Pidän nartuista, neekereistä, homppeleista ja vamuista

Bloggasin perjantaina Petteri Sihvosen kolumnista, jossa hän käytti termiä "narttulätkä". Sihvosen teksti on Viikkouutisten sivulla 8.

Sihvonen kehui jutussaan naisjääkiekkoa, mutta hän onnistui vesittämään asiansa käyttämällä alentavaa sanaa "narttulätkä".

Sain pian postaukseni julkaisemisen jälkeen meilin, jossa Petteri Sihvonen haluaa keskustella kanssani. Vastasin hänelle tänä aamuna – vaikka en tietenkään voi olla aivan varma, oliko lähettäjän käyttämä Hotmail-meiliosoite oikeasti Sihvosen. Käsittääkseni Sihvosella on myös jonkin verran jäljittelijöitä. (Jos asialla on Sihvonen itse, olen ilman muuta otettu.) Sihvonen ei vielä ole vastannut, mutta ajattelin joka tapauksessa purkaa argumenttini auki myös täällä blogin puolella.

Siis miksi "narttulätkä" tai tämän postaukseni otsikko on loukkaava? Miksi ei voi sanoa pitävänsä "nartuista", "neekereistä", "homppeleista" ja "vamuista"?

1) Yleinen mielipide (siis lukijakunta) määrittelee sanan loukkaavuuden. Se ei auta lainkaan, vaikka kirjoittaja pitää ihan vilpittömästi narttua, neekeriä, homppelia tai vamua neutraalina terminä. Sekään ei auta, jos kirjoittajan kaverit tai muu vähemmistö pitävät sanaa neutraalina. Silloin tällöin on jopa tarvittu kielentutkijaa tai oikeusoppinutta ratkaisemaan, mikä on halventavaa ja mikä ei.

2) Jonkin ihmisryhmän edustaja voi käyttää itsestään ja muista ryhmän edustajista halventavaa termiä, jos niin haluaa. Niinpä homo saattaa viitata leikillään itseensä ja kumppaniinsa sanonnalla "me homppelit", ja naislätkänpelaajat voivat puhua itsestään "narttukiekon" pelaajina. Tämä ei kuitenkaan oikeuta ryhmän ulkopuolisia käyttämään kyseistä sanaa ja samalla väittämään, että puhe oli neutraalia tai kehuvaa.

3) Halventavia sanoja käytetään siis yleensä kolmessa tilanteessa:
a) jos puhuu yksityisesti kaltaisilleen.
b) jos tarkoituksellisesti haukkuu jotain ryhmää ja haluaa käyttää siitä ryhmästä halventavia nimityksiä. Tällä on tosin seurauksensa.
c) jos on itse ryhmän edustaja, voi käyttää sanoja ironisessa tai sarkastisessa merkityksessä.

En missään nimessä sijoittaisi halventavia termejä kehuihin tai neutraaliin tekstiin.

Ja jälleen disclaimer: tässä postauksessa ei puhuta naisjääkiekkoilijoiden, tummaihoisten, homojen tai vammaisten oikeuksista. Niistä aiheista ei siis kannata jättää kommenttia. Tässä postauksessa puhutaan loukkaamisesta ja siitä, missä tilanteissa kehuvaksi tai neutraaliksi tarkoitettu sana voi loukata.

13 kommenttia

Vertaus on aina valittavissa

Eilisen postaukseni kommenteissa Niidelj (alias juristi ja suuri kuuttifani Jussi Kari) totesi seuraavaa:

Useille sosiaalinen media on kuin meri, jota yritetään hallita rakentamalla patoja ja aallonmurtajia, yrittämällä kontrolloida sitä. Kovimmillaan itketään ja vaaditaan merta jäädytettäväksi pohjaan asti, jottei vesi kastelisi jalkoja. Eihän se onnistu.

Sosiaalisessa mediassa pärjääminen on kuitenkin enemmänkin lainelautailua: pitää vähän haistella tuulia, katsoa mistä tulee hyvä aalto ja lautailla sen päällä niin kauan kuin pystyy ja sitten vaihtaa aaltoa. Joskus toki voi laudan päältä tippua, mutta sitten vaan uutta yritystä peliin. (Sama muuten pätee liike-elämäänkin)

Jussi siis otti negatiivisen vertauksen ja antoi tilalle vertailtavaksi positiivisen.

Kumpi vertauksista on oikea? Se johon uskoo.

Vertaus on vain itseään toteuttava ennustus. Jos päätät, että jokin asia on "vaarallinen meri", et todennäköisesti koskaan käy kastautumassa. Sen sijaan jos päätät, että sama asia on "kivaa lainelautailua", siihen on paljon helpompi ryhtyä.

Valitse vertauksesi huolellisesti. Niissä on yllättävän paljon voimaa.

1 kommentti

Kilauta kaverille

Istun junassa. Edessä olevan miehen puhelin soi.

Moikka.

Samaan aikaan takanani oleva mies ryhtyy puhumaan puhelimeensa:

No moi. Ootko sä keksinyt mitään lahjaideaa?

Edessä oleva mies sanoo puhelimeensa:

En mä ole keksinyt, kun ei oikein ole ollut aikaa miettiä.

Tässä vaiheessa minä ja pari muutakin matkustajaa alamme vilkuilla ympärillemme. Puhuvatko miehet keskenään?

Takanani istuva sanoo:

No pitää katsoa sitä lahjaa sitten lähempänä.

Edessäni oleva oivaltaa:

Kaikuuko täällä vai oletko sä samassa junassa?

Mies katsoo taakseen ja näkee kaverinsa. Takanani oleva jatkaa yhä sinnikkäästi puhelimeensa:

Niin missä sä olet?

Toinen sulkee puhelimensa, siirtyy edestä takanani istuvan viereen ja vastaa:

Tässä.

Nyt keskustelu jatkuu huomattavasti hiljaisempana.

2 kommenttia