Kenelle asema on koti?

Kun tulen aamuisin tänne Hämeenlinnan rautatieasemalle, täällä on aina kaksi laitapuolen veikkoa nukkumassa.

Toinen on harmaatukkainen mies, jonka vakiopaikkana on aulan kulmapenkki, heti patterin kyljessä.

Toinen lienee nuorempi, mutta hänellä on huppu kasvoillaan. Nuorempi nukkuu aina keskimmäisen penkin päädyssä.

Nämä herrasmiehet ovat ilmestyneet asemalle talven mittaan. He eivät räyhää, eivät haise, eivät röhnötä leveästi. He vain tulevat asemalle nukkua kököttämään, kun ovet avataan aamulla kello 5.15. En tiedä, missä he sinnittelevät yönsä.

Heput näyttävät vaatteistaan päätellen olevan vasta äskettäin repsahtaneita. Molemmilla on perussiistit vaatteet ja kengät. Nuoremmalla on reppu mukanaan, vanhemmalla usein muovikassi.

Ajattelin haastatella heitä joskus. Keitä he ovat ja missä he yöpyvät? Tuntevatko he toisensa? Miten asemasta tuli heidän kotinsa?

Täytyy vain odottaa, että he heräävät.

Tai että yhteiskunta herää.

Kerro oma kantasi

Pekka vai Sauli?

Sunnuntaina menen taas äänestämään. Kaksi suosikkiehdokastani ja suosikkipuoluettani ovat jatkossa, joten minulle kelpaa presidentiksi kumpi tahansa.

Netti on täynnä perusteluja sille, miksi pitäisi äänestää Pekkaa tai Saulia. Osa perusteluista on absurdeja: "Se on homo!", "Sillä on huono ylioppilastodistus!", "Sillä on nuori puoliso!" tai "Se on sivari!" (Nämä argumentit ovat jonkun äänestäjän mielestä myönteisiä piirteitä – ja toisen mielestä kielteisiä. Silti kaikki nämä ovat typeriä sivuseikkoja.)

Onneksi suurin osa perusteluista on järkeviä. Useimpien mielestä presidentin pitää edustaa omaa arvomaailmaa. Moni tekee valintansa myös sillä perusteella, että presidentillä pitää olla ymmärrystä taloudesta tai ulkopolitiikasta.

Yksi järkiperustelu on jäänyt uupumaan.

Äänestän Pekka Haavistoa siksi, että en halua yhdenkään presidentin saavan ylivoimaista voittoa. Sauli Niinistön on paljon terveellisempää päästä presidentiksi pienellä äänienemmistöllä kuin suurella.

Sekin on tärkeä viesti, että ketään ei haluta presidentiksi Georgian Saakašvili-tekniikalla eli 97 prosentin äänivyöryllä.

Toki tämä perustelu on pätevä vain silloin, jos molemmat vaihtoehdot tuntuvat yhtä hyviltä. Sen sijaan jos oma presidenttikanta on ratkennut muuta kautta, tällä argumentilla ei luonnollisestikaan ole väliä.

4 kommenttia