon on huvennut 45 minuuttia, joudut jättämään yhden aiheen kokonaan väliin tai juoksemaan läpi kaksi viimeistä aihetta.

6) Ole läsnä ja tarkkaile panelisteja ja yleisöä.

Kyse ei ole pelkästään siitä, viittaako joku puheenvuoroa. Viittomisten lisäksi pitää huomioida kehonkieli. Näyttääkö joku tylsistyneeltä? Kurtistiko joku kulmiaan? Tuhahtiko joku?

Puutu nonverbaaliseen viestintään ja esitä siitä kysymys: ”Karo, nyt yleisössä tuhahdellaan sun kommentille. Mitä luulet, mistä tyytymättömyys johtuu?” tai ”Emppu, sä äsken näytit kyllästyneeltä. Puhutaanko me vääristä aiheista?”

Paneelin puheenjohtajuus on itse asiassa varsin uuvuttavaa, koska reilun tunnin ajan vaaditaan sataprosenttinen läsnäolo. Et hetkeäkään voi miettiä loppuyhteenvetoa, korjailla omaa asuasi saati pohtia äsken unohtunutta kysymystä. Joudut koko ajan tarkkailemaan tilannetta ja muita läsnäolijoita.

7) Käytä samaa kysymystekniikkaa kuin ammattilaiset.

Toimittajakoulutus on hyvä apu oikeanlaisten kysymysten tekoon.

Vältä tuplakysymyksiä. Jos lataat kaksi kysymystä yhteen suunvuoroon, panelisti todennäköisesti muistaa vastata ainoastaan jälkimmäiseen.

Vältä sellaisia kysymyksiä, joissa on vaihtoehto vain latteaan vastaukseen. (Tänään Vihreiden puoluepäivän tentissä oli näitä: ”löylyt vai avanto?”) Tällainen kysymys ja sen vastaus eivät tuota mitään lisäarvoa edes viihdemielessä.

Vältä pitkiä ja monimutkaisia kysymyksiä, joita yleisökään ei ymmärrä. ”Eikö olekin niin, että puolustusliittoon kuulumattomuus ei tekisi Suomen turvallisuuspoliittista tilannetta kestämättömäksi?” Paneeli on kuuntelulaji: kysymykset ovat vaikeampia hahmottaa kuultuina kuin luettuina.

8) Lajittele suunnitelmasi.

Kun jaat keskustelua etukäteen teemoihin, mieti joka aiheesta pari ydinkysymystä, joihin ehdottomasti haluat vastauksen. Lisäksi laadi pari ekstrakysymystä siltä varalta, että keskustelu tyrehtyy etuajassa. Useimmiten et tarvitse varakysymyksiä, vaan keskustelu etenee itsestään, ja tarkentavat lisäkysymykset syntyvät itse tilanteessa.

9) Keskeytä rohkeasti, vaadi rohkeasti.

Sinun velvollisuutesi on pitää keskustelu aiheessa ja aikataulussa. Ole tasapuolinen ja keskeytä monisanaiset puhujat. Jos joku on hiljaa, vaadi häneltä kommentia.

Pidä omat puheenvuorosi lyhyinä. Penää tarkennuksia, jos joku on ympäripyöreä vastauksissaan.

10) Tsekkaa faktat ja lunttaa paperista.

Eilen eräässä paneelikeskustelussa esiteltiin Perheyritysten liiton edustaja Suomen Yrittäjien edustajana. Nolo moka.

Tarkista juuri ennen paneelia jokaiselta osallistujalta itseltään, miten hänen nimensä lausutaan ja onhan taustayhteisö oikein. Teen itse usein niin, että kirjoitan nimen paperiini lausumistavan mukaan, jos en osaa lausua sitä kirjoitusasun perusteella.

On viisaampaa vilkaista paperista panelistin nimi ja taustayhteisö kuin esitellä hänet väärin.

 

2 kommenttia

Paneelikeskustelu – miten siellä pitäisi toimia? #SuomiAreena

Seurasin Suomi-areenassa nuorten kansanedustajien paneelikeskustelua. Puheenjohtajana oli Ylen Marja Sannikka; keskustelu pidettiin Porin Purje-lavalla tänään aamukymmeneltä.

Päätin analysoida keskustelijoiden esiintymistaidot ja viestintäosaamisen. Lopputulos oli vetelän keskiverto. Plussia en voi jakaa juuri kenellekään, joten kokosin yhteen yhteiset vinkit fiksumpaan toimintaan.

1) Katso aina sitä, joka puhuu.

Paneelikeskustelussa voi kulua useita minuutteja siihen, että itse saa puheenvuoron. Tätä hiljaisuuden hetkeä ei kuitenkaan saa käyttää siihen, että tuijottelee kattoon, katsoo varpaitaan tai vilkuilee epävarmana yleisöä. (Kyllä, tähän sortui joka ikinen keskustelijoista.)

Jos olet paneelikeskustelussa, katso aina sitä, joka kulloinkin on äänessä. Kyse on peruskohteliaisuudesta ja kiinnostuksesta toista puhujaa kohtaan.

Sitä paitsi toimittajat valokuvaavat tilaisuutta koko ajan. Et taatusti halua näkyä lehtikuvissa tyyppinä, joka ei keskity keskusteluun.

2) Valitse vilauttamaton asu.

Lava on usein yleisöä ylempänä, ja istuessa hameen helma kipuaa vesirajaan. Jos kaiken lisäksi esiintyjä nostaa polven toisen päälle, näkymä ei enää ole kovin professionaali.

Olen juuri istunut tunnin verran katsomassa vastentahtoisesti erään kansanedustajan pakaraa.

Jos tykkäät hameista, valitse sellainen, joka ulottuu polven alle.

3) Varaa muistiinpanovälineet mukaan.

Paneelikeskustelussa nousee todennäköisesti mieleen jokin asia, jonka haluat nostaa esille, kunhan vuorosi tulee. Voit vallan hyvin käyttää kynää ja paperia ja kirjoittaa pointtisi muistiin. Joudut ehkä odottamaan puheenvuoroasi jonkin aikaa, ja silloin saatat unohtaa viestisi tai mahdollisen sitaatin, jonka juuri poimit toiselta keskustelijalta.

4) Älä supata toisen puheenvuoron aikana.

Yleensä kaikille on jaettu madonnamikit tai kaulusmikit. Älä silloin kuiskaile vieruskaverillesi kesken kaiken, koska mikki poimii pienenkin äänen.

Keskity puhujaan. Älä supata.

5) Pidä puheenvuorosi lyhyenä.

Paneelikeskustelussa puheenjohtajan on pakko huolehtia keskustelun etenemisestä. Jos puhut pitkään, puheenjohtaja joutuu keskeyttämään sinut, eikä pääpointtisi koskaan pääse esille.

Opettele sanomaan viestisi niin ytimekkäästi, että saat sen ulos parilla lyhyellä lauseella. Mieti pääteesisi ja -perustelut jo etukäteen kuntoon, jotta sinulla on valmis muotoilu sinua kiinnostaviin teemoihin.

6) Älä nojaa taakse äläkä eteen.

Paneelikeskustelussa pidä hyvä mutta rento ryhti. Taakse nojaaminen näyttää nimittäin ylimieliseltä tai veltolta, ja eteenpäin kumartuminen näyttää hyökkäävältä tai kyyhöttävältä. Jäykkä selkä taas kertoo jännittämisestä tai henkisestä joustamattomuudesta.

Ilman muuta selkärankasi liikkuu ja kiertyy puheen tahdissa, mutta pääasennon on oltava pysty ja ryhdikkään rento. Kyykkyasento polvien varassa näyttää pahalta kuvissa.

7) Ole aktiivinen.

Tartu muiden kommentteihin, pyydä puheenvuoroa, kuuntele tarkasti. On huono juttu, jos puheenjohtaja joutuu erikseen pyytämään sinulta näkemystä, koska olet ollut hiljaa ja epäaktiivinen.

8) Artikuloi selkeästi.

Käytä jämäkkää ääntä ja muodosta kirjaimet selkeästi. Arka äänenkäyttö ja pehmeä artikulaatio eivät edistä asiaasi.

(Eikä tämä tietenkään tarkoita vastakohtaa, jossa huudetaan tai puhutaan ylikovalla äänellä.)

Ääniteknikot huolehtivat siitä, että äänesi kuuluu yleisölle. Sinun ei tarvitse huutaa mikkiin eikä kuiskailla siihen. Normaali, selkeä puheääni riittää.

9) Älä katso kameraan. (Lisätty 12.7.2016 klo 12.10.)

En tarkasti pysty sanomaan, tapahtuiko tämä, koska seurasin tilannetta sivusta. Mutta enivei: älä katso kameraan. Niitä on Suomi-areenankin lavalla useita, ja jokainen vilkaisu näyttää tosi hassulta kuvassa.

Pyri olemaan tilanteessa niin, kuin paikalla olisi vain muut keskustelijat ja liveyleisö. Kuvittele, että kameroita ei ole.

Kun puhut, katso muita keskustelijoita ja liveyleisöä. Kun kuuntelet, katso vain puhujaa.

* * *

”Miksi ihmeessä se Kat-muka-leena puhuu sivuseikoista? Mitä väliä on asennolla ja silmien paikalla? Keskittyisi nyt olennaisuuksiin.”

On kaksi syytä, miksi analysoin viestintää ja esiintymistä:

  1. Olen viestinnän ammattilainen, en politiikan. Minulla ei ole kompetenssia vertailla puheen sisältöä, vaan keskityn mieluummin omaan osaamisalueeseeni.
  2. Viestisi on vettä. Viestintätaito on astia, jossa kuljetat veden perille. Jos astia vuotaa, viesti ei saavuta koskaan vastaanottajaa. Sen sijaan kun puhuja valitsee ehjän, puhtaan ja tilavan astian, hän saa viestinsä perille parhaalla mahdollisella tavalla.

16 kommenttia