On yksinkertaisesti väärin olla pitkä, ahkera, tyylikäs tai pitkäjänteinen

Helsingin Sanomissa oli poikkeuksellisen perustelematon mielipidekirjoitus rikkauden vääryydestä.

Kirjoittajalta olivat unohtuneet järkiargumentit kokonaan, ja hän eteni tunneperusteisesti. Tunnevetoisuudella ei kuitenkaan voi kehittää yhteiskuntaa – vaikka joskus olisikin sellainen olo, että mun fiilis on oikee ja että sen pitäisi olla valtiollisen päätöksenteon pohja.

Niinpä kertaan nyt muutaman faktan, joka seuraisi, jos rikkaus jotenkin kiellettäisiin. Lisäksi listaan, mitä fakta- ja argumenttivirheitä mielipidekirjoituksessa oli.

  1. Ensinnäkään jos meillä ei olisi rikkaita, meillä ei olisi niitä, jotka maksavat yli puolet isoista tuloistaan valtiolle veroina. Sen sijaan meillä olisi paljon keskituloisia. Veroprosentti pienenisi, jolloin valtio saisi käyttöönsä vähemmän verorahaa teihin, sairaaloihin, kouluihin ja kulttuuritapahtumiin. Yhteiskuntamme infrastruktuuri kutistuisi ja surkastuisi väistämättä. Rikkaan euro on hänelle 40 senttiä ja meille muille 60 senttiä. Jos rikkaita ei olisi, meillä olisi moni asia absoluuttisesti huonommin.
  2. Jos rikkaus jotenkin kiellettäisiin, seuraisi kaksi asiaa:
    a) Rikkaat muuttaisivat ulkomaille, jolloin saamamme verot pienesivät vielä enemmän.
    b) Päämäärätietoisuus, yritteliäisyys ja ponnistelu vähenisivät, kuten kävi kommunismissa: mitä hyötyä tehdä töitä, kun siitä ei saa ansaitsemaansa palkkiota? Ihminen tarvitsee haaveita, niitä utopistisiakin.
  3. Mielipidekirjoituksessa oletetaan, että kaikki talouskavu tehdään luonnon riistämisen avulla. Tämä on kukkua. Digitalous, kiertotalous, cleantech ja tehokkaampi suunnitelmallisuus nimenomaan säästävät luontoa ja silti tuottavat kasvua. Lisäksi kehitystä voi ohjailla, kun verottaa epäekologisia ratkaisuja enemmän kuin puhtaita.
  4. Mielipidekirjoitus viittaa Roomaan, joka muka hajosi siksi, että ”kulttuurin mätäneminen ja loisivan yläluokan elättäminen”. Rooman romahduksen syiksi on kuitenkin listattu ensisijaisesti muita asioita, jotka voi tsekata Wikipediasta. Mielipidekirjoittaja lähinnä poimii sen osasyyn, joka sopii hänen agendaansa parhaiten, ja jättää muut käsittelemättä.

Mielipidekirjoituksen logiikka on samanlainen kuin otsikossani. On yksinkertaisesti väärin olla pitkä, ahkera, tyylikäs tai pitkäjänteinen, koska minä en ole sellainen vaikka haluaisin ja koska jotain haittaa niistä kaikista joskus on.

* * *

Tunnustan suoraan, että kyllä minuakin joskus kadehdittaa jonkun rikkaus. Vähänkö olisi hienoa matkustella suihkujetillä ympäri maailmaa, syödä huippuravintoloissa ja kylpeä samppanjassa.

En silti näe, että tie onneen on a) raha b) rahan saaminen pois rikkailta. Tie onneen on oman elämäntarkoituksen toteuttaminen.

Ilmeisesti joillakuilla elämäntarkoitus on kirjoittaa epäloogisia ja tunnevetoisia mielipidekirjoituksia.

* * *

Edit 15.8.2017 klo 23.55: Kannattaa muuten lukea Arno Kotron osuva kolumni hyvätuloisen ja varakkaan eroista sekä pienituloisen ja köyhän eroista. Tässä postauksessa käytin mielipidekirjoituksen mallin mukaan termiä ”rikas”, mutta yleensä ottaen kannattaa aina haastaa tuollaisen termin käyttäjä: Puhutaanko nyt varakkaista vai suurituloisista vai ison omaisuuden haltijoista? Ja mikä määrittelee rajan, jolloin joku on rikas tai köyhä?

6 kommenttia

Kauppalehden toimittaja unohti ammattietiikan

Tänään somessa on pyörinyt jännä episodi.

Kaikki alkoi siitä, kun Kauppalehden toimittaja Kaija Ahtela kirjoitti kolumnin Kokoomuksen pj-kisasta. Kolumnissaan hän keskittyi vain Stubbiin ja Orpoon – ja ohitti täysin Elina Lepomäen.

Kirjoitin Ahtelalle palautteen Twitterissä, mutta hän ei vaivautunut vastaamaan.

Vastausta ei tullut, joten kohautin olkiani. Ehkä Ahtelalla oli kiire.

Seuraavaksi someen levisi meilikeskustelu, jossa Kauppalehden lukija oli kritisoinut Ahtelalle samaa kuin minä. Ahtelan vastausmeili oli hätkähdyttävä:

”Lepomäki ei olisi tuonut mitään lisäarvoa” ja ”Lepomäen kannatus Kokoomuksessa on parin prosentin luokkaa”.

Meili Ahtela

Tähän olisi kiinnostavaa saada perustelut. Omassa kuplassani Lepomäen kannatus on huikean paljon suurempi – toki otanta on äärimmäisen puolueellinen. Silti vaivaisen parin prosentin kannatukseen on tosi vaikea uskoa.

Ilmeisesti myös Lepomäki itse oli nähnyt saman meilikeskustelun, sillä hän vaati Twitterissä Ahtelaa tilille:

Lepomaki vaatii Ahtelaa tilille

Ahtela ei tässä vaiheessa tajua, että hänen meilikeskustelunsa on julkaistu. Niinpä hän ihmettelee pokkana asiaa, eikä seiso sanojensa takana:

Ahtela missa olen sanonut

Lepomäki linkittää kuvan meilikeskustelusta, jolloin Ahtela ärsyyntyy. Hän luulee, että meilikeskustelun julkaiseminen on lainvastaista – vaikka meilin vastaanottaja on itse julkaissut keskustelun ja pistänyt sen jakoon. Laki sallii tämän menettelyn täysin.

Ahtela syyttää Lepomäkeä lain rikkomisesta nähtävästi siksi, jotta voisi harhauttaa keskustelun pois nolohkosta meilistään. Syyte rikoksesta on tietenkin absoluuttisen väärä.

Ahtela rikot lakia

Lepomäki muistutti olevansa oikealla asialla, mutta hän poisti meilikuvakaappauksensa Twitteristä – ilmeisesti kohteliaisuuttaan. (Itse olisin todennäköisesti jättänyt sen näkyviin, koska viestin vastaanottaja oli sen julkaissut.)

Tämäkään ei riitä Ahtelalle. Hän menee asiattomuuksiin ja viittaa alentuvasti Lepomäen ”nuoruuteen”.

Ahtela nuoruuden piikkiin

Tästä älähti jo moni muukin kuin minä. Twitterissä alettiin vastata Ahtelalle samalla mitalla.


Tilanne siis tällä hetkellä:

  1. Kauppalehden toimittaja on jättänyt kolumnissaan kolmesta pj-kandidaatista yhden mainitsematta. Tälle toiminnalle ei löydy perusteita.
  2. Toimittaja perusteli meilissä ratkaisuaan prosenteilla, jotka oli ilmeisesti löydetty stetsonin hikinauhan takaa.
  3. Toimittaja syytti kansanedustajaa lain rikkomisesta väärin perustein.
  4. Toimittaja harrasti julkista ikärasismia alentuvaan tyyliin.

Miten meni noin niin kuin omasta mielestä?

Ilmainen vinkkini Kauppalehdelle: ottakaa nyt helkutissa tuo toimittajanne pois linjoilta. Antakaa hänelle opastusta toimittajan työstä ja vastuusta.

92 kommenttia

Kyllä nyt kankaanpääläisestä kuulostaa pahalta

Kankaanpään kaupunginhallituksen puheenjohtaja Anssi Joutsenlahti (ps.) järkyttyi eilen. Hän kuuli Ylen toimittajalta, että Kankaanpäähän suunnitellaan Suomen ensimmäistä halal-teurastamoa.

Miten Joutsenlahti suhtautui uutiseen?

Tämä on täysin yllättävää ja aiheuttaa hämmennystä. Miksi juuri Kankaanpäähän, jos koko Suomessa ei ole tällaista harjoitettu? Herättää empimistä ja kysymyksiä, onko se lakiemme mukaista toimintaa.

Ylen toimittaja kertoi Joutsenlahdelle, että toiminnassa noudatetaan Suomen lakeja. Miten Joutsenlahti jatkoi puolueetonta ja neutraalia viestintäänsä?

Jos se tosiaan täyttää nämä [lain] vaatimukset, niin ei kai sitä oikein voi vastustaakaan, mutta ei oikein lämpimästi edistääkään.

Mitä kaupunginhallituksen puheenjohtaja tarkoittaa tällä ”ei-edistämisellä”? Aikooko kunta jarruttaa lupien myöntämistä? Viivästyttää tarkastuskäyntejä? Levittää pahaa sanaa yrittäjistä?

Hups, viimeinen kohta taisi jo toteutua. On täysin asiatonta, että kaupunginhallituksen puheenjohtaja mustamaalaa uusia yrittäjiä mediassa, ilman mitään pohjatietoa asiasta.

Joutsenlahti unohtaa viestinnässään kaiken järjen ja logiikan. Niiden sijaan hän ottaa esille epäanalyyttisen ”musta nyt tuntuu” -surkuttelun.

Olisi hyvä olla kaupunkiin yhteydessä ennen kuin mennään julkisuuteen. Ei tunnu hyvältä.

Missä ihmeen säädöksessä todetaan, että yrittäjän pitäisi kysyä lupaa kaupungilta saadakseen perustaa yrityksen tai markkinoida sitä?

Kankaanpään työttömyysprosentti on 13,3. Se tarkoittaa, että työtä vailla on 715 kankaanpääläistä.

Jos Joutsenlahdesta on kiinni, niin jatkossakin nuo 715 etsivät töitä. Ei tänne mitään uusia yrityksiä tarvita.

15 kommenttia