Wikipedia-artikkelin kirjoitus lasten kanssa – leiki ja opeta

Joulun jälkeen lähdemme perheen kanssa Lanzarotelle. Katsoimme etukäteen, mitä suomenkielinen Wikipedia tietää Timanfayan kansallispuistosta.

Hups. Ei se vielä tiedä mitään.

Siinäpä tehtävää lomalle: kirjoitamme lasten kanssa yhdessä ensimmäisen version kansallispuistoartikkelista. (Ethän jookopliis päivitä kyseistä sivua, jos vain maltat. Tarjolla on hyvä treeni lapsille.)

Puuhan tavoitteena on opetella yhdessä seitsemän- ja yhdeksänvuotiaiden kanssa

  • ymmärtämään Wikipedian toimintaperiaatetta
  • tuottamaan tietotekstin tyylilajia
  • esittämään asiat loogisessa järjestyksessä
  • suunnittelemaan teksti ja rajaamaan aihe
  • linkittämään ja muotoilemaan verkkotekstiä
  • suunnittelemaan tietoartikkelin kuvitus
  • ottamaan informatiivisia kuvia.

Toteutuksen pitäisi olla valmis viimeistään 16. tammikuuta. Raportoin sitten jälkikäteen, kuinka homma sujui.

 

10 kommenttia

Pidä huivista kiinni, Katleena

Aina joulukuun alussa ompelen partiohuiveja uusille sudenpennuille. Huivit ovat mustaa kangasta, ja niihin tarvitaan oranssi kanttinauha ja oranssia ompelulankaa.

Partiohuivit Jaarlin Pojat

Homma on kivaa, mutta en ikinä osaa ostaa oikeita materiaalimääriä. Aina tulee hankittua jotain liikaa.

Joulukuu 2012: urakkana 12 huivia

Huivit tulevat valmiiksi, mutta yli jää kanttinauhaa 11 metriä, kangasta toisiin 12 huiviin ja lankaakin täysi rulla.

Joulukuu 2013: urakkana 10 huivia

Ostan uudet tarvikkeet ja muistan, että kanttinauhaa oli jonkin verran varastossa. Sen sijaan unohdan, että lankaa ja kangasta oli jo tarpeeksi. Huivit tulevat valmiiksi, mutta nyt jää yli kangasta 12+6 huiviin ja toinen lankarulla.

Joulukuu 2014: urakkana 16 huivia

Muistan, että lankaa on, joten en osta sitä. Sen sijaan ostan taas uudet kankaat, koska unohdan ne ylijääneet. Lisäksi kanttinauha loppuu kesken, koska sekoitin Pythagoraan lauseen ja hyvän sukkahousutarjouksen.

Tämänhetkinen tilanne:

  • 9 huivia valmiina, 7 kesken
  • 1 ylimääräinen lankarulla
  • 20 ylimääräistä huivipalaa mustasta kankaasta
  • 17 metriä kanttinauhaa puuttuu

Huomenna suuntaan kauppaan ostamaan kanttinauhaa. Lyödäänkö vetoa, että tulen kotiin kainalossani pelkkää mustaa kangasta?

 

6 kommenttia

Isoäiti näki nimien tulevaisuuteen

Isoäitini kirjoitti aikanaan useita romanttisia kirjoja 1950–1960-luvuilla. Hänen kirjailijanimensä oli Elina Aro.

Romanttiseen genreen kuuluu se, että sankarittarilla on harvinaiset ja jopa eksoottiset nimet. Tätä periaatetta ovat noudattaneet esimerkiksi romantiikan kuningatar Barbara Cartland sekä Suomen oma huippunimi Kaari Utrio. Myös isoäitini teki parhaansa erikoisten nimien kanssa.

Minulla on ollut mielikuva siitä, että isoäiti oli melko taitava trendien ennustaja. Hän vaistosi, mitkä nimet lyövät läpi, ja niinpä hän käytti niitä kirjoissaan. Nyt Uutta etunimikirjaa tehdessäni päätin laskea isoäidin osumatarkkuuden.

Kahlasin siis läpi isoäidin sankaritarten nimivalikoiman ja tarkastelin nimien yleistymistä. Seassa on sekä läpimurtoja että lörpähdyksiä.

Otin listaukseen vain ne isoäidin kirjat, joissa on yksi naispuolinen päähenkilö. Lisäksi poimin mukaan ainoastaan ne kirjat, jotka edustavat harvinaisia nimiä. Parilla sankarittarella on näet ollut jo valmiiksi yleinen nimi.

  • Tuntemattomilla teillä, 1947. Sankaritar oli Jonna. Kirjan ilmestymisaikaan Jonna-nimisiä oli vain kymmenkunta, mutta nykyään heitä on lähes 10 000. Tulos: hitti.
  • Nokkoskaarteen Piritta, 1948. Kirjan ilmestyessä Piritoja oli alle 30, mutta nykyään heitä on lähes 3000. Tulos: hitti.
  • Katleena lähtee maailmalle, 1952. Katleena on yhä harvinainen nimi. Etunimeni ei ole lyönyt itseään läpi. Nimimuotikisan tulos: floppi.
  • Karela tulee meren yli, 1954. Karela (joka muuten on äitini etunimi) on pysynyt harvinaisena. Tulos: floppi.
  • Ylermin sisar, 1955. Päähenkilön nimi on Solja. Se ei ole yleistynyt ollenkaan, joten nimikisan tulos on floppi.
  • Ruusutalon Maiju, 1961. Maijua oli olemassa tuhatkunta jo kirjan ilmestymisen aikaan, mutta seuraavana vuosikymmenenä Maiju ponnahti selkeästi suurempaan suosioon. Tulos: hitti.
  • Ystävämme Karoliina, 1978. Karoliinaakin oli olemassa jo kolmisen tuhatta, mutta kirjan ilmestymisen jälkeen sen suosio kohosi huippuunsa: syntyi lähes 25 000 uutta Karoliinaa. Tulos: hitti.
  • Milli-lastenkirjasarja, 1985–1991. Milli on nyt hissukseen nousemassa nimitilastossa ylemmäksi, joten se on potentiaalinen hitti.

Kauniitahan nuo kaikki nimet ovat, mutta jostain syystä neljä nimeä on saanut tuulta purjeisiinsa ja muut ovat jääneet kellumaan paikalleen. Joka tapauksessa isoäidin tulos nimimuotikisassa on 4/8 tai 5/8. Onnistumisprosentti on siis jopa 62,5.

Jos minä poimisin kahdeksan harvinaista nimeä ja yrittäisin ennustaa niiden yleistymistä seuraavien parinkymmenen vuoden aikana, menisin taatusti pahemmin metsään.

Isoäiti ei koskaan ollut kirjailijana supersuosittu, joten nimien yleistyminen ei ole ollut hänen ansiotaan. Sen sijaan tämä tilasto osoittaa, että isoäidillä oli melko hyvä trendivainu. Hän vaistosi tulevat nimimuodit etuajassa ja hyödynsi niitä kirjoissaan.

PS. Tapasin viime kesänä viisivuotiaan Katleenan, joka oli kuulemma saanut nimensä minun mukaani. Hänen koko nimensä oli Katleena Karomilla. Tykkäsin yhdistelmästä kovasti.

Ehkä Katleena-nimelläkin on vielä mahdollisuuksia.

9 kommenttia