Lean-vinkit #SuomiAreena:an

Olen nyt viidettä vuotta Suomi-areenassa Porissa. Tänä vuonna olen osallistujan roolissa, mutta työtapaamisia on kyllä sovittuna. – Sain muuten taivuteltua kiireisen Tuomas Enbusken mukaan haastatteluun tulevaa Aivojen huoltokirjaani varten: jiihaa!

Enivei, on aika kertoa, mitä olen oppinut Suomi-areenasta leanin kannalta: Mikä toimii ja mikä ei? Mikä säästää aikaa, vaivaa ja rahaa? Mikä on hyödyllisintä ja mikä turhaa? Näkökulmani on työn näkökulma, joten aktiivinen yksityishenkilö listaisi asiat varmasti toisin.

  1. Kengät ovat tärkein varusteesi, koska niillä kirmaat ja kävelet pitkin Poria. Käytä uusia ja hankaavia kenkiäsi vain esiintymislavalla, mutta vaihda muina aikoina kinttuihisi mukavammat. Porukka kulkee täällä rennosti tennareissa.
  2. Ota mukaan jatkojohto. Saat ladattua läppärisi missä tahansa, ja kaiken lisäksi saat uusia kavereita, jotka tulevat sähköjaolle. Tämän vinkin olen muuten oppinut Netprofilen upealta Kittikatilta.
  3. Pakkaa mukaan tuotenäytteitä, siis omalla kohdallani kirjoja. Täällä tapaa paljon uusia ihmisiä ja vanhoja tuttuja, ja monelle on kiva antaa jokin muisto tai kiitos. (Toki jos kauppaat työksesi puskutraktoreita, tämä kohta voi olla hieman hankala toteuttaa.)
  4. Jos haluat saada tapahtumasta isoimman hyödyn, ole paikalla maanantaista perjantaihin. Jos et ehdi koko viikoksi, satsaa keskiviikkoon ja torstaihin.
  5. Varaa majoitus ensi vuodeksi nyt. Marraskuussa kaikki hotellihuoneet ja Airbnb-asunnot ovat jo täynnä. Sen jälkeen joudut kyttäämään viikoittain vapautuvia paikkoja ja soittelemaan kavereillesi yöpymismahdollisuuksia.
  6. Pakkaa päiväkassiisi joka sään varusteet: sateenvarjo tai sadetakki, lämmin takki, aurinkolasit ja aurinkorasvaa. Meren rannalla on turha luottaa siihen, että sää olisi illalla sama kuin aamulla. On myös turha käyttää aikaa asunnolla juoksemiseen tai rahaa takkien ostamiseen. Trust me, olen kokeillut.
  7. Etsi majoitus mahdollisimman läheltä keskustaa, vaikka se maksaisi enemmän. Muuten joudut joka päivä käyttämään taksia tai kävelemään pitkiä pätkiä rojujesi kanssa sateenvarjoa kannatellen.
  8. Pidä kassissasi päiväpakkausta, niin et joudu pikkuasioiden takia juoksemaan kaupassa tai apteekissa.
  9. Etsi käteesi Suomi-areenan ilmainen esitevihko. Siinä on kartta, ja ainakin itselleni on kätevämpää tehdä pikamerkintöjä ja tutkia karttaa perinteisen kynä-paperi-metodin turvin.

Yllä olevat olivat leania, mutta lisäksi tulee vielä pari sosiaalista vinkkiä:

  • Aikatauluta etukäteen viikkosi väljäksi. Jos otat liian monta keikkaa ja liian monta tapaamista, olet aivan puhki etkä pysty vastaamaan yllättäviin kutsuihin tai haastattelupyyntöihin. Lisäksi joudut jättämään aina mielenkiintoiset keskustelut kesken, kun on sännättävä muualle.
  • Kun saat tapahtumassa käteesi jonkin kiinnostavan kutsun, pyri käymään niissä edes pyörähtämässä. Itse en käynyt ensimmäisenä vuotena missään, koska tollona luulin, että tärkeintä antia ovat ohjelmassa olevat puheenvuorot. Kattia kanssa. Tärkein anti tulee iltaisin ja vapaissa verkostoitumistilanteissa: opit uutta, tutustut ihmisiin ja saat yhteistyökumppaneita.
  • Jos olet introvertti, koeta kestää tungosta. Varaa itsellesi majoitus, jossa ei tarvitse jakaa huonetta eikä vessaa kenenkään kanssa. Vetäydy aina välillä itseksesi kirjoittamaan tai lukemaan, niin et ole aivan puhki viikon jälkeen.
  • Täällä saisi ilmaista ruokaa ja viinaa yli oman tarpeen. Ole tarkkana siitä, mitä pistät suuhusi, koska muuten olet jo kolmantena päivänä punainen, kännissä ja turvoksissa. Sen jälkeen on turha kuvitella saavansa mielenkiintoisia uusia kontakteja, ellei laske järjestyksenvalvojia sellaisiksi.

Suomi-areenasta saa 30-prosenttisen hyödyn, jos sitä seuraa netissä. Jos siis suinkin pääset, kannattaa ehdottomasti tulla paikan päälle.

PS. Suuret kiitokset Jussi Lähteelle, joka aikanaan vuonna 2013 käski minun tulla Suomi-areenaan ja joka opetti minut tapahtuman tavoille. Ilman Jussia olisi jäänyt moni mielenkiintoinen ihminen tapaamatta ja moni uusia asia oppimatta.

Edit 12.7.2017 klo 14.35: Lisätty vinkki numero 9.

Kerro oma kantasi

Mitä #suomiareena-juoksemisesta jäi käteen?

Twitterissä Jani esitti hyvän kysymyksen Suomi-areenasta:

Lupasin koota hyödyt yhteen, joskin teen sen tosi yksisilmäisesti aktiivisen kansalaisen ja yksityisyrittäjän näkökulmasta. Vastaava lista pitäisi toki pyytää myös poliitikolta, järjestövaikuttajalta, markkinointikojun pitäjältä ja vaikka esiintyjältä.

1) Aivot täynnä

Suomi-areenalla ovat esillä kaikki ne mielenkiintoiset ilmiöt, jotka ovat meneillään juuri nyt ja tulevaisuudessa. Tällä viikolla tajusin muun muassa, mihin kaikkeen robotit pystyvät, millainen on vuoden 2017 eläkeuudistus ja mikä hanke on Pikkuyrittäjät.

(Toki minua aktiivisempi tyyppi olisi varmasti nähnyt tämän kaiken mediasta jo etukäteen, mutta aikani ei ole riittänyt kaikkien aiheiden seuraamiseen.)

Lisäksi Suomi-areenalla sai ruodittavaksi puolueiden ulostuloja. Seurasin muun muassa Ville Niinistön linjapuheen ja tsekkasin Kokoomuksen työ- ja yrittäjyyspaketin 24 teesiä.

2) Tutut nimet

Suomi-areenalla kaikki ovat rentoja. Täällä on äärimmäisen matala kynnys kontaktoida vaikuttajia ja saarnata heille niitä asioita, jotka koen tärkeiksi.

Matala lähestymiskynnys toimii myös toisin päin. Eräskin puoluejohtaja huomautti minulle kuivahkon sarkastisesti, että olen arvostellut hänen esiintymistaitojaan televisiossa. Myönsin tämän tekoni avoimesti.

Erityisen kivaa on tavata sellaisia työtuttuja, joiden kanssa ei ikinä ehdi istua alas ja vaihtaa kuulumisia. Söin tuttujen kanssa Steinerillä kolmet salaattilounaat, joista kahdet ahdoin itseeni tunnin välein.

3) Vieraat nimet

Kivuus sikseen, mutta verkostoituminen on tärkeää myös bisnekselle. Loin kontakteja potentiaalisiin isoihin asiakkaisiin, joiden uskon ostavan koulutuksia tai konsultointia tulevana syksynä tai ensi keväänä. (Nämä tulokset voin toki vahvistaa vasta vuoden päästä.)

Erityisen hyödyllisenä pidän sitä, että tapasin sellaisiakin ihmisiä, jotka *eivät* sovi yhteistyökumppaneiksi. On aina hyvä tietää, keiden ajattelumaailma ja menetelmät ovat sellaisia, jotka eivät istu yhteen oman toimintatavan kanssa.

4) Good head hunting

Haluamme Antin kanssa löytää jatkuvasti uutta väkeä Retoriikan kesäkouluun puhujiksi. Löysin pari potentiaalista nimeä, joilla voisi olla meille kiinnostavaa annettavaa.

5) Yhteiskunnallinen valaistuminen

Koin taas monta ahaa-hetkeä. Ai tälläkin lailla voi ajatella? Ai tuo sanoi noin? Kas, tuota pointtia en ollut ajatellutkaan.

Suomi-areena rikkoo kuplia ja laajentaa omaa ajattelua.

Samalla riemuitsin jälleen kerran suomalaisesta yhteiskunnasta. Täällä kuka tahansa voi moikata pääministeriä terassilla, ottaa yleisömikin ja haastaa puoluejohtajaa, pysäyttää kunnanjohtajan kadulla ja näpsäistä yhteiskuvan järjestövaikuttajan kanssa.

Maailmassa ei ole kovin monta maata, jossa tällainen onnistuisi.

3 kommenttia

Paneelikeskustelun puheenjohtajuus – lyhyt oppimäärä #SuomiAreena

Postasin juuri äsken siitä, kuinka paneelikeskustelussa pitäisi toimia. Sain heti jatkopyynnön Mari K. Niemeltä:

Ohessa siis kootut vinkit paneelikeskustelun puheenjohtajille. Nyt en keskity kehon kieleen ja muistiinpanovälineisiin, koska edellisen postauksen vinkit pätevät myös puheenjohtajaan. Sen sijaan kerron pikaiset keinoni keskustelun hallintaan.

1) Varo keräämästä liian monta puhujaa.

Mitä useampi chef, sitä huonompi chorizo. Jos lavalla on monta ihmistä, keskustelu helposti säpälöityy. Oma suositukseni on 3–5 puhujaa. Kahden ihmisen vuoropuhelu ei ole paneeli, ja kuusi ihmistä on jo tosi paljon hallittavaksi.

Tähän ei tietenkään aina voi vaikuttaa – esimerkiksi Marin huomisessa paneelissa ovat mukana kaikkien eduskuntapuolueiden edustajat. Silloin voi tehdä kuten tv:n vaaliväittelyissä: antaa tehtäväksi paribattleja ja pyytää tietystä teemasta kolme tai neljä panelistia kerrallaan etualalle.

2) Tsekkaa etukäteen osallistujien uusimmat ulostulot.

Kun nostat tuoreita teemoja esille, keskustelu pysyy ajankohtaisena. Voit esittää jokaiselle osallistujalle juuri häntä koskevan kysymyksen, eikä tähän tarvita kommenttikierrosta kaikilta.

3) Esittele puhujat niin, että paneelin ilmapiiri tulee heti esille.

Samalla kun esittelet osallistujat, pystyt tehokkaasti vaikuttamaan siihen, millainen paneeli on tulossa. Samalla sekä yleisö että osallistujat pääsevät orientoitumaan tilanteeseen.

Jos esittelet panelistit niin, että esität jokaiselle tiukan kysymyksen tai annat heille humoristisen tittelin, paneelista on tulossa enemmän battle tai väittely, jossa osallistujat ovat varpaillaan. Intensiteetti on korkeampi, joskin riskinä toki on riitely.

Jos taas esittelet panelistit leppoisaan tapaan, keskustelusta on tulossa rento ja salliva. Ilmapiiri voi olla turvallisempi, mutta riskinä on latteus.

Jos panelisteina on ammattiesiintyjiä ja poliitikkoja, suosittelen ensimmäistä, grillaavaa vaihtoehtoa. Sen sijaan kun lavalla on yksityishenkilöitä tai ei-kokeneita esiintyjiä, jälkimmäinen ja lempeämpi vaihtoehto on parempi.

4) Huolehdi paneelin vaihtelevuudesta.

Vältä mallia, jossa esität kysymyksen, ja jokainen vastaa vuorollaan. Tätä voi toki käyttää kerran tai kaksi keskustelun aikana, mutta koko paneeli ei voi rakentua siten.

Muitakin etenemismalleja on:

  • Esitä vain yhdelle henkilölle kohdistettu kysymys. Muut voivat halutessaan lyhyesti kommentoida.
  • Nosta porukasta pariväittelyitä spesifistä aiheesta.
  • Järjestä lappuäänestys, jossa jokainen panelisti voi nopeasti kertoa kyllä- tai ei-kantansa kysymykseesi.
  • Tee sana-assosiaatiokierros, jossa jokaisen pitää antaa nopea yksisanainen vastine sinun heittämääsi sanaan. Valitset tietenkin sellaiset sanat, jotka liittyvät paneelin teemaan.
  • Esitä arkinen ja humoristinen kysymys, jolla pääset testaamaan osallistujien rentoutta ja heittäytymistä. ”Jos olisit kasvi, mikä rehu olisit ja miksi?”

5) Seuraa kelloa.

Hanki lavalle näkyviin iso kello, jotta pysyt kärryillä ajan kulumisesta. (Jotkut suosivat avustajaa, joka vinkkaa lapuilla jäljellä olevan ajan. Itse en pidä niistä, koska haluan tietää meneillään olevat minuutit jatkuvasti, en vain silloin, kun on enää viisi minuuttia jäljellä.)

Jaa jo etukäteen käytettävissä oleva aika tiettyihin osiin: ”30 min maahanmuutolle, 20 min turvallisuuspolitiikalle, 20 min talouspolitiikalle”. Pysy tässä suunnitelmassa. Jos yhtäkkiä huomaat, että maahanmuuttoon on huvennut 45 minuuttia, joudut jättämään yhden aiheen kokonaan väliin tai juoksemaan läpi kaksi viimeistä aihetta.

6) Ole läsnä ja tarkkaile panelisteja ja yleisöä.

Kyse ei ole pelkästään siitä, viittaako joku puheenvuoroa. Viittomisten lisäksi pitää huomioida kehonkieli. Näyttääkö joku tylsistyneeltä? Kurtistiko joku kulmiaan? Tuhahtiko joku?

Puutu nonverbaaliseen viestintään ja esitä siitä kysymys: ”Karo, nyt yleisössä tuhahdellaan sun kommentille. Mitä luulet, mistä tyytymättömyys johtuu?” tai ”Emppu, sä äsken näytit kyllästyneeltä. Puhutaanko me vääristä aiheista?”

Paneelin puheenjohtajuus on itse asiassa varsin uuvuttavaa, koska reilun tunnin ajan vaaditaan sataprosenttinen läsnäolo. Et hetkeäkään voi miettiä loppuyhteenvetoa, korjailla omaa asuasi saati pohtia äsken unohtunutta kysymystä. Joudut koko ajan tarkkailemaan tilannetta ja muita läsnäolijoita.

7) Käytä samaa kysymystekniikkaa kuin ammattilaiset.

Toimittajakoulutus on hyvä apu oikeanlaisten kysymysten tekoon.

Vältä tuplakysymyksiä. Jos lataat kaksi kysymystä yhteen suunvuoroon, panelisti todennäköisesti muistaa vastata ainoastaan jälkimmäiseen.

Vältä sellaisia kysymyksiä, joissa on vaihtoehto vain latteaan vastaukseen. (Tänään Vihreiden puoluepäivän tentissä oli näitä: ”löylyt vai avanto?”) Tällainen kysymys ja sen vastaus eivät tuota mitään lisäarvoa edes viihdemielessä.

Vältä pitkiä ja monimutkaisia kysymyksiä, joita yleisökään ei ymmärrä. ”Eikö olekin niin, että puolustusliittoon kuulumattomuus ei tekisi Suomen turvallisuuspoliittista tilannetta kestämättömäksi?” Paneeli on kuuntelulaji: kysymykset ovat vaikeampia hahmottaa kuultuina kuin luettuina.

8) Lajittele suunnitelmasi.

Kun jaat keskustelua etukäteen teemoihin, mieti joka aiheesta pari ydinkysymystä, joihin ehdottomasti haluat vastauksen. Lisäksi laadi pari ekstrakysymystä siltä varalta, että keskustelu tyrehtyy etuajassa. Useimmiten et tarvitse varakysymyksiä, vaan keskustelu etenee itsestään, ja tarkentavat lisäkysymykset syntyvät itse tilanteessa.

9) Keskeytä rohkeasti, vaadi rohkeasti.

Sinun velvollisuutesi on pitää keskustelu aiheessa ja aikataulussa. Ole tasapuolinen ja keskeytä monisanaiset puhujat. Jos joku on hiljaa, vaadi häneltä kommentia.

Pidä omat puheenvuorosi lyhyinä. Penää tarkennuksia, jos joku on ympäripyöreä vastauksissaan.

10) Tsekkaa faktat ja lunttaa paperista.

Eilen eräässä paneelikeskustelussa esiteltiin Perheyritysten liiton edustaja Suomen Yrittäjien edustajana. Nolo moka.

Tarkista juuri ennen paneelia jokaiselta osallistujalta itseltään, miten hänen nimensä lausutaan ja onhan taustayhteisö oikein. Teen itse usein niin, että kirjoitan nimen paperiini lausumistavan mukaan, jos en osaa lausua sitä kirjoitusasun perusteella.

On viisaampaa vilkaista paperista panelistin nimi ja taustayhteisö kuin esitellä hänet väärin.

 

4 kommenttia