Kansanedustaja Saarakkala määrittelee suvaitsevaisuuden jännällä tavalla #Suomiareena

Kansanedustaja Vesa-Matti Saarakkala (ps) lohkaisi eilen Porissa unohtumattoman määritelmän:

Aito suvaitsevaisuus on sitä, että meillä on tavallaan eri väestöryhmille on erilaista lainsäädäntöä monessakin eri sektorissa.

Pätkän voit katsoa Suomi-areenan nettisivuilta, repliikki löytyy kohdasta 7.37.

Olen yrittänyt tänään soittaa Saarakkalalle ja kysyä tarkennusta hänen lausuntoonsa. Jätin kaksi vastaajaviestiä, mutta kansanedustaja ei suvainnut vastata.

Saarakkala nosti lausunnollaan sanojen merkityksenvääntelyn aivan uudelle tasolle. Jos itse jatkan termien saarakkalaistamista, voisin todeta seuraavaa:

Aito sananvapaus on sitä, että meillä on eri väestöryhmille eri oikeudet kuin toisille.

9 kommenttia

Tällä viikolla Suomi-areena – tai siis #Suomiareena

Olen tämän viikon Porissa: Suomi-areena vie aikani maanantaista perjantaihin. Jos sinäkin olet maisemissa, tule toki nyhkäisemään hihasta tai taklaamaan maahan.

Oma puheenvuoroni on Torilavalla keskiviikkona 16.7. klo 11.45. Otsikkoni on Puukosta Pinterestiin ja tulitikusta Twitteriin – Mitä partio voi antaa nykynuorelle?

Lisäksi juoksen seuraamassa muita puheenvuoroja ja häiriköimässä ventovieraita ihan vain verkostoitumisen merkeissä. Luvassa EOT-postauksia mielenkiintoisista ihmisistä ja puheenvuoroista.

Käytän tapahtumassa hashtagia #Suomiareena. Twitter-virtani täytyy siis sekalaisesta liveraportoinnista, ja seuraajamääräni pudonnee puoleen tuittitulvani vuoksi.

Kerro oma kantasi

Asunto- ja viestintäministeri Viitaselle annos napakkuutta, kiitos

Olen tämän viikon Suomi-areena-tapahtumassa oppimassa uutta. Tänään seurasin Tuomas Enbusken vetämää keskustelua median murroksesta.

Keskustelemassa olivat Allerin toimari Pauli Aalto-Setälä, toimittaja Maria Pettersson, Aamulehden päätoimittaja Jouko Jokinen, Maikkarin toimari Heikki Rotko sekä asunto- ja viestintäministeri Pia Viitanen.

Huomioni kiinnittyi ministeri Viitasen elekieleen ja viestintään.

Ilmeisesti ministeriyden tuoma uskottavuuden aura ei ole vielä laskeutunut hänen ylleen. Viitasen viestintä oli lähinnä pikkutyttömäistä. Hän nyökytteli alituiseen, vilkuili sivuilleen, hymyili arasti, piti päätään olkapäiden välissä, eikä pyytänyt mikkiä. Muut olivat äänessä, ja Viitanen kuunteli.

Lisäksi Viitanen – toki ainoana poliitikkona – väisteli kysymyksiä. Muut vastasivat suoraan ja hieman haastoivatkin, mutta Viitanen viesti ympäripyöreästi.

Kaikki tämä saamattomuus näkyy esimerkiksi siinä, että Viitasta ei ole siteerattu lainkaan Elina Lappalaisen kirjoittamassa Marmain jutussa. Viitanen ei nimittäin sanonut juuri mitään.

Kuulemma Suomi-areenan parhaat keskustelut käydään jälkikäteen terasseilla. Tilaisin Viitaselle ison tuopin napakkuutta, kiitos.

11 kommenttia