Lenita lavalla ja muut kesän huipputapahtumat

Tämä on härski mainostuspostaus. Keväällä on nimittäin tulossa muutama tosi upea tapahtuma, joista liekehdin jo nyt. Listaan kolme tärkeintä aikajärjestyksessä:

Diakirjan julkkarit 4.5.

Jiihaa, Jarkon ja minun Lisää otsikko napsauttamalla -diakirja on valmis. Julkkarit ovat Kauppakamarilla Helsingissä torstaiaamuna 4.5. Tarjolla on tuhtia tietoa paremmista diaesityksistä. Tilaan mahtuu vain viitisenkymmentä ihmistä, joten kannattaa ilmoittautua ajoissa.

Ilmoittaudu julkkareihin täällä.

Pääsen lavalle Lenitan kanssa 9.5.

Lexperiencen omistaja, juristi Elina Koivumäki järjestää henkilöbrändäyksestä kertovan seminaarin Helsingissä tiistaina 9.5. iltapäivästä. Itse pääsen lavalle yhtä aikaa legendaarisen bisnesvaikuttajan Lenita Airiston kanssa.

Voi olla, etten pysty puhumaan mitään, koska otan vain kuvia Lenitasta. Tai sitten kyhjötän hiljaa muistivihko kädessä ja kirjoitan ylös Lenitan jokaisen sanan.

Ilmoittaudu katsomaan Lenitaa täällä.

Retoriikan kesäkoulu 9.6. – kovempi kuin Chuck Norris

Antin ja minun järjestämä Retoriikan kesäkoulu tulee taas, kuudennen kerran. Tapahtuma on perjantaina 9.6. Hämeenlinnan Verkatehtaalla. Torstain työpaja on myyty loppuun, ja näyttää siltä, että perjantainkin tilaisuus pitää siirtää suurempaan saliin. Olemme jo nyt tehneet kävijäennätyksen, vaikka tapahtumaan on vielä yli kaksi kuukautta.

Puhujina on muun muassa infosodan asiantuntija Saara Jantunen sekä ajankohtainen toimittaja Susanne Päivärinta. Lisäksi lavalle nousee esiintyjiä, joista me kuolevaiset emme ole kuulleetkaan: heidän työnsä puhuvat puolestaan. Puheenkirjoittaja Sarah Hurwitz tulee Valkoisesta talosta ja puheenkirjoittaja Tim Kiddell Downing Street 10:stä.

Ilmoittaudu Kesäkouluun täällä.

 

Kerro oma kantasi

”Ei tällä diaesityksellä mitään tunteita haeta”

Viimeistelemme Jarkon kanssa diaesityksiä käsittelevää kirjaamme Lisää otsikko napsauttamalla. Kirjoitin tänään koosteen siitä, mitä ovat tunnetavoitteet diaesityksessä.

Liian monet diaesitysten pitäjät nimittäin kuvittelevat, että fakta on tärkeintä. He uskovat, että sisältö ratkaisee. Kun se on kunnossa, niin kaikki muu menee omalla painollaan ja yleisö lakoaa maahan palvomaan uutta messiastaan.

Väitän kuitenkin, että fakta ei riitä. Jokaisella diaesityksellä pitää olla kaksi tavoitetta:

  • tiedolliset tai taidolliset tavoitteet
  • emotionaaliset tavoitteet.

Mitä haluat saada aikaan? Mitä katsojien pitää ajatella tai tehdä, kun he ovat nähneet diaesityksesi? Mikä tunnereaktio heissä pitäisi herätä?

Tunnereaktio tarvitaan aina. On turha kuvitella, että pelkkä fakta kantaisi yhtään mihinkään. Tämä pätee silloinkin, kun osallistujissa olisi vain juristeja, ekonomeja ja diplomi-insinöörejä. Asiaa on tutkinut muun muassa Nobel-palkittu taloustieteilijä Daniel Kahneman. Hän kertoo kirjassaan Thinking, Fast and Slow tunteiden voimakkuudesta ja siteeraa samalla psykologi Jonathan Haidtia:

The emotional tail wags the rational dog.

Mitä tunteiden huomiointi sitten tarkoittaa faktakeskeisen yleisön kanssa? Ei kai kukaan heistä ole tullut kuuntelemaan esitystä fiilisten vuoksi? Ethän sinä voi ryhtyä heittelemään ruusun terälehtiä ja paijaamaan päätä.

Jokainen ihminen kuitenkin käy tunteiden voimalla, vaikkei sitä itse haluaisi myöntääkään. Faktakeskeisessä osallistujaporukassa tunteet syntyvät esimerkiksi näin:

  • Osallistuja tuntee mielihyvää, kun arvostettu puhuja kertoo asian, joka tukee osallistujan mielipidettä. Hän voi jatkossa perustella omaa mielipidettään siteeraamalla asiantuntijaa.
  • Osallistuja tuntee tyytyväisyyttä ja oppimisen iloa kuullessaan uusia faktoja. Mitä helpompi hänen on muistaa nämä faktat, sitä pitemmälle tyytyväisyys kantaa, kun faktat hyödyttävät häntä omassa työssä.
  • Osallistuja nauttii, kun tieto on pureskeltu sopiviin palasiin ja sen kanssa edetään loogisesti. Esitystä on helppo seurata, eikä valtava datavyöry tukahduta.
  • Osallistuja kokee tyytyväisyyttä, jos hän saa olla yksi tuoreen tiedon ensimmäisistä vastaanottajista. Uusi tieto antaa hänelle kilpailuetua omassa työssä.
  • Osallistuja kokee huojennusta ja jopa iloa, kun hän saa helpon käytännön työkalun tai esimerkin monimutkaiseen asiaan. Hän säästää aikaa, kun hänen ei itse tarvitse ratkaista soveltamisen ongelmaa tai luoda uutta etenemismallia.

On siis turha väittää, että ”ei tänne ole tultu tunteita hakemaan”. Jokainen hakee tunteita, ja sinun tehtäväsi esiintyjänä on tuottaa niitä. Tunteet toki syntyvät eri asioista. Joku nauttii esiintyjän huumorista, toinen tarinoista, kolmas loogisuudesta ja neljäs käytännön vinkeistä.

Määrittele aina sekä tunnetavoitteet että tieto- ja taitotavoitteet, jotka haluat osallistujien saavuttavan. Ne voivat olla esimerkiksi tällaisia:

  • ”Haluan, että osallistujat poistuvat tyytyväisinä siihen, että he ovat oppineet virkkaamaan ketjusilmukan.”
  • ”Haluan, että osallistujat poistuvat toimeliaina ja innostuneina kokeilemaan uutta renkaanvaihtometodia, jonka heille esitin.”
  • ”Haluan, että osallistujat hieman turhautuvat kasauslinjaston nykytilanteeseen ja ryhtyvät vaatimaan muutosta toimintatapoihin.”
  • ”Haluan, että osallistujat kiinnostuvat oman motivaation merkityksestä ja ehkä oppivat vastaamaan omista tunteistaan reklamaatiotilanteissa.”
  • ”Haluan rohkaista ja innostaa osallistujia ottamaan paremman vastuun lisämyynnistä.”

Jos esitykselläsi ei ole tunnetavoitetta, se on vasta puolikas esitys.

8 kommenttia

Organisaatio, anna väljyyttä otsikkodioihin

Oooh, Jarkko ja minä olemme kirjoittaneet Lisää otsikko napsauttamalla -diakirjaa tukka hiessä, hiki hatussa ja hattu sauhuten.

Viikolla kirjoitin lisää jaksoon 2.3 Organisaatiobrändi ja firman diapohjat.

Tajusin samalla yhden kriittisen ongelman organisaatioiden diapohjissa. Jos otsikkodia on identtinen, kenellekään ei jää siitä mitään muistijälkeä. Hyvänä (tai siis huonona) esimerkkinä on Suomen Pankin diapohja Slidesharessa:

Suomen Pankki

Joka halvatun dia näyttää samalta, eikä otsikko erotu. Edes minulla ei ole noin suppeaa valikoimaa, vaikka otsikkodiani ovatkin turhan samankaltaisia.

Kannattaa verrata Jarkon otsikkodioihin:

Jarkko Sjoman

Jokainen kansi erottuu, ja silti tekijän tyyli on persoonallinen ja yhtenäinen. Lisäksi otsikko on kyllin isolla erottuakseen postimerkin kokoisesta esikatselukuvasta.

En tarkoita, että Suomen Pankin kaltaisen instituution pitäisi lähteä revittelemään väreillä ja iskulauseilla. Tarkoitan sitä, että diojen laatijoilla pitäisi olla pieni mahdollisuus varioida kansikuvaa ja kirjoittaa isompi otsikko.

Monessa organisaatiossa diapohjagraafikko on sekoittanut kaksi asiaa: kahlitsevan mallin ja yhtenäisen tyylin.

  1. Kahlitseva malli tuottaa orjallisesti samannäköistä massaa, joka ei enää palvele diojen tekijää eikä katsojaa.
  2. Yhtenäinen tyyli tarkoittaa määriteltyä otetta, värimaailmaa ja kuvituslajia, joista tyyli rakentuu, vaikka otsikkodiat ovatkin keskenään erilaisia.

Yhtenäinen tyyli pitää määritellä tietenkin organisaation brändin mukaan. Se voi olla yhtä hyvin revittelevä tai konservatiivinen; mustavalkoinen tai värikäs; valokuviin perustuva tai piirretty. Kunhan se ei ole orjuuttava vankila.

 

6 kommenttia