Sinä vain luulet tuntevasi toisen ihmisen

Ystäväni isotäti kuoli lähes 80-vuotiaana. Isotäti oli naimaton ja lapseton, joten ystäväni oli yksi pesän siivoajista. Asunnosta löytyi sitä tavallista: koruja, vaatteita, vanhoja lehtiä ja valokuvia.

Ja yhtäkkiä todistus 1960-luvulla tehdystä abortista.

Se oli järkytys koko suvulle. Miten meidän isotäti saattoi! Naimaton, säädyllinen nainen! Eikä puhunut kenellekään asiasta!

Suku luuli tunteneensa vainajan, ja nyt tästä näyttäytyi täysin uusi puoli. Luuranko tuli kaapista postuumisti.

Sain juuri kuulla, että kaveripariskuntani on eroamassa. Molempien Facebook-seinä on positiivisen neutraali. Päältä päin kukaan ei tiedä, että lapsiperheessä jaetaan juuri nyt lusikoita.

Me Facebookin lapset luulemme, että tunnemme kaverimme ja sukulaisemme. Elämmehän avoimuuden aikakautta. Mutta kyseessä on harha.

Sosiaalinen media ei ole live-tv-show toisten elämästä. Sen sijaan se on leikattu ja toimitettu lähetys, jossa meille näytetään vain osa totuudesta.

Ja se on juuri se osa, johon olemme oikeutettuja.

6 kommenttia

Julkkis on satuhahmo, jolla ei ole mantelitumaketta

Vielä muutama vuosi sitten suhtauduin julkisuuden henkilöihin kuin leffan hahmoihin. Niinhän me tavikset teemme. Julkkikset ovat meille jotenkin epätodellisia ja kaukaisia. Heistä voi puhua miten haluaa:

Hiivatti mikä ääliö.
Miksi se nyt noin teki?
Mä näin sen kaupassa ja se osti lauantaimakkaraa!

Sanoin mielipiteeni myös EOT-blogissa, koska eihän sillä ollut mitään väliä. Julkisuuden henkilö on tavoittamaton, koskematon ja irti minun todellisuudestani. Ei kai nyt sellaisella ole tunteita.

Tätä samaa asennetta näkyy muillakin:

Joku Twitterin käyttäjä on siis löytänyt negatiivisen uutisen julkkiksesta X. Saman tien hän haluaa ehdottomasti jakaa sen suoraan kyseiselle julkkikselle ja muistuttaa, että häh-häh-hää, sulla tais mennä pieleen.

Väitän, että tämä Twitterin käyttäjä ei ole näin ilkeä läheisilleen. Hän ei taatusti etsi isänsä työstä virheitä ja kanna niitä tämän syliin. Hän ei myöskään kaivele esiin kavereidensa mokia ja muistuttele niistä julkisesti Instagramissa.

Mutta jostain syystä hän tekee julkkikselle niin.

Samoin minäkin menettelin ennen. En onneksi suoraan kohdentaen viestiäni julkkikselle, mutta EOT-blogissa kyllä. Televisiosta ja netistä näkyvät kasvot tuntuivat nimittäin kuvitteellisilta hahmoilta. Oli kuin katsoisi fiktiivistä draamasarjaa, jonka käänteitä on lupa kommentoida.

Tosiasiassa julkkiksenkin aivoissa on mantelitumake, jossa tunteet käsitellään. Hän on ihan oikea ihminen, perheineen päivineen. Hänellä on iloja ja harmeja, onnistumisia ja epäonnistumisia.

Väli-disclaimer: Ilman muuta jos joku tekee julkista työtä, työn tuloksista ja toimintatavoista voi keskustella julkisesti. Saahan minunkin kirjoistani tehdä kritiikkejä. Julkista työtä on siis lupa arvostella työn tulosten kautta, mutta ei tekijöiden persoonan kautta.

Sitä en kuitenkaan ymmärrä, että virheitä osoitellaan ja kannetaan toisen syliin. Jos ei ole tarjota asiallista kritiikkiä eikä rakentavia kehitysehdotuksia, vaan vain scheissea, niin sen voi pitää omana tietonaan.

* * *

Mikä sai minut muuttamaan omia tapojani nelisen vuotta sitten? Se kun tapasin työni tiimoilta joitain julkisuuden henkilöitä.

Huomasin heidän mantelitumakkeensa.

 

5 kommenttia