#HuaweiTwitterLiiga pelillistää markkinoinnin

Maanantaina alkoi Huawei Suomen markkinointikampanja nimeltä HuaweiTwitterLiiga.

Kamppis yhdistää pelillisyyden ja sosiaalisen median varsin ovelalla tavalla. Pelaajaksi eli manageriksi voi ryhtyä kuka tahansa; ei tarvitse olla itse Twitter-käyttäjä. Pelinappuloiksi liigaan on valittu sata suomalaista twitteristiä.

Managerin tehtävänä on luoda itselleen joukkue seitsemästä pelinappulasta. Manageri kerää päivittäin itselleen pisteitä sillä perusteella, kuinka aktiivisia hänen pelinappulansa ovat Twitterissä. Joukkuetta saa muokata joka päivä, ja kaikki pelinappulat on hinnoiteltu markkina-arvonsa mukaan. Pelinappuloiden hinnat päivittyvät aina aamuisin.

Viikoittain paras manageri saa pienen tuotepalkinnon. Lisäksi koko kisan voittaja saa Huawei-älypuhelimen, jota ei vielä ole saatavilla Suomen markkinoilla.

Käsittämättömän hieno oivallus. Kampanjassa sitoutetaan ihmisiä uudenlaisella tavalla, eikä omaa tuotetta tyrkytetä liikaa.

Päätin ruotia hieman kampanjan plussia ja paskuuksia.

Kampanjan plussat

  • Pelimäisyys ja pitkäjänteisyys osallistaa kuluttajia tehokkaammin kuin arvonnat ja tykkäyskisat.
  • Maija tai Matti Meikäläinen pääsee halutessaan julkkiksen manageriksi: ”Mun tallissa on Arman!” Tämä on omalla tavallaan koukuttava tunne.
  • Twitter-näkyvyys on taattu. Pirautin tänään Huawei Suomen marketing managerille Sofia Lehtimäelle. Hän kertoi, että aloituspäivänä hashtag #HuaweiTwitterLiiga oli päässyt Suomessa viiden eniten puhutun aiheen joukkoon.
  • Kampanjan pelinappulat ovat yleisön ehdottamia. Seassa on sekä julkkiksia että taviksia, ja pelinappulat edustavat eri aloja.
  • Peli on oikeasti vaikea, eikä mikään näennäispeli. Pelaajan pitää tasapainoilla budjetin ja optimaalisten pelaajien välillä. Käytännössä tilastoja on seurattava joka päivä. Tätä kisaa ei voiteta tuurilla.
  • Pelaajalle ei tungeta Huaweita silmille. Kamppis ei tyrkytä, eikä pelaajan tarvitse alkaa spämmätä omaa verkostoaan Huawein mainoksilla.
  • Huawein tunnettuus puhelinvalmistajana todennäköisesti voimistuu. Ja sehän se kamppiksen perimmäinen tarkoitus todennäköisesti on.

Kampanjan paskuudet

  • Pisterankingissa pelinappula tuottaa managerilleen erityisen rutkasti pisteitä, jos hän käyttää Twitterissä hashtagia #HuaweiTwitterLiiga. Pisteytys on painotettu niin voimakkaasti, että joku pelinappula voi innoissaan saastuttaa oman Twitter-tilinsä hashtagin liikakäytöllä. Tämä ei toki ole haitta Huaweille, mutta se voi vähentää twitteristin seuraajia.
  • Huawein olisi kannattanut kertoa pelinappuloille, että he ovat mukana pelaaja-aineksena. Itsekin huomasin asian sattumalta vasta tiistaina. Tästä olisi saatu lisäbuustia, kun pelinappulat olisivat kohisseet asiasta enemmän.
  • Käytännössä pelaaja ei voi voittaa pääpalkintoa, jos hän ryhtyy kisaan liian myöhään. Tämä voi vähentää uusien kuluttajien osallistumista kamppiksen loppuvaiheessa.

Kaiken kaikkiaan kampanja nousee silti selkeästi plussalle. Tästähän voisi tehdä vuosittaisen perinteen.

PS. Jos haluat hienon puhelimen, kannattaa koota oma joukkue. Pelinappulaksi suosittelen erityisesti hämeenlinnalaisia perheenäitejä.

 

 

10 kommenttia

Twitterissä omalla nimellä ja naamalla on merkitystä

Silloin tällöin Twitterissä törmää siihen harhakäsitykseen, että ”nimimerkki on yhtä vakuuttava kuin oma nimi” ja että ”sisältö on tärkeintä, ei sen esittäjä” ja että ”ei sillä ole väliä, kuka tämän on sanonut”.

Nämä oletukset rikkovat kaikkia viestinnän peruslakeja. Kerrotaanpa oikein esimerkkien kanssa, miksi näin on.

1) Mielipiteen esittäjän taustalla on väliä. Vertaa kahta seuraavaa kuvitteellista lainausta.

  • ”Pakolaiskiintiöitä on kasvatettava rajusti.” – Astrid Thors
  • ”Pakolaiskiintiöitä on kasvatettava rajusti.” – Jussi Halla-aho

Ensimmäinen ei olisi mikään uutinen, mutta toinen olisi. Peilaamme nimittäin kaikkia kuulemiamme väitteitä niiden esittäjään ja hänen aikaisempiin ulostuloihinsa. Jos Jussi Halla-aho nyt alkaisi vaatia Suomeen lisää pakolaisia, se olisi valtavan uutisen paikka.

2) Tekstin validiuden arviointiin kuuluu kiinteästi sen esittäjän arvovalta. Nyt kyse ei ole siis argumentoinnin oikeellisuudesta, vaan kyse on kuulijoiden intuitiosta. Näin me toimimme: jos koemme viestijän luotettavaksi asiassa X, uskomme herkemmin hänen mielipidettään myös asiassa Y – saati juuri siinä asiassa X.

Verrataanpa taas kahta kuvitteellista repliikkiä:

  • ”Eurooppaan on tulossa sota.” – Emppu Tölski, putkiasentaja
  • ”Eurooppaan on tulossa sota.” – Martti Ahtisaari

Taaskaan ensimmäinen ei ole uutinen, mutta jälkimmäisestä tehtäisiin laaja haastattelu ja se uutisoitaisiin laajalti.

3) Haluamme arvioida viestijän vaikuttimia. Onko puhujalla oma lehmä ojassa? Otetaanpa tällä kertaa kolme kuvitteellista esimerkkiä:

  • ”Sähköallergia on vakava sairaus, joka vaatii erikoissuojausta sähkösäteilyltä.” – Nimimerkki Totuus puhuu, Suomi24
  • ”Sähköallergia on vakava sairaus, joka vaatii erikoissuojausta sähkösäteilyltä.” – Erja Tamminen, sähkösäteilysuojaimien myyjä
  • ”Sähköallergia on vakava sairaus, joka vaatii erikoissuojausta sähkösäteilyltä.” – Emppu Tölski, sisäelintautien professori

Ensimmäinen kommentti herättää medialukutaitoisessa ihmisessä epäilyksiä. Edustaakohan nimimerkki sellaista tahoa, joka hyötyy sähkösäteilysuojien myynnistä?

Toinen kommentti herättää vielä herkemmin epäilyksiä: jos joku myy työkseen sähkösäteilysuojaimia, tietenkin hän promoaa omia tuotteitaan ulostuloissaan.

Sen sijaan puolueettoman professorin lausunto on uskottavin näistä kolmesta, vaikka väite itsessään on sama.

4) Nimimerkin takaa toimiminen mielletään helposti puskasta ampumiseksi. Tällöin kuulijoiden epäilys vaikeuttaa viestin perillemenoa. Varsinkin jos nimimerkki ilkeilee muille, häntä pidetään enemmän koulukiusaajana kuin aitona satiirikkona tai vallan vahtikoirana.

Otan jälleen esille kaksi keksimääni repliikkiä:

  • ”Jos joku osaa yhdistää foliohatun ja kukkahatun käytön, niin se on Päivi Räsänen.” – Nimimerkki Totuus puhuu, Suomi24
  • ”Jos joku osaa yhdistää foliohatun ja kukkahatun käytön, niin se on Päivi Räsänen.” – Jyrki Lehtola, Iltasanomat

Taaskaan ensimmäinen kommentti ei kiinnosta ketään, mutta Jyrki Lehtolaa kyllä luetaan ja siteerataan. Hänen tuottamansa kritiikki on jopa niin aiheellista, että siitä maksetaan.

* * *

Mikä on kirjoitukseni pointti? Sekö että nimimerkkejä ei saisi käyttää somessa?

Tietenkin niitä saa käyttää. On paljon tilanteita, joissa ihmisen on pakko käyttää nimimerkkiä. Moni arkaluontoinen teema vaatii anonymiteettiä.

Mutta älä koskaan luule, että ”vain sisällöllä on väliä”. Lukijoita ei nimittäin ole rakennettu niin. Me ihmiset tutkimme aina saamamme viestin mukana myös lähettäjän uskottavuutta, motiiveja ja historiaa.

Äläkä koskaan luule, että nimimerkillä saisi aikaan sellaista vaikutusta kuin aidon ihmisen persoonalla.

32 kommenttia

Älä kehu minua takaisin

Yritykset kehumassa toisiaan ovat kuin kummitäti ja kummisetä vaihtamassa kielisuudelmia sukujuhlissa. Kornia ja noloa.

Telkku Maikkari Twitter kehut

Mutta sama pätee myös meihin yksityisiin ihmisiin. Keskinäinen kehuminen tuntuu keinotekoiselta ja ikään kuin maksetulta.

Jos siis kehun sinua, ethän tee samaa takaisin. Ei sinun ole pakko. Kiitokset riittävät vallan hyvin, jos niitä tahdot esittää. En nimittäin kehu sinua vastavuoroisuuden toivossa, vaan kehun sinua siksi, että olet ansainnut sen.

Vastakehut vesittävät aikeeni, vaikka ajattelitkin niillä vain hyvää.

 

6 kommenttia