Media, tuo keskiluokkainen oikeuden esitaistelija

Sunnuntain Hesarissa Anna-Sofia Berner oli haastatellut historioitsija Juha Siltalaa. Juttu käsitteli keskiluokan identiteettikriisiä. Sen otsikko oli Putoamista pelkäävät ihmiset lähtevät marjaan ja äänestävät populisteja – Näin keskiluokalta vietiin identiteetti, kertoo historioitsija Juha Siltala. Juttu on maksumuurin takana.

Hieman aikaisemmin Perussuomalaisten Jussi Halla-aho oli ilmoittautunut puolueensa puheenjohtajakisaan videolla. Hän oli median pöyristykseksi kieltäytynyt haastatteluista. Tätä puitiin muun muassa Pressiklubissa. Hesari teki jo aiemmin Halla-ahosta chattihaastattelun, koska muuta ei saatu.

Tajusin vasta Juha Siltalan haastattelun jälkeen, mistä on kyse.

Media on ollut tismalleen kuin keskiluokka: uskonut hyvään, uskonut itseensä, uskonut omaan asiaansa ja uskonut ponnisteluun. Siinä tutinassa on saattanut jäädä huomaamatta, että maailmassa on muitakin totuuksia kuin oma.

(Tässä vaiheessa syytä muistuttaa, että Perussuomalaiset edustaa puoluetta, jollaista en itse äänestä. Olen toki itsekin oikeistoa, mutta olen paljon liberaalimpi ja ympäristötietoisempi kuin persut. Siitä huolimatta näen kirkkaasti, että media on kohdellut Perussuomalaisia epäreilusti.)

Media ja keskiluokka ovat samassa surkeassa veneessä. Kaikkialla velloo, murtuu ja muuttuu. Koulutuksella ei pärjääkään! Työttömyys voi iskeä koska tahansa! Poliitikko kehtaa ohittaa median! Tilalle yrittävät tunkea nousukkaat ja valemedia, jotka teeskentelevät jotain, mitä ne eivät oikeasti ole.

Siltalan mukaan keskiluokka yrittää torjua ahdistusta menemällä itseensä, takertumalla hallinnan kokemukseen ja muuttamalla toimintaansa. Keskiluokkaiset kuntoilevat ja kouluttautuvat. He keräävät puolukoita ämpäriin, jotta he pääsevät osaksi aikaansaamisen tunteesta. He äänestävät populisteja ja menevät terapeutille.

Sen sijan media ei ole kyennyt itsekritiikkiin tai toiminnan muuttamiseen. Se mieluummin syyttää muita. Syypäitä kriisiin ovat populistit, valemedia, viihteellistyminen, maailman muutostahti sekä asiakas, joka uskoo huuhaata ja hörhöjä.

Onko tähän ristiriitaan olemassa ratkaisua?

Siltala kehottaa keskiluokkaa maltillistamaan odotuksiaan ja elämään tässä hetkessä. Kaikkea ei ole pakko saada, ja pienistä asioista voi nauttia. Lisäksi hän sanoo luottavansa nuorisoon, josta on kasvamassa reilumpi sukupolvi.

Media on kuitenkin bisnestä. Sillä ei ole varaa odottaa seuraavaa sukupolvea tai nauttia pienistä asioista. Sen sijaan se yrittää takertua hallinnan tunteeseen ja etsiä tutkimuksia, joissa todetaan, että nuoret lukevat lehtiä yhä ja mediaan luotetaan kyllä.

Tämä ei ole auttanut. Median kyydistä on nykyään yhtä helppo pudota kuin keskiluokasta. Meillä on valtava joukko ihmisiä, jotka eivät usko mediaan – ja tunne on vastavuoroinen.

Minullakaan ei ole tähän ratkaisuja, mutta skenaarioita kyllä. Medialla on nähdäkseni muutama todennäköinen kehityssuunta, jotka voivat toteutua kaikenlaisina yhdistelminä:

  1. Media polarisoituu Yhdysvaltojen tapaan. Kun kerran jokaisella on oma totuus, silloin myös uutiset voivat heijastaa tätä ja välittää juuri sellaisia totuuksia, joista oma yleisö on kiinnostunut. Samaahan tekevät osaltaan jo puoluelehdet, joten miksi eivät myös muut? Asiakas on valmis maksamaan siitä, että hän saa mitä haluaa. Tässä skenaariossa korostuu bisnes, mutta ei välttämättä aina se neutraalein totuus.
  2. Media viihteellistyy, mikä tietenkin näkyy jo nyt. Olivatpa ihmiset mitä mieltä maailmasta tahansa, niin aina joku haluaa nähdä, mitä klikkiotsikon takana on. Katso vilautus, kurkkaa väläytys. Putous-tähti paljastaa ja BB-julkkis kohauttaa. Tämä on katsantotavasta riippuen joko surullista tai perin inhimillistä. Median näkökulmasta tässä on kuitenkin bisnesmahdollisuus. Voi olla, että syntyy viihdemedia, joka sanoutuu irti Julkisen sanan neuvostosta ja journalistin ohjeista.
  3. Media henkilöityy entistä syvemmin, tosin ei vain jutun aiheina vaan toimijoina ja toimitustyötä tekevinä tahoina. Asiakkaiden näkökulmasta organisaatiot ovat epäluotettavia, mutta yksilö on kaveri. Huffington Post lähti henkilövetoisesti liikkeelle, tubettajilla on omat vakioyleisönsä, ja yhtä lailla Jussi Halla-ahon blogi pöyhäytti kokonaisen keskustelufoorumin ilmoille. Lukija uskoo mieluummin avoimesti korttinsa näyttävään yksilöön kuin valtavaan korporaatioon. Tässä skenaariossa avoimeksi jää tietenkin journalismin laatu. Se on täysin riippuvainen siitä yksilöstä, joka on kunkin median takana.
  4. Media elitisoituu. Parhaat ja neutraaleimmat laatu-uutiset maksavat, jolloin vain varakkailla on varaa totuuteen. Tämä taas aiheuttaisi entistä vahvemmin sen, että eri todellisuudet eriytyvät toisistaan. JSN säilyisi vain tämän medialajin valvovana elimenä.

En ota kantaa siihen, ovatko nämä muutokset hyviä vai huonoja. Väitän kuitenkin, että media ja keskiluokka ovat kuolevia käsitteitä siinä merkityksessä kuin ne ovat aiemmin olleet.

Sekä media että keskiluokka muuttuvat 2010-luvulla niin radikaalisti, että termien merkitys joudutaan määrittelemään uusiksi sanakirjoissa.

2 kommenttia

Toimittaja, älä tee aakkosjuttua

Kauppalehden Jenny Jännäri oli kirjoittanut jutun 100 asiaa, jotka pitää tietää juuri nyt.

Kivaa, ajankohtaisten asioiden listaus! Ja aakkostettuna!

Surullinen piirre kuitenkin oli se, että Jännäri oli halunnut kirjoittaa väkisin jotain jokaisen kirjaimen kohdalle. Niinpä pienpanimot on laitettu epäloogisesti kohtaan Ö niin kuin öl ja naisjohtajuus kohtaan X niin kuin X-kromosomi.

Jos yritykset tekisivät puhelinluettelonsa samalla logiikalla, niin Emppu Esimies olisi aakkostettu kohtaan Överi-Emppu, koska ”muuten tää öökirjaimen kohta ois ihan tyhjä, kun ei meillä oo ketään ööllä alkavaa”.

Jutun sisältö pitäisi koostaa pohditusti sadasta tärkeimmästä ajankohtaisesta ilmiöstä tai keksinnöstä. Sisältöä ei saa koostaa sen mukaan, millä kirjaimella alkavia sanoja juttuun satutaan tarvitsemaan. Muuten Å-kirjaimessa on aina Åbo tai Åland, riippumatta jutun aiheesta.

 

7 kommenttia

Nyt kannattaa opiskella Harmonia-sisustuskoulussa, koska Hesari teki puolueettoman artikkelin Harmonia-sisustuskoulusta

Hesarissa ilmestyi artikkeli sisustussuunnittelusta. Jutussa haastateltiin kahta Harmonia-sisustuskoulusta valmistunutta ja bonuksena saman koulun perustajaa. Jutun lopussa oli yksi pieni sitaatti toisen koulun edustajalta.

Hesari katsoi Harmonia-koulun niin arvokkaaksi, että se poikkesi normaaleista käytännöistään.

  • Jutussa oli mainittu kahteen kertaan, että molemmat opiskelijat ovat käyneet Harmonia-koulua. Yleensähän hyvässä lehtijutussa ei ole tällaista toistoa.
  • Hesari uutisoi toisen opiskelijan, Marika Hisingerin aiemman opiskelupaikan eli Harmonian, mutta nykyisen opiskelupaikan nimeä ei enää mainittu. ”Nyt Hisinger jatkaa opintoja ja suorittaa suunnittelutöiden ohella sisustajan näyttötutkintoa.”
  • Jutussa oli kirjoitettu koulun nimi sen oman brändin mukaisesti ja kieliopin vastaisesti, siis ”Harmonia Sisustuskoulu”. Yleensä Hesari käyttää kieliopin mukaista asua ja antaa piut paut bränditoiveille – mikä on tietty fiksu journalistinen valinta. Tällä kertaa annettiin päätösvalta toimituksen ulkopuolelle ja noudatettiin brändin toiveita.
  • Harmoniasta kerrotaan toisteisesti kahteen kertaan sijainti kaupunginosan tarkkuudella (Helsingin Käpylä). Muista kouluista kerrotaan kaupunki, eikä aina sitäkään.
  • Hesari listasi jutun lopussa myös muita sisustus- ja arkkitehtikouluja, mutta se kertoi seuraavan kurssin alkamisajan vain Harmoniasta.

Täytyy onnitella Harmonian viestintäporukkaa. He ovat saaneet käsittämättömän tekstimainoksen läpi valtakunnan suurimpaan päivälehteen journalistisena artikkelina.

 

 

5 kommenttia