Biisien sanoja säveltäjille ja naisartisteille

Olen vuosien mittaan kirjoitellut biisien sanoituksia pöytälaatikkoon. Niitä ovat jopa muutamat ammattimuusikot kehuneet: sain positiivista palautetta sekä Vexi Salmelta että AP Sarjannolta.

Toivottavasti he olivat tosissaan eivätkä vain kilttejä. Muuten tästä postauksesta on tulossa elämäni munaus.

Homma ei kuitenkaan etene mihinkään, ellei
a) ensin joku säveltäjä sävellä sanoituksiani ja
b) sitten joku tunnettu artisti ota niitä ohjelmistoonsa.

Arvatkaa vain, monelleko taholle olen tyrkyttänyt tekstejäni, eikä kukaan ole vastannut. Kaikilla säveltäjillä tuntuu olevan jo vakituinen työpari, ja jokaisella artistilla on kantabaarin lisäksi kantasanoittaja. Ehkä heillä kaikilla on myös jokin laaturaja, jota en ole ylittänyt.

Sen verran viisas kuitenkin olen, etten ole itse ryhtynyt säveltämään tekstejäni. Olen nimittäin niin nuottikorvaton, että musiikinopettaja yritti silmät vedessä pidättää nauruaan, kun lauloin musiikintunnilla pakollisen laulunäytteen. Sitä ilmettä en unohda.

Nyt yritän etsiä säveltäjää tai artistia tämän blogin kautta. Postaus menee siis hieman ohi aihepiirin, mutta ehkä tästäkin mokasta joku oppii jotakin.

Jos siis joku lukijoistani on säveltäjä tai laulaja, niin ilmoitelkaahan minulle. Ja varoituksen sana: olen kunnianhimoinen. Minulle ei siis riitä, jos jollakulla on bändi Teppo ja touhukkaat, joka soittelee ajankulukseen Tepon anopin autotallissa.

Tässä olisi pari sanoitusta, jotka on ajateltu naispuolisen iskelmälaulajan suuhun, mutta muitakin löytyy.

Koskee sormi Otavaan

Hiljaa hiuksissani makaan,
näen ylös avaruuteen.
Nostan eteen käden vakaan,
koskee sormi Otavaan.

Katson alas taivaanrantaa,
näen huomispäivään uuteen:
oli lunta taikka lantaa,
koskee sormi Otavaan.

Otavaan on matkaa maasta,
ihmiselle ikuisuus,
Otavaa ei raivot raasta,
siellä siintyy sisukkuus.

Otavaan on matkaa maasta,
ihmiselle ikuisuus,
Otavaa ei harmit haasta,
siellä oottaa päivä uus.

Lepään lailla harmaan siilin,
talven uuvuttavan luulen.
Kodin kokoon tummin tiilin,
olen uhri tämän maan.

Käännyn kohti pohjoisnapaa,
tunnen tiivistyvän tuulen:
oli vanki taikka vapaa,
koskee sormi Otavaan.

Otavaan on reitti jäästä,
ihmiselle ikuisuus,
Otavaan mun sielu säästä,
siellä oottaa päivä uus.

Otavaan on reitti jäästä,
ihmiselle ikuisuus,
Otavaan en voi mä päästä,
on mittaamaton avaruus.

Myy mun Ferrari Testarossa

Kadut New Orleansin
kuuman rytmin ja tanssin
ehtivät elämääni – ne on veressäni nyt.
Samban tahtiin mä ryhdyn,
kannan ikkunaani lyhdyn,
jalkani polkee kuin hullu – rytmi sen on läpäissyt.

Myy mun Ferrari Testarossa,
myy mun huoneisto Kalliossa.
Ne mulle turhia on, pidä rahat.
Löysin paikkani auringossa.

Myy mun Ferrari Testarossa,
myy mun Pradan laukkuni, jossa
oli silkit, paljetit, nahat.
Viihdyn haitarin poljennossa.

Klubit nuo kuuman jazzin,
bluesin ja noppamatsin
syttyivät sydämeeni – se on kohtaloni nyt.
kuulen vain salsan tahdin,
hylkään Suomen ja sahdin.
jalkani polkee kuin hullu – rytmi sen on läpäissyt.

Myy mun Ferrari Testarossa,
myy mun huoneisto Kalliossa.
Ne mulle turhia on, pidä rahat.
Löysin paikkani auringossa.

Myy mun Ferrari Testarossa,
myy mun Pradan laukkuni, jossa
oli silkit, paljetit, nahat.
Viihdyn haitarin poljennossa.

Jos joku lukijoistani sattuu olemaan Anna Eriksson, Anne(li) Mattila tai Paula Koivuniemi, niin ottakaahan yhteyttä.

Näistä saa toki antaa palautetta. Sanokaa nyt edes, että nämä ovat parempia kuin Hanna Pakarisen ”ihan ite” sanoittama Leave me alone. Se sentään oli Euroviisu-edustajamme.

Impulsiivisena ihmisenä päätin juuri tehdä tästä postaussarjan. Pistän aina pari erityylistä sanoitusta kerrallaan arvioitaviksi, joten pidetään peukkuja, että sanat löytävät sekä säveltäjän että esittäjän.

6 kommenttia

Postausta, punaviiniä ja muita huonoja tapoja

Mitä muuta ihminen tekisi perjantai-iltana kuin siemailisi punaviiniä ja kirjoittaisi blogia?

*hienostunut siemaisu asian todentamiseksi*

Punaviinistä tuli mieleen sivistymättömyyteni: joudun nimittäin työn puolesta aina ajoittain tilanteisiin, joissa maalaisuuteni uhkaa paljastua. Bisnesillallisilla on epätoivoisia hetkiä, kun pitää juoda valkoviiniä (pahaa) tai samppanjaa (pahaa). Lisäksi olen joutunut syömään suklaamoussea (pahaa), merileväkääröjä (erittäin pahaa) sekä oliiveja (melko pahaa).

*siemaisu*

Itse asiassa samppanja on sitä kamalampaa, mitä hienompaa se on. Kalleimmat samppanjat ovat kuivia eli äärimmäisen pahan makuisia. Minä olen ihan tyytyväinen makeaan kuohuviiniin: suosittelen Muscador Muscat Rosea, tuotenumero 008825, hinta 6,98 euroa. (Muistan ulkoa.)

*siemaisu ja lasin täyttö*

Onneksi illallisetiketti kuulemma sallii nykyään punaviinin myös kalan tai kanan kanssa. Mutta uskaltaako sitä tilata, jos pöytäseura ei ole kuullut, että viinisuositukset ovat väljentyneet? Mitäs jos ne muut luulevat minua ihan hämeenlinnalaiseksi?

*siemaisu*

Mikä tietenkin sinänsä on ihan oikea luulo.

*pari siemaisua tämän havainnon kunniaksi*

Punaviini on upea juoma, jos sen valitsee oikein. Ei pidä tilata mitään hienoja ranskalaisia litkuja, joissa ei ole kunnon aromia. Valitse sen sijaan eteläamerikkalainen, mausteinen punaviini. Kuten tämä, katsokaas.

*kippis ja kulaus*

Oikea valinta on lämmin, vahva, mieleenjäävä, persoonallinen, monipuolinen, harteikas ja lapsista pitävä. Eiku unohtakaa se viimenen kohta.

*iiiiiso kulaus*

Ai nii, piti puhua noloista tilanteista. Onneksi mä en enää ajaudu niihin, kerta mä oon viisastunu.

*kulaush ja uuden pullon korkkaush*

Miten muuten punaviini lähtee paidasta? Entäshohvasta? Mikä on Omo-infon puhelinnumero? Voishin saman tien teshtata sen asiakaspalvelun laadun.

*klunk-klunk*

Haalooo? Omo-info? Täällä on Katleena Korteshuo. Kuka teitä oikeen valmentaa? Tarttetteko te asiakaspalvelun valmennushta? Miten mä saan tän punaviinin pois – –

*tuut-tuut-tuut-tuut*

*klunk-klunk-klunk-klunk*

Miksh ihmeessä kukaan haluaa juoda lasista, kun pullon suustakin voi juoda ja roishkuu vähemmän paidalle? Tämän keksinnön mä jaan kyllä asiakkaitten kanssa seuraavalla pisneshpäivällisellä.

*klunk-klunk-klunk-klunk*

Mitä mun piti shanoa?

*klunk-klunk-klunk-klunk*

Niin. Sitä että onneksh mä osaan tosiaan nykyään välttää noloja tilanteita. Oishpa hävettävää sammuu kesken kaikeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeee

8 kommenttia