Ei, sinä et saa tehdä yritykselläsi rahaa!

Löysin jälleen kerran absurdin mielipiteen tekstaripalstalta:

"Fida mainostaa, tee hyvä teko, lahjoita Fidalle! Tavarat ylihinnoitelutja, olisiko hintojen tarkistus paikallaan kun kaikki myytävä tulee lahjoituksena! -Kirppisfani"

Hämeenlinnan kaupunkiuutiset 21.1.2017

Olisi hauska nähdä, kuinka kirjoittaja itse pyörittäisi yritystä, jonka tehtävänä on muun muassa

  1. maksaa palkat
  2. maksaa vuokrat
  3. maksaa työnantajamaksut ja muut yhteiskunnalliset velvoitteet
  4. tuottaa voittoa hyväntekeväisyyttä varten.

Nämä kaikki pitää hoitaa sillä, että myyt kahvikuppeja eurolla ja kauluspaitoja kolmella. Hyvällä tuurilla voit saada kaupattua sohvan viidelläkympillä. Tämän päälle joku sanoo, että ”ei, sinä et saa tehdä voittoa, vaan sinun pitää antaa minulle ne voitot alennuksina!”

Jostain syystä voitot eivät kuulu sille, joka ne tekee ja ottaa riskin. Ilmeisesti voitot kuuluvat sille, joka niitä vaatii tekstaripalstalla.

Petyin tänään kaverini Petteri Järvisen tekijänoikeuskirjoitukseen, sillä hänellä oli postauksessaan sama ajatus kuin Kaupunkiuutisten tekstailijalla. Juristi ei saa tienata rahaa!

Petteri kirjoitti näin:

Turre Legalin osakas Herkko Hietanen toteaa [Hesarin] jutussa, että kyse on bisneksestä eikä moraalista. Se antaa toiminnasta varsin opportunistisen kuvan. Toinen juristi vaatii rahaa, toinen pyrkii pienentämään vaatimusta ja kuittaa jenkkityyliin puolet säästöstä itselleen.

(Surkeinta on, että Hesarin toimittaja oli siteerannut Herkkoa väärin. Herkko totesi toimittajalle, että ”juristin tehtävä on tulkita lakia, ei moraalia”. Tämän oikaisun Petteri kuitenkin sijoittaa myöhempään kohtaan tekstissään, ja hän jättää toimittajan virheellisen sitaatin ensiksi voimaan.)

Mutta asiaan: yrittäjällä on oikeus tehdä rahaa lakia noudattaen. Jos joku on ladannut laittomasti elokuvia verkosta, leffan tekijöillä on oikeus saada korvaukset työstään ja heillä on oikeus käyttää siihen puuhaan juristeja. Ja toisilla juristeilla on oikeus puolustaa lataajia ja pienentää heidän kulujaan.

Fidalla on oikeus myydä kahvikuppeja eurolla. Mielipidekirjoittajalla on oikeus jättää ne ostamatta. Turre Legalilla on oikeus auttaa leffojen lataajia puolittamaan kulut. Leffojen lataajilla on oikeus jättää palvelu käyttämättä. Meillä kaikilla on oikeus tehdä laillista yritystoimintaa, ja meillä on myös oikeus jättää huonot palvelut ja tuotteet ostamatta.

Jos lähdemme syyttämään yrityksiä rahastamisesta, silloinhan kaikki palkkatyökin on rahastamista. Kuinka kehtaat ottaa rahaa ihmisten autojen korjaamisesta? Miten voit rahastaa toisen sairaalla lemmikillä? Aika hävytöntä elää sillä, että vanhukset tarvitsevat hoitajia. Tällainen keskustelu on absurdia, kestämätöntä ja totuudenvastaista.

* * *

Se on sitten eri keskustelu, onko nykyinen tekijänoikeuslaki hyvä. Lain huonoudesta ei kuitenkaan pidä syyttää juristeja, vaan eduskuntaa.

36 kommenttia

Pikaopas: kuinka toimii hyvä advisory board?

Kävin keväällä Hyväksytty hallituksen jäsen -kurssin. Siitä lumoutuneena perustin firmaani advisory boardin.

(Niille rahvaan edustajille, jotka eivät tunne käsitettä, kerrottakoon että adbo on hallituksen kevyempi muoto. Sillä ei ole juridista vastuuta, mutta se on yrittäjälle kuin luotettujen neuvonantajien raati, jota saa häiritä ihan luvan kanssa.)

Advisory boardiini ruinasin kerjäsin houkuttelin Jannen ja Jarin.

Olen nyt tässä muutaman kuukauden aikana oivaltanut, kuinka kunnon adbo toimii. Prosessi on yleensä seuraavanlainen:

  1. Esitän advisory boardille idean.
  2. Advisory board nauraa.
  3. Joskus advisory board alkaa jalostaa ideaani paremmaksi, mutta yleensä se keksii kokonaan uuden.
  4. Minä nyökkäilen ja ryhdyn viemään ideaa käytäntöön.
  5. Lopuksi advisory board v*ttuilee minulle.

Prosessi on tähän mennessä edennyt joka kerralla tismalleen noin, joten tämä ilmeisesti on maailmalla laajasti käytetty systeemi. Kai kaikki muutkin advisory boardit tekevät samoin?

Joka tapauksessa homma on pelannut aivan helkutin hyvin. Olen toiminut nyt päämäärätietoisemmin, ja firmani strategia on jämäkämpi. (Suomennos: minulla ylipäätään on strategia.)

Erityistä on se, että strategiani jopa toteutuu. Jos asiakas esimerkiksi pyytää minulta jotain, joka ei kuulu strategiaan, näen silmieni edessä leijumassa kahdet kurtistuneet kulmakarvat. Niiden avulla osaan kieltäytyä asiakkaiden toiveista.

Yllä esittelemieni vaiheiden sisällöistä pidän vielä itselläni kohdat 1–4, mutta tuota viitoskohtaa avaan mielelläni. Se näyttää tältä:

Advisory board

Mikä oli todistettava. Näin toimii hyvä advisory board.

 

 

3 kommenttia

Kielenkorjauksen ylempi oppimäärä: Mitä editoida erinomaisen kirjoittajan tekstistä?

Varoitus: Tämä postaus on pelkkää detaljien nyhertämistä. Retusoin erinomaisesta tekstistä sellaisia pikkuseikkoja, joihin en edes puuttuisi huonomman kirjoittajan kohdalla.

* * *

Sain kunnian lukea hyvän kaverini Jääskeläisen Jannen tuoreimman käsiksen. Aiheena on Älä yritä – tätä sinulle ei kerrota yrittämisestä. Kirjan kustantaa Kauppakamari.

Jannen luvalla käytän hänen tekstipätkiään ja editoin niitä pitemmälle. Kolme vinkkiä, olkaat hyvät:

1) Pidä metafora ehjänä

Jos valitset tietyn metaforan, sitä pitää jatkaa samassa linjassa. Alla olevassa esimerkissä yhdistyvät eläin ja kuppaaminen, jotka eivät liity toisiinsa.

Aina välillä törmää sellaisiin lierokkaisiin, joiden ainoana tavoitteena on kupata yrityksestäsi kaikki hyvä ja kaunis.

Tämän virkkeen voi korjata kahdella tavalla:

Aina välillä törmää sellaisiin lieroihin, joiden ainoana tavoitteena on imeä yrityksestäsi kaikki hyvä ja kaunis.

Aina välillä törmää sellaisiin ”parantajiin”, joiden ainoana tavoitteena on kupata yrityksestäsi kaikki hyvä ja kaunis.

Pääasia on, että metafora säilyy ehjänä.

2) Elävääkään kieltä ei saa toistaa

Jannen tekstissä esiintyi taajaan kipata-verbi, jolla hän viittasi konkurssiin:

Liiallinen itsevarmuus kaataa kauppoja ja kippaa yrityksiä.

Sopimuksen korvauspykälistä ei ole mitään iloa, jos firmasi kippaa typerän möläytyksen vuoksi.

Verbi oli hauska ja kuvaava, mutta se alkoi vähitellen pompata silmiin. Kielessähän on sama tilanne kuin vaatetuksessa: erikoisuudet osuvat silmiin helpommin kuin neutraalit valinnat, joten niitä pitää käyttää säästeliäästi.

Ratkaisu: valitse välillä neutraalimpi verbi tai vaihtele erikoisia. Ehdotin tilalle verbejä kaatua, taintua, kompastua tai nöksähtää.

3) Ole tyylikeinoissa johdonmukainen

Janne oli valinnut sisällysluettelon alakohtiin otsikkotyypin, jossa yhdistyvät alkusointu sekä kysymys ”X vai Y?”

Saavutuksia vai silityksiä?
Vapautta vai valuuttaa?
Pelastusliivit vai perämoottori?
Optimisti vai pessimisti?
Kilpikonna vai kultakala?

Alkusointu ei kuitenkaan toteutunut toiseksi viimeisessä kohdassa. Niinpä päätin rikkoa koko kaavan, ettei homma menisi väkinäiseksi. Säilytin vain kysymystyypin, mutta poistin parista kohdasta alkusoinnut:

Saavutuksia vai silityksiä?
Vapautta vai mammonaa?
Pelastusliivit vai basehyppy?
Optimisti vai pessimisti?
Kilpikonna vai kultakala?

Toinen korjaustapa olisi toki ollut lisätä toiseksi viimeiseen kohtaan alkusointu. Siinä on kuitenkin riskinsä, koska alkusointu on yksi käytetyimmistä tehokeinoista. Kutsun sitä usein ”köyhän miehen kielikikkailuksi”, jos sitä on käytetty tekstissä liikaa.

* * *

Korjasin Jannen tekstistä toki muutakin. Lyhentelin virkkeitä, poistin turhia sulkeita ja törkkäsin pilkkuja paikoilleen. Tein siis samaa puuhaa, jota kustannustoimittaja tekee minunkin teksteilleni.

Jokainen ammattikirjoittaja tarvitsee toisen ammattilaisen näkemystä.

6 kommenttia