Julkisuuden vaalijärjestelmä ei ole reilu

Olin kouluttamassa asiakkaan luona someläsnäoloa. Asiakas on viranomainen, jolla on tärkeä viesti vietävänään, mutta heillä on ehkä hieman liian vähän keinoja, aikaa ja osaamista urakan suuruuteen nähden.

Käytin koulutuksessa metaforaa, joka taisi kolahtaa läsnäolijoihin: julkisuuden vaalijärjestelmä. Julkisuudella tarkoitan sekä somenäkyvyyttä että medianäkyvyyttä vaikkapa haastatteluiden muodossa.

Tavoitteenani oli viestiä, että julkisuuden vaalijärjestelmä ei ole reilu. Suomen poliittisessa vaalijärjestelmässähän jokaisella on yksi ääni, ja jos oman äänen jättää käyttämättä, ei sitä kukaan muukaan ota.

Sen sijaan julkisuuden vaalijärjestelmään kuuluu kolme harmillista ominaisuutta:

  1. Jokaisella on juuri niin monta ääntä kuin haluaa käyttää.
  2. Jos sinä et käytä ääntäsi, joku muu ottaa sen.
  3. Julkisuuden vaalijärjestelmän tulos ei ole demokraattinen, vaan se on spiraalimainen ja itseään vahvistava.

Tämä vaatinee esimerkkejä – ja niitähän piisaa:

  • Toimittaja tarvitsee juttuunsa yleensä haastateltavia. Jos sinä et suostu, toimittaja joutuu pyytämään lausuntoa joltakulta muulta. Tämä ”joku muu” ei välttämättä ole ammattilainen. Hänellä voi olla värittyneet mielipiteet tai vanhentunutta tietoa.
  • Jos sinä et tuota oman alasi asiantuntijasisältöä verkkoon, voit olla varma, että joku huuhaahiippari tekee sen. Kun sivullinen sitten googlaa vaikkapa rokotteita, hänellä on suuri riski päätyä hörhöjen sivustoille.
  • Todennäköisesti sinunkin alallasi on joku nimi, jonka suuri julkisuus tuntee. Sinua ehkä sapettaa se, että tämä nimi ei ole alasi paras edustaja. Pahimmillaan kyseinen nimi on pelkkä tyhjänpuhuja. Olipa miten tahansa, tämä nimi on toiminut julkisuuden vaalijärjestelmän mukaan: hän on käyttänyt kaikkia saatavilla olevia ääniään, mutta sinä ehkä et.
  • Aina haastatellaan samoja nimiä samoista asioista, vaikka muitakin osaajia olisi tarjolla. Julkisuuden vaalijärjestelmä ei ole reilu. Julkisuus kieputtuu spiraalimaisesti samojen nimien ympärille, ja julkisuus ruokkii itseään.
  • Julkisuuden vaalijärjestelmä on myös sikäli spiraalimainen, että pyörteestä on vaikea uida pakoon. Jos olet kerran ollut julkkis, aina välillä sinut kaivetaan esille ja tehdään juttu aiheesta ”mitä entiselle näyttelijälle kuuluu nyt”.

Nämä julkisuuden vaalijärjestelmän ominaisuudet pitää tunnistaa ja tajuta. On turhaa olla pihlajanmarjoja kaipaava kettu ja selittää, että ”en minä kyllä tuollalailla lähde itseeni tyrkyttään”, jos samalla harmittelee, että oma viesti ei mene läpi.

* * *

Jokaisen asiantuntijan moraalinen velvollisuus on käyttää julkisuuden vaalijärjestelmää hyväkseen, jotta asiatieto saadaan esille. Voit nimittäin olla varma, että huuhanterit ja käsinheiluttelijat tekevät sitä jo, ja he ovat pitemmällä.

 

4 kommenttia

Erään kriisiviestintäkeissin ruumiinavaus

[Tässä postauksessa avaan erästä mielenkiintoista kriisiviestintäkeissiä. En voi yksilöidä sitä tarkemmin ja joudun sumentamaan yksityiskohtia, mutta pääpaino onkin viestinnällisessä toiminnassa. Mitä tapahtuu kulissien takana?]

Sain eräänä iltana meiliä: ”Kiireellinen soittopyyntö. Emppu. Puh. 111 222 333.”

Jouduin aluksi tsekkaamaan Fonectasta, kenen numero on. Tunnistin sieltä heti Emppu Esiintyjän nimen, kuten koko muukin Suomi tunnistaisi. Olimme tavanneet ohimennen eräässä seminaarissa, jossa olimme pitäneet peräkkäiset puheenvuorot. Soitin saman tien Empulle.

Hän oli tilanteessa, jossa oli kumottava vääriä huhuja. Huhut olivat liikkeellä hänen kotipaikkakunnallaan, mutta tietenkin oli riski, että ne leviäisivät muuallekin.

Empulle oli tullut samaan aikaan tilaisuus kirjoittaa teksti erääseen paperikanavaan, jolla tavoittaisi kätevästi kotipaikkakunnan väen. Miten yhdistäisi paperikanavan julkaisijan tarpeet sekä hänen oman kriisiviestintätarpeensa niin, että kokonaisuus toimisi?

Bonushaasteena oli tietenkin se, että Emppu ei ollut koskaan ennen kirjoittanut julkista tekstiä. Hänestä on kyllä lukuisia radio- ja tv-haastatteluita ja hän esiintyy televisiossa omassa ohjelmassaan – mutta kirjallista jälkeä ei ole. Joutuisin siis luomaan hänelle oman kirjallisen tyylin, joka kuulostaa häneltä itseltään.

Aikataulu oli se tyypillinen: soittopyyntö ja puhelu tapahtuivat seitsemältä illalla, ja aamuun mennessä tekstin pitäisi olla valmis. Jouduin ensin hoitamaan sovitut kokoukset pois alta, joten kaavoitimme tarkemman puhelinajan iltakymmeneksi, ja sen jälkeen tuottaisin tekstin.

Huhujen kumoamisessa tärkeintä on se, että ei kumota huhua X, koska toistaminen vain vahvistaa sitä ja herättää epäilyksiä. Parempi on viestiä asia Y, eli se miten asia oikeasti on. Emppu tajusi älykkäänä ihmisenä tulokulman heti.

Tässä keississä en tietenkään mene sisältöihin, mutta puran auki toista viestinnällistä puolta:

Miten luodaan ihmiselle omannäköinen kirjallinen ääni silloin, kun aiempaa kirjallista jälkeä ei vielä ole?

  1. Kymmeneltä haastattelin Empun. Kysyin taustaksi tiedot väärästä huhusta X ja kysyin, millainen on oikea tilanne Y. Kysyin myös, miten Emppu kuvailisi itseään, ja kuvaus osui yksiin sen käsityksen kanssa, joka minulla oli hänestä etukäteen. Puheluun meni puoli tuntia.
  2. Seuraavaksi kaivoin netistä hänen radio- ja tv-haastattelujaan. En ollut katsonut hänen ohjelmiaan, koska tv-aikani on tosi rajallista. Niinpä etsin haastatteluja, joissa hän puhuu vapaasti omalla äänellään.
  3. Luin netistä myös Empun lehtihaastatteluja. Katsoin, mitä hän kertoo elämästään ja mitkä asiat ovat hänelle tärkeitä.
  4. Analysoin hänen kielensä: Onko se virallista vai rentoa? Pitkät vai lyhyet lauseet? Onko mielisanoja? Eteneekö suoraviivaisesti vai pomppiiko?
  5. Lähdin kirjoittamaan tekstiä Empun näkökulmasta. Kuvittelin hänet puhumaan vierelleni ja otin ikään kuin sanelua vastaan.
  6. Kytkin tekstissä yhteen julkaisijan toiveen sekä tilanteen Y. Niistä sai vertausten avulla punottua kauniin letin.
  7. Kirjoitin tekstiin viittauksia Empun omasta elämästä. Haamukirjoittajien yleinen virhe on se, että kun ei tiedetä tarpeeksi asiakkaan henkilökohtaisia asioita, niitä ei osata tuoda tekstiin. Henkilökohtaiset viittaukset ovat kuitenkin tarpeen: ne tuovat aitoutta ja tarinallisuutta.

Lähetin tekstin Empulle puolenyön jälkeen. Aamulla tuli meili:

Kiitos. Huh, mikä aikataulu. Selvittiin.

Kaikki tekstit oli just, eikä melkein. Kiitos.

Laskutusosoite: XXX

Emppu ei koskaan kysynyt hintaa.

Edit 21.4.2017 klo 22.58:

Twitterissä kysyttiin, miten keississä kävi.

Hyvinhän siinä kävi. Huhu laantui, mitään ei uutisoitu missään, ja Emppu tuli vakiasiakkaakseni.

10 kommenttia

Tietoa tulevalle julkkikselle

Asiakkainani on jonkin verran julkisuuden henkilöitä: käytännössä kourallisen verran viihdetaiteilijoita ja poliitikkoja. Heidän elämästään olen oppinut muutaman vinkin, jotka jokaisen tulevan julkkiksen pitäisi tietää jo etukäteen.

Jos julkkis olisi tiennyt nämä niksit ajoissa, hän olisi säästynyt monelta harmilta. Tämä postaus kuuluu siis kaveripiirisi parhaalle esiintyjälle, upeimmalle laulajalle tai todennäköisimmälle kuntavaalien ääniharavalle. He saattavat tulevaisuudessa olla tunnettuja.

Sen sijaan jos olet jo julkisuuden henkilö, lista on todennäköisesti hyödytön. Olet oppinut nämä kantapään kautta.

1. Joudut aina olemaan edustuskelpoinen

Me tavalliset ihmiset voimme lähteä tukka pystyssä aamutokkurassa kauppaan hakemaan maitoa. Julkkis ei voi. Joku haluaa aina napata salakuvan Seiskaan tai kaverikuvan Facebookiin. Siinä sitten mukahymyilet hammastahnat suupielessä jonkun somepäivityksessä.

Tämä ei tarkoita sitä, että pitäisi olla kaunis tai komea. Tämä tarkoittaa sitä, että pitää olla siisti. Ulkoasusi pitää viestiä sitä, mitä sinä työssäsi olet.

Toinen vaihtoehto on olla ”epäedustuskelpoinen” ja hyväksyä se. Voit aivan hyvin ottaa tavisroolin ja kulkea aidosti kansan parissa, jos se tukee toimintaasi.

Sitä et kuitenkaan voi tehdä, että olet epäsiisti ja sitten harmittelet, kun epäsiisti kuva tuli julkisuuteen. Se oli etukäteen arvattavissa, eikä se voi tulla yllätyksenä.

2. Halaa ja hymyile

Osa asiakkaistani ei enää käy terasseilla tai festivaaleilla. He eivät nimittäin voi nauttia illasta, koska joku tulee jatkuvasti pyytämään nimikirjoitusta tai yhteiskuvaa. (Tämä on se syy, miksi ravintolat ja festarit tarjoavat vip-passeja ja yksityiskabinetteja. Ne ovat paikkoja, joissa saa olla rauhassa.)

Osa taas käy useinkin julkisissa tapahtumissa, mutta he tiedostavat silloin sen, että oma rauha on menetetty. He jaksavat halata tuntemattomia ja hymyillä kameralle aina kun joku pyytää. He tietävät saavansa leivän julkisuudesta, joten hymyily ja halaukset ovat osa duunia.

Yksi asia on kuitenkin kielletty: äyskiminen ja tylyttäminen. Jos menet tekemään sen kuvaajalle, pääset someen tai mediaan otsikolla ”julkkis ilkeili fanilleen”. Otsikon alla on kuva itkevästä fanista, joka katsoo syyttävin kirahvinsilmin suoraan kameraan.

3. Petaa somepetisi ajoissa

Julkisuuden henkilöltä odotetaan nykyään someläsnäoloa. Jos olet poliitikko, tätä toivovat äänestäjäsi ja puolueesi. Jos olet viihdejulkkis, tätä toivovat fanisi. Jos olet urheilija, tätä toivovat fanien lisäksi junnut ja heidän valmentajansa läpi Suomen.

Varaa siis omalla nimelläsi sekä etunimisukunimi.fi-domain että sometunnukset tärkeimmissä palveluissa. Muuten sinulle käy kuin Timo Soinille, joka jatkuvasti saa niskaansa Twitterissä hänen nimellään luotuja tilejä.

Somessa ei ole pakko olla, jos et halua olla iloksi faneillesi tai äänestäjillesi. Estä silti parodiat ja identiteettivarkaudet varaamalla tilit omaan käyttöösi jo etukäteen.

4. Älä mene keskustelupalstoille katsomaan, mitä sinusta sanotaan

Se on selvää, että jokainen näkyvä ihminen ärsyttää jotakuta. Ja anonyyminä muiden on helppo raivota netissä.

Sinä et pysty pysäyttämään sontatulvaa keskustelupalstoilla – etkä myöskään ansaitse sitä kuraa niskaasi. Anna siis möykkääjien möykätä keskenään. Voit pyytää luotettua ystävääsi, mediatoimistoasi tai manageriasi seuraamaan keskustelua ja ilmoittamaan sinulle vasta, jos hän huomaa jotain hälyyttävää.

5. Tarkasta aina haastattelusi etukäteen

Kun printtimedia tekee sinusta jutun, pyydä aina juttu tarkastettavaksi etukäteen. Muuten sitaattiin on saattanut lipsahtaa väärinkäsitys tai monitulkintainen ilmaisu.

Muista myös, että toimittajan tehtävä on keksiä jokaiseen juttuaiheeseen kiinnostava ja joskus sensaatiomainenkin tulokulma. Tämä ei tarkoita ilkeyttä, vaan se on toimittajan työtä.

Sinun tehtäväsi on tilanteestasi riippuen a) varoa tekemästä tällaisia syöttöpaikkoja b) tuottaa niitä tarkoituksellisesti c) tehdä jälkikäten kriisiviestintää ja hoitaa keissi kunnialla loppuun.

* * *

Muista tärkein asia julkisuudesta:

Julkisuus on negatiivinen seuraus hyvin tehdystä työstä.

Julkisuus ei ole mikään etu, palkinto tai itseisarvo, mutta sen olemassaolo pitää hyväksyä. Sinun pitää myös tajuta julkisuuden merkitys urallesi.

4 kommenttia