Kaikki maailman naiset, ryhdistäytykää

Verenpaineeni on taas katossa. En nimittäin kestä arkailevia naisia. Enkä kestä väheksyviä miehiä. Nämä kaksi ihmisryhmää ruokkivat toisiaan äärimmäisen surullisella tavalla, mistä ei seuraa mitään hyvää.

Istuin tänään Johto-seminaarissa Hämeenlinnassa. Tapahtumassa oli kaiken kaikkiaan 17 esiintyjää. Kaikki miehiä. Järjestäjät olivat kuulemma yrittäneet saada mukaan naisia, mutta kaikki olivat kieltäytyneet.

En mä halua puhua yleisön edessä.

Kirjoitin aikanaan kirjan henkilöbrändeistä. Pyysin haastateltavaksi kolme miestä ja kolme naista.

Miehet vastasivat:

En mä ole mikään brändi, mutta tulen mielelläni.

Naiset vastasivat:

En mä ole mikään brändi, joten haastattele jotakuta muuta.

Tänään Verkatehtaalla Skapat-energiayhtiön toimitusjohtaja Tommi Vekka vitsaili, että naisia olisi kyllä mukava saada liike-elämään ja yrittäjiksi:

Ainakin minä tarvitsen vähintään yhden naisen pitämään minusta huolta.

Ei Tommi, meitä naisia ei ole tehty siihen. Joudut ihan itse pitämään itsestäsi huolta.

Pulssini ei ole vieläkään tasaantunut.

Naiset ovat aliedustettuja kasvuyrittäjinä ja yritysjohdossa. Sitä on ihan turha korjata naurettavilla sukupuolikiintiöillä. Sen sijaan meidän pitää päästä eroon tiettyjen naisten harrastamasta arkailusta ja tiettyjen miesten harrastamasta vähättelystä.

 

34 kommenttia

Isännöintibisnes – siellä pärjää koulutettu sillikin

Suurin osa isännöitsijöistä on tunareita.

Ainoa syy, miksi isännöintibisnes on pystyssä, on sen ulkoistamisen vaikeus. Asuntoyhtiöiden on pakko ostaa suomalaiselta tekijältä, kun kiinalaiset eivät pysty auttamaan, eivätkä robotitkaan vielä. Isännöintibisnes säilyttää asiakkaansa vain siksi, että kaikki alan toimijat ovat yhtä surkeita – ei siksi että laatu olisi loistavaa. Asiakkaat tietävät, että homma ei parane vaihtamalla toimistoa.

Rakensin viisikohtaisen listan isännöintitoimistojen tyypillisimmistä puutteista – ja vastinpareiksi listasin myös ratkaisut.

1. Villaliivi ja vakosamettihousut

Isännöitsijät ovat etupäässä persoonattomia asiantuntijoita, joilla rahnustavat ympäriinsä villaliiveissä ja vakosamettihousuissa. Asu on kuorrutettu 20 vuotta vanhoilla silmälaseilla. Lisäbonuksena on Isännöintipäivien mainoslaukku vuodelta 1997.

En tarkoita, että pitäisi olla parikymppinen hipsteri tai liituraitapukuinen bisnestäjä, mutta asiallinen pukeutuminen viestii uskottavuutta, pätevyyttä ja varakkuutta. Kuka antaa ison taloyhtiön miljoonabudjetin hoidettavaksi ihmiselle, jolla ei näytä olevan varaa kauluspaitaan ja uusiin silmälaseihin?

Ratkaisu: Miehille kauluspaita tai pikkutakki, naisille jakkupuku tai ohut neuletakki. Lisäksi silmälasit, jotka on ostettu kuluvalla vuosikymmenellä. Kassina pitää olla mainokseton salkku tai olkalaukku.

2. Huono tiedotus

Perinteisesti isännöitsijät tiedottavat taloyhtiön asioista aanelosilla, joita jaellaan postiluukusta ja teipataan ilmoitustauluille. Tiedotteissa on vajaita lauseita, epälooginen rakenne ja kaupan päälle muutama kirjoitusvirhe. Innovatiivisimmat isännöitsijät lähettelevät samat laput meilillä liitetiedostoina.

Ratkaisu 1: Hyödynnä myös sähköistä tiedotusta ja sosiaalista mediaa. Joillain asuntoyhtiöillä on oma nettiportaali, joka auttaa jo paljon. Lisäksi isännöitsijällä pitää olla blogi, jossa hän kertoo alan yleisiä havaintoja ja kuulumisia. Taloyhtiölle kannattaa perustaa suljettu FB-ryhmä yleisiä asioita varten. Youtubessa voi julkaista opasvideoilla pieniä kiinteistönhuollon vinkkejä. Google Docsissa voi tarjota avoimen taulukkolaskentapohjan taloyhtiön budjetointiin tai remonttilaskelmiin.

Ratkaisu 2: Opettele kirjoittamaan. Kirjoituskoulutusta on tarjolla kansalaisopistoissa ja kesäyliopistoissa. Voit myös palkata näppäräkynäisen toimittajaopiskelijan osa-aikaiseksi assistentiksi.

3. Vie sie, mie vikisen

Lähtökohtaisesti isännöitsijä ei ole oma-aloitteinen. Hän odottaa, kunnes taloyhtiön hallitus pyytää kilpailuttamaan putkiremontin tai kysyy jotain yhtiön taloustilanteesta. Tyypillinen isännöitsijä ryhtyy toimiin vasta, kun joku painaa hänen käynnistysnappiaan. Jos asiakas ei paina nappia, se on hänen häpeänsä.

Ratkaisu: Ole oma-aloitteinen. Tai proaktiivinen, jos se tuntuu trendikkäämmältä. Älä ole työnnettävä ruohonleikkuri, vaan ole oma-aloitteinen robottileikkuri: se lähtee matkaan itsestään kun tarvitaan. Tapaa siis taloyhtiön puheenjohtaja kuukausittain ja kerro, missä mennään. Ehdota jo etukäteen tulevia remontteja ja varautumista niihin. Kerro tulevista veromuutoksista ja alan sääntelystä.

4. Mutiseva kokousmetodi

Kun isännöitsijä menee taloyhtiön kokoukseen, hän on luonteva kuin rautakanki kosmetiikkaosastolla. Isännöitsijä puhuu kalvoilleen, pöyhii papereitaan, sirottelee ammattitermejä ja karttaa katsekontaktia. Kun häneltä kysytään mielipidettä, hän ähkyy ja jossittelee, hipeltää kynäänsä ja vilkuilee kenkiään.

Lähtökohtaisesti isännöitsijän ryhti on kumara, katse pälyilevä ja ääni hiljainen. Toinen käsi lämmittelee taskussa ja toinen pitää kiinni kaukosäätimestä kuin pelastusköydestä.

Ratkaisu 1: Treenaa kokouskäytäntöjä. Valmistele diat hyvin: vältä valtavia tekstimääriä sekä turhia dioja, joiden yli kelaat pikapikaa. Jos olet puheenjohtajan roolissa, pidä keskustelu asiassa, äläkä anna kenenkään dominoida kokousta.

Ratkaisu 2: Kiinnitä huomiota kehon kieleen. Katso muita silmiin ja seiso suorana. Älä räpellä mitään käsissäsi äläkä sido käsiäsi taskuun, puuskaan tai selän taakse.

Ratkaisu 3: Kehitä viestintätaitojasi. Viesti avoimesti, kysy mielipidettä ja keskustele ihmisten kanssa. Ole positiivinen mutta napakka.

5. En minä ole myyjä. Enkä markkinoija.

Isännöitsijät luottavat liikaa siihen, että sopimukset jatkuvat. Jos koossa on tarpeeksi taloyhtiöitä, se elättää yhden ihmisen, eikä enempää tarvita. Kyllä ne vielä ensi vuonnakin ostavat minulta.

Isännöintitoimistojen kotisivut ovat toistensa klooneja. Eikä isännöitsijä missään nimessä soita potentiaaliselle asiakkaalle ja ehdota tapaamista. Ehei, poijaat! Myynti ei ole meidän juttu.

Ratkaisu: Rakenna kunnollinen verkkomarkkinointi. Siihen vaaditaan aktiivinen blogi, helppo yhteydenottolomake ja hyvä sisältömarkkinointi sosiaalisen median palveluissa. Soita potentiaaliselle asiakkaalle edes joka toinen viikko.

* * *

Nyt kannattaa ryhtyä isännöintibisnekseen. Markkinat ovat avoimet kenelle tahansa pätevälle osaajalle, joka osaa myydä ja viestiä paremmin kuin koulutettu silli.

67 kommenttia

Voiko taitavasta kirjailijasta tulla tunnettu kirjailija?

Sain postia eräältä kirjailijalta; sanotaan häntä vaikka Kalleksi. Olemme tavanneet aiemmin jossain tapahtumassa, mutta muuta yhteydenpitoa meillä ei ole ollut.

Kalle kertoi meilissään, että hänellä on ongelma. Hän on taitava. Hän on palkittu. Hän on ison kustantajan listoilla. Ja silti hän on suurelle yleisölle tuntematon.

Kallen kirjat myyvät painoksen loppuun, mutta lisää ei oteta. Hän joutuu tekemään muita hommia – jotka taas tuottavat huonosti ja vievät aikaa kirjoittamiselta.

Kalle kysyi minulta vinkkejä:

Myynti ei nouse, rahaa ei tule. Jotakin pitää keksiä. Jos herättää kiinnostusta tai uteliaisuutta, ota yhteyttä.

Rustasin hänelle vastaukseksi ylipitkän meilin, josta ehkä on apua, ehkä ei.

Päätin koota vastaavan listan myös tänne EOT-blogiin. Jos sinulla sattuu olemaan sama tilanne kuin Kallella, kenties listastani on hyötyä.

Blogin näkyvyys kuntoon

  • Ilmoita blogi osoitteeseen blogilista.fi. Anna siellä napakka kuvaus blogista. Ei siis muotoa ”Ajatuksia X:stä”.
  • Blogin osoite pitää olla käyntikorteissa, kirjojen esipuheissa, meilien allekirjoituksissa ja mahdollisissa esitysmatskuissa.
  • Blogissa on oltava RSS-syöte tilaajille. Se on lukijaystävällisempi kuin meilitilaus. RSS-syöte pitää nostaa sivupalkkiin ylös, jotta sen näkee skrollaamatta.
  • Kannattaa käydä keskustelemassa muissa blogeissa ja jättää jälki omasta olemassaolostaan. Älä kirjoita vain toisten kirjailijoiden blogeihin vaan keskustele erityisesti kirjabloggaajien foorumeilla. Ajattele kohderyhmää, älä kollegoita.
  • Blogissa on hyvä olla laajempi aihepiiri kuin pelkkä oma kirjoitustyö. Voit kirjoittaa myös kustannusalasta, apurahoista, lainauskorvauksista, sähkökirjoista, kielestä ja viestinnästä. Ja päälle päätteeksi vielä silloin tällöin omista harrastuksistasi.

Aktivoidu Twitterissä

  • Kirjoita biosi kunnolla. Käytä 140 merkkiä ja kerro itsestäsi lukijoille.
  • Osallistu muitten keskusteluihin. Älä pelkästään linkitä omaan blogiisi ja kirjoita omia keskustelunavauksia, vaan kommentoi myös muiden tuitteja.
  • Osallistu mieluiten vain niihin keskusteluihin, joissa on 2–3 osallistujaa. Jos väkeä on enemmän, tuitit menevät äkkiä tukkoon ja keskustelu sakkaa.
  • Älä tee tikusta asiaa saati keskustele muodon vuoksi. Osallistu vain niihin keskusteluihin, jotka sinua kiinnostavat ja joihin pystyt tuottamaan lisäarvoa.

Kotisivut ja linkitys

  • Harkitse, tarvitsetko edes kotisivuja. Blogi hoitaa sen asian, ja silloin ulkopuoliset linkit keskittyvät yhdelle sivustolle eikä kahdelle.
  • Kotisivujen kirjaesittelyissä pitää olla ”Osta kirja” -linkki ylhäällä, niin että se näkyy skrollaamatta sivua.
  • Käytä linkissä nimenomaan verbiä ostaa tai tilata sekä kirjan nimeä. Pelkkä kirjan nimi linkkinä ei riitä, koska lukija ei tunnista sitä linkiksi verkkokauppaan.

Kirjojen markkinointi

  • Pidä listaa bloggaajista ja kriitikoista, jotka ovat arvostelleet kirjasi, sekä toimittajista, jotka ovat haastatelleet sinua. Tämä on oma markkinointirekisterisi.
  • Lähetä kaikille heille uusimmat kirjasi signeerauksien kera, kun ne ovat ilmestyneet.
  • Kirjoista pitää lähettää arvostelukappaleet myös muille kirjabloggaajille. Valitse bloggaajat sekä henkilökohtaisten kontaktiesi että kirjablogin aihepiirin perusteella.
  • Kun signeeraat arvostelukappaleet, kirja on henkilökohtaisempi, eikä se ole mikään kustantamon markkinointiosaston automaattipostitus.
  • Kirjoista kannattaa julkaista lyhyitä otteita omassa blogissa jo etukäteen, ennen kuin kirja on edes painettu.

Tärkein neuvoni: vaihda tavoitettasi

  • Älä edes yritä elää kirjoittamalla. Se rooli on varattu vain harvoille kuten jaritervoille ja lailahirvisaarille. Me tavalliset kirjailijat joudumme keksimään jotain muuta.
  • Mieti, mitä voit tehdä sellaista, a) josta joku on valmis maksamaan rahaa b) josta sinä itse tykkäät c) jonka sinä osaat. Voisitko vetää kalliita kirjoituskursseja? Tai kouluttaa yrityksen viestintäosastoja tarinallistamaan yrityksen brändin?
  • Joudut kääntämään itsestäsi yrittäjä-kapitalistivaihteen päälle. Kun teet jotain puolikivaa kalliilla, voit tehdä rakastamaasi asiaa pienemmällä hinnalla ja vaikka kuinka paljon.

15 kommenttia