Raportti Tukholman Vikingaliv-museosta

Kesä on tullut, ja sen myötä myös vapaa-ajan aiheet lisääntyvät blogissa.

Vikingaliv on tehty vanhaan venehalliin.

Kävimme perheen kanssa Vikingaliv-museossa Tukholmassa keskiviikkona. Nopea raportti paikan päältä:

Plussaa

  • Elämyksellinen kärryajelu Ragnfrids Saga kuului lipun hintaan. Tarinassa oli elävöitetty viikinkihistoriaa helkutin tehokkaalla tavalla. Kärryajelu ei sovi alle 7-vuotiaille, mutta onneksi meillä ollaan jo isompia ja kyynisempiä.
  • Näyttelyssä oli aidon hautalöydön perusteella ennallistettu ihmisen kokoinen viikinkivahanukke. Videolta pystyi katsomaan myös nuken valmistusprosessia. Nukke oli juuri niin aidon näköinen kuin laadukkaalta museolta voi odottaa: se oli yksi näyttelyn parhaista paloista.
  • Näyttelyssä sai tunnustella viikinkien asumateriaaleja ja kokeilla aseiden painoa. Varmasti uutta niille, jotka eivät ole koskaan hipeltäneet aikakauden varusteita.
  • Paikalla oli hyviä selfiepaikkoja. Näyttelyssä oli miniviikinkivene purjeineen sekä palanut ja kellahtanut viikinkiveneen runko. Niissä saa otettua kivoja kuvia muksuista ja itsestään. (Joku voisi luulla, ettei tämä ole museolle tärkeää, mutta kyllä se nykyään on. Asiakkaille pitää mahdollistaa selfien ottaminen kivassa paikassa.)
  • Näyttely oli mietitty tarkkaan myös visuaaliselta kannalta. Museo oli kaunis ja kiinnostava, ja tila oli rytmitelty fiksusti. Digiä ja videoita oli hyödynnetty runsaasti, kuten nykyään kuuluu.
  • Museokaupassa oli osattu yhdistää viikinkihenkisyys ja mundiksen vaatimukset. Harva ostaisi viikinkihuppua tai 75-senttistä puukilpeä, mutta tarjolla oli viikinkikuvioituja muistivihkoja, lasikoruja ja pieniä riimukiviä. Valikoima oli runsas, ja hinnat olivat museokaupaksi varsin kohtuulliset.

Miinusta

  • Museo oli kooltaan varsin pieni, joten lipun hinta olisi voinut olla hitusen alempi.
  • Viikinkiharrastajina emme oppineet kovin rutkasti uutta. Museo sopii enemmän niille, jotka eivät harrasta kyseistä periodia.
  • Tekstejä oli runsaasti, ja ne olivat ruotsiksi ja englanniksi. Kyllähän niitä aikuinen lukee, mutta lapselle alkaa käydä raskaaksi kahlata kaikki läpi.
  • Olisin kaivannut lapsille jotain käsillä tekemistä: ”näin rakennat minihirsistä viikinkitalon” tai ”näin teet lautanauhaa”.

Miten valmistautua, jos lähdet Vikingaliviin?

  • Jos perheessä on alle 7-vuotiaita, jätä ne ulkopuolelle sateeseen. Näyttelyssä on liikaa tekstiä perheen pienimmille, eikä kärryajeluunkaan pääse mukaan.
  • Jos harrastat viikinkiaikaa, sinun kannattaa tietenkin pukeutua ajanmukaisesti. Meitä kaikkia harmitti, kun pyörimme upeassa miljöössä mundisvaatteissa.
  • Museo toimii ilman käteistä, joten ostoksia varten pitää olla kortti. Kannattaa ostaa pääsyliput etukäteen Vikingalivin verkkokaupasta.
  • Tarvitset kuitenkin säilytyslokeroihin kolikoita. Muistaakseni vekotin vaati 10 kruunun kolikon, jota meillä ei ollut ja katkeroiduimme emmekä tule enää ikinä uudelleen reput painoivat kauhea kokemus julma kohtalo.

Jos muuten haluat paremman viikinkielämyksen ja kaiken lisäksi lähempää, tule Hämeen keskiaikafestivaaleille katsomaan viikinkitaistelua ja viikinkiheviä 16.–20.8.

PS. Lopuksi sattui pieni episodi:

6 kommenttia

Terkkuja Naisten Valmiusliiton koulutuksesta #leijona2017

Viihdyin viime viikonloppuna Parolannummella Nasta-harjoituksessa. Nasta on Naisten Valmiusliiton järjestämä kolmipäiväinen tapahtuma, joka oikeastaan on enemmän koulutus kuin harjoitus.

Tämänkertaisen Nasta-harjoituksen nimi oli Leijona 2017. Tarjolla oli kymmenkunta kurssia kuten kouluttajakoulutus, johtamiskoulutus, informaatiovaikuttamisen koulutus, kyberturvallisuuskoulutus, koiratoimintakoulutus ja maastossa selviytymisen koulutus. Kuvia ja kokemuksia löydät somesta hashtagilla #leijona2017.

Oma roolini oli olla kouluttajakoulutuksen pääinkvisiittori eli vastuukouluttaja. Me kouluttajat emme saa palkkaa, jotta kurssien hinta saadaan pidettyä mahdollisimman alhaalla. Tämä on fiksu käytäntö, jonka ansiosta turvallisuustietoisuutta saadaan levitettyä mahdollisimman laajalle.

Osallistujia oli kaiken kaikkiaan 390, ja kymmenet halukkaat jäivät rannalle. Joka ikinen koulutuspaikka oli mennyt kahdessa minuutissa kaupaksi saman tien, kun netti-ilmoittautuminen oli avattu.

Tämä oli eka Nasta-kokemukseni, mutta viimeiseksi se ei jää. Kouluttajakurssilla oli upea, positiivinen ja kommunikoiva osallistujaporukka, joka ryhmääntyi paremmin kuin sinitarrapallot. Sain halvatunmoisia kicksejä jopa sulkeisista (mikä kertonee sieluntilastani enemmän kuin sulkeisista). Ainoa miinus tulee tuhdista inttiruuasta ja sode-eväistä, joiden ansiosta kotiin tuli 1,5 kiloa enemmän Katleenaa kuin perjantaina oli lähtenyt.

Seuraava kurssi on Siilinjärvellä syyskuussa. Itse en pääse sinne, mutta istun jo nyt sormet näppäimistöllä odottamassa ensi vuoden kurssien ilmolomakkeiden avautumista.

Kerro oma kantasi

Yksisilmäinen raportti Powerparkista

Kävimme perheen kanssa maanantaina Powerparkissa ensimmäistä kertaa. Teimme lähdön klassiseen ex tempore -tapaan sunnuntai-iltana emmekä hankkineet kohteesta mitään ennakkotietoa. Matkalla oli aikaa googlailla, mitä paikan päältä löytyy.

Perillä äimistyimme. Päätin heti, että tästä kokemuksesta pitää postata, vaikka perhelomailu ei kuulu vakioaiheisiini.

En ryhdy kuitenkaan listaamaan kronologista kuvausta reissusta, koska EOT ei ole matkailublogi. Sen sijaan kokoan havaintoni yhteen aihepiireittäin. Poimi itsellesi tärkeimmät alaotsikon mukaan.

Joku muuten epäili Facebookin puolella, että Powerpark on maksanut minulle kehuista. Ei ikävä kyllä ole. Meidän perhe pulitti kokemuksistaan normaalin listahinnan: koiraperheen majoitus 95 euroa, lasten huvirannekkeet 36 ja 25 euroa sekä aikuisten yksittäiset laiteliput 7 euroa per piljetti. Ruokakin oli tuttuun huvipuistotyyliin hieman ylihintaista.

(Minulle tarjotaan kyllä bloggaajana sitäsuntätä ilmaiseksi, mutta yleensä en ota vastaan mitään. Joskus huolin ilmaiset teatteriliput, ja siitäkin kerron blogissa erikseen.)

Mutta asiaan.

Riittikö perheelle tekemistä?

Helkutti soikoon, kyllä riitti. Ehdimme testata kiinnostavimmista asioista vain viidesosan, joten teimme elokuulle uuden neljän päivän mökkivarauksen.

Meidän perheen kiinnostuslistalle ylsivät nämä:

  • yli 40 laitteen huvipuisto
  • ratsastus ja hevoset
  • ravintolapalvelut
  • mökkivuokraus
  • leffateatteri
  • värikuula-ammunta
  • fantasia-aiheinen kesäteatteri
  • uima-allas

Ja jollain toisella porukalla voi tykätä näistäkin:

  • karting
  • vaatteiden ja sisustustavaroiden shoppailu
  • pikkulasten leikkipaikat ja huvipuistolaitteet

Asiakaskokemus livenä?

En ole missään päin Suomea nähnyt niin aitoja hymyjä asiakaspalvelijoilla kuin Powerparkissa. En löytänyt yhtäkään myrtynyttä tarjoilijaa tai lipuntarkastajaa. Osa oli toki neutraaleja, mutta suurimmalla osalla oli niin ilahtunut hymy, että kyynisempi kävijä jo kadehtisi.

Kehuin usemmallekin myyjälle positiivista kokemustamme. Jokainen vastasi kiitoksin ja samalla käänsi näkökulmansa minuun: ”Kiva että olet viihtynyt” tai ”Mahtavaa että teillä on ollut hyvä päivä”. He siis helkutin ammattitaitoisesti huomioivat asiakkaan fiiliksen eivätkä keskittyneet omaan osuuteensa.

Iso merkitys asiakaskokemukselle on myös Powerparkin miljöö. Ensinnäkin siisteys on huikeaa. Meillä on keittiön lattialla enemmän roskia kuin elämyspuiston alueella.

Erityismaininnan saa paikan arkkitehtuuri, joka on absurdia ja fantasiamaista. Koko elämyspuisto näyttää siltä kuin sen olisivat suunnitelleet Sibylla Punurmio ja Inspector Gadget pienessä krapulassa yhteisen lapsensa viisivuotissynttäreille. Arkkitehtuurissa on heitetty yhteen kattilaan kansanperinteet, satuhahmot, kulttuuriset stereotypiat, urbaanilegendat, strobovalot, formulafanitus sekä pari varastettua kulttuurilainaa – eikä soppaa ole siivilöity mitenkään. (Ja tämä on siis kehu.)

Jos nyt miljööstä kaivaa esiin yhden miinuksen, niin katukiveys oli irtoillut siellä täällä. Jalkoihinsa kannatti siis katsoa portaissa ja poluilla.

Asiakaskokemus verkossa?

Powerparkin verkkopalvelu ei ole mikään paras mahdollinen.

Ensinnäkään vuokramökeissä ei ole nettivarausjärjestelmää, eikä sivuilta löydy mökkifasiliteettien vertailutaulukkoa.

Toisekseen huvipuiston kalenterin toiminnallisuus on surkea: joka kerta kun klikkaa jotain päivämäärää, näkymä vaihtuu sivun yläreunaan, ja sieltä joutuu jälleen skrollaamaan alas. Lisäksi kalenterissa on eri värejä, joiden merkityksen joutuu itse päättelemään.

Isoin hämmästyksen aihe oli se, että huvipuistorannekkeita ei pysty ostamaan etukäteen verkossa alennuksella (saati normaalihintaan). Yleensähän huvipuistot pyrkivät purkamaan jonoja portilla, kun ne myyvät rannekkeet etukäteen netissä tai Ärrällä paria euroa halvemmalla.

Brändi?

Olin joskus aiemmin kuullut Powerparkista, mutta sen nimi herätti minussa vain mielikuvan jostain 80-lukulaisesta wanna-be-formulakeskuksesta. Ajattelin, että Powerpark on yrityskemuihin ja polttareihin suunniteltu paikka.

Nimi on yhä kökkö, mutta sen oheen tulleet lisämääreet ovat osuvia. Nykyään paikka on ”huvinvointivaltio” – lyhyemmin ”huvivaltio”, jonka sijainti on ”Suomi Funland”. Nämä saivat sisäisen sanaleikkisankarini steppaamaan.

Brändi lunastaa kyllä lupauksensa heti kun portista ajaa sisään. Keskellä ikuisia lakeuksia alkaa jättimäinen puistoalue, joka on niin pitkä, leveä kuin korkeakin. Jopa lapsille jäi mieleen iskulause ”160 hehtaaria ikärajatonta riemua”.

Powerpark on jälleen kerran yksi todistusaineisto bisneskliseiden puolesta: ”usko unelmaasi”, ”tee asiat eri tavalla” ja ”think big”. Kliseepuuro ei ole suosikkiruokaani, mutta Powerparkissa niiden toteuttamisessa on onnistuttu.

Majoitus?

Valikoimaa on jokaiseen makuun, omituiseenkin. Tarjolla on yhtä lailla valtavaa hirsihuvilaa kuin vankkurimajoitusta ja jopa korkealla olevaa ”puumajaa”.

Meillä oli pikkuruinen Greenfield-mökki, jossa ei ollut juoksevaa vettä. Leirintäalueen huoltorakennus oli aivan vieressä, ja sieltä löytyivät vessat, suihkut, saunat ja keittiö. Yhteiskeittiössä ei ollut astioita, mutta käytössä oli mikro, tiskiallas ja liesi. Kokkasimme Trangialla partiotyyliin mökin edustalla ja tiskasimme astiat huoltorakennuksessa.

Mökki oli hintansa väärti. Saimme 80 eurolla nukkumapaikan neljälle, ja koirasta meni 15 euron lisämaksu. Hintaan kuuluivat lakanat, pyyhkeet, parkkipaikka ja sisäänpääsy huvipuistoon (ei siis rannekkeita). Saimme neuvoteltua vielä myöhäistetyn luovutusajan avaimille samaan hintaan.

Mökit olivat toissavuonna rakennettuja: siistejä, hyvinhoidettuja ja kokoonsa nähden fiksusti suunniteltuja. Nurmikko oli juuri leikattu, ja ilmalämpöpumpulla sai tilan viileäksi. Kaikissa ikkunoissa oli pimennysverhot – paitsi ovessa ja katonrajan kaari-ikkunassa, joten kuopus heräsi valoon viideltä aamulla ja oli lähdössä huvipuistoon.

Koiraperheet?

Alueella on muutama mökki, jossa voi yöpyä karvakasan kanssa. Oli kätevää jättää koira ilmastoituun mökkiin siksi aikaa, kun olimme itse kieputettavana. Lisämaksu kuolakuonosta oli 15 euroa.

Tarjolla olisi ollut myös koiranhoitoparkki, joka maksaa 20 euroa päivältä. Oma elukkamme on kuitenkin sen verran kärttyinen muille koirille, että mökki oli parempi vaihtoehto.

(Ja se joka jättää koiran odottamaan kuumaan autoon, ansaitsee ajaa vuoristoradassa ilman turvakaarta.)

Kehityskohteet?

Pakonomaisena kehittäjänä listasin mielessäni ideoita, joita korjaisin puistossa. Listasin nämäkin ylös, ettei homma mene täysin kehumiseksi. Sekaan päätyi niin pieniä kuin suurempiakin kehitysideoita.

  1. Pohdimme lasten kanssa puiston epäekologisuutta. Sehän on selvää, että maailma tuhlaisi vähemmän energiaa, jos Powerparkia ei olisi olemassa. Joskus on kuitenkin kiva pyöriä pää alaspäin, joten en ihan heti purkaisi puistoa. Sen sijaan olisi kiva nähdä infotauluja siitä, onko laitteissa ledejä vai perinteisiä hehkulamppuja, miten kierrätys hoidetaan ja miten energiaa pyritään säästämään. Leirintäalueelle olisin kaivannut kierrätyspisteitä: nyt kannoimme jätemetallit mukanamme kotiin.
  2. Junarata menee vierestä. Hitsi kun siellä olisi asema. (Ja tiistaina sain kuulla, että asema *on* tulossa ensi kesänä.)
  3. Respasta saa A4-kokoisen aluekartan mukaansa. Sen taustapuolella on vain iso Powerpark-logo. Tilan voisi käyttää ennemmin hyväkseen niin, että paperissa olisi myös huvipuistolaitteiden pituusrajat.
  4. Powerparkiin tarvittaisiin ehdottomasti oma mobiilisovellus. Siihen voisi ruksia perheen pituudet, iät ja erityistoiveet, jolloin ohjelma näyttäisi sopivat laitteet. Lisäksi sovellus kertoisi, missä on jonoa, mikä laite on suljettu tuulen takia ja miten käyttäjät ovat arvostelleet laitteet. Sovellus tietenkin hälyttäisi, kun tietty laite avataan tai jonot vähenevät. Samalla näkisi tuoreen sääennusteen, ravintoloiden hinnat ja vapaana olevat ratsastusajat. Sovelluksessa voisi tietenkin myös varata mökin, tehdä pöytävarauksen tai maksaa karting-maksun. (Lisäksi Greenfieldin alueelle olisi kova juttu saada ilmainen wifi.)
  5. Ja lopuksi detalji: oi jos mökissä olisi pieni seinäpeili. Saisi kaivettua pinaatit hampaistaan, ennen kuin lähtee ihmisten ilmoille.

* * *

Kaiken kaikkiaan hieno paikka lapsiperheelle. Elokuussa suuntaamme sinne neljäksi päiväksi, ja varaus on jo tehty isompaan mökkiin.

* * *

Edit su 3.7.2016 klo 10.50: Lisäsin oman osion koirista, koska sitä on kyselty paljon. Samalla korjasin puiston pinta-alan suuruuden oikeaksi.

40 kommenttia