Sukututkimus on suolesta

Sukututkimus on hieno juttu, jos se tehdään arvottamatta. Aidossa sukututkimuksessa kerätään kaikki mahdollinen tieto itsestä taaksepäin: keitä olivat isovanhempieni isovanhemmat? Millä paikkakunnilla esivanhempani ovat asuneet ja mitä heistä kaikista tiedetään?

Puolueettoman sukututkimuksen lisäksi on olemassa myös säälittävää sukututkimusta. Säälittävä sukututkimus on arvottavaa ja valikoivaa, ja siksi se on suolesta. Se menee näin:

Säälittävän sukututkimuksen vaihe 1: mene taaksepäin
Selvitä sukuasi taaksepäin vähintään viisi sukupolvea. Näin sinulla on käytössäsi 36 sukusi henkilöä tai enemmänkin. Parasta on kuitenkin mennä 1700-luvulle asti.


Säälittävän sukututkimuksen vaihe 2: valikoi ja arvota
Valitse näistä 36 isovanhemmasta kiinnostavin (vaikkapa rikkain, kuuluisin, taiteellisin tai arvostetuin), ja unohda sen jälkeen muut esivanhempasi.

Säälittävän sukututkimuksen vaihe 3: mene eteenpäin
Kartoita tämän mahtimiehen tai -naisen kaikki jälkeläiset. (Useimmiten kyseessä on mahtimies, koska ennen 1900-lukua naisten mahdollisuudet edetä uralla tai yhteiskunnassa olivat melko olemattomat.)

Ota yhteyttä mahtimiehen elossa oleviin jälkeläisiin. Potentiaaliset elossaolijat on merkitty X:llä alla olevaan kaavioon.
Säälittävän sukututkimuksen vaihe 4: perusta sukuseura
Pyydä jälkeläisiä liittymään sukuseuraan, jonka olet juuri perustanut edesmenneen mahtimiehen kunniaksi. Monet haluavat liittyä, koska heitä mairittelee olla mahtimiehen sukua.

Nyt voit olla itseesi tyytyväinen. Onpa upeaa olla Torvald Sammattilaisen sukuseurassa!

Tässä vaiheessa kannattaa unohtaa, että poimit esi-isäksesi vain yhden sadoista mahdollisista. Unohda myös se, että sinulla on muitakin yhtä läheisiä tai kaukaisia sukulaisia muista sukuhaaroista. He eivät vain satu olemaan Torvaldin jälkeläisiä. Sen sijaan ne onnettomat ovat sen kaivoon kuolleen alkoholistin sukulaisia*.

Nyt kannattaa olla kiinnostunut ainoastaan Torvaldin jälkikasvusta. Olettehan te etuoikeutetut mahtimiehen jälkeläisiä!

* Kuten sinäkin itse asiassa.

16 kommenttia

Raaseporin keskiaikamarkkinat: menovinkki viikonlopuksi

Raaseporissa on järjestetty keskiaikamarkkinat vuodesta 2006. Olen ollut siellä joka kesä elävöittämässä turnajaisia, ja niinpä suuntaan keskiaikatapahtumaan jälleen ensi viikonloppuna eli 11.-12.7. Tapahtuma on avoinna yleisölle lauantaina ja sunnuntaina klo 11-17, ja turnajaiset ovat molempina päivinä klo 12 ja 16.

Varoitus niille, jotka eivät vielä tajunneet: tämä on puhdas mainospostaus. Se kuitenkin sallittakoon minulle, sillä en saa esiintymisestäni muuta palkkaa kuin matkakulut. Tililleni ei myöskään valu minkäänlaisia rahavirtoja järjestäjiltä saati yhteistyökumppaneilta.

Raaseporin keskiaikaiset turnajaiset ovat hauska tapahtuma. Ne perustuvat aidolle kilpailulle ja improvisaatiolle, joten lopputulos ei ole koskaan varma. Ritarit ovat kotoisin kahdesta seurasta: järjestäjätaholta eli Ramsista (Raseborgs medeltida sällskap) sekä ruotsalaisesta Celeres Nordicasta.

Turnajaiskatsomona on luonnon oma amfiteatteri, eli kannattaa ottaa mukaan sadetakki, hattu ja juotavaa. Istuinalustoja saa lainaksi paikan päältä.

Markkinoilta voi sitten käydä tinkaamassa itselleen sepän takoman koukun, keskiaikaisen korun tai vaikka kunnon hiivaleivän. (Metrilakua tai muovirihkamaa ei onneksi ole myynnissä.) Tapahtumassa näkee myös muita esityksiä: ilveilijöitä, tulitemppuja sekä elävöittämisyhdistys Faravidin Susien taistelunäytöksiä.


Yllä olevan kuvan on napannut hämeenlinnalainen taikuri ja keskiaikaharrastaja Martti Sirén. Rajasin tuosta kuvasta pois jälkikasvuni, vaikka se lienee turhaa varovaisuutta. Tyttöni elävöittävät keskiaikatapahtumia yhtä julkisesti kuin minäkin.

Varoituksen sana potentiaalisille asiakkaille: esiinnyn markkinoilla rääväsuisena, itseään kauppaavana huonona naisena. Jos siis haluaa saada käsityksen minusta konsulttina, ei kannata tulla Raaseporiin.

15 kommenttia

Biisien sanoja säveltäjille ja gootahtaville naisartisteille

Lupasin alkuviikosta aloittaa postaussarjan, jossa tyrkytän sanoituksiani säveltäjille.

Seuraavaksi vuorossa ovat gootahtavan synkät sanoitukset naisartisteille. Indica ja muut dramaatikot, ottakaahan yhteyttä.

Morsiuspuku

Kevät kukki kai toukokuussa,
kun ulos mä astelin.
Tunsin tuoksuvan syksyn suussa
ja jalkani kastelin.

Muistin sinut ja nuoruuspäivät,
kun hiljalleen kävelin.
Vaikka haaveeni taakse jäivät,
ne taas saapuivat sävelin.

Tunsin taas, kuinka kitarasi kiiri
selkäpiitäni vapisuttaen.
Tanssin taas, nousi sisälläni piiri
noitavoimien ajattomien.

Tunsin taas, kuinka kitarasi kiiri
selkäpiitäni vapisuttaen.
Tanssin taas, nousi sisälläni piiri
noitavoimien rajattomien.

Ajatukseni veivät veteen,
muistin veneen ja laiturin.
Muistin vieneeni kämmenet eteen,
kun myrsky taltutti taiturin.

Kuljin äänettä tanhuville,
sua siinä taas aattelin.
Muistin, kuinka mä alttarille
sua arkussa saattelin.

Oli morsiuspukuni puinen,
mutta valkoinen tietenkin.
Olin kalpea, kylmäsuinen,
mutta sinua rakastin.

Tunsin taas, kuinka kitarasi kiiri
selkäpiitäni vavisuttaen.
Tanssin taas, nousi sisälläni piiri
noitavoimien rajattomien.

Missä oot, onko sinulla jo uusi?
veden hellivän tunsin sanovan.
Missä oot? joku sisälläni huusi,
luokse Vellamon tiesin anovan.

Seuraavan tekstin rytmi – kertsiä lukuunottamatta – on poimittu Maija Vilkkumaan Totuutta ja tehtävää -biisistä, mutta toivottavasti tuleva säveltäjä keksii tähän uudet nuotit.

Peipposlaulu

Taskulampun valossa
on hyvä salaa lukea
kun äiti tanssii alakerran lattialla.
Ja sadun pikku prinsessa
saa tehdä lumiukkoa,
kun viime yönä pihallansa kävi halla.

Ikkunasta järven nään,
se pinnallensa kerää jään
ja pimeässä minä katson puita.
Ne kohti rantaa kurkottaa,
niiden varjoissa on maa,
talvella koivunoksat ovat kuten luita.

Unessani aurinkoiset päivät,
unessani minäkin lentää saan.
Unessani talvet taakse jäivät,
äiti laulaa peipposlauluaan.

Ennen kuin uni saavuttaa,
kuulen kun äiti laulaa saa,
se kertaa taasen Joutsenlauluansa
Kasvoni satuun hervahtaa,
ja taskulamppu putoaa
ja unten maille vie mut keijukansa.

Unessani aurinkoiset päivät,
unessani minäkin lentää saan.
Unessani talvet taakse jäivät,
äiti laulaa peipposlauluaan.

Aamulla mut herättää
sisään tullut talvisää,
kun ulko-ovemme on unohtunut auki.
Vieras ääni selittää:
”on rikkoutunut järven jää”.
Mietin, onko äidin vienyt sadun hauki?

Unessani aurinkoiset päivät,
unessani minäkin lentää saan.
Unessani talvet taakse jäivät,
äiti laulaa peipposlauluaan.

Kuten viimeksikin, palautetta saa antaa ilman muuta. Otan mieluusti kommentteja vastaan.

Kerro oma kantasi