Lenita lavalla ja muut kesän huipputapahtumat

Tämä on härski mainostuspostaus. Keväällä on nimittäin tulossa muutama tosi upea tapahtuma, joista liekehdin jo nyt. Listaan kolme tärkeintä aikajärjestyksessä:

Diakirjan julkkarit 4.5.

Jiihaa, Jarkon ja minun Lisää otsikko napsauttamalla -diakirja on valmis. Julkkarit ovat Kauppakamarilla Helsingissä torstaiaamuna 4.5. Tarjolla on tuhtia tietoa paremmista diaesityksistä. Tilaan mahtuu vain viitisenkymmentä ihmistä, joten kannattaa ilmoittautua ajoissa.

Ilmoittaudu julkkareihin täällä.

Pääsen lavalle Lenitan kanssa 9.5.

Lexperiencen omistaja, juristi Elina Koivumäki järjestää henkilöbrändäyksestä kertovan seminaarin Helsingissä tiistaina 9.5. iltapäivästä. Itse pääsen lavalle yhtä aikaa legendaarisen bisnesvaikuttajan Lenita Airiston kanssa.

Voi olla, etten pysty puhumaan mitään, koska otan vain kuvia Lenitasta. Tai sitten kyhjötän hiljaa muistivihko kädessä ja kirjoitan ylös Lenitan jokaisen sanan.

Ilmoittaudu katsomaan Lenitaa täällä.

Retoriikan kesäkoulu 9.6. – kovempi kuin Chuck Norris

Antin ja minun järjestämä Retoriikan kesäkoulu tulee taas, kuudennen kerran. Tapahtuma on perjantaina 9.6. Hämeenlinnan Verkatehtaalla. Torstain työpaja on myyty loppuun, ja näyttää siltä, että perjantainkin tilaisuus pitää siirtää suurempaan saliin. Olemme jo nyt tehneet kävijäennätyksen, vaikka tapahtumaan on vielä yli kaksi kuukautta.

Puhujina on muun muassa infosodan asiantuntija Saara Jantunen sekä ajankohtainen toimittaja Susanne Päivärinta. Lisäksi lavalle nousee esiintyjiä, joista me kuolevaiset emme ole kuulleetkaan: heidän työnsä puhuvat puolestaan. Puheenkirjoittaja Sarah Hurwitz tulee Valkoisesta talosta ja puheenkirjoittaja Tim Kiddell Downing Street 10:stä.

Ilmoittaudu Kesäkouluun täällä.

 

Kerro oma kantasi

Salaiset somevinkit kuntavaaliehdokkaalle

Oletko ehdolla kuntavaaleissa? Onko sinulla tärkeä viesti kuntalaisille? Pitäisikö saada jotenkin somenäkyvyyttä, jotta pääsisit valtuustoon?

Ei hätää: ratkaisu on edessäsi. Koostin kuuden vinkin listan, jossa ensimmäinen on jälkiviisautta, mutta muut ovat sentään hyödyllisiä neuvoja.

1) Olisit mennyt someen ajoissa.

Olen pahoillani tästä jälkiviisaudesta: jos haluat vaikuttaa, silloin tietenkin olet somessa.

On hitusen kornia perustaa tilejä viime tinkaan, mutta jos et toiminut ajoissa, tee se nyt. Perusta tilit omalla nimelläsi ja julkisina, äläkä ole mikään ”Katleena Kuntavaaliehdokas Kortesuo”.

Jos et näissä vaaleissa pääse läpi, pidä tilit aktiivisina ja elävinä seuraavaa vaalikautta varten. Pahinta on unohtaa päivittäminen neljäksi vuodeksi.

2) Ota Twitter niiden takia, jotka eivät ole somessa.

Twitteristä tavoitat toimittajat, ja heidän kauttaan pääset mediaan – kunhan sinulla on jotain järkevää tai kiinnostavaa sanottavaa. Median välityksellä taas tavoitat ne ihmiset, jotka eivät ole somessa.

Twitter on siis kanava muihin kanaviin, eikä välttämättä itseisarvo sinänsä. Se ei ole mikään maailman kätevin keskustelukanava, mutta se on erinomainen uutisten löytämisen ja jakamisen kanava.

3) Ole yksi ihminen Facebookissa.

Yksilöllisyyden tarve ja individualismin arvostus ovat lisääntyneet, kertoo sosiologi Antti Maunu.

Äänestäjää ei kiinnosta enää pelkkä politiikka. Hän haluaa tietää, onko poliitikko ihminen. Onko hänellä kissoja? Mitä hän tykkää kokata itselleen? Katsooko hän Game of Thronesia?

Tämän takia ei kannata luoda erikseen FB-sivua poliitikkominälleen ja FB-tiliä yksityisminälleen. Pidä mieluummin yksi tili, jonka avaat julkiseksi.

Facebook on ihmisille keino tutustua sinuun. Äänestäjät haluavat tietää sinusta muutakin kuin vain poliittiset teesisi. He haluavat tietää, millainen tyyppi olet ja viitsiikö sinua äänestää.

Facebookiin mahtuu vain 5000 kaveria, jonka jälkeen loput ovat seuraajia. Jos profiilisi on julkinen, tällä ei ole merkitystä kommentoinnin ja näkyvyyden kannalta. Seuraaja näkee samat asiat kuin kaveritkin, ja hän myös pystyy kommentoimaan.

Älä kuitenkaan paljasta yksityiselämääsi liikaa: poista Facebookista lasten kuvat, äläkä tilitä siellä parisuhdeasioista saati terveys- tai rahatilanteesta. FB ei muutenkaan ole niille oikea kanava, olitpa poliitikko tai et. (Itse hoidan yksityisasiani Slackissa ja Whatsappissa.)

4) Avaa blogi edes jonnekin.

Blogi on paikka, jossa pystyt taustoittamaan ja arkistoimaan ajatuksiasi. Näitä blogipostauksia voit sitten jakaa Facebookissa ja Twitterissä tarpeen mukaan.

Blogi lisää hakukonenäkyvyyttä, sillä vanhat tviitit ja erityisesti FB-statukset jäävät Googlelta piiloon. Lisäksi pitkäkestoinen, ei-vain-vaalien-alla-päivittyvä blogi lisää uskottavuutta, koska se todentaa ajatuksesi vuosien matkalta.

Blogi voi olla oman osaamisesi ja kohderyhmäsi mukaan yhtä hyvin videoblogi eli vlogi tai perinteinen tekstiblogi. Pääasia on, että tuotat siihen sisältöä aktiivisesti. Siteeratakseni itseäni: blogi on kotipesäsi verkossa.

5) Ole jotain mieltä.

Et voi olla yhtä aikaa yrittäjien, palkansaajien, työnantajien, eläkeläisten, lapsiperheiden, opiskelijoiden, pienituloisten, vammaisten, akavalaisten ja taksikuskien puolella.

Hyväksy se, että linjanvetosi saa jonkun kammoksumaan sinua. Juuri sen ansiosta joku toinen taas haluaa äänestää sinua. Pidä kuitenkin huoli siitä, että käyttäydyt tolkullisesti. Idioottimaisuuksilla saat vain ailahtelevia äänestäjiä, jotka siirtyvät seuraavissa vaaleissa jonkun muun taakse.

Se on täysin OK, jos sinua inhotaan linjanvetojesi takia. Sen sijaan se on noloa, jos sinua inhotaan ilkeytesi tai kielenkäyttösi takia.

6) Ole oma itsesi.

Kukaan ei halua äänestää täydellistä ihmistä, koska samalla sitä äänestäisi valehtelijaa.

Jos sinulla on lukihäiriö, kerro se suoraan. Jos et osaa tanssia, tee siitä vaikka video. Jos kamppailet tupakoinnin kansa, myönnä se äänestäjille. Jos olet nuoruudessasi näpistellyt, tunnusta sekin.

Pienille mokille voit nauraa, isoja pyydät anteeksi. Some antaa molempiin mahdollisuudet.

3 kommenttia

Viestintäammattilaisilla on toissavuoden linjakartta ja viime vuosikymmenen bussiaikataulut

Viestintäalan ammattijärjestö Procom ry teetti jäsenistölleen kyselyn henkilöbrändeistä. Kysely on osa Johanna Strömsholmin gradua.

Kyselyn yhteenvedoissa on muutama äärimmäisen nolo piirre. Lainaan tähän Strömsholmin kuvia hänen luvallaan. Tämä ei ole kaunista katsottavaa viestintäammattilaisille.

Henkilobrandi vaikeus

Mikä henkilöbrändin kehittämisessä on vaikeaa? Klikkaa kuva suuremmaksi.

Mikä henkilöbrändäämisessä on vaikeaa viestintäväen mielestä? On ihan ymmärrettävää, jos moni ajattelee henkilöbrändäyksen olevan hankalaa, mutta viidesosalla vastaajista on hieman erikoisemmat perustelut vaikeudelle:

  • kielteisyys henkilöbrändäystä kohtaan
  • arkuus tai epävarmuus itsensä tai mielipiteidensä esiintuomiseen
  • välinpitämättömyys, kiinnostuksen puute.

Lyön täällä yhtä aikaa nyrkkiä pöytään ja kättä otsaan. Katsotaanpa, mitä nämä kolme suurta vaikeutta tarkoittavat.

Ensinnäkin jokaiselle viestintäalan ihmiselle pitäisi olla selvää, miksi henkilöbrändiä luodaan. Jos siitä on kielteinen kuva, se on sama kuin jos lääkärillä olisi kielteinen kuva stetoskoopista.

Olen huolestunut myös arkuudesta ja epävarmuudesta. Siinä on nimittäin syy, miksi viestintäammattilainen harvoin istuu hallituksessa tai johtoryhmässä. Pelko estää ottamasta kantaa. Niinpä on paljon helpompaa toteuttaa annettuja tehtäviä ja rustata tilauksesta vuosikertomusta.

Kolmas syy on ehkä pahin. Viestintäihmisen tärkein ominaisuus on innostus ja kiinnostus. Viestintäihminen on ajan tasalla, opettelee uutta ja kiinnostuu trendeistä. Jos omassa työssään kokee välinpitämättömyyttä ja kiinnostuksen puutetta, on aika huolestua ihan tosissaan.

Sometuntemus

Entä mitä henkilöbrändejä ihmiset tuntevat somesta? Kysymykseen vastaajat ovat siis viestinnän ammattilaisia vuonna 2016.

  • 3 prosenttia ei käytä somea työssään.
  • 11 prosenttia ei ”koe saavansa” lisäarvoa keneltäkään somessa.
  • 38 prosenttia ei tota niinku muista yhdenkään tyypin nimeä, jolta olisi saanut lisäarvoa.

Juuri äsken vuosi 2003 soitti. Se haluaa ympyrädiagramminsa takaisin.

12 kommenttia