Partiojohtaja tukisti lapsia leirillä!

Joku voisi kertoa minusta tällaisen faktan:

Katleena Kortesuo on tukistanut lapsia partioleirillä.

Väite on täysin totta. Tosin kyse oli näytelmätreeneistä, joissa harjoittelimme teatteritukistusta. Opetin partiolapsille, mitä pitää tehdä, jotta tukistus on uskottavan näköinen mutta kivuton. Harjoittelimme myös aidolta vaikuttavaa avokämmenlyöntiä suoraan kasvoihin. Tuloksena oli hurjia videoita.

Mutta totuus on vale silloin, kun jättää oleellista kertomatta. Tuo yllä oleva väite on toki totta, mutta jos kirjoittaja ei kerro teatterikontekstista, hän syyllistyy tahalliseen väärän kuvan antamiseen. Ja se on tismalleen sama asia kuin valehtelu.

Tänään petyin Ylen uutiseen, joka oli peräisin kokeneen politiikan toimittajan Pekka Ervastin kynästä. Uutinen käsitteli puolustusministeriön kansliapäällikön nimityskohua.

Uutisen mukaan Jussi Niinistö ilmoitti Rädylle kylmästi tekstarilla, että tämän työsuhde ei jatku:

Jussi Niinisto tekstari

Ervasti jätti mainitsematta, että Räty oli varta vasten pyytänyt tekstiviesti-ilmoitusta.

Artikkeli siis maalaa tarkoituksellisesti kuvan Niinistöstä kylmänä kommunikoijana ja huonona henkilöstöjohtajana. Tätä en pidä kovin neutraalina uutisointina.

Katleena tukistaa lapsia, ja Niinistö päättää työsuhteita tekstareilla. Paitsi että ei.

 

5 kommenttia

Kahden kilon lumevalmistautuminen

Minulla on vahva tarve harrastaa lumevalmistautumista. Se tarkoittaa sellaista valmistautumista, joka ei hyödytä mitään. Silti se, että tekee edes jotain, antaa varmuutta.

Sain viikko sitten kutsun Ylelle erään uuden tv-ohjelman koe-esiintymiseen. Esiintyminen on ensi keskiviikkoiltana, joten minulle jäi kaksi viikkoa aikaa valmistautua.

Kyseessä on viihteellinen faktaohjelma, ja roolini on sellainen, ettei sitä oikein voi käsikirjoittaa. En myöskään kahdessa viikossa pysty muuttumaan nätimmäksi, nokkelammaksi, nuoremmaksi tai notkeammaksi.

Niinpä päätin pudottaa kaksi kiloa painostani.

Hommahan on ihan turhaa. Yleltä ei käsketty laihduttamaan, eivätkä he ketään pestaa painoindeksin mukaan. Jos minut otetaan mukaan tv-ohjelmaan, se tapahtuu esiintymiseni perusteella, ei ahterinympäryksen.

Mutta kysymys onkin lumevalmistautumisesta. En voi tehdä kahdessa viikossa mitään järkevää, joten teen järjetöntä.

Ylen puhelusta on nyt kulunut kymmenen päivää, ja painoni on pudonnut 1,8 kiloa.

2 kommenttia

Kuusi vinkkiä: kuinka pukeudut televisioon

Olin eilen Ylellä erään tv-sarjan pilotin koekuvauksissa. Opin taas uuden asian siitä, mitä olisi kannattanut ottaa huomioon vaatetuksessa.

Niinpä tein vinkkilistan. Kokosin sen viidestä vanhasta vinkistäni, ja kuudentena on uusin oppimani asia. Jos siis kutsu käy televisioon, näillä neuvoilla pääset pitkälle.

1) Älä ole beessi.

Älä pukeudu yltä päältä harmaaseen tai ruskeaan. Jos verhoudut kokovartalobeessiin, näytät valjulta ja haalealta. Studion valot haalistavat värejä entuudestaan.

Voit toki käyttää ruskeaa ja harmaata, mutta silloin asussa täytyy olla muutakin: mustan puvun kanssa voi olla vaikkapa värikäs paita tai kravatti. (Siis värikäs, ei mauton.)

2) Valitse vaatteet, jotka toimivat kaikissa tilanteissa.

Jätä kotiin ne vaatteet, joita joudut aina korjailemaan. Jos hameen helma nousee pitkin reisiä, rintaliivien olkaimet hiipivät olkavarsia alas, silmälasit valuvat tai paidannapit eivät tahdo pysyä kiinni, päädyt koko ajan korjailemaan asuasi. Kameran edessä se näyttää omituiselta ja vaivaannuttavalta.

Varo myös sellaisia kankaita, joissa kosteus näkyy selvästi. Studion valot ovat kuumat, ja märät kainaloläikät saattavat nolottaa myöhemmin.

Kysy etukäteen, millainen lavastus studiossa on. Jos joudut istumaan syvässä nojatuolissa, kengät korostuvat, lahkeet nousevat yllättävän ylös, ja toisaalta lyhyt hame on mahdoton valinta. Jos taas joudut kipuamaan baarijakkaralle, älä valitse liian kireitä housuja tai liukaspohjaisia pistokkaita.

3) Varo pieniä ja isoja kuvioita.

Jos vaatteissasi on pientä ruutua, ohutta raitaa tai tiheää kukonaskelta, ne alkavat ”sähistä” tv-ruudussa. Kamera ei pysty erottelemaan pientä kuviota. (Tälle ilmiölle on jokin nimikin, mutta en löytänyt sitä pikaisella googlauksella. Kommenteissa saa täydentää!)

Varo myös isoja ja suurikontrastisia kuvioita. Jos pukeudut yltä päältä Marimekon Unikkoon, saatat näyttää ruudussa sirkuspelleltä. Isoja kuvioita voi toki käyttää, mutta hallitusti.

4) Ole tarkka yksityiskohdissa.

Likaiset tai kuluneet kengät korostuvat kuvassa. Repsahtanut takinlieve on pahannäköinen, ja hapsuuntunut tukka saa sinut näyttämään Dumbledorelta.

Käytä kenkälankkia, poista nypyt vaatteista, kampaa naamasi ja lisää puuteria. Kurkista ennen esiintymistä peiliin ja tarkista, ettei hampaissa ole persiljaa. Kun tiedät, että ulkoasusi on kunnossa, voit keskittyä sisältöön, ilmaisuun ja vuorovaikutukseen.

5) Käytä meikkiä.

Jos olet vaalea väritykseltäsi etkä ole tottunut meikkiin, nyt on aika totutella. Studion valot nimittäin haalistavat värejä pahasti, eivätkä silmäsi tai ilmeesi erotu lainkaan.

Vaikka olisit tottunut meikkaaja, kannattaa silti käyttää tummia värejä tavallista enemmän. Normaali arkimeikki näyttää valjulta kameroiden edessä.

Tärkeä huomio: tämän vinkin tarkoituksena ei ole ”olla nätti”, vaan olla näkyvä. Jos sinut on pyydetty televisioon, sinulla on taatusti tärkeää sanottavaa, joka ei saa sulautua taustaan saati hukkua kohinaan.

6) Ota aina mukaan vaihtovaatteet.

Tämän opin eilen. Mitä tahansa saattaa nimittäin tapahtua, ja silloin sinulla on oltava vaihtovaatekerta. Varavaatteet pelastavat pälkähästä, jos sotket paitasi sinapilla tai jos haastattelijalla on tismalleen samanlainen asu yllään kuin sinulla.

Mitä eilen sitten kävi?

Meille koekaniineille oli kerrottu etukäteen, että kuvaukset tehdään sinitaustaa vasten. Sinistä ei siis saanut pukea ylleen, koska taustan päälle lisätään myöhemmin logoja ja muuta kuvitusta. Silloin kaikki siniset vaatteet muuttuvat ikään kuin läpinäkyviksi. Niinpä valitsin kotona harteilleni vihreäsävyisen villahuivin.

Studiossa ryhtini valahti ja polvet retkahtivat. Tausta oli sittenkin vaihdettu vihreään, joten huivini oli täysin mahdoton valinta. Sain onneksi lainaan tuottaja-Arin punaisen kaulaliinan.

Ensi kerralle (jos sellaista ikinä tulee) otan vaihtovaatteet.

 

8 kommenttia