Hyväksy se, että osa epäoikeudenmukaisuudesta on sattumaa

Kaikki me olemme oikeudenmukaisuuden puolella. Oikeudenmukaisuus on hyvä juttu. Oikeudenmukaisuus on reilu juttu. Oikeudenmukaisuus on tärkeä juttu.

Sitten kun lähdemme määrittelemään, mitä on oikeudenmukaisuus, olemmekin täysin eri mieltä.

Jonkun mielestä on epäoikeudenmukaista, että ihmisillä on erilaiset lähtökohdat. On epäreilua, että joku syntyy rikkaaseen ja koulutettuun perheeseen. Sekin on epäreilua, että toisella on vaikea lapsuus.

Minä taas ajattelen, että epäoikeudenmukaisuus tarkoittaa vain sellaisia epätasa-arvoisia asioita, jotka eivät johdu sattumasta.

Jokainen meistä voittaa ja häviää geenipokerissa ja lapsuuslotossa. Joku saa koulutetun perheen mutta perii länkisääret ja puhevian. Toinen saa upean ulkonäön mutta perii lyhytjänteisyyden ja varhaisen kaljuuntumisen.

Ei se ole epäoikeudenmukaisuutta, vaan se on elämää. Minä voitin lotossa koulutetun ydinperheen, paljon rakkautta ja ison kotikirjaston, mutta bonuksena tuli kasvosokeus, huono keskittymiskyky, surkea motoriikka, vino suu ja persjalkainen ruumiinrakenne. Olisin mielelläni voittanut musikaalisuutta, kärsivällisyyttä ja tyylikkyyttä, mutta ne raaputusvoitot menivät jollekulle muulle.

Tämä pitää hyväksyä, koska se on sattumaa. Sillä mennään, mitä tuli saatua. Se mitä ei saatu, sen voi joko korjata tai hyväksyä.

En vastusta sattumaa mutta vastustan tietenkin epäoikeudenmukaisuutta. Se on nimittäin jotain, joka syntyy väärinkäytöksistä ja epäeettisestä toiminnasta. Vastustan siitä, että joku ottaa kunnian toisen teoista. Vastustan huijaamista, korruptiota ja huonosti tuomaroituja kilpailuja. Vastustan sitä, että eri ihmisille on eri kriteerit samasta työstä.

Tämä ero on tärkeä. Jos näemme sattuman jakamat erilaiset pelikortit epäoikeudenmukaisuutena, luulemme korjaavamme epäkohtia, kun yritämme poistaa sattumaa. Lopputuloksena on maailma sellaisena kuin Kurt Vonnegut kuvaa sen Harrison Bergeron -novellissaan. Siinä hoikille on asennettu painosäkit ja älykkäitä piinataan kivuliailla äänillä, jotta kaikki olisivat lähtökohdiltaan samanlaisia.

Tietenkin voimme tukea tasa-arvoisia lähtökohtia. Meidän kannattaa pitää koulutus ilmaisena tai erittäin edullisena. Meidän täytyy myös mahdollistaa ihmisten vaurastuminen ja pärjääminen.

Sen sijaan jos pelleilemme ajatuksella, että perintövero olisi sata prosenttia tai että älykäs lapsi ei saisi tehdä koulussa oppikirjaa eteenpäin, olemme aivan helkutin pielessä. Silloin kiskomme voittoarvan saaneita alaspäin, vaikka meidän pitäisi mieluummin auttaa lapsuuslottovoittoa osumaan mahdollisimman monen kohdalle.

Hyväksy se, että sattuma ei ole epäoikeudenmukaisuutta. Toimi mieluummin niin, että mahdollisimman monella olisi saumaa hyvään sattumaan.

7 kommenttia

Mies, lopeta blogini lukeminen

Maria Pettersson kirjoitti Ylen sivuille tänään kolumnin Mies, joka ei lue naisten kirjoittamia kirjoja, ei ole sivistynyt. Pettersson viittasi tekstissään Tilastokeskuksen vanhaan lukemistutkimukseen, jonka aineisto on vuosilta 1981–2002.

En oikein tiedä, mistä aloittaisin. Minulla ja kollegafeministeillä on usein yhteiset päämäärät mutta eri näkemykset toimintatavoista.

Miten omat keinoni ja näkökulmani sitten eroavat Petterssonin ajatuksista? Aivan helkutin monella tavalla:

1) Ensin pitää määritellä, onko kyseessä edes ongelma.

En ole aivan varma siitä, onko kyseessä ongelma, jos miehet eivät lue naisten kirjoittamia kirjoja. Osa ehkä tarttuu päätaloonsa vanhasta tottumuksesta – ja osa saattaa jopa vastata Tilastokeskuksen haastattelukyselyyn totuutta muunnellen. Kyseessä tuskin on mikään naisviha tai naiskirjailijoiden kategorinen vastustus.

Jos mies ei lue naisten kirjoittamia kirjoja, hän silti kyllä päätyy kuulemaan ja lukemaan naisten näkemyksiä yhteiskunnassa (jos siis edes tuollainen olio kuin ”naisten näkemykset” on määriteltävissä). Mieslukija todennäköisesti kommunikoi naisten kanssa ja lukee naisten kirjoittamia uutisia, blogeja ja lehtiartikkeleita. Kirjat eivät ole ainoa reitti naisten tekstien luokse.

2) Jos on olemassa yhteiskunnallinen ongelma, siitä ei saa kovistella yksilöitä.

Oikeistofeministinä arvostan yksilönvapautta erityisen korkealle. Yksilön valintoihin ei saa puuttua, ellei niistä ole selkeää haittaa muille.

Siksi en ymmärrä Petterssonia, joka käy kyselemässä miespuolisilta kavereiltaan syytä siihen, miksi nämä eivät lue naisten kirjoittamia kirjoja. Yksilö saa tehdä omat valintansa. En minäkään käy tivaamassa kavereiltani, miksi nämä polttavat tupakkaa, vaikka se on epäekologista ja epäterveellistä.

Jos kuitenkin yhteisesti päätämme, että mieslukijoiden kiinnostus mieskirjailijoihin on yhteiskunnallinen ongelma, siitä voimme kyllä valistaa ja ohjeistaa vaikkapa peruskoulun äidinkielenopettajia tai kirjastojen markkinointiväkeä. Sen sijaan yksilön valintaan puuttuminen on äärimmäisen kyseenalaista.

3) Naiskirjailija voi tehdä oman valintansa.

Jos naiskirjailija epäilee, että hänen kirjojaan ei lueta ”väärän” sukupuolen vuoksi, hän voi jättää sukupuolen mainitsematta. Siksi J. K. Rowlingkin on valinnut nimikirjaimet kirjojensa selkämykseen. Myös isoäitini tehtaili aikanaan poikien seikkailuromaaneja taiteilijanimellä Hannu Hartus. (Vastaavasti joidenkin romanttisten kirjojen mieskirjoittajat käyttävät naispuolista taiteilijanimeä.)

Tiedän hyvin, että tämä ehdotukseni saa karvat pystyyn monelta kanssafeministiltä. Meidänkö pitäisi häivyttää oma sukupuolemme? Karmivaa!

Oikeistofeministi toimii kuitenkin itsevastuun periaatteen mukaan. Jos kokee jossain olevan ongelman, on helpompi muuttaa omaa toimintaansa kuin muiden.

4) Onko naisten ja miesten tuottamalla tekstillä eroa?

Jäin pohtimaan tätä aivan erityisesti: erottaako miehen, naisen tai muunsukupuolisen kirjoittaman tekstin toisistaan jonkin piirteen perusteella? Itse en tiedä tähän vastausta, koska kirjallisuustieteen opintoni jäivät reiluun kymmeneen opintoviikkoon.

Joka tapauksessa vaihtoehtoja on kaksi:

  1. Jos miesten ja naisten kirjoittamissa teksteissä on havaittavissa joitain kategorisia eroja, silloinhan lukijoiden valinta on ymmärrettävä: he lukevat sitä, mikä on itselle läheisempää. Yksilön valinta on hänen oma asiansa. Ei minuakaan voi pakottaa lukemaan neuleblogia tai lintukirjaa, koska en koe niitä itselleni läheiseksi.
  2. Jos miesten ja naisten kirjoittamissa teksteissä ei ole eroa, silloin ei tarvitse huolehtia siitä, että ”naisten ääni jää kuulematta”. Jos eri sukupuolen tuottamat tekstit ovat samanlaisia, myös mieskirjailijat osaavat tuoda esille saman äänen.

5) Vastustan sukupuolikiintiöitä.

Kannatan meritokratiaa: ihannetilanteessa jokainen saa sen pestin tai tehtävän, jonka hän ansaitsee. Sukupuolikiintiöt estävät meritokratian toteutumisen, sillä joku saattaa saada viran tai aseman vain sukupuolensa perusteella, ei osaamisensa ansiosta.

Naiskirjailijoiden kaupittelu miehille haiskahtaa naiskiintiöltä, jossa kirja pitää valita kirjahyllyyn tekijän sukupuolen takia. Itse en ainakaan haluaisi, että joku ostaa kirjani vain siksi koska olen nainen. Parempi olisi, jos hän ostaa kirjani tarpeeseensa tai sen vuoksi, että kirjani on hyvä.

* * *

Blogissani on keskimäärin mieslukijoita hieman enemmän kuin naisia. Miehiä on 55–60 %, ja naisia siis alle puolet.

Niinpä ylimääräisten miesten pitää häipyä lukemasta blogiani. Meidän on saatava aikaan tasajako, olipa se hyödyllistä tai ei. Älä lue, mitä haluat tai tarvitset, vaan lue sitä, mitä muut sinulta vaativat.

 

53 kommenttia

Katsos kun kaikki eivät koskaan voi tykätä susta

Akavan viestintäjohtaja Marjo Ollikainen kirjoitti tänään hassunhauskan postauksen Nainen, olet aina vääränlainen.

Ollikaisen teksti lankeaa kahteen klassiseen harhaan:

  1. Ensinnäkin samanlaisen tekstin voisi kirjoittaa mistä tahansa ihmisryhmästä: miehistä, koululaisista, anopeista, toimitusjohtajista tai vaikka eläintenkesyttäjistä. Ristikkäiset paineet kohdistuvat nimittäin kaikkiin ihmisryhmiin, eivät vain naisiin.
  2. Ristikkäisistä paineista voi toki halutessaan valittaa, jos ne tulevat samalta taholta. Jos siis vanhempi vaatii koululaiseltaan sekä parempia koetuloksia että nopeampaa kokeisiin lukemista, koululaisella lienee oikeus valittaa. Sen sijaan siitä on turha ulista, että intressiryhmä A vaatii yhtä ja intressiryhmä B vaatii toista. Kaikkia nimittäin ei voi miellyttää.

Vanhana oikeistofeministinä en ikinä allekirjoittaisi Ollikaisen tekstiä. Sen sijaan minulla on kaksi ohjetta kaikille naisille, miehille, koululaisille, anopeille, toimitusjohtajille ja eläintenkesyttäjille:

Älä keskity vain omiin vaikeuksiisi. Niitä on nimittäin muillakin. Keskity mieluummin omiin vahvuuksiisi ja mahdollisuuksiisi.

Älä välitä sinuun kohdistuvista ristikkäisistä paineista. Et voi miellyttää kaikkia. Toimi johdonmukaisesti ja vastaa omista ratkaisuistasi, niin olet tehnyt parhaasi.

 

 

6 kommenttia