Raportti Tukholman Vikingaliv-museosta

Kesä on tullut, ja sen myötä myös vapaa-ajan aiheet lisääntyvät blogissa.

Vikingaliv on tehty vanhaan venehalliin.

Kävimme perheen kanssa Vikingaliv-museossa Tukholmassa keskiviikkona. Nopea raportti paikan päältä:

Plussaa

  • Elämyksellinen kärryajelu Ragnfrids Saga kuului lipun hintaan. Tarinassa oli elävöitetty viikinkihistoriaa helkutin tehokkaalla tavalla. Kärryajelu ei sovi alle 7-vuotiaille, mutta onneksi meillä ollaan jo isompia ja kyynisempiä.
  • Näyttelyssä oli aidon hautalöydön perusteella ennallistettu ihmisen kokoinen viikinkivahanukke. Videolta pystyi katsomaan myös nuken valmistusprosessia. Nukke oli juuri niin aidon näköinen kuin laadukkaalta museolta voi odottaa: se oli yksi näyttelyn parhaista paloista.
  • Näyttelyssä sai tunnustella viikinkien asumateriaaleja ja kokeilla aseiden painoa. Varmasti uutta niille, jotka eivät ole koskaan hipeltäneet aikakauden varusteita.
  • Paikalla oli hyviä selfiepaikkoja. Näyttelyssä oli miniviikinkivene purjeineen sekä palanut ja kellahtanut viikinkiveneen runko. Niissä saa otettua kivoja kuvia muksuista ja itsestään. (Joku voisi luulla, ettei tämä ole museolle tärkeää, mutta kyllä se nykyään on. Asiakkaille pitää mahdollistaa selfien ottaminen kivassa paikassa.)
  • Näyttely oli mietitty tarkkaan myös visuaaliselta kannalta. Museo oli kaunis ja kiinnostava, ja tila oli rytmitelty fiksusti. Digiä ja videoita oli hyödynnetty runsaasti, kuten nykyään kuuluu.
  • Museokaupassa oli osattu yhdistää viikinkihenkisyys ja mundiksen vaatimukset. Harva ostaisi viikinkihuppua tai 75-senttistä puukilpeä, mutta tarjolla oli viikinkikuvioituja muistivihkoja, lasikoruja ja pieniä riimukiviä. Valikoima oli runsas, ja hinnat olivat museokaupaksi varsin kohtuulliset.

Miinusta

  • Museo oli kooltaan varsin pieni, joten lipun hinta olisi voinut olla hitusen alempi.
  • Viikinkiharrastajina emme oppineet kovin rutkasti uutta. Museo sopii enemmän niille, jotka eivät harrasta kyseistä periodia.
  • Tekstejä oli runsaasti, ja ne olivat ruotsiksi ja englanniksi. Kyllähän niitä aikuinen lukee, mutta lapselle alkaa käydä raskaaksi kahlata kaikki läpi.
  • Olisin kaivannut lapsille jotain käsillä tekemistä: ”näin rakennat minihirsistä viikinkitalon” tai ”näin teet lautanauhaa”.

Miten valmistautua, jos lähdet Vikingaliviin?

  • Jos perheessä on alle 7-vuotiaita, jätä ne ulkopuolelle sateeseen. Näyttelyssä on liikaa tekstiä perheen pienimmille, eikä kärryajeluunkaan pääse mukaan.
  • Jos harrastat viikinkiaikaa, sinun kannattaa tietenkin pukeutua ajanmukaisesti. Meitä kaikkia harmitti, kun pyörimme upeassa miljöössä mundisvaatteissa.
  • Museo toimii ilman käteistä, joten ostoksia varten pitää olla kortti. Kannattaa ostaa pääsyliput etukäteen Vikingalivin verkkokaupasta.
  • Tarvitset kuitenkin säilytyslokeroihin kolikoita. Muistaakseni vekotin vaati 10 kruunun kolikon, jota meillä ei ollut ja katkeroiduimme emmekä tule enää ikinä uudelleen reput painoivat kauhea kokemus julma kohtalo.

Jos muuten haluat paremman viikinkielämyksen ja kaiken lisäksi lähempää, tule Hämeen keskiaikafestivaaleille katsomaan viikinkitaistelua ja viikinkiheviä 16.–20.8.

PS. Lopuksi sattui pieni episodi:

6 kommenttia

Kirjalliset turnajaiset: palkintona kaksi lippua keskiaikafestareille 19.-21.8. Hämeenlinnassa

Voi kuulkaa, sain järjestäjän ominaisuudessa kaksi ilmaislippua Hämeen keskiaikamarkkinoille. Liput oikeuttavat yhden päivän rannekkeisiin, ja ne voi käyttää joko lauantaina tai sunnuntaina.

Hämeen keskiaikamarkkinat on Suomen Paras Kesäfestivaali*. Järjestämme ne tänä viikonloppuna Hämeenlinnassa eli Etelä-Suomen pääkaupungissa pohjoisen pallonpuoliskon pääkaupungissa.

Jos haluat liput, sinun pitää voittaa kirjalliset turnajaiset. Turnajaisissa on kolme vaihetta:

  1. Kirjoita kommenttikenttään itse keksimäsi runo, joka sopii keskiaikaan ja on muutaman rivin mittainen.
  2. Liitä kommenttiin mukaan meiliosoitteesi (tai et voi saada palkintoa).
  3. Toimi viimeistään torstaina.

Kirjallisten turnajaisten monihenkinen tuomaristo arvostaa erityisesti tiukkaa loppusointurakennetta sekä huumoria. Kaverit eivät ole etusijalla, mutta punaviinin tarjoajat ovat. Muilta osin tuomaristo on täysin omavaltainen, eikä valitusoikeutta ole.

Onnea turnajaisiin!

* Tämä titteli on myönnetty puolueettomassa tutkimuksessa EOT-blogin toimituskunnan kesken tehdyssä kyselyssä (n=1).

11 kommenttia

Keskiaikaharrastuksella ja oikeistofeminismillä on paljon yhteistä

Yksi rakkaimmista harrastuksistani on keskiajan ja viikinkiajan elävöitys. Siinä pukeudutaan, leireillään, puuhataan ja kokataan tietyn aikakauden tyyliin.

Kaltaiseni keskiaikaharrastaja ei koskaan yllä sataprosenttisen autenttisuuden tasolle. Emme saa luotua täydellistä keskiaikaa, sillä harrastajien on pakko saada käyttää mahdollisia hammasrautojaan, kuulolaitteitaan, hygieniatarvikkeitaan, lääkekuurejaan, moderneja tatuointejaan tai vaikka roolinvastaista lyhyttä tukkaansa.

Ylipäätään keskiajan illuusio rikkoutuu siitä, että olemme pitempiä, pulskempia ja terveempiä ja elämme vanhemmiksi kuin entisajan ihmiset. Meiltä onneksi puuttuvat sellaiset asiat kuin rutto, orjuus ja väkivallan hyväksyntä.

En myöskään voi vaikuttaa siihen, jos toisella harrastajalla ei ole aikaa, varaa tai kiinnostusta tehdä superautenttista asua: hänellä on silti oikeus harrastaa. En voi pakottaa ketään ottamaan sataprosenttisuutta omaksi tavoitteekseen.

Toisaalta vierastan myös janan vastakkaista päätä eli ”kymmenen prosentin keskiaikailua”, jossa käytetään polyesterihametta, teollisia kiiltäviä koristenauhoja, muovihaarniskaa tai fantasiataisteluhahmojen nahka-asuja. Se ei auta yleisöä ymmärtämään keskiaikaa eikä anna oikeaa tietoa aikakaudesta.

Oma sääntöni keskiaikailussa ja viikinkitouhussa nojaa itsevastuun periaatteeseen:

  1. Päätä oma tavoiteprosenttilukusi ja kohdista huomiosi siihen.
  2. Älä hyökkää muiden yksityishenkilöiden valintoja kohtaan varsinkaan julkisesti, muiden läsnäollessa saati ilkeästi.
  3. Pyri vaikuttamaan siihen, että isot organisaatiot ja julkinen toiminta hylkäävät liian pienet prosenttiluvut. Tässä kritiikissä saa jo olla teräväkielisempi, jos niin haluaa.

Jos siis joku julkisuuden hahmo tunaroi viikinkiviritysten kanssa, puutun kyllä siihen:

Sen sijaan en voisi ikinä kuvitella, että menisin sanomaan oma-aloitteisesti kollegaharrastajalle, että ”kenkäsi ovat vääränlaiset” tai ”kilpikuvio on pielessä”. Tähän on toki joitain poikkeuksia:

  • yhdistyksen toiminta, jossa pitää ohjeistaa uusille jäsenille seuran määräykset tai hallituksen päättämä esiintymisasu
  • turvallisuusriski, jossa joku yrittää miekkailla ilman kypärää tai pureskella toisen kuulolaitteen rikki
  • tilanne, jossa joku varta vasten pyytää palautettani.

Jos joku hyökkää yksityishenkilöä tai pientä toimijaa vastaan, se on vastenmielistä toimintaa, johon en halua ryhtyä. Olen aikanaan tehnyt sen virheen pari kertaa täällä EOT:ssa, enkä aio enää toistaa sitä mokaa.

Tänään tajusin, että kolmeportainen keskiaika-asteikkoni sopii erityisen hyvin kaltaiselleni oikeistofeministille.

  1. Toteutan feminististä ajattelutapaa omassa arjessani.
  2. En hyökkää yksityishenkilön ajattelua kohtaan (koska se saisi minut näyttämään ilkeältä möyhääjältä).
  3. Puutun kyllä siihen, jos julkinen toimija tai iso organisaatio toimii epätasa-arvoisesti.

Tämä ilmiö näkyi tänään Twitterissä. Anna Haapalainen kritisoi puutyökurssin vanhanaikaisia sukupuolirooleja:  

Haapalainen on ihan oikeassa: kurssin esimerkit ovat noloja. Ongelmana kuitenkin on, että kuvarajauksen takia kritiikki kohdistui myös yksilöön, puutyökurssin vetäjään.

Kuvasta olisi ollut helppo rajata yksilön nimi pois, mutta se oli jäänyt tekemättä. Tämän ilkeilyn huomasi myös koomikko ja feministi Stan Saanila, joka kommentoi lähestymistapaa sarkastisesti:

Olen tismalleen samaa mieltä Haapalaisen kanssa siitä, että työväenopiston kurssin esimerkit olivat ankean tunkkaisia. Toivon kuitenkin, että vaikutusvaltainen tutkija suojelee kritiikissään yksilöä, jolloin palautteen kärki osuu paremmin organisaatioon.

Jos viikinkituttuni kävelee vastaan tunikassa, joka on tehty polyesteristä, kehun värejä ja leikkausta. Vasta jos kaverini kysyy mielipidettäni tunikan autenttisuudesta, voin vinkata, että villa tai pellava olisi parempi valinta kuin tekokuitu.

Ja tämänkin teen mieluummin kahden kesken kuin julkisesti.

10 kommenttia