Yrittäjillä on kaksi vastakkaista viestiä

Meidän yrittäjien suusta kuuluu kaksi täysin vastakkaista viestiä:

1) Yrittäminen on kamalaa.

  • Kaikkea verotetaan kahdesti.
  • Yrittäjä tekee ylipitkää päivää. 50 tunnin työviikko on ihan normaalia.
  • Taloudellinen vastuu painaa, erityisesti jos työllistää ihmisiä.
  • Byrokratia on järjetöntä.
  • Työnantajamaksut ovat valtavia.
  • Kilpailu on rankkaa. Ei ole tarjolla varmaa virkaa, vaan joka päivä on ansaittava olemassaolonsa oikeutus.
  • Sijaista ei löydy; loma on kustannettava itse tai jätettävä väliin.

2) Yrittäminen on mahtavaa.

  • Saa valita työaikansa ja -paikkansa.
  • Saa valita asiakkaansa ja yhteistyökumppaninsa.
  • Saa toteuttaa omaa intohimoaan ja auttaa asiakkaitaan heille tärkeissä asioissa.
  • On oman onnensa seppä.
  • Voi vaikuttaa työnkuvaansa, palkkaukseensa ja työolosuhteisiinsa.
  • Voi kerryttää pääomaa myös jälkipolville.
  • Saa luoda oman näköisensä yrityksen.

Nämä viestit tulevat tismalleen samojen ihmisen suusta, koska molemmat ovat totta. Itsekin olen sataprosenttisesti molempien näkökulmien kannalla.

Mutta kumpi viesti on järkevämpi?

Ensimmäinen tapa tekee meistä ruikuttajia. Kerjäämme sääliä yhteiskunnalta, mutta aitoa myötätuntoa ei koskaan hankita hattu kourassa. Sen sijaan moni palkansaaja varmasti ihmettelee, minkä ihmeen takia on pakko olla yrittäjänä.

Toinen tapa tekee meistä vahvoja. Se saa kenties yhä useamman hakeutumaan yrittäjäksi. Ja kun meitä on tarpeeksi paljon, ehkä rasitteitakin aletaan vähitellen purkaa.

Kahden viestin ongelmana on ristiriitaisuus: tavallisen palkansaajan silmiin vaikuttaa siltä, että ruikuttaminen on keksittyä, koska oikeastihan tuo sakki viihtyy yrittäjyydessään. Ja rahaakin näyttää riittävän, joten negatiivisen viestin on pakko olla itätuulesta temmattua.

Niin kauan kuin ruikutamme ja riemuitsemme yhtä aikaa, yrittäjyyden rasitteet eivät poistu ja osa kansasta luulee meitä riistäjiksi. Ristiriitainen viesti ei koskaan ole hyvä viesti.

Tästä lähin aion korostaa vain yrittäjyyden hyviä puolia – koska nekin ovat aivan totta. Kannustan jokaista ryhtymään yrittäjäksi ja kokemaan itse sen hyvät ja huonot puolet. En vaihtaisi tätä elämäntapaa mihinkään.

Jos erehdyn vielä kerran valittamaan julkisesti yrittäjyydestä, läpsäiskää poskille ja muistuttakaa tästä postauksesta. Ristiriitainen viestintä pitää saada loppumaan.

* * *

Lapseni täytti eilen uuden kännykkänsä turvakysymyksiä.

Äiti, tässä kysytään lapsuuden unelma-ammattia. *tuhahdus* No tietenkin yrittäjä.

9 kommenttia

Vesa, yritä edes!

Suomen tunnetuin kyläkauppias Vesa Keskinen on lähettänyt työntekijöilleen mukavan myllykirjeen. Iltasanomilla on kuvakin Keskisen huonotuurisesta viestinnästä.

Iltasanomien haastattelussa Keskinen seisoo kirjeensä takana:

Kaikki mikä on dokumenttia, kaikki pitää paikkaansa ja minä seison niiden takana. [– –] Koen, että kunniaani on loukattu, etten olisi oikeudenmukainen, tasapuolinen, avoin ja rehellinen, vaikka nimenomaan olen oikeudenmukaisuuden symboli.

Ehkä Keskinen on sitten ”oikeudenmukaisuuden symboli”. Kaikeksi onneksi hän ei nimennyt itseään ”järkevän viestinnän symboliksi”.

Katsotaanpa hieman Keskisen tekstiä ja sen seurauksia. Nyt en ota kantaa siihen, mikä on laillista tai mikä on hyvää johtamista, vaan pohdin asiaa nimenomaan sisäisen viestinnän kannalta.

1. Käräytä kaverisi

Keskinen rohkaisee siis toisten kyttäämiseen ja ilmiantamiseen. Välillisenä tuloksena syntyy klikkejä, mielistelyä, vallankäyttöä ja sisäisiä nokkimisjärjestyksiä. Lopputuloksena on kyräilevä ilmapiiri, joka vähentää tehoja. Ja kaikki vain idiootin viestinnän takia.

Sitä paitsi ”hajota ja hallitse” -tekniikka kääntyy usein viestijää itseään vastaan. Juuri niin kävi nytkin: työntekijät kantelivat ammattiliitto PAMille asiattomasta kirjeestä.

2. Minulla ei ole vastuuta

Keskinen välttelee johtajan vastuuta ja pistää työntekijät tekemään päätöksiä puolestaan. Samalla hän väittää, että pärjääminen on kiinni muista: ”Meillä on mahdollisuudet selvitä voittajina, jos te kaikki teette työnne oikealla asenteella”.

Tällainen viestintä todennäköisesti vain lisää vastuun välttelyä, josta pahimmillaan tulee yleinen toimintamalli. Jos johtaja voi syyttää muita, kaipa työntekijätkin saavat tehdä samoin?

3. On puhdistuksen aika

Keskisen kielenkäyttö on kuin suoraan 1930- ja 1940-lukujen Saksasta. Hän vihjailee hakevansa syyllisiä, vaatii ryhmäkuria ja puhuu ”tulevaisuutemme uhkaajista”. Keskinen ei kertomansa mukaan ”tunne pienintäkään omantunnon tuskaa” puolustaessaan ”yhteistä tulevaisuutta”. Melko vahvaa retoriikkaa kyläkauppiaalta.

Tällaisesta viestinnästä ei koidu mitään hyvää. Pelkotilat yleistyvät, ylivarovainen käytös lisääntyy, tuloksellinen riskien ottaminen jää pois kokonaan, ja ilmapiiri menee vereslihalle.

* * *

Yrittäjänä ymmärrän, että joidenkin firmojen on pakko tehdä supistuksia laman aikana. On irtisanomisia, yt-neuvotteluita, kulukuria, rönsyjen myyntiä ja toimipisteiden lakkautuksia. Nämäkin voi silti hoitaa fiksusti ja yrittää edes minimoida vahingot.

Sen sijaan Keskisen viestintä vain pahentaa tilannetta. Tällaiset myllykirjeet heikentävät työilmapiiriä, murentavat yrityksen mainetta, lisäävät työuupumusta ja huonontavat asiakaspalvelua.

Tämän kirjeen jälkeen kukaan ei halua lähteä iloiselle ostosmatkalle Tuuriin.

30 kommenttia

Bisnessalaisuuteni

Viikko oli tavallista kiireisempi. Esiintymisiä oli kolmen päivän aikana yhteensä seitsemän.

Kaikki puheenvuorot olivat pituudeltaan korkeintaan tunnin mittaisia, joten en käyttänyt kalvoja. Teen näistä aina miellekartan, jonka mukaan puhun. Kartan jaan sitten Twitteriin esiintymisen jälkeen. Alla on yksi torstaisista:

Ja nyt tulee se bisnessalaisuus:

Valmistelen tunnin puheenvuoroa noin 15 minuuttia.

Se kuulostaa tietenkin idiootilta. Asiakas maksaa usein tonneja, ja minä muka hutaisen koko homman kasaan vartissa?

Kysymys ei olekaan siitä. Kysymys on siitä, että olen kirjoittanut työkseni 17 vuotta ja kouluttanut 14 vuotta. Tänä aikana olen koonnut sellaisia toimintamalleja, että pystyn puhumaan tunnin verran tiukkaa asiaa vartin valmistelulla. Tiedän tarkkaan, mistä on hyötyä ja mistä ei.

Asiakas ei maksa minulle vartista. Hän maksaa minulle 17 vuodesta.

13 kommenttia