Lukijakysymys: haamukirjoittajan ja oikolukijan palkkiot

Sain lukijapostia:

Hei! Minulla on hinnoitteluongelma… Jos voisit auttaa, olisin kiitollinen. Olen aloittamassa oikolukuprojektin erään kirjailijan kirjaan, ja hän haluaa, että olen myös haamukirjoittaja. Millaistahan hintapolitiikkaa minun tulisi harrastaa? Miten hinnoittelisin tuon projektin? Erikseen oikoluku, nimi kirjaan sen tiimoilta, ja sitten haamukirjoittamisesta erikseen? Vai koko projekti yhtenä eritellen sopimuksessa, mitä, miten, jne. Voisitko auttaa? Tällainen aloitteleva copy ja sisällöntuottaja kyselee neuvoa. Suuri kiitos etukäteen!

Olisi hienoa, jos voisin töräyttää vastaukseksi, että ”20 € / sivu”. Se on kuitenkin mahdotonta, koska työmäärä riippuu täysin asiakkaasta.

Onneksi joitain suosituksia sentään voi antaa. Esittelen ensin termit, sitten vinkit ja lopuksi hintaehdotukset.

  • Käsikirjoitussivu = 1700–1800 merkkiä välilyönteineen. Se ei siis ole ykkösen rivivälillä ja kympin pistekoolla tuhrattua tavaraa.
  • Oikoluku = kielenhuolto = pilkut paikoilleen, lyöntivirheet pois, kirjoitusvirheet pois. Tekstiin siis jäävät mahdolliset rakenteelliset epäloogisuudet, puutteellinen sisältö ja ontuva tyyli.
  • Kustannustoimitus = edellinen sekä lisäksi rakenteelliset korjaukset, sisältöpalaute ja tyylikorjaukset.
  • Haamukirjoitus = tekstin teko alusta asti asiakkaan haastattelujen, diaesitysten, blogipostausten ja raporttien pohjalta.

Seuraavaksi hinnoitteluvinkit:

  1. Jos sinulta tilataan oikolukua tai kustannustoimitusta, pyydä aina nähtäväksesi käsikirjoitus tai edes kymmenen sivua siitä. Sen perusteella osaat hinnoitella työsi.
  2. Älä koskaan anna tuntihintaa, koska silloin asiakas ei osaa arvioida kokonaiskustannusta eikä uskalla ostaa. Kun olet nähnyt tekstin laadun, anna sivuhinta.

Ja sitten alvittomiin yrityshintoihin. Ehdotan tämänsuuntaista skaalaa:

  • Haamukirjoitus. 5000 euroa per sata sivua sinulle tutusta aiheesta.
  • Oikoluku. Asiakkaan teksti selkeää ja etenevää. Joitain pilkkuvirheitä ja lyöntivirheitä siellä täällä. Hinta: 5 euroa per sivu.
  • Kustannustoimitus. Asiakkaan teksti selkeää ja etenevää. Joitain pilkkuvirheitä ja lyöntivirheitä siellä täällä. Hinta: 6 euroa per sivu.
  • Oikoluku. Asiakkaan teksti keskinkertaista tai huonohkoa. Epäselvää tekstiä ja melko paljon kielioppiongelmia. Hinta: 8–10 euroa per sivu.
  • Kustannustoimitus. Asiakkaan teksti keskinkertaista tai huonohkoa. Epäselvää tekstiä ja melko paljon kielioppiongelmia. Hinta: 11–15 euroa per sivu.
  • Oiko luku… kieli oppi ei niin tärkeetä kerta ajatus välittyy pisteet pilkut miks tarvis??? ( aika ihanaa ) – eikö vaan?. Hinta: 25 euroa per sivu.
  • Kustanus toimitus… Silleen mä poimin mun ajatuksii instasta ja sit mä #oivalsin et ”uujea” täst tulee kiria!!!!111. Hinta: 45 euroa per sivu.

Omat hintani ovat tietenkin tästä tosi paljon kovemmat. Olen vähentänyt oikolukua, kustannustoimitusta ja haamukirjoitusta, ja tein karsimisen julmien hintojen avulla. Jos joku haluaa minut noihin hommiin, täytyy sitten haluta kovasti.

 

1 kommentti

Haamukirjoittamisen aa-bee-cee eli kuinka saat tehtyä tietokirjan kirjoittamatta sitä

Visiteerasin perjantaina kustannuspalaverissa Alma Talentilla. Juttelimme sisältöpäällikkö Suvi Aallon ja kustannustoimittaja Hanna Virusmäen kanssa seuraavasta kirjaprojektistamme. (Hehkutan sitä enemmän myöhemmin, kun kustannussoppari on allekirjoitettu.)

Samalla tuli puheeksi haamukirjoittaminen. Tänä vuonnahan ohjelmassani on kaksi muuta tietokirjaa, jotka eivät koskaan tule julkaisuluettelooni: niiden kannessa on jonkun toisen nimi. Suvi ja Hanna kyselivät haamukirjoittamisesta prosessina.

Jos kerran kaksi kirja-alan ammattilaista ovat kiinnostuneita metodeistani, niin ehkä jotkut muutkin. Käsittelen tässä postauksessa asiaa molemmista rooleista: miten tehdä haamukirjoitustyötä ja toisaalta miten tilata sitä. Tilaajasta käytän nimityksiä asiakas ja toimeksiantaja.

Tämä postaus käsittelee nimenomaan tietokirjan haamukirjoittamista. Kaunokirjalliselle puolelle en uskaltaudu ja koen haamukaunokirjallisuuden jopa hieman epäeettisenä toimintana.

1) Mistä asiakkaat? Kuka on sopiva haamukirjoittaja?

Asiakkaat löytävät minut googlaamalla ja muiden toimeksiantajieni vinkkauksesta. Haamukirjoittaminen ei ole pääduunini, joten en mainosta palveluitani enkä edes voi ottaa kaikkia kyselijöitä asiakkaakseni.

Jos etsit haamukirjoittajaa, voit toki googlailla, mutta käytännössä melkein kuka tahansa kokenut toimittaja tai kustannustoimittaja osaa tehdä peruslaatuista haamukirjoitustyötä.

Oleellisinta on, että toimeksiantajan ja haamukirjoittajan yhteispeli synkkaa kahdella tasolla. Ensinnäkin heidän täytyy olla samaa mieltä tietokirjan teemasta ja teeseistä. Toisekseen kommunikaation pitää sujua.

Minua käytetään enemmän bisnes- ja markkinointikirjojen haamukirjoittajana. Kukaan ei haluaisi minun haamukirjoittavan kirjaa, joka kieltää ilmastonmuutoksen, käsittelee kilpaurheilua, antaa lemmikinhoito-ohjeita tai kertoo yksisarvisista. Lopputulos olisi surkean epäuskottava.

Yhtä lailla viestinnän täytyy pelata. En suosittele palveluitani sellaiselle, joka harrastaa pitkiä puhelinpalavereita tai massiivisia meiliketjuja. Omat asiakkaani ovat some-orientoituneita, ja he osaavat ilmaista itseään kirjallisesti. Heillä on usein kirjoitustaitoa, mutta ei kirjoitusaikaa.

2) Onko kirjaidea hyvä?

Ammattimainen haamukirjoittaja sparraa asiakastaan ja sanoo suoraan, jos kirjaidea ei toimi. Tällöin asiakas tietenkin pahastuu. Onneksi hän voi aina lähestyä toista haamukirjoittajaa, jos edellinen antoi pakit.

Minuakin on lähestynyt pari kertaa wanna-be-kirjoittaja, jonka idea on kiinnostanut lähinnä sittisontiaisia. Olen joutunut toteamaan, etten kehtaa ottaa heiltä tuhansia euroja tuotoksesta, joka ei ikinä tule myymään. (Olen tosin muotoillut palautteeni hieman kauniimmin kirjailijakokelaalle itselleen.)

3) Mistä kustannussopimus?

En suosittele asiakkailleni omakustanteen tekoa. Siihen uppoaa helposti tolkuttomat määrät rahaa, ja myynti on yleensä vähäisempää kuin oikeiden kustantajien kirjoilla.

Haamukirjoittajan palveluun pitää kuulua kustannussopimuksen hankinta asiakkaalleen. Asiakkaalla on harvoin kustannusalan kontakteja, joten aikaa säästyy, kun haamukirjoittaja neuvottelee sopimuksen. Kokeneet haamukirjoittajat tuntevat kustantajat ja niiden profiilit, joten he osaavat etsiä juuri tälle toimeksiantajalle ja kirjaidealle sopivimman kustannustalon.

Jos asiakkaalla on oma kontakti, silloin tietenkin hyödynnämme sitä. Jos toimeksiantajani sattuu olemaan julkkis, silloin pääsemme kilpailuttamaan kustantajat ja tyrkkimään innokkaimpia ulos ovenraosta.

Ennen kustannussopimuksen hankintaa hiomme kuntoon asiakkaan kanssa kirjan nimen, sloganin, pääteesin, kohderyhmän ja sisällysluettelon. Niiden kanssa on helpompi saada kustannussopimus. Sen sijaan varsinaista käsikirjoitusta aletaan kirjoittaa vasta sitten, kun kustannussopimus on tehty.

4) Kuka tekee sopimuksen ja kenen kanssa?

Rahavirrat liikkuvat seuraavasti:

  • Minä laskutan kiinteän palkkioni suoraan toimeksiantajalta.
  • Kustantaja maksaa myyntiin perustuvan kirjoituspalkkion toimeksiantajalle.

Kaikki me toki olemme tietoisia toistemme läsnäolosta: kustantaja tietää tekstin tulevan minun kynästäni ja substanssin toimeksiantajalta.

Se itse asiassa helpottaa kustannussopimuksen saamista, kun kustantaja voi olla varma tekstin laadusta. Vieras kirjoittajahan on aina riski, koska hänen jäljiltään kustannustoimittajalla saattaa olla valtava urakka käsikirjoituksen perkauksessa.

Veloitan yleensä 10–15 prosenttia palkkiostani sitten, kun olen neuvotellut kustannussopimuksen. Loput laskutan vasta sitten, kun käsikirjoitus on valmis.

5) Mitä asiakkaan pitää tietää etukäteen?

Tämän olen oppinut oman kantapääni kautta ja ikävä kyllä myös vammauttamalla asiakkaitteni kantapäitä: haamukirjoittajan täytyy briiffata asiakas yhtä hyvin kuin asiakkaan täytyy briiffata haamukirjoittaja.

Asiakkaan pitää tietenkin kertoa, millaisen kirjan hän haluaa tehdä, mikä on hänen perusteesinsä ja millaista lukijakuntaa hän tavoittelee.

Haamukirjoittajan pitää kertoa, että teksti on väistämättä kompromissi asiakkaan ja haamukirjoittajan kynänjälkeä. Tekstissä voi käyttää paljonkin asiakkaan omaa kieltä, mutta jos korjauskierroksilla asiakas haluaa editoida joka lauseen ”mun itseni näköiseksi”, kirja ei valmistu koskaan. Niinpä asiakkaan täytyy ymmärtää jo etukäteen se, että tekstistä pitää osata päästää irti ja että tietokirjassa sisältö on tärkeämpää kuin oma tyyli.

6) Mistä aineisto?

Pyydän asiakkaalta yleensä pohja-aineistoksi tiettyjä asioita:

  • Hänen kirjoittamansa kolumnit, vieraskynät, blogipostaukset ja esseet kirjan aiheesta.
  • Hänen laatimansa diaesitykset kirjan aiheesta.
  • Hänestä tehdyt haastattelut eri medioissa.
  • Hänen tekemänsä sisäiset raportit, selonteot ja opinnäytetyöt kirjan aiheesta.

Näiden pohjalta kokoan sisällysluettelon ja lähden tuottamaan tekstiä. Teen työtä Google Drivessä, jotta asiakas näkee koko ajan työn etenemisen. Jos jossain alaluvussa on liian vähän sisältöä, pyydän asiakasta lisäämään kommentteihin sisältöbulletteja, jotta saan lihaa luiden ympärille. Tarvittaessa soitan puhelinhaastattelun ja tenttaan asiakkaalta lisää näkökulmia vajaaseen kohtaan.

Jos asiakas haluaa itse haastatella kirjaansa varten asiantuntijoita ja nauhoittaa keskustelut, ostamme puhtaaksikirjoituspalvelun ammattilaiselta. En valitettavasti voi ottaa vastaan äänitallenteita kirjan tausta-aineistoksi, vaan tarvitsen puhtaaksikirjoitettua tekstiä, jota hyödynnän käsikirjoituksessa.

7) Onko tämä epäeettistä? Kenen kirja tämä oikein on?

Kirja on ilman muuta toimeksiantajan kirja. Haamukirjoittaja on vain robotti, joka järjestelee toimeksiantajan ajatukset ja sisällöt. Kirja ei olisi syntynyt ilman toimeksiantajaa, mutta se olisi syntynyt kenen tahansa muunkin haamukirjoittajan käsissä.

Haamukirjoittaja ei saa tuoda kirjaan omaa persoonallista tyyliään. Minäkään en käytä haamukirjoittamissani teoksissa omanlaisiani vertauksia tai kärjistyksiä, enkä tuo sinne omia ajatuksiani. Kirjan pitää näyttää tekijältään, ei minulta.

Vastaavaa työtä tekevät myös poliitikkojen avustajat, organisaatioiden viestintäosastot ja yritysjohtajien puheenkirjoittajat. He muotoilevat toimeksiantajansa viestit diaesityksiksi, linjanvetopuheiksi, kolumneiksi ja asiantuntijapuheenvuoroiksi.

Jos näitä ammattikuntia ei olisi, emme saisi mitään uudistuksia vietyä eteenpäin. Kun jollakulla on viesti, hänellä ei yleensä ole aikaa muotoilla itse viestiään.

* * *

PS. Haamukirjoituspalveluni maksaa rutkasti. Löydät halvemman ja yhtä hyvän haamuilijan esimerkiksi freelancetoimittajista tai isoista viestintätoimistoista.

* * *

Edit ma 20.3.2017 klo 13.43:

Facebookissa tuli erinomainen kysymys siitä, pääseekö toimeksiantaja Suomen tietokirjailijat ry:n jäseneksi jonkun toisen haamukirjoittamalla kirjalla.

Pääsee, jos valehtelee – mitä en missään nimessä suosittele.

Suomen tietokirjailijat ry edellyttää jäseniltään, että kirja on omien kätten jälkiä sekä sisällöllisesti että kirjoitustyön osalta. Tsekkasin yhdistyksen jäsenhausta, että omat asiakkaani eivät ainakaan ole pyrkineet jäseniksi. Jos olisivat, pitäisin heille pitkän ja painokkaan puhuttelun etiikasta.

8 kommenttia

Haamukirjoittaja nostaa asiantuntijan esille

Lähetin juuri kahdelle eri asiakkaalle tarjouksen samasta asiasta. Molemmat haluavat julkaista tietokirjan niin, että minä olen tiimin kanssa tekemässä sitä, mutta nimeäni ei tule kirjan kanteen.

Kyse on siis haamukirjoittamisesta, mutta höystettynä vähän laajemmalla toimenkuvalla. Tiimini pitää myös hoitaa projektinhallinta ja etsiä kirjalle hyvämaineinen kustantaja. (Omakustannehan ei toimi tässä tapauksessa.)

Julkaisen ohessa toisen tarjouksen sinällään, niin näet mitä kaikkea prosessi vaatii. Teksti on melko rentoa, koska kirjoitin sen tutulle ihmiselle.
* * *

1) Tietokirjan julkaisemisen idea ja hyödyt


Kun asiantuntija tekee tietokirjan tunnetulle kustantajalle, se tietty paaluttaa hänen asemansa alan johtavana asiantuntijana. Kirjan teko tuo lisää kauppaa ja tunnettuutta. Tietokirja on niitä harvoja markkinointivälineitä, jonka asiakas haluaa ostaa.

Mulla jokainen kirja on tuonut uusia asiakkaita. Isoimmillaan yhden ainoan kirjan tekemä myyntityö on tuottanut 34,3 prosenttia koko vuoden liikevaihdosta.

2) Haamukirjoittamisen työnjako ja -vaiheistus

  • helmikuu: kirjan nimi ja kärki (mietitään yhdessä)
  • helmikuu: kustantajien kilpailutus ja hankinta (ensisijaisesti minä)
  • maaliskuu: aineiston* keruu ja sisällysluettelo (ensisijaisesti te, minä tukena)
  • huhti-toukokuu: kirjan koostaminen aineistosta (minä ja tiimini)
  • kesäkuu: täydentäminen ja lisätekstit (me tilaamme, te kirjoitatte)
  • kesäkuu: kirjan yhtenäistäminen (minä ja tiimini)
  • elokuu: kirja kustannustoimittajalle (kustantaja)
  • elokuu: käsiksen korjauskierrokset (te, kustantaja ja minä)
  • syyskuu: kirja taittajalle (kustantaja)
  • syyskuu: taiton korjauskierrokset (te, kustantaja ja minä)
  • lokakuu: kirja painoon ja julkkarit (te ja kustantaja)

* Aineistoksi käyvät aiheeseen liittyvät blogipostaukset, diaesitykset, ranskalaiset viivat, sisäiset dokumentit ja muut teidän tuottamat tekstit. Tarvittaessa tarkennamme sisältöjä haastatteluilla.

3) Kirjaprosessin hinta

  • Firmani osuus on 4000 e + mahdolliset matkakulut + alv.
  • Valmiin käsikirjoituksen pituus on noin 120 sivua kuvineen.
  • Hinta sisältää projektinhallinnan ja aikatauluttamisen – me siis piiskaamme teitä, ei toisinpäin.
  • Haamukirjoittajiemme nimiä ei näy valmiin kirjan kannessa, vaan siinä on vain teidän nimet.
  • KKOY mainitaan vain kirjan etulehdellä painon ja kustantajan kanssa.
  • Te saatte kustantajan kanssa sovitun provision, eli KKOY ei tule siihen väliin.
  • Te säästätte kirjoitustyötunteja arviolta 70-100. Säästetyn stressin määrä on moninkertainen.

* * *

Ja nyt pakollinen disclaimer: tässä tarjouksessa on alin mahdollinen hinta. Euroja ropsahtaa lisää, jos

  • aihepiiri on tiimilleni täysin vieras ja joudumme tekemään enemmän taustatutkimusta
  • valmis aineisto on niin suppeaa, että haastatteluja on pakko tehdä enemmän
  • firmani nimeä ei näy edes etulehdellä
  • et ole niin tuttu kuin se, jolle tämän tarjouksen lähetin.

Ja toinen disclaimer: en voi tehdä kirjaa, jos kirjoittajalla itselläänkään ei ole käsitystä siitä, mitä kirja koskee, mikä on sen ydinteesi, kuka sen haluaisi lukea ja miksi kukaan olisi kiinnostunut kustantamaan sitä.

Kahdella tämänaamuisella asiakkaallani nämä asiat olivat kunnossa.

4 kommenttia