Suomen surkeimmat kirjankannet

Katselin eilen asiakastilaisuudessa bisneskirjojen kansia. Niistä 60 % oli surkeita.

Väitteeni vaatii tietenkin perustelua, joten kokosin yhteen esimerkkejä ja selityksiä.

Bisneskirjojen kansikuvien laamat ja leijonat, olkaa hyvä:

1) Liian pieni pistekoko

Jos kirjan nimi on kirjoitettu pienellä pistekoolla, se ei erotu kännykän ruudulla verkkokaupassa. Älä siis tee laamaa:

Kunnioita asiakasta

Yllä olevasta kannesta ei erota, mitä siinä myydään. Tee mieluummin leijona:

Rytmihairio

Selkeä nimi isolla pistekoolla toimii myös pienillä ruuduilla ja kaukaa katsottuna.

 

2) Liikaa värejä sotkettu keskenään

Usein kahden värin yhdistelmä on visuaalisesti tehokkain, ja miksei sekaan mahtuisi myös kolmas väri tehosteeksi. Älä kuitenkaan tee näin:

Negatiiviset tunteet

Yllä oleva kansi näyttää kelta-persikka-oranssi-sini-valkoisuudessaan lähinnä 1990-luvun sohvaryhmältä. Tee mieluummin näin:

Verkkokaupan rautaisannos

3) Epäselvä fontti

Kirjan kannessa ei kannata kikkailla fonteilla. Älä tee näin:

Saiturin markkinointikirja

Kirja on ”Saiturin jotain”, mutta mitä? Valitse mieluummin selkeä perusfontti:

Johtaja on media

4) Lattea nimi

Jos et keksi kirjalle kunnon nimeä, siltä puuttuu markkinointikärki. Opus ei saa kuulostaa keskiasteen oppilaitoksen peruskurssien pakolliselta tenttikirjalta. Älä siis tee näin:

Vaikuttava tyoterveystoiminta

”Vaikuttava työterveystoiminta – opas yrityksen ja työterveyshuollon yhteistyöhön” kuulostaa penseältä koulukirjalta, joka on pakko lukea. Tee mieluummin näin:

Ala yrita

Tietenkin olen täysin jäävi ja puolueellinen kehumaan Jannen kirjan nimeä, mutta on se pirun hyvä. Kirjan nimessä pitää olla potkua.

5) Huono kontrasti

Jos kirjassa on keltaista valkoisella tai harmaata mustalla, kontrasti on helkutin huono. Älä siis tee näin:

Arvon porukka

Vaan tee näin:

Hallittu projekti

Jälkimmäisen kirjan nimi erottuu jo kaukaa, mutta ylempää opusta joutuu tihrustamaan läheltä.

6) Epäinformatiivisuus

Kirjan nimen tai edes kansikuvan pitää kertoa jotain kirjan sisällöstä. Viisi ympyrää ja kolme neliötä ei kerro yhtään mitään. Jos ihminen selaa verkkokaupasta kirjoja, hän ohittaa epäinformatiivisen kannen. Älä siis tee näin:

Strategisen henkilostojohtamisen kaytannot

Yllä olevan kirjan ulkoasu on yhtä elävä ja vivahteikas kuin hiekkasäkki. Nimi on kankea, eikä se ole edes kovin isolla kirjoitettu. Tee siis mieluummin näin:

Kehita kokeillen

Tässä kontrasti on hyvä, ja kirjan idea lyö välittömästi itsensä läpi lukijalle.

7) Omat mokat

Nämä kaikki säännöt olen oppinut itse kantapään kautta. Alkuperäisessä Tekstiä ruudulla -kirjassa oli opuksen nimi aivan liian pienellä pistekoolla, eikä kansigrafiikka kertonut yhtään mitään kirjan sisällöstä. Tulos oli laama:

Tekstia ruudulla

Vieläkin värisyttää.

Toinen huono kansi oli Uuden työelämän aakkoset. Siinä on mahtavan Lindan kuvitus, mutta kokonaisuus ei toimi pienenä kuvana. Meidän olisi pitänyt kirjoittaa kirjan nimi jollain perusfontilla ja isolla pistekoolla. Lisäksi meidän olisi pitänyt tilata Lindalta sellainen kuva, joka ei olisi ollut näin yksityiskohtainen. Tuon kansikuvan olisi sitten voinut liittää esipuheeseen tai takakanteen.

Uuden tyoelaman aakkoset

Myöskään Sano se someksi -kirjan alkuperäinen kansi ei toiminut. Kuvitus ei kertonut mitään asiasta, ja kirjan nimi olisi saanut olla isommalla. Kontrastikaan ei ollut paras mahdollinen.

Sano se someksi

* * *

Kuka näistä kaikista kansista on vastuussa? Kenen ansiota on se, jos kansi on hyvä? Ketä pitää haukkua, jos kansi ei toimi?

Kansi on aina kirjailijan, graafikon ja kustannustoimittajan yhteistyötä. Vastuussa on tämä kollektiivi yhdessä. Kun katsoo huonoa kirjankantta, ei voi syyttää ketään tiettyä tahoa, ellei tunne prosessia ja kannesta käytyä keskustelua.

Kolmesta viimeisestä kannesta otan itse syyt niskoilleni. En alunperinkään pitänyt Tekstiä ruudulla -kannesta, mutten kehdannut sanoa mitään. Lindan piirustukseen taas ihastuin, mutta minun olisi pitänyt tajuta kokeneimpana kirjantekijänä, että se ei toimi pienellä näytöllä. Minun olisi pitänyt pyytää uutta versiota myös Sano se someksi -kannesta: en ajatellut lainkaan verkkokauppaa ja kannen epäinformatiivisuutta.

Kun miettii huonojen kansien prosenttiosuutta tuotannossani, taidan itse johtaa Suomen surkeimmat kirjankannet -kisaa.

 

 

 

22 kommenttia

Kustannussopimus 43 minuutissa, kollegana @j_sjoman

Joskus kirjaprojektit lähtevät lentoon niin nopeasti, että tukka meinaa lähteä päästä. Tämä tapahtui maanantaina 26.1.:

klo 9.59

Olin aamupalalla AP Hulkon kanssa, kun päähän pälkähti kirjaidea. Pistin viestiä Twitteriin:

klo 10.00

Jarkko oli onneksi linjoilla:

klo 10.42

Soitin saman tien Kauppakamarin kustannuspäällikölle Piia Similälle. Hän näytti vihreää valoa heti puhelimessa.

* * *

Niille jotka eivät tunne kustannusalaa: 43 minuuttia kirjaideasta kustannuspäätökseen on varmaankin Suomen ennätys. Monilla kustantajilla päätöskierros vie kolmisen viikkoa.

* * *

Tänään istuimme alas nokakkain Piian ja Jarkon kanssa. Saimme aikaan kirjan nimen ja laadimme aikataulun. Kansi tulee ulos helmikuun aikana, ellei Jarkko nyrjäytä sormiaan Slidesharen kimpussa.

Kirjan nimi on

Lisää otsikko napsauttamalla
– Asiantuntijan käsikirja diaesityksiin ja presentaatioihin

Aika hyvä, eikös vain?

6 kommenttia

Haamukirjoittaja nostaa asiantuntijan esille

Lähetin juuri kahdelle eri asiakkaalle tarjouksen samasta asiasta. Molemmat haluavat julkaista tietokirjan niin, että minä olen tiimin kanssa tekemässä sitä, mutta nimeäni ei tule kirjan kanteen.

Kyse on siis haamukirjoittamisesta, mutta höystettynä vähän laajemmalla toimenkuvalla. Tiimini pitää myös hoitaa projektinhallinta ja etsiä kirjalle hyvämaineinen kustantaja. (Omakustannehan ei toimi tässä tapauksessa.)

Julkaisen ohessa toisen tarjouksen sinällään, niin näet mitä kaikkea prosessi vaatii. Teksti on melko rentoa, koska kirjoitin sen tutulle ihmiselle.
* * *

1) Tietokirjan julkaisemisen idea ja hyödyt


Kun asiantuntija tekee tietokirjan tunnetulle kustantajalle, se tietty paaluttaa hänen asemansa alan johtavana asiantuntijana. Kirjan teko tuo lisää kauppaa ja tunnettuutta. Tietokirja on niitä harvoja markkinointivälineitä, jonka asiakas haluaa ostaa.

Mulla jokainen kirja on tuonut uusia asiakkaita. Isoimmillaan yhden ainoan kirjan tekemä myyntityö on tuottanut 34,3 prosenttia koko vuoden liikevaihdosta.

2) Haamukirjoittamisen työnjako ja -vaiheistus

  • helmikuu: kirjan nimi ja kärki (mietitään yhdessä)
  • helmikuu: kustantajien kilpailutus ja hankinta (ensisijaisesti minä)
  • maaliskuu: aineiston* keruu ja sisällysluettelo (ensisijaisesti te, minä tukena)
  • huhti-toukokuu: kirjan koostaminen aineistosta (minä ja tiimini)
  • kesäkuu: täydentäminen ja lisätekstit (me tilaamme, te kirjoitatte)
  • kesäkuu: kirjan yhtenäistäminen (minä ja tiimini)
  • elokuu: kirja kustannustoimittajalle (kustantaja)
  • elokuu: käsiksen korjauskierrokset (te, kustantaja ja minä)
  • syyskuu: kirja taittajalle (kustantaja)
  • syyskuu: taiton korjauskierrokset (te, kustantaja ja minä)
  • lokakuu: kirja painoon ja julkkarit (te ja kustantaja)

* Aineistoksi käyvät aiheeseen liittyvät blogipostaukset, diaesitykset, ranskalaiset viivat, sisäiset dokumentit ja muut teidän tuottamat tekstit. Tarvittaessa tarkennamme sisältöjä haastatteluilla.

3) Kirjaprosessin hinta

  • Firmani osuus on 4000 e + mahdolliset matkakulut + alv.
  • Valmiin käsikirjoituksen pituus on noin 120 sivua kuvineen.
  • Hinta sisältää projektinhallinnan ja aikatauluttamisen – me siis piiskaamme teitä, ei toisinpäin.
  • Haamukirjoittajiemme nimiä ei näy valmiin kirjan kannessa, vaan siinä on vain teidän nimet.
  • KKOY mainitaan vain kirjan etulehdellä painon ja kustantajan kanssa.
  • Te saatte kustantajan kanssa sovitun provision, eli KKOY ei tule siihen väliin.
  • Te säästätte kirjoitustyötunteja arviolta 70-100. Säästetyn stressin määrä on moninkertainen.

* * *

Ja nyt pakollinen disclaimer: tässä tarjouksessa on alin mahdollinen hinta. Euroja ropsahtaa lisää, jos

  • aihepiiri on tiimilleni täysin vieras ja joudumme tekemään enemmän taustatutkimusta
  • valmis aineisto on niin suppeaa, että haastatteluja on pakko tehdä enemmän
  • firmani nimeä ei näy edes etulehdellä
  • et ole niin tuttu kuin se, jolle tämän tarjouksen lähetin.

Ja toinen disclaimer: en voi tehdä kirjaa, jos kirjoittajalla itselläänkään ei ole käsitystä siitä, mitä kirja koskee, mikä on sen ydinteesi, kuka sen haluaisi lukea ja miksi kukaan olisi kiinnostunut kustantamaan sitä.

Kahdella tämänaamuisella asiakkaallani nämä asiat olivat kunnossa.

4 kommenttia