Kriisiviestintäopas Riko lasi hätätilanteessa pullautettiin painosta

Ooh, eilen oli uusimman opukseni julkistustilaisuus. Kirjan nimi on Riko lasi hätätilanteessa – kriisiviestinnän pikaopas johtajalle. Paikalla oli puhumassa myös Bonnier-palkittu toimittaja Jessikka Aro.

Jessikka kehui kirjaa niin avoimesti, että punastelin onnesta ja pyyhin silmäkulmiani vieruskaverin kravattiin (kiitos Janne). Jessikan mielestä kirjan pahin vika on se, ettei sitä ollut olemassa vielä vuonna 2014, jolloin Jessikka joutui kohtaamaan trollimyrskyn ensimmäistä kertaa.

Kirjassa on laaja keissiluettelo. Siirsin sen sähköiseksi kriisilinkkilistaksi tänne blogiin, sillä uutisjuttuja ja linkkejä on hieman helpompi klikkailla netissä kuin kirjan sivuilla.

Kirjan tiimoilta tehtiin myös pieni Soundcloud-lähetys. Alla olevasta Maaritin tviitistä löydät 20 minuutin haastattelun kriisiviestintävinkeistä.

Kaikki tämän blogin lukijat ovat valistuneita ihmisiä, joten he tietenkin ostavat kriisiviestintäkirjan Kauppakamarikaupasta. Jos et tykkää opuksestani, lunastan sen takaisin samaan hintaan.

 

 

1 kommentti

Uusi kriisiviestintästrategia: särkänniemeily

Olen kehittänyt uuden menestyksekkään kriisiviestintästrategian, jota kutsun särkänniemeilyksi.

Seuraavaksi pääset suorittamaan särkänniemeilyn pikakurssin. Kurssilla on uskomattomat vaikutukset bisnekseesi, joten keskity tarkasti:

1) Älä tajua, että tarvitset kriisiviestintää

Särkänniemeilyyn kuuluu vahva oletus siitä, että ”kaikki on normaalisti”. Silloin et koskaan mene kriisiviestintätilaan, vaan toimit aivan kuin universumi ympärilläsi olisi ennallaan. Tämä ajatusmalli pitää pulssisi rauhallisena, etkä ymmärrä, mitä muut oikein hössöttävät.

2) Unohda vahva kansallinen tunnesidos ja toimi yksipuolisesti faktapohjalta

Kuvitellaanpa sellainen lähtötilanne, että sinulla on hallussasi neljä älykästä eläintä, jotka ovat viihdyttäneet suomalaisia kymmenien vuosien ajan. Kuvitellaanpa, että päätät luopua ”omaisuudestasi”.

Särkänniemeilyssä oleellista on unohtaa ja aliarvioida suomalaisten kollektiivinen kiintymys ja syyllisyys. Aidossa särkänniemeilyssä ajatellaan eläimiä kylmästi omana omaisuutena.

Kunnon särkänniemeilyyn liittyy vahva usko siihen, että eläimilleen saa tehdä itse mitä tahansa. Paperillahan asiat näyttävät juridisesti kiistämättömiltä. Niinpä särkänniemeilyssä unohdetaan se, miltä asiat näyttävät moraalisesti ja viestinnällisesti.

3) Älä viesti mitään

Särkänniemeilyssä oleellista on olla viestimättä. Viestintävastuuta kannattaa siirtää kollegoilleen, jotka vuorostaan eivät vastaa.

Kun et viesti mitään, vastustajasi täyttävät viestintätyhjiön. Mutta ei se haittaa! Siinähän vievät viestiään mediaan. Antaa niiden puhua.

Kunnon särkänniemeily on neuvostoliittomaista toimintaa, jossa hiljaisuus ja yölliset tapahtumat ovat mukava osa arkea.

4) Toimi yöllä

Aktiivinen särkänniemeilyn osaaja tietää, että öinen toiminta herättää kivasti luottamusta. Niinpä kannattaa toimia yöllä ja salaa.

Itse suosittelen särkänniemeilyyn esimerkiksi tekoviiksiä ja syvälle vedettyjä huppuja. Pitemmälle edenneet käyttävät valkoisia tekstittömiä rekkoja ja vihreisiin pukeutuneita miehiä.

5) Älä huomioi yhteiskunnallista muutosta

Särkänniemeilyyn kuuluu olennaisena osana olkien kohauttaminen vallalla olevalle asenneilmastolle.

Nyky-Suomi on eläinystävällisempi kuin koskaan: vegaanius on lisääntynyt ja tietoisuus eläinten oikeuksista on kasvanut. Tälle kannattaa tietenkin viitata kintaalla. Etsi omistamillesi eläimille uusi paikka, joka ei täytä niiden hyvinvoinnin vaatimuksia.

Huom: jos uusi paikka täyttää mielestäsi vaatimukset, älä silti viesti mitään. Anna muiden täyttää tyhjiö sinulle epäedullisella viestillä.

6) Kysy kriisiviestintäneuvoa poliisilta

Kaikki tietävät, että nimenomaan poliisi on kriisiviestinnän ammattilainen. Kysy neuvoa heiltä ja usko sitä.

Tämä on siitä kätevä metodi, että samalla voit pestä kätesi syytöksistä. Jos särkänniemeilykurssin kohdat 3 ja 4 jostain kumman syystä pettävät, on näppärää vierittää syy ohjeiden antajalle.

* * *

Onneksi olkoon! Olen suorittanut särkänniemeilykurssin onnistuneesti. Päättäjäislahjaksi saat rajattoman määrän negatiivista julkisuutta, kriittisiä haastattelupyyntöjä, enemmän huomiota vastustajillesi sekä kivoja boikotteja, jotka syövät tulostasi.

* * *

Edit 28.8.2016 klo 9.06: Lisätty kuudes vinkki.

106 kommenttia

Kriisiviestinnällä viilataan linssiin

Käytin aamupäivän kirjoittamalla kriisiviestinnän kirjaa Riko lasi hätätilanteessa. Kirjan ensimmäisessä luvussa käsittelen muutamia kriisiviestintään liittyviä ennakkoluuloja.

Kirjoitin tällaisen jakson yleisimmästä väärinkäsityksestä:

“Eikö se ole paljon aidompaa toimintaa, jos ihminen viestii ilman suunnitelmallisuutta ja laskelmointia?”

Jostain syystä ihmiset luulevat, että harjoittelu ja opettelu on väärin.

Onko Karita Mattila sitten epäaito laulaja, koska hän on varta vasten opetellut laulamaan? Onko Vesa Vierikko epäaito näyttelijä, koska hän on tieten tahtoen opetellut näyttelemään? Entä onko Osmo Soininvaara epäaito poliitikko, koska hän helkutti soikoon on opiskellut valtiotieteitä?

En ymmärrä sitä retoriikkaa, jossa ihminen saa opiskella lääkäriksi, juristiksi, laulajaksi  tai putkiasentajaksi – mutta hyväksi viestijäksi ei saisi opetella.

Tosiasiassa kun treenaa ja opiskelee laadukasta viestintää, se vähentää väärinkäsityksiä. Maallikoiden penäämä “aitous” on nimittäin usein sitä, että ihminen artikuloi epäselvästi, valitsee vahingossa kaksitulkintaiset ilmaukset, hermostuu stressaantuneena, etenee epäloogisesti tai jännitykseltään sekoaa sanoissaan. Lopputuloksena on kiistoja ja väärinkäsityksiä.

Tämän vuoksi kriisiviestintää pitää harjoitella ja suunnitella: jotta viesti välittyisi mahdollisimman ehjänä ja yksitulkintaisena vastaanottajalle.

Nyt voit vielä vaikuttaa kirjan sisältöön. Puuttuiko tämän ennakkoluulon käsittelystä jokin näkökulma?

20 kommenttia