Kirjalle kustantaja vai omakustanne?

Tein kaavion:

Kustantaja vai omakustanne

17 kommenttia

    • Katleena Kortesuo #2

      Jos päätyy omakustanteeseen, niin Elisan konsepti on tosi kilpailukykyinen. Markkinoinnissa on toki iso urakka, ja kustannustoimittajan palvelut kannattaa ostaa ulkoa.

      Mutta jos joku tekee esimerkiksi suvullensa sukukronikan (ostajakunta siis tiedossa, ja markkinointi hoituu yhdellä viestillä), niin kannattaa ilman muuta käyttää Elisaa.

      • Jari Parantainen #5

        Joo, Liisa on tosiaan luottopakkini, jonka kanssa kirjaprojektit sujuvat kuin tanssi!

        Olen omakustannepuoltakin kokeillut joskus. Työmäärä oli ainakin nelinkertainen siihen verrattuna, mitä kuvittelin etukäteen – kuten projekteissa usein.

        Esimerkiksi Talentumin palvelupakettiin kuuluu asioita, joita ei helposti tule ajatelleeksi etukäteen (Liisan ja hänen kollegojensa lisäksi). Niin kuin vaikka markkinointi, puhelinmyynti ja koko jakelutie painosta kirjakauppoihin.

        Eikä sille mitään mahda, että ns. oikean kustantajan kirja luo enemmän auktoriteettia kuin omakustanne.

        • Katleena Kortesuo #6

          Naulan kantaan.

          Ja kaiken lisäksi kustantajissakin on eroja. Iso talo on uskottavampi kuin pieni.

          Btw, kiinnitän aina huomiota kustantajien linjavalintoihin ja omistajakuvioihin. Jos esimerkiksi Päivä-osakeyhtiö kustantaa tietokirjan, siinä on väistämättä melko kirkollinen vivahde.

  1. timo Suvanto #7

    Olen ollut elämäni aikana tekemässä varmaan lähes 50 kirjaa. Useissa eri rooleissa ja eri konsepteilla. Kaiken itse tekevänä omakustanteen väsääjänä kuin isoon levikkiin tähtäävän kirjasarjan yhtenä kirjoittajana ja jopa valokuvaajana. Yhden asian olen havainnut olevan aina saman kaikissa näissä projekteissa. Menestys tulee ennen työtä korkeintaan kirjan takana olevassa sanaluettelossa. Kustannustavan valinta ei ole oikotie onneen, mutta toisaalta harkittu kokonaisvaltainen ahkeruus on tullut ainakin minun osalta joka kerta palkittua tavalla tai toisella, puolivillaisuus ei koskaan. Täysin riippumatta siitä, millä speksillä kirja on kustannettu.

  2. Hanna Virusmäki #9

    Erinomainen tiivistys, Katleena!

    Myös kirjojen varastointi on tuottanut päänvaivaa omakustanteen julkaisijoille: kirjapainosta kotipihalle ilmestyvä kirjalava vaatii melkoisia tilajärjestelyjä. Nykyään tilanne on toki toisenlainen digipainojen ja sähköisen julkaisemisen ansiosta.

    Mutta sitten on tietenkin se seikka, että kustannustoimittajan kanssa saa oikein luvan kanssa vatvoa ja viilata – en malta olla toteamatta. :)

  3. Timo Suvanto #11

    Minun pihalleni tuli syksyllä 1999 viisi kuutioita omakustannekirjoja. Jo pelkästään niiden siirtäminen autotalliin kävi hyötyliikunnasta. Kymmen kirjan laatiokoita on 200, mistä laskutaitoiset laskevat myös painoksen suuruuden. Koko painos kovakantisia kirjoja maksoi sen aikaisia markkoja 60.000, mikä oli noin kolmen kuukauden bruttopalkkani. Vähän hirvitti.

    Osoituksena aikojen muuttumisesta kerrottakoon, että kirjastot tilasivat noin sata, kirjakaupat suoraan ja Kirjavälityksen kautta 300 kirjaa. Netti oli juuri lyömässä itsensä, lävitse ja netin kautta myös syksyllä toiset 300 kirjaa. Kuukauden päästä olin omillani ja siitä eteenpäin vain postitustyötä vaativaa, mutta muuten puhdasta voittoa. En markkinoinut käytännössä kuin minimit Kirjastolehdessä, muuten viidakkorummut saivat kumista.

    Aikaa on kulunut rapiat 15 vuotta, kirjoja on jäljellä vielä reilut sata. Projekti oli jopa rahallisesti kannattava, kokemuksena vielä enemmän.

    En suosittelisi enää. Kaupallisena projektina. Varsinkaan jos ei ole yhtään tunnettuvuutta millään markkinoilla. Ajat ovat toiset. Ankeammat kirjojen myynniin suhteen. Sen sijaan tuttavien ja sukulaisten iloksi sitäkin enemmän. Oma nimi lahjakirjaan kannessa on vieläkin kova juttu lahjan saadan silmissä. Koettua tietoa.

  4. Eevastiina #13

    Joo, multa ilmestyy ensi viikolla ensimmäinen kaupallisen kustantajan (vai mikähän oikea termi onkaan) kustantama ”oikea kirja”. Prosessi on ollut mielenkiintoinen ja hyvin positiivinen. Erityisesti olen hämmästellyt sitä ammattitaidon määrää – ja samalla työmäärää – jonka kustantaja on kirjan eteen tehnyt. En olisi ikinä saanut kirjasta edes sinne päin yhtä hyvää ilman kustantajan koneistoa.

  5. Kristiina Ruusunen #15

    Hyviä pointteja. Toisaalta kustannustavan valintaan voi vaikuttaa myös se mitä kirjaprojektiltaan odottaa. Jos hulppeeta myyntiä ja tunnettuutta, iso kustantaja varmaan joo. Tosin ison kustantajan talliin pääseminen ei taida olla ihan läpihuuto juttu. Ja jossain kohtaa varmasti joutuu myymään sieluaan kirja myyvyyden nimissä. Mutta kirjaprojektilla voi olla joku toinen hyvä tarkoitus kijoittajalle itselleen kuin isot myyntiluvut. Ja jos omakustanteelle ei ole isoja katevaatimuksia, niin eihän niitä kirjoja enää nykyisin omiin nurkkiinsa tarvitse tilata. Ne voi toteuttaa on demand.

    • Katleena Kortesuo #16

      Juu, ilman muuta näin on. Siksi kaaviossani olikin kohta ”pitääkö kirjan näyttää hyvältä cv:ssä”. Jos ei tarvitse – esimerkiksi jos kirja on vaikkapa harrastus, osa terapiaa tai suvun tilaama sukututkimus – niin omakustanne on täysin OK ratkaisu.

Kommentoi

Kommentointiohjeet »

Ei oo totta -blogin kommentointiohjeet

Tässä blogissa saa kommentoida omalla nimellä tai minun tunnistamallani nimimerkillä. Vaadin myös kunnollisen meiliosoitteen. Minua ja mielipiteitäni saa ilman muuta kritisoida. Muistathan silti hyvät tavat. Karsin jo etukäteen kaikki alatyyliset kommentit, mainokset sekä tietenkin laittomat sisällöt. Mitä perustellummin asiasi esität, sitä varmemmin se tulee huomioiduksi.