Ovatko kaikki peukutukset ja retweetit yhtä arvokkaita?

Kannattaako Facebookissa pyytää ihmisiä tykkäämään ja jakamaan sisältöjä? Entä kannattaako Twitterissä pyytää retweettausta? Entäs kannattaako blogissa pyytää kommentoimaan?

Twitterissä Piritta Seppälä löysi yhden vastauksen:

Viisaana ihmisenä Piritta ei pyytänyt retweettausta. Kiinnostava sisältö saa niitä muutenkin.

Mutta ilmeisesti myös Facebookin sääntöjen vastaiset "tykkää & jaa" -kampanjat kannattavat. Ainakin oma uutisvirtani on välillä täynnä typeriä mainoksia, joita jotkut innokkaina jakavat.

Sitten tullaankin kiinnostavaan kysymykseen:

Ovatko kaikkien ihmisten peukut ja retweetit yhtä arvokkaita?

Vastustan tykkäyskerjuuta. En ole ainoa, sillä esimerkiksi myös Oatmeal inhoaa anelua.

Väitän, että kehotuksilla ja pyynnöillä saa mukaansa lähinnä tyhmät laumasielut. Tyhmien laumasielujen suosituksilla ei juuri ole arvoa – ellei sitten kohderyhmänä ole nimenomaan sama porukka.

Jos katson Facebookini uutisvirtaa, arvostan paljon enemmän yhtä asiantuntijan peukutusta kuin kymmentä refleksin tuottamaa klikkausta. En ikinä peukuta tyhjänpäiväistä "tykkää & jaa" -kampanjaa, vaikka sillä olisi tuhansia tykkääjiä jo entuudestaan. Silti saatan tykätä artikkelista, jolla on yksi ainoa peukku – kunhan se peukku on tullut arvostamani ihmisen kädestä. (Olen pahoillani, mutta ihmisten suositukset ovat todellakin eri arvoisia.)

Monet muutkin asiantuntijat ovat tarkkoja riippumattomuudestaan ja yksilöllisyydestään. He eivät mene peukuttamaan tai retweettaamaan, kun käsketään. Useimmat asiantuntijat tekevät mieluummin itse ratkaisun kuin menevät kerjuun tahdissa.

Jos haluat sisällöllesi asiantuntijoiden peukkuja, älä ruinaa niitä. Sen sijaan jos metsästät vain määrää, kerjää niin paljon kuin kehtaat.

9 kommenttia

Twitter on tivaajan kanava

Rakastan Twitteriä. Sieltä saan tietoa, kuulen uusimmat uutiset, verkostoidun ihmisten kanssa, jutustelen ja keskustelen.

On kuitenkin kaksi asiaa, johon Twitter ei sovellu.

1) Monenkeskinen keskustelu

Yhden tuitin maksimimitta on 140 merkkiä. Siitä vievät tilaa kaikki käyttäjätunnukset (jotka siis alkavat @-merkillä). Mitä useampi osallistuu aktiivisesti keskusteluun, sitä ahtaammaksi tila käy. Pahimmillaan lähettämäni tuitti voi näyttää tältä:

@liisamp @aucor @taloutus @duukkis @linjaaho @karlfiltness @winninghelix @mikapirhonen @anttihirvonen @tommyrosenqvist @kestinen @karde Joo!

2) Keskustelu tivaajan kanssa

Tuitti on liian ahdas tila perustella monimutkaista kysymystä. Sen sijaan tivaajan viesti mahtuu aina 140 merkkiin:

Miten niin? Esitä perustelu.

Joskus omaa kantaa voi toki perustella linkillä, mutta kaikesta ei ole tehty tutkimuksia.

Monesti olen myös ratkaissut asian niin, että olen kirjoittanut asiasta postauksen, jossa olen esitellyt kantani. Sitten olen pistänyt linkin tivaajalle. Aina en kuitenkaan jaksa nähdä vaivaa: tivaaja käyttää aikaansa kolme sekuntia, ja minä käytän aikaani 15-30 minuuttia.

Mitä tälle voi tehdä?

Olen tehnyt itselleni kaksi linjausta, joita pyrin noudattamaan:

1) Jos keskustelu on jo monenkeskinen, en enää puutu siihen, vaikka sormet syyhyäisivätkin. Minun ei ole pakko toitottaa kantaani joka paikkaan.

2) En ryhdy tivaamaan asioita Twitterissä. Se ei ole toimiva foorumi siihen puuhaan. Sen sijaan olen valmis väittelyyn blogissa tai kasvokkain.

8 kommenttia

Jussi tuittasi, ja minä luin

Eilen näin loistavan suomennoksen tweettaamiselle:

Kiitokset tästä Jussille!

"Sormitietokone" on jo pitkään ollut täppäri, ja tästä lähin minä tuittaan sillä.

Edit 13.11.2012:

Kirjoitetaanpa tähän vielä tweetin uusi nimi tekstimuodossa: se on siis tuitti.

8 kommenttia