Kyllä nyt kankaanpääläisestä kuulostaa pahalta

Kankaanpään kaupunginhallituksen puheenjohtaja Anssi Joutsenlahti (ps.) järkyttyi eilen. Hän kuuli Ylen toimittajalta, että Kankaanpäähän suunnitellaan Suomen ensimmäistä halal-teurastamoa.

Miten Joutsenlahti suhtautui uutiseen?

Tämä on täysin yllättävää ja aiheuttaa hämmennystä. Miksi juuri Kankaanpäähän, jos koko Suomessa ei ole tällaista harjoitettu? Herättää empimistä ja kysymyksiä, onko se lakiemme mukaista toimintaa.

Ylen toimittaja kertoi Joutsenlahdelle, että toiminnassa noudatetaan Suomen lakeja. Miten Joutsenlahti jatkoi puolueetonta ja neutraalia viestintäänsä?

Jos se tosiaan täyttää nämä [lain] vaatimukset, niin ei kai sitä oikein voi vastustaakaan, mutta ei oikein lämpimästi edistääkään.

Mitä kaupunginhallituksen puheenjohtaja tarkoittaa tällä ”ei-edistämisellä”? Aikooko kunta jarruttaa lupien myöntämistä? Viivästyttää tarkastuskäyntejä? Levittää pahaa sanaa yrittäjistä?

Hups, viimeinen kohta taisi jo toteutua. On täysin asiatonta, että kaupunginhallituksen puheenjohtaja mustamaalaa uusia yrittäjiä mediassa, ilman mitään pohjatietoa asiasta.

Joutsenlahti unohtaa viestinnässään kaiken järjen ja logiikan. Niiden sijaan hän ottaa esille epäanalyyttisen ”musta nyt tuntuu” -surkuttelun.

Olisi hyvä olla kaupunkiin yhteydessä ennen kuin mennään julkisuuteen. Ei tunnu hyvältä.

Missä ihmeen säädöksessä todetaan, että yrittäjän pitäisi kysyä lupaa kaupungilta saadakseen perustaa yrityksen tai markkinoida sitä?

Kankaanpään työttömyysprosentti on 13,3. Se tarkoittaa, että työtä vailla on 715 kankaanpääläistä.

Jos Joutsenlahdesta on kiinni, niin jatkossakin nuo 715 etsivät töitä. Ei tänne mitään uusia yrityksiä tarvita.

15 kommenttia

Nolouden nelikenttä ja terrori-isku

Eilen Kokoomuksen Twitter- ja Facebook-tileillä tapahtui jotain outoa. Koko muu maailma järkyttyi Brysselin terrori-iskuista, mutta Kokoomus levitti omaa rasisminvastaista kampanjaansa ja työpaikkailmoitteluaan ennalta suunnitelluin sisällöin.

Kokoomus Bryssel

Hashtag #ratkaisujarasismiin oli todennäköisesti mietitty ennakolta, kuva oli laadittu ja julkaisupäivä päätetty. Sitten kun samana päivänä media uutisoi terrori-iskusta, Kokoomus piti julkaisupäätöksensä yllä ja muokkasi ankeasti saatettaan siihen suuntaan, että kyllä me hei ollaan toi Brysselkin huomattu.

Yhtä kolhosti toimittiin työpaikkailmoitusten kanssa:

Kokoomus rekry

Nyt tietenkin väitettäni voi opponoida. Pitääkö joka kohu muka huomioida? Onko julkaisuaikataulua muutettava heti, kun jotain tapahtuu maailmalla? Pysäyttääkö terrori-isku normaalin arjen?

Tähän on onneksi ratkaisu, jota olen jo vuosia kutsunut Nolouden nelikentäksi. (Oikeasti nelikenttäni on elänyt anonyyminä piirroksena koulutuksissa, mutta keksin nimen juuri äsken.)

Kriisiviestinta nolouden nelikentta

Ensin pitää pohtia, koskiko Brysselin terrori-isku Kokoomusta. Jos ajattelemme, että terrori on politiikkaa ja että kokoomuslaisia on Brysselissä, niin kyllä isku koski Kokoomusta. Toisaalta voimme myös väittää pokkana, että Belgian tapahtumat eivät kosketa Suomea.

Joka tapauksessa liikumme Nolouden nelikentän ylälaidassa.

  • Jos terrori-isku oli Kokoomusta koskeva kriisi, Kokoomuksen olisi pitänyt lopettaa kaikki julkinen normaaliviestintä ja keskittyä kriisiin.
  • Jos taas terrori-isku ei koskenut Kokoomusta, Kokoomus ei silti olisi saanut ratsastaa sillä tuodakseen omaa hashtagiaan esille.

Lopputulema on, että Kokoomuksen viestintä oli noloa. Se oli niin noloa, että omatkin hermostuivat:

Wille Rydman

Itse en pidä julkisesta likapyykin pesusta, joten en juuri arvosta Rydmanin ulostuloa. Rydmanin mielipiteessä on kuitenkin pointtinsa.

Kriisin aikana on noloa promota omaa kampanjaa ja kaupata työpaikkoja, aivan kuin terrori-isku olisi pikkujuttu.

12 kommenttia

Haluatko nähdä lastasi vielä silloinkin, kun hän täyttää 18?

Eräs nuori – sanotaan häntä vaikka Karoksi – piti kovasti partiosta, mutta hän lopetti sen yhtäkkiä 12-vuotiaana.

Karon lopettamiselle oli syy. Hän oli saanut omalta johtajaltaan epäoikeudenmukaisen rangaistuksen: ryhmässä oli joku törttöillyt, joten kaikki saivat kollektiivisen jäähyn. Karo ei itse ollut tehnyt mitään väärää, mutta joku muu oli.

Epäoikeudenmukaisuuden tunne oli täysin oikeutettu. Se oli niin vahva, että Karo jätti kivan harrastuksen. (Kyseinen johtaja oli tosiaan toiminut typerästi, ja hänkin sittemmin jäi pois partiosta.)

Olen itsekin vanhempana miettinyt rangaistusten oikeudenmukaisuutta.

  1. Miten löytää lapsensa vääriin tekoihin oikeanlainen ja oikeansuuruinen rangaistus?
  2. Ja toisekseen: auttaako rangaistus ollenkaan? Mitä jos mieluummin palkitsisi muksuaan onnistumisista?

Sherlockmaisin havaintoni on, että rangaistusta ei koskaan pitäisi määritellä vihaisena. Silloin syyllistyy ylilyönteihin, joissa ei järjellä ole enää mitään sijaa. Olen yrittänyt väittää vihaisena, että koska toisella muksulla oli paljon läksyjen unohduksia, hän ei pääse perheen kanssa lomamatkalle. Typerää ja infantiilia käytöstä.

Tajusin senkin, että rangaistusta ei ainakaan voi antaa vain rangaistuksen takia. Toinen lapsi oli unohtanut lukea biologian kokeeseen. Hän oivalsi asian koepäivän aamuna. Sovimme, että katsotaan ensin se koenumero ja jutellaan sitten vasta seurauksista. Lapsi sai kokeesta kiitettävän, joten ei ollut mitään syytä rankaista periaatteen vuoksi. Kehuin sitä, että muksu on ollut tunnilla tarkkaavainen ja oppinut asioita myös läksyistä.

Juttelin tällä viikolla erään vanhemman kanssa, joka aikoi rangaista lastaan kiroilusta. Rangaistuksena olisi kännykän ottaminen pois, kunnes lapsi täyttäisi 18 vuotta. Siis kolmen vuoden rangaistus kiroilusta. Yritin korrektisti ehdottaa muitakin vaihtoehtoja, mutta eihän minulla ole oikeutta pistää lusikkaani toisten lohisoppaan, joten en voinut jäädä väittelemään asiasta.

Epäoikeudenmukaisuuden tunne on yksi vahvimmin ihmisiä riitauttavista tunteista. Jos haluan nähdä lapsiani vielä senkin jälkeen, kun he täyttävät 18, minun pitää pyrkiä mieluummin palkitsemaan kuin rankaisemaan – ja rangaistuksissakin etsiä kohtuullisuutta.

Veikkaan, että Karo ei koskaan laita omaa lastaan partioon. Ja se on meidän vikamme.

14 kommenttia