Uhriutuvan hammastahnan brändäysvinkki

Keksin juuri upeita sloganeita hammastahnabrändille. Miltä nämä kuulostavat?

Hammastahnaamme ei arvosteta tarpeeksi!

Miksi huulipuna myy, mutta hammastahna ei?

Anna hammastahnalle arvostus, joka sille kuuluu.

Älä dissaa hammastahnaa!

Jos sinä olisit hammastahna, sinäkin ymmärtäisit.

No eiväthän ne hyvältä kuulostaneet. Uhriutuva hammastahna ei vaikuta kovin vakuuttavalta. Tuollaisen mainostaja ei usko itseensä edes itse, vaan hän hakee hyväksyntää muilta.

Miksi siis teemme tätä ihmisinä? Miksi kerromme, että ”meidän naisten on vaikea edetä miesvaltaisella alalla” tai ”me pienyrittäjät emme saa ääntämme kuuluviin” tai ”VR unohtaa meidät hämeenlinnalaiset”?

Huomaathan, ettei kyse ole nyt siitä, ovatko nämä väitteet tosia vai eivät. Faktasisällöllä ei tässä kohtaa ole mitään merkitystä. Sen sijaan väliä on sillä, että jos esität väitteen, jossa asemoit itsesi uhriksi, pysyt uhrina.

Uhri on aina riippuvainen muiden hyväksynnästä ja muiden ratkaisuista. Hän asemoi itsensä alisteiseksi suhteessa muihin. Sen sijaan aktiivinen ihminen on itse toimija ja ratkaisija.

Olen toukokuun alussa lavalla haastateltavana eräässä henkilöbrändäystapahtumassa yhdessä Lenita Airiston kanssa. Lenita on erinomainen esimerkki ihmisestä, joka ei nöyristele eikä marttyroidu. Hän on uhriutuvan hammastahnan vastakohta. Kaiken lisäksi Lenita on puskenut itsensä läpi 1960–1980-lukujen, jolloin maailma faktisesti oli seksistisempi kuin nykyään. Siitä huolimatta en ole nähnyt häneltä yhtä ainutta uhriutuvaa lausuntoa.

* * *

Tiedän jo nyt, että muutamalla lukijalla on tällä hetkellä karvat pystyssä, pulssi katossa ja verenpaine niin korkealla, että se ylittää älykkyysosamäärän. Miten tuo mikälie-katleena kehtaa verrata ihmistä hammastahnaan? Eihän ihmisarvoinen elämä ole kaupallisuutta! Emme me ihmiset ole brändejä!

Nyt kannattaa tasata pulssi ja miettiä markkinoinnin historiaa. Käytöksemme ei nimittäin tarvitse perustua markkinointiin, sillä markkinointi perustuu ihmisten käytökseen. Mainostajat ovat huomanneet jo kauan sitten, että meihin ihmisiin vetoavat esimerkiksi sellaiset asiat kuin kauneus, turva ja läheisyys. Jos mietimme mainostajan keinoja, samalla analysoimme itseämme ihmisrotuna.

Markkinoinnista voi siis oikeasti ottaa oppia. En tietenkään tarkoita oman itsen kaunistelua paremmaksi enkä tarkoita oman itsen vääristelyä. Sen sijaan tarkoitan sitä, että uhriutuminen ei vetoa keneenkään muuhun paitsi uhrin omaan viiteryhmään. Jos uhriutuminen olisi validi viestinnällinen pelimerkki, sitä olisi käytetty mainonnassa jo vuosikymmenten ajan.

Osta nyt pliis meidän hammastahnaa, sillä me kaipaamme huomiotasi.

Yksilön elämässä pätevät samat yksinkertaiset viestinnän lait kuin organisaatioiden toiminnassa: pyydä anteeksi, auta muita, ole avoin ja ratkaise ongelmia.

Seuraavat linkit käsittelevät kahden korkeastikoulutetun Minnan työnhakua. Mitä veikkaat, miksi jälkimmäinen sai nopeammin duunia?

Ensimmäinen korkeakoulutetuista Minnoista on itsesäälin vallassa. Hän surkuttelee sitä, että työttömyydessä ”osittain kyse saattaa olla siitä, että tämä on miesvaltainen ala”. Jälkimmäinen Minna taas piti blogia ja lähetti joulukortteja potentiaalisille työnantajille. Hän sai duunia.

* * *

Jos ei saa uhriutua, niin mitä sitten pitäisi tehdä? Maailma on kuitenkin monesti epäoikeudenmukainen paikka, eikä kaikkien arki ole yhtä auvoista leijailua kuin minun elämäni ilmeisesti on.

Ratkaisuista tykkäävänä ihmisenä annan pari konkreettista neuvoa voimallisempaan viestintään:

  1. Muista, että viestintä on oman asenteen muuttamista. Pyri aina keskittymään vahvuuksiin ja ratkaisuihin, älä heikkouksiin ja ongelmiin. Kävele esteet kumoon tai kierrä ne olkia kohauttaen, aivan kuin niitä ei olisikaan tai niillä ei olisi väliä.
  2. Puutu epäkohtiin kolmantena osapuolena. Silloin et asemoidu uhriksi, vaan pelastajaksi. Esimerkiksi ruokajätti Orkla vastusti rasismia aktiivisesti – ja profiloitui samalla auttajaksi.
  3. Voit käyttää silloin tällöin itseironiaa, kunhan siinä ei ole marttyyrivivahdetta. Itseironia nostaa ihmisen vaivansa tai heikkoutensa yläpuolelle. Sen sijaan jos marttyroidut tai uhriudut, pysyt ikuisesti ”vahvempien” alapuolella.
  4. Älä syytä muita, ellei sinulla ole vedenpitäviä todisteita. (Ja silloinkin kannattaa hankkia joku muu esittämään syytökset puolestasi.) Monesti oma painottunut asenne saa hakemaan vikaa muista, vaikka itsekin voisi katsoa peiliin.
  5. Omista ongelmista voi puhua ammattilaisille tai läheisille. Älä kuitenkaan vuodata niitä somessa tai mediassa. Jos annat haastattelun kokemistasi raskaista ajoista, tuo mukaan toivoa ja selviytymistä.

Älä ole uhriutuva hammastahna. Ole se hammastahna, joka saa ihmisten parhaat puolet esiin.

14 kommenttia

Vinkkejä Linkedin-spämmääjälle

Olen jo hyväksynyt sen, että saan Linkedin-spämmiä. Olen kasvosokea ja tapaan paljon ihmisiä, joten hyväksyn kaikki kontaktipyynnöt. Todennäköisesti pyynnön lähettäjä on ollut koulutuksessani, tai ehkä olen tavannut hänet jossain seminaarissa.

Aina silloin tällöin astun miinaan. Kyseessä ei olekaan tuttu kontakti, vaan tyrkkyspämmääjä.

Sain taas tänään yhden spämmin. Sen perusteella kokosin kätevän Linkedinin tyrkkyoppaan, jonka avulla sinäkin voit oppia mainostamaan hieman mukavammin.

  1. ÄLÄ lähetä ensimmäisenä viestinäsi mainosta, jota kopioit viestipohjasta toiseen.
  2. ÄLÄ mainosta 40-vuotiaalle nuorisotapahtumaa: ”sinulle, kuten kaikille muillekin tulevaisuuden potentiaalisille vaikuttajille”.
  3. ÄLÄ suosittele yksinyrittäjälle tapahtumaa ryhmäalennuksella ”jos yrityksestäsi olisi useampi halukas tulemaan – –”.
  4. ÄLÄ kutsu minua Tuireksi, vaikka se kiva nimi onkin.
Mutta muuten homma meni tosi kivasti putkeen. Jäit mieleeni.

2 kommenttia

Vinkki: älä koskaan keksi itse ”asiakkaiden kokemuksia”

Sain EOT:n lukijalta juttuvinkin. Hän oli etsinyt yhdistykselleen mitaleja jaettavaksi ja törmännyt erään palkintoja myyvän firman melko epäuskottavaan ”Asiakkaiden kokemuksia” -sivuun:

Kokemuksia palkinnot

 

Tuskin oikeat asiakkaat olisivat oma-aloitteisesti lopettaneet palautteensa samaan sloganiin. Puhumattakaan siitä, että Jarkko, Nina ja Puavo esiintyvät monessa muussakin mainosmatskussa ympäri maailman:

Jarkko Google kuvahaku Nina Google kuvahaku Paavo Google kuvahaku

Soitin firman omistajalle ja kysyin markkinoinnin todenperäisyyttä. Hän vastasi ytimekkäästi:

En mä tiedä niistä tarinoista. Ne on mainostoimiston tekemiä. Sun pitää antaa palautetta sinne.

Kerroin, että hän ei voi vierittää julkaisuvastuuta mainostoimistolle. Muistutin myös, että hänen firmansa rikkoo markkinointilainsäädäntöä. Vastaus oli tömäkkä:

Jos sä kirjoitat tästä sun blogiin, mä nostan herjaussyytteen.

Lopuksi sain tietenkin luurin korvaani, mutta se oli odotettua.

Nyt puntaroin kovasti, pitäisikö firman nimi julkaista. Omistajan harrastama uhkailu vain voimisti tarvettani julkaista linkki EOT:ssa.

Linjani on kuitenkin ollut, että en kiusaa pienempiäni. Yritin selvittää yrityksen taloustietoja, mutta se ei ole toimittanut dokumentteja kaupparekisteriin.

Niinpä en toistaiseksi linkitä tähän kyseistä firmaa, koska se lienee varsin vaatimaton kooltaan. (Jos löydät firman googlaamalla, ethän pistä linkkiä kommentteihin. Uskon, että omistaja korjaa tapansa piakkoin.)

Sen sijaan jos käy ilmi, että kyseinen toimija on iso tai laajemminkin epäeettinen, linkki ja nimi pamahtavat julki saman tien.

Summa summarum:

Älä koskaan tekaise päästäsi kehulauseita. Valehtelusta kärähtää.

Jos kukaan ei oikeasti halua kehua sinua, yrityksesi on todennäköisesti huono yhteistyökumppani.

29 kommenttia