Mielipidelasit auttavat sinua muodostamaan oman näkemyksesi

Tervehdys EOT-ostoskanavalta! Olen räätälöinyt tuotteen, joka auttaa keksimään mielipiteen. Tuote sisältää viidet sävytetyt aurinkolasit, joiden avulla voitte luoda oman näkemyksenne.

Otetaanpa esimerkiksi Hesarin uutinen, jonka mukaan Nyt myös homot pääsevät partionjohtajaksi USA:ssa.

Valitsemalla eri lasit tilanteen mukaan voitte kätevästi luoda oman mielipiteenne mihin tahansa uutiseen.

Bisneksensiniset lasit:

Jahas. Taidan poistaa verkkokaupastani ”Scout is not for gays” -paidat ja ”No rain, no rainbow” -hihamerkit. Niiden sijaan alan myydä ”Openly gay” -pinssejä ja ”Support the rainbow” -paitoja.

Mustat lasit:

Kaikki järjestäytyminen on perseestä, ja se osoittaa vain systeemin ylivoimaa.

Toiveikkaasti hennonvihreät humblebrag-lasit:

Tätä tavoitetta olen jo pitkään ajanut. Keskusteluni USA:n partiopoikajärjestön kanssa toivottavasti osaltaan auttoivat saavuttamaan tämän päämäärän – jonka osatekijänä olin toki vain pieni hiekanmurunen.

Harmaat mielensäpahoittajalasit

Mihin maailma on oikein menossa? En edes avannut linkkiä, mutta jotain pahaa siinä kyllä oli. Ennen vanhaan kaikki oli paremmin. Ei ollut pahoja linkkejäkään.

Enkelinsiipien sävyiset vaaleanpunaiset lasit:

Tässä nähdään, että maailmankaikkeus mahdollistaa universaalin rakkauden jokaiselle luodulle olennolle, kunhan vain saamme maadoitettua itsemme ja luotua henkisen yhteyden kahdeksannen tason chakroihin.

Tämä upea sävylasipaketti nyt vain 189 euroa! Tilaa heti!

Huomaathan, että emme korvaa sitä vahinkoa, joka tapahtuu, jos käytät vain yksiä laseja vuodesta toiseen.

 

Kerro oma kantasi

Berliinin kautta kesälomille

Terveisiä Berliinistä! Olimme siellä viisi päivää lasten kanssa, ja tuloksena oli yksi antibioottikuuri, yksi märkivä tikku jalassa, yksi verta vuotava ien ja haljennut hammas, lukuisia ruokatahroja rinnuksilla ja kaksi uutta pehmolelua. Uhosin jo Facebookissa, että perustan Katleenan Matkatoimiston: ”Matkoja joita et unohda”.

Koulutukset ovat ohi tältä keväältä, joten lasken lomani alkaneen. Kirjoitustöitä toki on yhä:

Kuulostaa isolta listalta, mutta jos teen töitä reippaasti, noihin menee noin 22 työpäivää. Se on sopivan väljä määrä ripoteltuna kahdelle kuukaudelle.

Ylipäätään kirjoittaminen on melkolailla lomaa: ei tarvitse matkustaa mihinkään, saa istua kuistilla pyjama päällä ja voi siemailla samalla siideriä, kuten kaikki me vuoden äidit teemme.

Tuttuun tapaan blogin päivitystahti hidastuu kesän mittaan, paitsi silloin kun jumitan käsikirjoitusten kanssa ja kehittelen sijaistoimintoja sosiaalisessa mediassa.

PS. Muistathan tulla Hämeen keskiaikamarkkinoille elokuussa? Jos et tule, niin peukuta meitä Helenin tukikampanjassa tai kirjoitan siideriäitiydestä läpi koko kesän.

Kerro oma kantasi

Teatteriarvostelu: Lainahöyhenissä Jyväskylän kaupunginteatterissa

Perjantaina pidimme tyttöjen illan. Meitä oli viisi naista, keski-ikä 31 vuotta.

(Tarkalleen ottaen paikalla olivat minun lisäkseni pikkusiskoni, kuusikymppinen äitini sekä ala-asteikäiset tyttäreni. Mutta kolmenkympin keski-ikä kuulostaa myyvemmältä kuin kolmen sukupolven perheilta teatterissa.)

Olimme ostaneet perheen kuopuksille synttärilahjaksi musikaaliliput Jyväskylän kaupunginteatteriin, Lainahöyhenissä-komediaan.

(Pakko jatkaa sulkumerkkitarkennuksilla: lapsemme ovat syntyneet samana päivänä kahden vuoden välein. Juhlimme siis kuopuksen kahdeksanvuotispäiviä ja esikoisen ensimmäistä täyttä kymmentä.)

Asiaan. Loppu sujuu ilman sulkumerkkejä.

Lainahöyhenissä-esityksen plussat

  • Albin/Zaza-roolin esittänyt Joni Leponiemi oli huikea. Hän onnistui tekemään roolin aidosti, ilman vähäistäkään ”hihhii, mies pukeutuu naiseksi” -vivahdetta. Tästä roolista oli Marja Tyrni kaukana. Leponiemen skaala riitti hellyyttävän marttyyrimaisesta puolisosta itsevarmaksi yleisön viihdyttäjäksi ja yhtä lailla ikäkriisiä potevasta mies-äidistä hurmaavaksi revyydiivaksi.
  • Esityksen musiikki- ja tanssiosuudet olivat elämyksellisiä. Oli sulkaa, suukkoa ja sanoitusta. Isolla lavalla seurue pääsi oikeuksiinsa, ja nuorempi synttärisankari hihkui välillä onnesta. Minullakin jalka vatkasi musiikin tahtiin. Musiikista kuuluu kiitokset orkesterille, joka istui keskittyen kuopassansa ja loi tapahtumille äänimaiseman.
  • Ooo, puvustus! Pukusuunnittelija Tuovi Räisäselle on ilmeisesti annettu vapaat kädet ja budjettia sen mukaan. Mukana olivat kaikki yökerhorevyyn klassikot höyhenviuhkoista ja paljeteista vauhdissa riisuttaviin pitkiin helmoihin. Näyttävyydestä ei ollut tingitty, vaan puvut istuivat tismalleen musikaalin suurellisuuteen.
  • Esitys on ajankohtainen tasa-arvoisen avioliittolain vuoksi. Pääosassa ollut miespari – rooleissa Joni Leponiemen lisäksi Jouni Innilä – vannoi rakkautta toisilleen, ja samaan aikaan kuopuksemme hengähti ihastuneena. Sillä hetkellä lavalla ei ollut koomisuutta vaan aitoa pitkän ihmissuhteen rakkautta. Tämä välittyi myös kahdeksanvuotiaalle. Olin ylpeä lapsestani, joka eläytyi tunteeseen, eikä kiinnittänyt huomiota sellaiseen muka-poikkeavuuteen, että tunne oli kahden miehen välillä.
  • Sivuosassa ollut roolihahmo Marie Dindon (Hanna Liinoja, jos oikein käsitin) oli hulvaton miehensä alistamana neuroottisena vaimona. Hahmon alituinen hiusten sukiminen ja nyökkäily olivat kuin suoraan Hämeenlinnan kahviloista arkiaamuisin.
  • Plussana on toki myös Alvar Aallon arkkitehtuuri. Jos et ole koskaan käynyt Jyväskylän kaupunginteatterissa, asia kannattaa hoitaa pikimmiten kuntoon.

Lainahöyhenissä-esityksen miinukset

  • Jouni Innilän roolihahmolla Georgesilla oli turhankin vahva maneeri äänessään. Ehkä se johtui roolihahmosta, joka oli teatraalinen yökerhon tirehtööri. Silti ääni tuli ikään kuin niskasta, ja toinen muksuista kommentoi osuvasti: ”Äiti, tuo puhuu kuin Tsiisus Nieminen.”
  • Pariskunnan poikaa esittänyt Miikka Tuominen meni välillä ylinäyttelemisen puolelle. Toki genreen kuuluu tietty överiys, mutta joissain kohdin teennäisyyden raja ylittyi.
  • Meitä hämeenlinnalaisia sapetti, kun esitystä ei ollut aikataulutettu junien mukaan. Näytös loppui tismalleen samaan aikaan, kun viimeinen juna etelään lähti. Niinpä jouduimme kulkemaan omalla autolla: viisi tuntia ajomatkaa ja 2,5 tuntia teatteria.
  • Jyväskylän kaupunginteatterin sivuilla ei ole listattu kunnolla sitä, kuka on missäkin roolissa. Olisimme halunneet esityksen jälkeen katsoa myös sivuosien näyttelijöiden nimiä, mutta tietoa ei löydy teatterin sivuilta muiden kuin pääroolien osalta.

Kokonaisuus päätyi vahvasti plussan puolelle. Teatterin suhteen suosikkigenrenihän on sama kuin 70-vuotiailla lastentarhanopettajilla: rakastan komediamusikaaleja. Lainahöyhenissä istui teatterimakuuni kuin untuvapuuhka uumalle.

 

2 kommenttia