Yritys, tee hyväntekeväisyydestäsi iso numero

Joidenkin mielestä hyväntekeväisyys on jotenkin arvokkaampaa, jos sitä ei myönnä tehneensä:

Omaa lahjoitusta ei tarvitse mainostaa. Olisi paljon tyylikkäämpää vain antaa rahaa jollekin taholle ja pitää suunsa kiinni.

Kukkupuhetta.

Ensinnäkään hyväntekeväisyyden arvo ei pienene siitä, jos lahjoittaja myös kertoo julkisuudessa antaneensa rahaa.

Toisekseen on luonnollista, että yritys haluaa lahjoituksestaan myös markkinointihyödyn. Se on rahojen tehokasta käyttöä.

Kolmannekseen kun iso yritys X kertoo lahjoittaneensa kymppitonneja Unicefille, se samalla patistaa muitakin tekemään saman. Hyväntekeväisyyden tekemiseen kannattaa suunnata myönteistä painetta. Se saadaan aikaan kertomalla erikseen, paljonko meidän firma lahjoitti ja mille taholle.

Sen sijaan jos kukaan ei kerro hyväntekeväisyydestään, monen järjestön lahjoitustulot alkavat vähitellen huveta. Asia ikään kuin katoaa agendalta.

* * *

Erikseen on sitten tietenkin tympeä valehtelu. Jos joku väittää joulumeilissään antaneensa rahat vaikkapa lasten syöpätutkimukseen, niin se sitten myös pitää tehdä.

Niinpä veikkaan, että jatkossa yritysten tekemät lahjoitukset joudutaan todentamaan markkinoinnissa. Tällöin esimerkiksi lahjoitus videoidaan, tai Lastenklinikoiden Kummien edustaja harppoo yrityksen mainokseen kiittämään ja kertomaan saadun summan. Lahjoittamisesta tulee entistä läpinäkyvämpää ja uskottavampaa.

* * *

Tästä syntyy yrityksen hyväntekeväisyyden muistilista:

  1. Lahjoita rahaa taholle, jonka kanssa jaat samat arvot.
  2. Kerro viestinnässäsi, paljonko olet lahjoittanut ja mille järjestölle.
  3. Verifioi lahjoituksesi jollain tapaa.

 

14 kommenttia

Meidän ei tarvitse tietää seksuaalirikollisten nimiä

Facebookissa joku jakoi oikein urakalla seksuaalirikosuutisia. Samalla hän vaati tekijän nimeä selville.

Rikollisten nimet Facebook

Se on selvää, että seksuaalirikokset ovat erityisen vastenmielinen rikollisuuden laji. On väärin, että osa rikoksista vanhenee, jolloin syyllinen pääsee kun koira veräjästä.

Fiksu ihminen ei kuitenkaan vaadi tietoonsa seksuaalirikollisten nimiä saati kuvia. Kokosin yhteen perustelut:

  1. Oikeusvaltiossa rangaistukset langettaa tuomioistuin, ei nettikansa. Jos lähdemme toteuttamaan oman käden oikeutta, syyllistymme itse rikokseen.
  2. Jos rikollisten nimet julkaistaan, samalla paljastuu usein myös uhrin henkilöllisyys. Seksuaalirikokset tapahtuvat nimittäin monesti lähipiirissä. Uhria pitää suojella kaikin keinoin, eikä häntä saa tuoda julkisuuden riepoteltavaksi.
  3. Jos rikollisen nimi julkaistaan, miten käy hänen täysnimikaimojensa? Ihmiset epäilevät ja jopa vainoavat viatonta sivullista, jolla sattuu olemaan sama nimi kuin seksuaalirikollisella.
  4. Mitä jos nettikansa leikkii salapoliisia ja selvittää väärän ihmisen henkilöllisyyden? Silloinkin syyttömän sivullisen maine on lopullisesti tahrattu.
  5. Sekin on joskus mahdollista, että rikoksesta tuomitaan viaton ihminen. Silloin on turha lisätä hänen kärsimystään väärillä huhuilla.
  6. Rikollisen on helppo vaihtaa nimeään, joten nimen julkistamisesta ei ole mitään hyötyä.
  7. Nimien selvittäminen ja julkistaminen johtaa helposti siihen, että esimerkiksi riitaisassa avioerotilanteessa joku alkaa levittää ex-puolisostaan vääriä huhuja. Näihin nimiin tartutaan netissä hanakasti kuin korppikotka raatoon, eikä kukaan tarkista, onko väite totta. Kun joku on leimattu seksuaalirikolliseksi, sitä leimaa on vaikea karistaa, vaikka asiasta olisi oikeuden päätös.

Mitä sitten pitäisi tehdä, jos tuntee turhautumista, kiukkua ja raivoa seksuaalirikollisia kohtaan? Miten seksuaalirikokset saadaan vähenemään?

  1. Jos haluat kovempia rangaistuksia, äänestä eduskuntaan ihminen, joka on kanssasi samaa mieltä.
  2. Tee kansalaisaloite, jossa vaaditaan, että seksuaalirikokset eivät vanhene.
  3. Jos epäilet lapseen kohdistunutta seksuaalirikosta, tee lastensuojeluilmoitus. Mieluummin yksi turha ilmoitus kuin yksi tekemättä jäänyt, joka olisi ollut tarpeen.
  4. Jos näet ihmisen, joka on vaarassa, auta häntä. Soita sammuneelle ambulanssi. Etsi eksyneen näköiselle lapselle vanhemmat.
  5. Opeta lapsille, että kaikesta voi puhua luotettavan aikuisen kanssa. Opeta heitä tunnistamaan paha teko ja ymmärtämään, että aikuisen paha teko ei ole koskaan lapsen syy. Opeta heitä suojelemaan itseään ja puolustautumaan hätätilanteessa.
  6. Älä koskaan syyllistä uhria. Jokainen kirjoitus, jonka mukaan ”se ite kerjäs sitä lyhyellä hameellaan” tai ”mitäs oli niin kännissä”, on väärin. Tällainen väite viestii tekijälle, että hän ei ole vastuussa teoistaan.

Mutta älä vaadi tietoosi seksuaalirikollisten nimiä. Et tee niillä yhtään mitään.

27 kommenttia

Yritysblogissa säännöllinen julkaisuaikataulu on vakava virhe

Julkaisetko organisaatioblogissasi artikkelit aina maanantaisin ja torstaisin?

Virhe.

Siirry mieluummin tiheään mutta vapaaseen postaustahtiin. Ohessa on liuta perusteluja.

  1. Ammattiblogin pitää pystyä reagoimaan ajankohtaisiin aiheisiin. Jos alallasi tapahtuu mullistus perjantaina, on myöhäistä kommentoida sitä maanantaina.
  2. Epäsäännöllinen aikataulu antaa tilaa luovuudelle ja ad hoc -tilanteille. Silloin minkään postauksen ei tarvitse odottaa vapaata julkaisuslottia kahta viikkoa.
  3. Blogi on organisaatioille tehokas kriisinhallintakanava. Sitä kautta pystyt ottamaan kantaa nopeasti tilanteisiin, jotka vaativat kriisiviestintää.
  4. Jos yritysblogilla on sitova julkaisuaikataulu, bloggaaja joutuu keksimään usein tikusta asiaa, ja tuloksena on huonolaatuinen tai tyhjänpäiväinen teksti. Ilman julkaisuaikataulua pääset eroon myös suorituspaineista. Jos eteen sattuu kiireinen tai ideaton päivä, sen kun jätät postaamatta ja teet jotain muuta. Kirjoita vasta silloin, kun on sekä aikaa että asiaa.
  5. On kriisejä, joissa blogilla kannattaa ohjata puhetta muihin asioihin. Jos julkaiset kohupostauksen maanantaina, olet nalkissa torstaihin asti, kunnes pääset taas postaamaan muista asioista. Yllättävä rytmin vaihdos vaikuttaisi peittelyltä.

Tähän vaatimukseeni yritysblogin ylläpitäjä vastaa tietenkin, että ”ei ole resursseja” tai että ”kaikki viestintä pitää suunnitella”.

Jos ei ole resursseja, voit tietenkin jatkaa vanhalla linjalla. Silloin on kuitenkin parempi ymmärtää yritysblogin aikataulutuksen riskit. (Sitä paitsi postauksia voi tehdä tasan yhtä monta kuin ennenkin. Ne vain rytmittyvät eri tavoin.)

Viestintä pitää tietenkin suunnitella, mutta sen voi tehdä myös vain osittain. Blogiin voi kyllä aikatauluttaa alan tapahtumat, omat tuotelanseeraukset, vuosikertomuksen julkistamisen ja mainoskamppikset. Mutta muulle on ehdottomasti jätettävä tilaa.

Lopeta siis säännölliset postaukset. Yritysblogi ei ole aikakauslehti, ja se juuri on blogin vahvuus.

 

8 kommenttia