Miten kulttuuri kasvattaa aivopääomaa?

Kulttuuri kasvattaa aivopääomaa.

Välitiedotus: Olen surkea kulttuurinkuluttaja, mutta tämä on silti puheenvuoro kulttuurin puolesta.

Kulttuurilla en tässä tarkoita pelkkää "korkeakulttuuria" vaan kaikkea kulttuuria laajasti: ihmisten toimintaa, ajan ilmiöitä sekä esittäviä ja kuvaavia taiteita. Kaikki tämä kasvattaa aivopääomaa seuraavilla tavoilla:

1) Kulttuurin seuraaminen auttaa ymmärtämään viittauksia.

Monessa tekstissä viitataan kulttuuriin, koska asioita on tapana selittää kulttuurin ilmiöiden avulla. Jos viittausta ei ymmärrä, ei ymmärrä tekstejäkään. Aiemminhan riitti Raamatun ja Seitsemän veljeksen tuntemus: me tiesimme, mitä tarkoittaa "pistää kynttilä vakan alle" tai "homma oli kuin Jukolan veljesten lukemaan opettelu".

Viittaukset muuttuvat ajan myötä. Niinpä kannattaa lukea kirjoja, koska sitten tietää mitä tarkoittaa "jaritervomainen tyyli". Kannattaa kuunnella musiikkia, koska sitten tietää mitä tarkoittaa "korpiklaanimainen suhtautuminen alkoholiin". Kannattaa seurata mediakulttuuria, koska sitten tietää mitä tarkoittaa "saada kaksi sikaa yhdellä linnulla".

Tässä asiassa olen muuten aika pahasti jäljessä aivopääomani kasvattamisessa. Luen kaunokirjallisuutta säälittävän vähän ja joka vuosi haaveilen, että ehdin joululomalla lukea. Musiikin kuuntelunikin on hävettävän yksipuolista.

2) Kulttuuri auttaa kokemaan sitäkin, joka ei muuten ole koettavissa.

Vaikka kuinka yrittäisimme asettua toisen asemaan, pystymme tekemään sen vain osittain. Teemme sen päätellen tai empatialla, mutta emme tee sitä kokemuksella.

Ihminen oppii ymmärtämään asian vain siten, että hän kokee sen. Vasta elämyksellinen kokeminen – mukana oleminen – auttaa käsittämään asioita syvällisesti. (Kokemuksellista oppimistahan käytetään esimerkiksi ala-asteen matikantunneilla. On eri asia kysyä, "mitä on 2 + 2?", kuin leikkiä omenoilla "nyt minulla on kaksi omenaa ja sinulla kaksi, joten paljonko meillä on yhteensä?")

Kaikkea emme kuitenkaan voi kokea. Meistä jokainen ei pysty lähtemään Afrikan sarveen kokemaan nälänhätää. Emme myöskään välttämättä tiedä, mitä on olla eläkeläinen, yksinhuoltaja, muslimi, lähihoitaja, poliitikko, homoseksuaali tai vaikka insinööri.

Kulttuuri voi silti antaa meille oivalluksen siitä, mistä on kyse. Perheväkivaltaa käsittelevä teatteriesitys voi auttaa edes hiukan käsittämään väkivallan syntymistä ja osapuolten rooleja, ja keskiaikamarkkinat saavat meidät hahmottamaan osapuilleen, millaista elämä oli 600 vuotta sitten.

3) Kulttuuri on osa sivistystä ja tapakulttuuria.

Kaverini pääsi ekaa kertaa teatteriin 12-vuotiaana. Niinpä hänellä oli yllään vanhat verkkarit ja voipaperissa omat eväät. Myöhemmin hän kertoi hävenneensä silmät päästään, kun hän oli huomannut, miten muut ovat pukeutuneet. Kenelläkään muulla ei myöskään ollut eväsleipiä katsomossa.

Haluan viedä lapseni kulttuuritapahtumiin, jotta he oppivat toimimaan erilaisissa tilanteissa. He ovat oppineet, että festareilla voi tanssia lavan edessä ja että toisten esityksille taputetaan. He tietävät, miten lippujonossa käyttäydytään ja miten karaokea lauletaan.

Itsellänikin on vielä paljon opittavaa. En ole koskaan käynyt oopperassa, baletissa, klassisen musiikin konserteissa saati modernin tanssin esityksissä, joten en tiedä, kuinka niissä käyttäydytään. (Oletan, että katsomossa ei sovi tanssia.) Tämä asia pitää kuitenkin selvittää omakohtaisesti.

4) Annan itselleni mielipideoikeuden, kun ensin koen itse jotain – joko oikeasti tai kulttuurin avulla.

Monet kertovat vihaavansa oopperaa "koska se on sellaista kiljumista", mutta he eivät ole kuitenkaan käyneet oopperassa. He ovat korkeintaan nähneet oopperalaulua televisiosta vartin verran. (Tämä on muuten vastaava ilmiö kuin se, että lapsettomat ihmiset ovat omasta mielestään parhaita lasten kasvattajia.)

Minä en vielä tiedä, pidänkö oopperasta. Vasta sitten, kun olen käynyt katsomassa jonkin oopperaesityksen, annan itselleni oikeuden olla siitä jotain mieltä.

Tätä tapaa voisi noudattaa myös moni työpaikkakiusaaja tai syrjinnän kannattaja. Kun on kokenut, miltä tuntuu olla toisen housuissa, saa ehkä vähän perspektiiviä omille mielipiteilleen ja tekemisilleen.

Lisäys 8.9.2011 klo 21.15:

5) Kulttuuri tuottaa sekä tunne-elämyksiä että älyllisiä elämyksiä.

Stressaantuneena on upeaa käydä katsomassa stand up -komiikkaa tai kunnon farssi. Kun nauraa vatsansa pohjasta, keho rentoutuu ja mieli vapautuu.

Konsertissa (siis sellaisessa jossa saa tanssia) voi kokea flow-tilan, jossa keho ja mieli ovat yhtä musiikin kanssa. Tunnin aikana voi käydä läpi erilaisia tunnekokemuksia surusta riehakkuuteen.

Hyvän kirjan tai teatteriesityksen nokkela sanailu ja napakka ajan ilmiöiden kommentointi tuottaa oivalluksia ja älyllistä mielihyvää.

Maailmassa on valtavan paljon asioita, joita en olisi koskaan keksinyt yksin, perheen kanssa tai kaveriporukassa. Kulttuurin parissa silmät avautuvat uusille asioille.

25 kommenttia

Mitä hiivattia on aivopääoma?

Mainitsin Twitterissä, että käytin 300 euroa erilaisiin kulttuuritapahtumiin. Puolustin sijoitustani sillä, että kulttuuri kasvattaa aivopääomaa. Sain pian tarkentavan kysymyksen:

Minkälaista on aivopääoma? O_o

Olin siis käyttänyt termiä, jota kaikki eivät tunne. Vastaukseen ei Twitterin tila riitä, joten käytän blogia.

Aivopääomalla tarkoitan viisautta, asioiden ymmärtämistä ja niiden syvällistä käsittämistä. Aivopääoma ei siis ole laskutaitoa, tietokilpailuosaamista saati sekalaisen informaation keräämistä. Aivopääoma ei myöskään ikinä tule valmiiksi tai täyteen, vaan sitä voi kasvattaa koko elämänsä ajan.

Seuraavassa postauksessa käsittelen sitä, kuinka kulttuuri kasvattaa aivopääomaa.

2 kommenttia