Miksi sinunkin lapsesi kannattaa ryhtyä yrittäjäksi?

Olin tänään Pikkuyrittäjät-palkintogaalan tuomarina Koru-Arvin ja Taalerin Karri Haaparinteen kanssa. Pikkuyrittäjät on opettajavetoinen hanke, jossa lapset saavat perustaa koulussa omia firmojaan ja opetella tienaamaan euroja. Toinen vastaava mahdollisuus on 4H-yritys, jossa samaa tehdään harrastuksen parissa.

Tämänpäiväisessä tapahtumassa valittiin Vuoden Pikkuyritys. Voittajaksi selvisi Sagan ja Ilonan omistama Ilsa Summer. Ilsa Summer myy Tampereella hiusrusetteja, koristepantoja ja avaimenperiä. Omistajat ovat nelosluokkalaisia.

Muut finalistit olivat siilinjärveläinen keppihevosyritys Kepparivarusteet sekä pirkanmaalainen koristetarvikefirma SekaMega. Näidenkin yrittäjät olivat aktiivisia alakouluikäisiä.

Oma muksuni perusti toiminimen 11-vuotiaana. Hän myy opettajille salaatteja, tuottaa pieniä tapahtumia, leipoo tilauksesta, toimii lapsenvahtina ja tekee puhekeikkaa. (Ei, en aio linkittää häntä tähän. Hän saa hoitaa oman markkinointinsa.)

Toivottavasti nämä kaikki lapset jaksavat jatkaa yritystoimintaansa. Kun he ovat 18-vuotiaita ja pitäisi seistä omillaan, heillä on takanaan vähintään seitsemän vuoden yrittäjäkokemus.

Miksi ihmeessä saarnaan tästä? Perusteluja on useita. Katso sinua koskeva otsikko ja lue siitä eteenpäin.

Lapsiyrittäjyyden hyödyt koululaisille itselleen

  • Saat omaa taskurahaa, jonka käytöstä saat päättää itse. Voit säästää johonkin isompaan kuten hevoseen, läppäriin tai mopoautoon. Tai voit tuhlata kaikki karkkiin. Päätös on sinun, ja vastuu on sinun.
  • Matikan taidot paranevat. Lisäksi matikkaa on helpompi oppia, kun sitä saa tehdä ihan oikeasti eikä vain paperilla. Väitän, että yhden yrittäjyysvuoden jälkeen matikannumeron saa nostettua yhtä hyvin nelosesta viitoseen kuin ysistä kymppiin.
  • Asiakaspalvelutaidot paranevat, eli opit toimimaan erilaisten ihmisten kanssa ja ymmärtämään heidän toiveitaan. Näitä taitoja tarvitaan aivan jokaisessa ammatissa tai harrastuksessa. Toistan: aivan jokaisessa.
  • Opit tuntemaan ihmisiä ja juttelemaan vieraittenkin tyyppien kanssa. Se tarkoittaa sitä, että sosiaaliset taitosi kehittyvät, osaat vastata yllättäviin kysymyksiin etkä arkaile vieraita ihmisiä.
  • Opit hallitsemaan omia raha-asioitasi. Tiedät, milloin kannattaa säästää, mikä on fiksu ostos ja miten kannattaa suunnitella eurojen käyttöä.
  • Opit kilpailuttamaan ja vertailemaan hintoja. Tiedät, mikä on halpaa ja mikä kallista. Tiedät, mistä kannattaa ostaa ja mistä ei.
  • Opit myös epäonnistumista. Joskus homma menee pieleen, mutta opit selviämään siitä ja keksimään uusia ratkaisuja.

Lapsiyrittäjyyden hyödyt Suomelle

  • Pikkuyrittäjyys, 4H-yrittäjyys ja lasten harkitut toiminimet ovat turvallinen tapa aloittaa yrittäminen. Lapsiyrittäjät ja nuoret yrittäjät ovat aikuisina niitä kansalaisia, jotka vievät yhteiskuntaamme eteenpäin.
  • Mitä aiemmin aloittaa yrittämisen, sitä paremmaksi ehtii opetella.
  • Yhteiskuntamme hyötyy positiivisesta yrittäjäasenteesta, koska sen avulla syntyy myös työpaikkoja ja verokertymää.
  • Yhteiskuntamme tarvitsee aktiivisia ja oppimishaluisia yksilöitä.

Lapsiyrittäjyyden hyödyt lasten vanhemmille

  • Muksusi oppii vastuun ja päätöksenteon merkityksen.
  • Muksusi oppii matematiikkaa, huolellisuutta ja sosiaalisia taitoja.
  • Muksusi oppii rahan merkityksen ja ymmärtää sen ansaitsemisen vaivan. Hän ymmärtää, että omaan tulevaisuuteensa ja unelmiinsa voi vaikuttaa.
  • Muksusi laajentaa verkostoaan ja oppii itsenäisyyttä.
  • Muksusi ymmärtää, miten yhteiskunta toimii ja mistä yhteiset tulot tulevat.

Lapsiyrittäjyyden hyödyt lasten opettajille

  • Yrittäjyyden avulla pystyt tuottamaan nk. ilmiöpohjaisia opintokokonaisuuksia.
  • Yrittäjyyden avulla pystyt helposti konkretisoimaan laskutehtäviä, kirjoitustehtäviä, digitreenejä ja esiintymisharjoituksia. Myytävän tuotteen mukaan pystyt keksimään sisältöjä myös käsityötunneille ja kotitaloustunneille.
  • Lapset oppivat tekemällä, ja lisäksi taskurahat ovat hyvä bonusmotivaattori.

Tämä on muuten yksi syy, miksi kannatan perustuloa, perustiliä, kansalaispalkkaa tai vastaavaa käytäntöä. Jokaiselle pitää mahdollistaa osa-aikayrittäjyys ja ajoittaiset lisätulot ilman sanktioita. Kun lapsiyrittäjä lähtee aikanaan opiskelemaan, hänelle pitää sallia yrityksensä tuomat lisätulot.

* * *

Mikä sitten on yrittäjyyden alaikäraja? Opetetaanko tässä kohta kolmevuotiaitakin laskuttamaan halauksista? Otetaanko muka vauvallekin y-tunnus?

Kuka tahansa sopii yrittäjäksi, kunhan ymmärtää matematiikan peruslogiikan, jaksaa keskittyä yhteen asiaan pitempään kuin vartin sekä osaa lukea ja kirjoittaa sujuvasti ja ilmaista itseään selkeästi. Käytännössä useimmat kolmos- ja nelosluokkalaiset täyttävät jo nämä kriteerit.

* * *

No miksi lapsi ei saa olla rauhassa lapsi? Miksi yrittäjyyttä pakkosyötetään? Pitääkö kohta muksulle ostaa liituraitapuku ja salkku?

Lapsi saa ilman muuta olla lapsi. Siksi yritysidea lähtee muksusta itsestään. Keppihevosharrastaja perustaa kepparitallin ja innokas leipuri ryhtyy myymään mokkapaloja. On itsestään selvää, että lasten yritystoiminta on osa-aikaista ja sitä tehdään silloin kun on aikaa ja haluja.

* * *

Miksi yrittäjä on muka arvokkaampi kuin tavallinen työntekijä? Pitääkö kaikki aina mitata rahassa? Eikö ensin pidä opettaa lapselle arvoja?

Yritystoiminta opettaa lapselle nimenomaan arvoja: alennusta voi antaa tarvitsevalle, toinen ihminen pitää huomioida, ja ansaitsemallaan rahalla voi tehdä hyvää. Jokainen ihminen voi omalla kohdallaan mitata haluamansa asiat haluamillaan arvoilla, mutta yhteinen arvon mittarimme on itse asiassa raha.

Jos joku tekee toiselle pellillisen mokkapaloja viidellätoista eurolla, toinen saa rahat ja toinen saa syötävät. Silloin myydyn tuotteen ja maksetun rahan arvo on tasapainossa. Ostaja sai haluamiaan herkkuja, säästi aikaansa ja vaivaansa ja käytti rahojaan. Myyjä sai rahaa – ja vuorostaan käytti vaihtokaupassa omaa aikaansa ja vaivaansa.

* * *

Hus yrittämään siitä. Asenne on tärkeintä, ja osaaminen kasvaa tehdessä.

15 kommenttia

Tekstari-Finlandian finalistit on valittu!

Tervetuloa tekstaripalstojen valtakunnallisen kirjoituskilpailun finaaliin eli Tekstari-Finlandiaan! Finalistit on nyt julkaistu, ja äänestys voi alkaa.

Ensimmäinen kilpailijamme on närkästynyt alakoululaisen äiti K. Kortesuo Hämeenlinnasta. Hänellä on tarkka havainto median nykytilasta:

MISSÄ on Hämeen Sanomien toimittajat kun lapseni piti hienon esitelmän viikinki ajasta koulussa ilmasu taidontunnilla? Kaiken maailman HKP lätkä joukkueet uutisoidaan mutta entäs hyvät esitelmät jokka on tärkeitä nuorelle kasvavalle lapselle? Tässä näkyy median alamäki.
T. nimi merkki ”Äly hoi älä jätä”

Numero kakkosella kilpailee hämeenlinnalainen kuluttaja-aktiivi K. Kortesuo. Hän on ilmaissut rehevän rustiikkisella tavallaan huolensa kuntapoliitikkojen toimintakyvystä vaalien alla:

miksi tokmanni perustaa uusia kauppoja muualle suomeen mutta ei hämeenlinnaan? muut saavat ilmasia ämpäreitä mutta me täällä ei saada. hämeenlinnan kunnallis poliitikot haloo, nyt tekoja eikä sanoja. vaalit on edessä!!!!!
t. ”eräs vain mutta meitä on monta”

Kolmas kandidaattimme K. Kortesuo on hämeenlinnalainen junamatkustaja, joka ymmärtää nostalgian päälle:

Lopettakaa nyt kaupungin päättäjät se hössötys niistä VR:rän vähentyneistä junavuoroista. Ennenki selvittiin ilman. Isomummoni kulki Hesaan hevoskärryillä ja hyvin ehti hoitaa asiat viikossa. Ja matkalla rupateltiin rauhassa vieraitten kanssa. Mistä nykyään niin Jumalaton hoppu ja kännyköiden tuijjotus????
T. Nimimerkki ”EI TARTTE OTTAA KÄNNYKKÄÄ JUNAN VESSAAN KUN JONOT PITENEE JA VIRTSANKARKAILUA TULEE VÄKISINKI”

Neljäs finalisti K. Kortesuo sitoo onnistuneesti yksityisen yleiseen, kun hän nostaa julkiseen keskusteluun tärkeän visuaalisen huomion. Tässä tekstissä tarkat havainnot kiteytyvät viiltäväksi kieleksi, joka on totuudellisen armoton.

Naapurini!Miksi sinä ripustat alusvaatteesi pyykkitelineeseen,joka on aivan aidassa kiinni?En halua nähdä aamulla toisten alusvaatteita,varsinkaan kun ne ovat rumanvärisiä.Siirrä teline tai hanki nätimmät vaatteet.
Terv.”Eräillä värisilmää,toisilla ei”

Palkinnot jaetaan keväällä Makkaramessuilla kertakäyttötuopeista muovifiikuksen alla. Lehdistön suosikki on K. Kortesuo.

2 kommenttia

Presidentin vinkki vanhemmille

Tasavallan presidentti korosti uudenvuodenpuheessaan osallisuuden tärkeyttä. Jokaisen ihmisen pitäisi saada osallistua yhteiskunnan rakentamiseen ja toimintoihin. Jokaisella pitää olla vaikutusmahdollisuuksia ja halua kantaa vastuuta.

Olen presidentin kanssa prikulleen samaa mieltä. Väitän, että osallisuuden tunne ehkäisee syrjäytymistä ja lisää onnellisuutta.

Kukaan ei kuitenkaan voi kokea osallisuutta, ellei hänelle ole annettu lapsesta asti vastuuta ja kykyä ottaa vastaan se helkutin osallisuus.

Heti ensimmäisenä alkoi omatunto kolkuttaa kirveellä päähän. Aivan liian monta kertaa meilläkin kun lapsi on tullut kysymään jotain meidän aikuisten puheista, vastaukseni on ollut ”ei mitään, kulta” tai ”aikuisten juttuja”.

Tuollainen vastaaminen kasvattaa sivustaseuraajia, ei osallisia tai vastuullisia yksilöitä.

(Toki on selvää, että jotkut asiat ovat aikuisten juttuja. Sen sijaan liian suuri osa tilanteista on vain laiskuuttani, kun en jaksa selittää, mistä juuri puhuimme.)

Toinen vastaava tilanne on se, kun vanhempi puhuu lapsensa asioista Facebookissa kysymättä muksulta lupaa.

Meidän Melissapetterillä on nyt seurustelukumppani, ja me saatiin ne kiinni seksistä meidän olkkarissa!

Meidän Nicowilhelmiina jäi jälki-istuntoon tupakoinnista koulun alueella!

Nyt se Herttajuhani jäi luokalleen!

Miltähän näistä vanhemmista tuntuisi, jos heidän ystävänsä kertoilisivat vastaavia kurjia asioita kaveripiirin tapahtumista somessa?

Hei Facebook-kaverini, oletteko kuulleet, että Karo ja Emppu erosivat?

Huomio Twitter, nyt se Koististen koira kuoli!

Tässä kiva Instagram-kuva pullokaaoksesta, joka oli Miettisten kodissa vappuaamuna!

Sen kyllä ymmärrän, jos lapsia kehutaan muille – mutta silloinkin kannattaa kysyä muksulta lupa. Osa kympin oppilaista ei halua kuuluttaa koko maailmalle koetuloksiaan, vaikka vanhemmat olisivatkin poksahtaa ylpeydestä.

Kolmas tapa heikentää osallisuutta on tuoda kaikki valmiina nenän eteen. Jos nelivuotiaan leivänvoitelu kestää viisi minuuttia ja sotkee koko pöydän, aikuinen helposti hermostuu ja antaa valmiin leivän käteen. Tämä tapa sitten jatkuu kouluvuosiin asti, jolloin lapsi oppii, että hänen roolinsa on toimintojen passiivinen odottaja, ei aktiivinen toimija.

Tämän lopputuloksen näen joskus partiossa. Partiolainen saattaa jättää puutöidensä jäljiltä lastut lakaisematta – tai hän tulee lastut kädessään nuotiolle ja kysyy ”mihin nää tulee?”. Hän on tottunut siihen, että hän saa palvelua ja ohjeita, minkä vuoksi oma toiminta ja ajattelu eivät enää synny itsestään.

Lapsi pitää kasvattaa osallisuuteen, ei objektina olemiseen. Hänen pitää saada tehdä ikätasoisesti itseään koskevia päätöksiä ja toimintoja, eikä olla vain ulkopuolinen katsoja ja vastaanottaja.

* * *

Ehdotan siis vielä yhtä uudenvuodenlupausta meille kaikille vanhemmille, kummeille, kasvattajille ja isovanhemmille: osallistetaan muksut pienestä pitäen yhtä hyvin kotitöihin, perheneuvotteluihin kuin lapsen kehitysasteen mukaisiin päätöksiin.

Se on ainoa tapa, jolla he voivat ottaa osallisuuden itselleen yhteiskunnassa myös aikuisina.

 

4 kommenttia