Pulmakirja tulossa, pollatreeniä tarjolla

Allekirjoitin viime viikolla Alma Talentin kanssa kustannussopimuksen Aivojen huoltokirjasta. Tarkoituksena on tehdä opus, jossa on erilaisia älytreenejä sekä asiantuntijahaastatteluita aivojen kehittämisestä.

Pulmakirja juontaa juurensa niinkin kauas kuin lapsuuteni kesäpäiviin. Meillä oli mökillä Valittuja Paloja 1950–1970-luvuilta. Niissä oli erilaisia älytestejä, joita ratkoin innoissani. Rakastin kompakysymyksiä ja kolmiulotteisten palikoiden pyörittelyä päässäni.

Pulmatehtävät ovat viime aikoina kiertäneet jälleen somessa ahkerasti. Ne ovat kokeneet uuden tulemisen, koska pulmakuvia on helppo jakaa ja hauska ratkoa. Ajanvietettä digitaalisen yhteisnuotion äärelle.

Tulevan kirjan jokainen tehtävä tulee kuitenkin olemaan uniikki, koska ei ole mitään järkeä kopioida netissä kiertäviä pulmia. Toki tehtävätyypit ovat tuttuja, mutta jokainen sisältö itsessään on uusi.

Tein jo mensalaisten FB-ryhmässä pientä sorsastusta: kyselin hyviä pulmatyyppejä, kirjan nimi-ideoita sekä innokkaita esilukijoita.

Miika osallistui keskusteluun ja esitti pari oivallista kysymystä, joiden vastaus ei mahtunut Facebookiin. Niinpä hoidan vastaamisen näin blogitse.

Mensa Miika

Erinomaisia kysymyksiä.

Teen tosiaan itse kaikki tehtävät. Onneksi niitä ei ole neljää tehtävää per sivu, vaan todennäköisemmin yksi per sivu. On kuitenkin jätettävä tilaa ratkojan muistiinpanoille, ja jos kyseessä on kuviopäättelytehtävä, se vaatii itsessäänkin tilaa vaihtoehtoineen.

Miika on aivan oikeassa siinä, että graafikon ja taittajan kanssa täytyy tehdä helkutin tiivistä yhteistyötä. Minähän piirrän kuviotehtävät ensin itse, ja graafikkoraukka siistii ne. Jos siinä vaiheessa tulee virhe, sitä voi olla vaikea hoksata jälkikäteen. Juuri siksi tarvitsen esilukijoita uhreikseni.

Tehtävissä on muun muassa klassisia vihjepäättelytehtäviä, joissa pitää osata yhdistää muuttujat. Helpoimmillaan ne ovat tällaisia. (Anteeksi oikoluvun alleviivaukset kuvakaappauksessa. Kuva suurenee klikkaamalla.)

ritarit

Myös kuviopäättelytehtävät näyttävät tässä vaiheessa varsin arkisilta. Graafikko joutuu fiksaamaan kaikki vinksallaan olevat elementit keskelle ja kehyksen yli lipsuvat viivat siisteiksi. Tässä tehtävässä ollaan jo keskivaikeassa tasossa:

pallot halki

Kirja ilmestyy loppuvuodesta. Käsikirjoituksen deadline on kesäkuussa. Hermoromahdukseni on aikataulutettu toukokuulle.

Kerro oma kantasi

Asiakaskokemus on paidan alle sukeltamista

Puhuin perjantaina Oulussa Salesvation-tapahtumassa asiakaskokemuksesta. Eräs teesini oli ”sukella asiakkaan paidan alle”.

Tämä tarkoittaa sitä, että jokaisen myyjän ja asiakaspalvelijan pitää ymmärtää, mikä toiselle ihmiselle on tärkeää ja mitä juuri tämä asiakas tarvitsee.

Yksi asiakas kaipaa ripeää, tehokasta ja asiakeskeistä palvelua, ja toinen haluaa käyttää aikaa vitsailuun ja yhteisen sävelen löytämiseen. Sama palvelu ei toimi kaikille: juttelunhaluinen asiakas pitää tehokasta myyjää kylmänä, ja kiireinen asiakas pitää jutustelevaa myyjää jaarittelijana.

Myöhemmin sain blogin palautelomakkeeseen kiittävän palautteen, jossa pyydettiin myös tarkennuksia. Lyhensin hieman kysymystä, mutta pääpiirteissään se oli tällainen:

Kerroit myynnistä ja asiakaskokemuksesta, jopa paidan alle sukeltamisesta. Saimme vinkkejä päivittäiseen työhömme, mutta mua jäi askarruttamaan yksi asia.

Esimerkki työelämästä (myymme kokous/ kongressipalveluita): myyntipalvelumme neuvottelee BtoB kauppaa ja kaupat tehdään. Tilaisuus toteutuu ja neuvottelukumppani tuo 300 kaveria mukana. Aikas helkkarin monta paitaa joiden alle sukeltaa! Kiirettä pitää asiakasrajapinnassa.

Tässähän ei riitä että tilaaja/ostaja on tyytyväinen, täytyy onnistua JOKAISEN kohdalla, jokaiselle tulisi jäädä positiivisesti ainutlaatuinen kokemus. Olisiko sinulla jotain ajatusta kuinka onnistua?

Erinomainen kysymys! Samalla huomasin tärkeän puutteen esityksessäni: en painottanut tarpeeksi paljon sitä, että asiakaskokemus syntyy muustakin kuin kasvokkaiskohtaamisista.

Kokous- ja kongressijärjestäjän asiakaskokemus syntyy esimerkiksi  näistä:

  • miljöö ja tilat (ei ahdasta, mutta ei liian väljääkään)
  • tunnelma ja lähestyttävyys
  • taustamusiikki, sisustus ja valaistus
  • ei jonoja
  • sujuva ohjaaminen opastein ja suullisesti
  • toimivat narikkapalvelut
  • teeman mukaiset printit, esitteet, opasteet ja diataustat
  • juontajan tai moderaattorin sitoutuminen ja taito innostaa
  • ohjelman juoksutus (ei tyhjäkäyntiä, mutta ei kiirettäkään)
  • ruoka ja muut tarjoilut
  • wc-tilojen riittävyys ja siisteys
  • parkkipaikat ja julkinen liikenne.

Näiden kaikkien täytyy olla yhdenmukaiset ja istua siihen, mikä mielikuva asiakkaalla on tapahtumaan tullessaan. Onko ilmapiiri luksusta: kattokruunuja, juhlapukuja ja kuohuviiniä? Vai onko se luonnonmukainen ja rustiikki: raakalautaa, käsintehtyä kierrätyspaperia ja nyhtökauraa? Vai värikäs: pinkkejä säkkituoleja, värivaloja ja mandariineja?

Kun tapahtuman ennakkoviestintä vastaa toteutusta, asiakaskokemus on erinomainen. Se asiakas, joka alun perinkin inhosi kuohuviiniä tai nyhtökauraa, ei koskaan ilmoittautunut mukaan – joten hän ei myöskään pettynyt.

* * *

PS. Upea Linda piirsi muistiinpanot esityksestäni:

Kerro oma kantasi

Sain taas Jannelta haukut tietokirjavinkeistäni

Sain jälleen kerran kuulla kunniani. Janne motkotti minulle siitä, että käytän koti-illastani aikaa vieraitten ihmisten yksilölliseen auttamiseen ilmaiseksi.

Olin saanut sähköpostiin erään tietokirjan alustavan käsikirjoituksen. Toinen tekijöistä toivoi, että tykkäisin heidän kirjansa Facebook-sivusta ja mainostaisin sitä kavereilleni.

Lukaisin käsikirjoituksen läpi ja totesin, että se on vielä pahasti kesken. En siis voinut tykätä FB-sivusta saati suositella kollegoille. Päätin kuitenkin laatia tekijöille vinkkilistan, jonka avulla he voisivat parantaa kirjaa. Meilasin sen toiselle tekijälle ja vaihdoin vielä yhden tarkentavan viestin hänen kanssaan.

Janne motkotti ajankäytöstäni. Selitin pokkana, että olin koko ajan suunnitellut laativani meilin perusteella postauksen, koska se auttaa muitakin esikoiskirjailijoita.

Tässä siis palautelistani:

Näin parannat tietokirjasi käsikirjoitusta

1) Sisällysluettelon on oltava jäsennelty. Kirjassa pitää olla 5–7 päälukua, joissa on selkeät aihepiirit. Lisää jokaisen alle 2–9 alaotsikkoa. (Jos kirja on erityisen laaja, sen voi jakaa esimerkiksi 3–4 pääjaksoon, joista jokaisessa on 3–6 päälukua alaotsikkoineen.)

2) Taitto. Kirjassa kannattaa käyttää tuoreen näköistä taittoa ja kuvitusta. Älä käytä vanhentuneita fontteja, kulunutta kelta-persikkaista värimaailmaa tai clip art -tyylisiä piirroshahmoja, koska ne edustavat 1990-lukua. Osta ammattilaiselta, älä tee itse.

3) Tekstin elementit. Koosta kirja elementeistä niin, että siinä on pääosassa leipäteksti ja höysteenä erilaisia nostoja. Jos teet käsikirjaa, leipäteksti ei saa mieluusti virrata monen aukeaman läpi yksitoikkoisena, vaan väliin tarvitaan bulletlista, kiteytys, väliotsikko, tietolaatikko tai kuva. Nykyihminen silmäilee tietokirjaa, ei lue kannesta kanteen.

4) Rytmittele nostot ja kiteytykset tekstiin aina aihepiiriin sopivasti, älä neljää samalle sivulle. Muuten ne kilpailevat keskenään.

5) Lähdetekstien rooli. Jos koostat kirjan aiemmista kirjoituksistasi, muista että kirja ei ole sanomalehti. Esimerkiksi kolumnit ovat väärä tekstilaji kirjaan. Kolumnien sijaan nostot voisivat olla vaikkapa kehystettyjä tai sisennettyjä tarinalaatikoita, joihin sopii vinjetiksi paremmin graafinen tunnus kuin kolumnistin kasvokuva. Kirjaan ei myöskään voi tuoda sanomalehdestä mielipidekirjoitusta, mutta sitä voi toki siteerata, jos teksti on erityisen oleellinen.

6) Tarinat nostoiksi. Lukijat pitävät tarinoista, kunhan ne ovat uusia ja mielenkiintoisia. Ne kannattaa eritellä selkeiksi nostoiksi, etteivät ne huku muun leipätekstin sekaan. Toinen hyvä paikka tarinalle on leipätekstissä heti väliotsikon jälkeen.

7) Bulletlistat. Käytä kirjassa bulletlistoja, joihin koostat toimintavinkkejä, esimerkkejä tai menettelytapoja. Ne auttavat silmäilevää lukijaa.

8) Tekstilaji. Huolehdi, että kirjan tekstilaji on tunnistettava. Lukemani kirjan isoin ongelma oli se, että se oli sekoitus elämäkertaa ja ohjekirjaa. Lukija ei oikein tiedä, kumpaa hän on lukemassa. Rakentaisin kirjan enemmän käsikirjaksi, jolloin sinne tarvitaan lähdekirjallisuutta, muiden asiantuntijoiden haastatteluja ja niin ollen myös vähemmän valokuvia tekijästä. Kirja ei saa olla kuin aikakauslehden henkilöhaastattelu.

Vastaava ongelma oli muuten aikanaan eräässä toisessa käsikirjoituksessa, jota minulle tarjottiin. Se oli yhdistelmä golf-käsikirjaa ja johtamisen opasta. Kirjoittaja ei suostunut tekemään valintaa kirjan fokuksesta, jolloin lukijalle jäi sekava kuva.

9) Lähdeluettelo. Tietokirja ei ole tietokirja, ellei siinä ole lähteitä. Bisneskirja tai käsikirja ei saa vilistä tieteellisen tekstin lähdeviitesulkeita, mutta lopussa pitää olla kooste käytetyistä kirjoista. Niistä oleellisimmat kannattaa mainita sanallisesti leipätekstissä.

* * *

Janne täytti velvollisuutensa valmentavana advisorina, ja minä pelastin tilanteen nerokkaalla ”postaan tästä blogiin” -puolustuksella. Nyt taputan omaa selkääni oivallisen hämäykseni ansiosta.

7 kommenttia