Suuri konnotaatiokeskustelu: onko halpa hyvä vai huono?

Kielitieteessä puhutaan konnotaatiosta eli sanan tuomista mielleyhtymistä. Jokaisella meillä on sanoille omat mielleyhtymämme. Vaikkapa mämmistä tulee jollekulle mieleen kermainen pääsiäisherkku ja tunnelmallinen perhejuhla, ja toinen taas ajattelee kuvottavaa kakkakulhoa.

Konnotaatioiden suhteen sanat voidaan jakaa karkeasti neljään luokkaan. (Joudun antamaan esimerkit arviolta, sillä oikeasti jaotteluun tarvittaisiin laaja otos ja kunnon haastattelut. Näiden esimerkkien on tarkoitus vain osoittaa erot, ei liimata tiettyjä sanoja tiettyyn luokkaan.)

1) Sanat, joilla useimpien mielestä on positiivinen konnotaatio

  • rakkaus
  • ilo
  • herkku
  • lempiruoka
  • riemuita

2) Sanat, joiden kesken konnotaatiot jakautuvat selkeästi

  • kissa (silittelyä ja huvittavia temppuja vai allergiaa, lirautuksia ja kynsiä?)
  • syksy (kaunis ruska vai loska ja räntä?)
  • äly (viisautta ja järkeä vai kylmyyttä ja ihmisten unohtamista?)
  • halpa (edullista ja rahaa säästävää vai halpista, huonoa ja junttia?)

2) Sanat, joilla ei yleensä ole erityistä konnotaatiota puoleen tai toiseen

  • konjunktiot kuten ja, eli, tai, vai
  • neutraalit perusverbit kuten olla, tehdä, sanoa

4) Sanat, joilla useimpien mielestä on kielteinen konnotaatio

  • ilkeä
  • aikavaras
  • petos
  • rikos
  • typerys

Ja nyt tullaankin kiinnostavaan asiaan. Miten tämä konnotaatiokirjo vaikuttaa kielenkäyttöön ja sanojen vakiintumiseen?

Ensinnäkin sanan hyvyyttä tai huonoutta ei koskaan voi perustella oman konnotaation mukaan, koska se saattaa olla täysin vääristynyt suhteessa yleiseen mielipiteeseen ja totuttuun käyttöön. Siksi sanan hyvyys tai huonous pitää perustella käyttöesimerkein tai perusteluissa pitää viitata sanan yleiseen käyttötapaan. (Toki omassa kielenkäytössä jokainen voi käyttää mitä sanaa haluaa, mutta jos kannanottoni vaikuttaa vaikkapa organisaation linjaukseen, sen pitää olla perusteltu, eikä ”mun fiilikset” -kamaa.)

Tämä on erityisen tärkeä pointti markkinoijalle, poliitikolle ja viestijälle. Jos käyttää tietämättään sellaista sanaa, joka on negatiivinen omalle kohderyhmälle, ampuu itseään jalkaan aika tuhdisti.

Toiseksi pitää hyväksyä se, että jokin sana on täysin validi asiayhteydessä A, mutta täysin asiaton asiayhteydessä B. Esimerkiksi pässi on normaali termi lammastilalliselle, mutta se ei ole positiivinen palaverissa, jos sitä käytetään johtoryhmän jäsenestä.

Tämä on erityisen tärkeä pointti tietyn suppean alan asiantuntijalle. Hänen neutraali terminsä saattaakin olla värittynyt yleiskielessä.

Kolmannekseen sanojen sijainti kategorioiden välillä muuttuu. Hyvä esimerkki on mongoloidi, joka ei missään nimessä ole enää asiallinen lääketieteen termi. Sen tilalle on tullut jo 1960-luvulla Downin oireyhtymä. Tämän takia sanan hyvyyden tai huonouden perusteluissa ei voi vedota kaukaiseen historiaan, vaikka lähihistoriaan voikin viitata. Konnotaatiot vaihtuvat, ja se on kielen luonnollinen ilmiö.

Tämä on erityisen tärkeä pointti konservatiiville. Maailma muuttuu. On turha yrittää selittää, että ”kyllä MINULLE neekeri on ihan neutraali sana”. Se ei nimittäin ole sitä enää oikeasti.

Neljännekseen konnotaatiot vakiintuvat käyttöyhteydellä. Jos esimerkiksi nimi Jonne liitetään energiajuomiin, kadulla parveiluun ja teini-ikään, se on harvan mielestä enää neutraali nimi. Siksi Jonne-nimen määrä on selkeästi laskenut 1990- ja 2000-luvun vaihteen huippuvuosista.

Tämä on erityisen tärkeä pointti poliitikolle, johtajalle ja järjestöaktiiville. Jos haluat vakiinnuttaa oman termisi tai luoda kokonaan uuden sanan, huolehdi sen sopivista käyttöyhteyksistä. (Tämän takia muuten strategian jalkauttaminen on monelle työntekijälle kirosana. Se assosioituu epämiellyttäviin toimenpiteisiin.)

Viidennekseen kenenkään konnotaatio ei ole kielitieteen näkökulmasta ”väärä”, vaikka se onkin harvinainen. Voihan olla, että jossain rikollisporukassa sana petos on vain nokkeluuden osoitus, eikä mikään negatiivinen teko. Tämä konnotaatio on totta ja olemassa, vaikka se ei onneksi olekaan valtavirran konnotaatio.

Tämä on erityisen tärkeä pointti arvokeskusteluissa. Jos oma oletus lähtee siitä, että minä olen oikeassa ja sinä väärässä, homma ei etene kovinkaan pitkälle.

 

6 kommenttia

Homonymia ja polysemia

Kielitieteen suosikkitermejäni ovat homonymia ja polysemia.

Homonymia tarkoittaa eri sanojen samankaltaisuutta. Esimerkiksi sana suoni voi viitata sekä ’verisuoneen’ tai ’minun suohoni’. Tai vasta voi tarkoittaa joko ’vihtaa’ tai ajanmäärettä. Homonymiassa sanat sattuvat näyttämään samalta, mutta niillä ei ole mitään tekemistä keskenään muilta osin. Homonyymisillä sanoilla on yleensä erilaiset etymologiat ja erilaiset taivutuskaavat.

Polysemia on homonymian lähikäsite. Se tarkoittaa saman sanan monimerkityksisyyttä. Esimerkiksi potkut voi tarkoittaa ’potkaisuja’ tai ’irtisanomista’. Tai vuokrata voi tarkoittaa ’vuokralle antamista’ tai ’vuokralle ottamista’.

Homonymian ja polysemian raja on usein pahuksen hämärä. Onko esimerkiksi sana side homonyyminen vai polyseeminen, kun se voi tarkoittaa ’terveyssidettä’ ja ’haavasidettä’? Näillä molemmilla merkityksillähän on selvästi yhteinen historia, mutta ovatko ne jo eriytyneet omiksi sanoikseen vai eivät?

No, asiaan.

Homonyymeillä on kiva leikkiä, mutta polysemia tarjoaa vielä isommat tulkinnanmahdollisuudet. On nimittäin paljon yleisempää, että yksi ja sama sana alkaa tarkoittaa montaa asiaa, kuin että moni sana sattuisi näyttämään samalta.

Seuraava netissä kiertävä kieli-iloittelu käyttää hyväkseen etupäässä homonymiaa:

The spruce is on fire. = Kuusi palaa.
The spruce returns. = Kuusi palaa.
The number six is on fire. = Kuusi palaa.
The number six returns. = Kuusi palaa.
Six of them are on fire. = Kuusi palaa.
Six of them return. = Kuusi palaa.
Your moon is on fire. = Kuusi palaa.
Your moon returns. = Kuusi palaa.
Six pieces. = Kuusi palaa

Yhdellä suomenkielisellä sanaparilla on siis yhdeksän eri käännöstä. (Voit tehdä myös kuvahaun Kuusi palaa -vitsailusta.)

Mutta polysemia ylittää homonymian lukemat. Esimerkiksi vetää-sanan polysemia tarjoaa meille rutkasti enemmän vaihtoehtoja.

Vetää hauista in English:

  • I have a biceps cramp.
  • To train the biceps.
  • To pull the biceps.
  • To pull something out of the searches.
  • To pull something out of the pikes.
  • It blows from the searches.
  • It blows from the pikes.
  • To eat the biceps.
  • To eat from the searches.
  • To eat from the pikes.
  • To be able to contain some of the biceps.
  • To host the biceps.
  • To host something while being in the searches.
  • To host something while being in the pikes.
  • To lead the biceps.
  • To lead something while being in the searches.
  • To lead something while being in the pikes.
  • To attract the biceps.
  • To attract somebody while being inside the searches.
  • To attract somebody while being inside the pikes.

Viimeinen tulkinta on oma suosikkini.

Voi hyvin olla, että unohdin tuosta listasta jotain käännöksiä. Ja tietenkin jokaisen verbin perusmuodon voisi myös kääntää yksikön kolmanneksi persoonaksi: To pull tai Somebody is pulling. En enää raaskinut tehdä sitä, jottei kukaan suomea opiskeleva ulkomaalainen ryhtyisi itkemään.

PS. Jos piirrät tästä listasta kuvan, vinkkaathan siitä minulle ja pistät EOT:n lähteeksi?

2 kommenttia

Lyhenne puheessa ja hashtag tekstarissa

Yksi kielen hauskimmista ominaisuuksista on sen mukautuvuus: kielenpiirteet irtoavat alkuperäisestä käyttöyhteydestään, koska niille löytyy hyödyllistä puuhaa muualtakin.

Esimerkiksi netissä syntyneet lyhenteet ovat levinneet puheeseen. Ei ole mikään kumma kuulla jonkun sanovan kaverille bussissa:

Mä olin ihan et lol ja oo-äm-gee.

Alun perinhän nuo lyhenteet syntyivät siksi, että niillä säästettiin tilaa ja nopeutettiin kirjoittamista. Vähitellen ne alkoivat luoda yhteishenkeä ja olla osa kokonaista kulttuuria. Niinpä ne levisivät myös puheeseen.

Myös sanojen merkitys laajenee. Ensin kyseessä on metafora, ja lopulta sanan tarkoite on muuttunut. Esimerkiksi ymmärtää-verbi on alun perin tarkoittanut konkreettista ’ympyröimistä, saartamista’. Vähitellen vertauskuvan kautta se on alkanut merkitä ’asian hahmottamista joka puolelta, käsittämistä, tajuamista’.

Miksi ihmeessä kirjoitan tästä?

Siksi että tänään kirjoitin ajatuksissani tekstariin hashtagin eli risuaidalla merkityn aihetunnisteen. Hashtagejahan tarvitaan muun muassa Facebookissa, Twitterissä ja Instagramissa, mutta tekstareiden tekniikka ei tue niitä sitten pätkääkään.

 

Hashtag tekstarissa

Hashtag ei enää ole vain tekninen aihetunnisteen apuväline, vaan se on myös sävyn, tyylin ja näkökulman ilmaisukeino.

Tästä saa joku suomen kielen opiskelija oivan gradun aiheen.

13 kommenttia