Twitterissä omalla nimellä ja naamalla on merkitystä

Silloin tällöin Twitterissä törmää siihen harhakäsitykseen, että ”nimimerkki on yhtä vakuuttava kuin oma nimi” ja että ”sisältö on tärkeintä, ei sen esittäjä” ja että ”ei sillä ole väliä, kuka tämän on sanonut”.

Nämä oletukset rikkovat kaikkia viestinnän peruslakeja. Kerrotaanpa oikein esimerkkien kanssa, miksi näin on.

1) Mielipiteen esittäjän taustalla on väliä. Vertaa kahta seuraavaa kuvitteellista lainausta.

  • ”Pakolaiskiintiöitä on kasvatettava rajusti.” – Astrid Thors
  • ”Pakolaiskiintiöitä on kasvatettava rajusti.” – Jussi Halla-aho

Ensimmäinen ei olisi mikään uutinen, mutta toinen olisi. Peilaamme nimittäin kaikkia kuulemiamme väitteitä niiden esittäjään ja hänen aikaisempiin ulostuloihinsa. Jos Jussi Halla-aho nyt alkaisi vaatia Suomeen lisää pakolaisia, se olisi valtavan uutisen paikka.

2) Tekstin validiuden arviointiin kuuluu kiinteästi sen esittäjän arvovalta. Nyt kyse ei ole siis argumentoinnin oikeellisuudesta, vaan kyse on kuulijoiden intuitiosta. Näin me toimimme: jos koemme viestijän luotettavaksi asiassa X, uskomme herkemmin hänen mielipidettään myös asiassa Y – saati juuri siinä asiassa X.

Verrataanpa taas kahta kuvitteellista repliikkiä:

  • ”Eurooppaan on tulossa sota.” – Emppu Tölski, putkiasentaja
  • ”Eurooppaan on tulossa sota.” – Martti Ahtisaari

Taaskaan ensimmäinen ei ole uutinen, mutta jälkimmäisestä tehtäisiin laaja haastattelu ja se uutisoitaisiin laajalti.

3) Haluamme arvioida viestijän vaikuttimia. Onko puhujalla oma lehmä ojassa? Otetaanpa tällä kertaa kolme kuvitteellista esimerkkiä:

  • ”Sähköallergia on vakava sairaus, joka vaatii erikoissuojausta sähkösäteilyltä.” – Nimimerkki Totuus puhuu, Suomi24
  • ”Sähköallergia on vakava sairaus, joka vaatii erikoissuojausta sähkösäteilyltä.” – Erja Tamminen, sähkösäteilysuojaimien myyjä
  • ”Sähköallergia on vakava sairaus, joka vaatii erikoissuojausta sähkösäteilyltä.” – Emppu Tölski, sisäelintautien professori

Ensimmäinen kommentti herättää medialukutaitoisessa ihmisessä epäilyksiä. Edustaakohan nimimerkki sellaista tahoa, joka hyötyy sähkösäteilysuojien myynnistä?

Toinen kommentti herättää vielä herkemmin epäilyksiä: jos joku myy työkseen sähkösäteilysuojaimia, tietenkin hän promoaa omia tuotteitaan ulostuloissaan.

Sen sijaan puolueettoman professorin lausunto on uskottavin näistä kolmesta, vaikka väite itsessään on sama.

4) Nimimerkin takaa toimiminen mielletään helposti puskasta ampumiseksi. Tällöin kuulijoiden epäilys vaikeuttaa viestin perillemenoa. Varsinkin jos nimimerkki ilkeilee muille, häntä pidetään enemmän koulukiusaajana kuin aitona satiirikkona tai vallan vahtikoirana.

Otan jälleen esille kaksi keksimääni repliikkiä:

  • ”Jos joku osaa yhdistää foliohatun ja kukkahatun käytön, niin se on Päivi Räsänen.” – Nimimerkki Totuus puhuu, Suomi24
  • ”Jos joku osaa yhdistää foliohatun ja kukkahatun käytön, niin se on Päivi Räsänen.” – Jyrki Lehtola, Iltasanomat

Taaskaan ensimmäinen kommentti ei kiinnosta ketään, mutta Jyrki Lehtolaa kyllä luetaan ja siteerataan. Hänen tuottamansa kritiikki on jopa niin aiheellista, että siitä maksetaan.

* * *

Mikä on kirjoitukseni pointti? Sekö että nimimerkkejä ei saisi käyttää somessa?

Tietenkin niitä saa käyttää. On paljon tilanteita, joissa ihmisen on pakko käyttää nimimerkkiä. Moni arkaluontoinen teema vaatii anonymiteettiä.

Mutta älä koskaan luule, että ”vain sisällöllä on väliä”. Lukijoita ei nimittäin ole rakennettu niin. Me ihmiset tutkimme aina saamamme viestin mukana myös lähettäjän uskottavuutta, motiiveja ja historiaa.

Äläkä koskaan luule, että nimimerkillä saisi aikaan sellaista vaikutusta kuin aidon ihmisen persoonalla.

32 kommenttia

Kursailusta keisariuteen

Sain 17-vuotiaana käsiini alkoholia ja vedin tietenkin pään täyteen. Vasta vuosien mittaan opin, mitä on kohtuukäyttö.

Sama ilmiö näkyy muissakin uusissa asioissa: tolkullinen keskitie löytyy usein ääripään heilahdusten kautta. Ensin haetaan rajat, ja sitten vakiinnutaan niiden väliin.

Suomi on perinteisesti ollut kursailun ja vaatimattomuuden maa. Kun 50-vuotispäivillä vieraita kehotetaan kahvipöytään, kaikki viittovat toisilleen että ”mee sää ensin”. Kun joku kehuu suomalaista, hän vastaa että ”emmää ny niin tiiä, emmää oo mitenkään erikoinen”. Tällainen kursailu on naurettavaa ja hyödytöntä.

Mutta ei se toinenkaan ääripää ole kaunista katsottavaa. Suomeen on rantautunut kulttuuri, jossa jaetaan omia tekstejä suut ja silmät täyteen, vaaditaan erikoiskohtelua koulussa ja työpaikalla, photoshopataan meitsiet hoikemmiksi ja luodaan nettiin valeprofiileita kannattamaan omaa somepresenssiä. Tällainen keisarius on egoistista ja usein myös katteetonta.

Odotan toiveikkaana, että tämä heilahdus tasaantuu keskivaiheille. Silloin asiantuntija uskaltaa markkinoida itseään, mutta hän ei kuvittele olevansa kaiken tiedon keskus. Silloin meitsie on aito, eikä photoshopattu töröhuulipotretti. Kun ihminen sijoittuu kursailun ja keisariuden keskivaiheille, hän on ylpeä osaamisestaan, mutta se ei ole hänen ainoa viestinsä.

* * *

Mikä sai minut kirjoittamaan tämän postauksen?

Se, kun kaverini yhteistyökumppani lähetti joululahjaksi omia videoitaan ja haastatteluitaan.

Olisi nyt mieluummin antanut rahaa hyväntekeväisyyteen ja kertonut siitä.

6 kommenttia

Näin saat itsellesi Tahdon-profiilikuvan

Facebookissa ja Twitterissä ihmiset vaihtavat profiilikuvakseen Tahdon-tekstejä. Kaverilistani alkaa näyttää tältä:

Tahdon FB

Nyt on oiva hetki ottaa kantaa ja vaihtaa oma gravatar viestimään hyvästä asiasta. Tässä yksinkertaiset vinkit:

  1. Avaa Powerpoint ja siirrä siihen profiilikuvasi.
  2. Lisää diaan tekstikehys ja kirjoita siihen TAHDON.
  3. Siirrä tekstikehys kuvan päälle. Äh, minne se nyt meni?
  4. Siirrä kuva pois alta, niin tekstikehys löytyy.
  5. Siirrä kuva takaisin.
  6. Suurenna tekstikehyksen pistekoko isoksi. Vähän isommaksi. Eiku nyt meni liian isoksi. Eiku tollaseksi. Halvattu, peukalo naksahti.
  7. Vaihda fontti vaikkapa Arial Blackiksi.
  8. Äh, nyt pitää taas säätää pistekokoa.
  9. Vaihda fontin väriä mieleiseksesi. Äh, toi on huono. Vaihda uudelleen. Äh, toi hukkuu kuvaan. Äh, toi ei sovi. No toi saa kelvata.
  10. Säädä riviväli sopivaksi. Ei tollaseksi. Eiku nyt on hyvä.
  11. Pyyhi hikeä ja niistä nenäsi.
  12. Korjaa merkkivälistystä. EI LIIKAA! Prkl.
  13. Klikkaa itsesi vahingossa pois Powerpointista. Kas, päädyt Twitteriin.
  14. Ai täällähän on paljon mielenkiintoista juttua. Seuraa Twitterissä Tahdon Meemejä 2014.
  15. Ai niin, se profiilikuva. Missäs mä olinkaan?
  16. No nyt on kuva valmis. Ota siitä ruutukaappaus.
  17. Helkutti, siinä on kirjoitusvirhe. Itke lohduttomasti.
  18. Toista vaiheet 2–11 uusiksi, koska tekstin asettelu vaihtuu.
  19. Lopultakin kätevä Tahdon-profiilikuvasi on valmis! Aikaa meni vain 1,5 tuntia.

PS. Oikeasti saat kätevimmin Tahdon-profiilikuvan täältä.

13 kommenttia